Lue keskustelun säännöt.
Millaista on lapsen aito luovuus? Lapsen kerho-ohjaaja niuhoaa askarteluohjeiden kanssa.
15.03.2010 |
Tuli mieleen tosta sivun yläosan PlayDoh-mainoksesta... että miten tarkkaan te ohjeistatte lastanne sen suhteen, mitä askarrellaan tai piirretään?
Kotona kerron lapselle (4v), miten eri välineitä käytetään ja askartelen mukana (siis annan tavallaan mallia), mutta jos lapsi keksii omia ratkaisuja, se on vain hyvä asia. Toki niistä kyhäelmistä monta krt tulee sellaisia, että ainoastaan lapsi itse näkee niissä sen aiotun lopputuloksen. Muttab silti minusta on tärkeää, että lapsi saa itse miettiä, mitä luo ja miten.
Kerhossa ohjaaja taas valvoo hyvin tarkasti, että kaikki noudattavat ohjeita ja lopputuloksista tulee samanlaisia.
Tietysti ymmärrän, että ryhmä on eri asia ja kaaosta ei saa päästä syntymään. Eikä yksi lapsista voi rohmuta esim. kaikkia piipunrasseja... Mutta pitääkö kaikkien tehdä täsmälleen samanlaisia klooneja ohjaajan väkerryksistä? Miten se LUOVUUTTA kehittää?
Kommentit (66)
me jätettiin yksi muskari väliin yhden kerran jälkeen, kun ohjaaja sai pienet kilarit, kun 1-2 -vuotiaat eivät "suostuneet" tanssimaan hänen koreografiansa mukana. Ja sitten kun eivät vielä mokomat osanneet laulaa.
Tässä on varmaan juuri se, että luova leikki on asteen kaaosmaista ja ennalta arvaamatonta, joten sitä on vaikeampi ohjata.Ohjaajankin pitää uskaltaa heittäytyä.
Tuossa muskariesimerkissäkin ei ole siitä kyse, että pitäisi antaa lasten juosta päättöminä edestakaisin, mutta on se nyt vähän vaikeaa saada 1-2 -vuotiaat laulamaan jänis istui maassa, kun kaikki eivät osaa vielä puhuakaan. Ja kehtasi vielä loukkaantua siitä. Kullekin kehitystasolle sopivaa ohjelmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että lapsi oppii kuuntelemaan ohjeita ja noudattamaan niitä, mutta ei nyt tuon ikäisten kanssa pitäisi vielä yhtään niuhottaa. Ei 4v voi olettaa osaavan kuunnella ja toteuttaa askartelua samoin kun vaikka ekaluokkalaisen. Tuon ikäiset useat vasta opettelevat ja tutustuvat askartelun maailmaan.
askartelutuokioissa on se, että lapsi oppisi kuuntelemaan ja noudattamaan ohjeita. Vaikka se luovuus on kiva sana, niin ohjaajat valitettavasti ajattelevat vain harjoittavansa lasta koulua varten. Pienestä lapsesta ei tietenkään voi olla varma, milloin se on "luova" ja milloin vain ymmärtänyt väärin :) Jotenkin ohjaajien pitäisi löytää hyvä keskitie ohjeiden noudattamisen ja soveltamismahdollisuuksien väliltä.
mutta kun kyse siis on kerhosta ja vielä sellaisesta, jonka tavoitteena nimenomaan on lapsen luovuuden ja kädentaitojen tukeminen. Jälkimmäinen varmaan toteutuu, eka minusta ei.
ap
Tuossa muskariesimerkissäkin ei ole siitä kyse, että pitäisi antaa lasten juosta päättöminä edestakaisin, mutta on se nyt vähän vaikeaa saada 1-2 -vuotiaat laulamaan jänis istui maassa, kun kaikki eivät osaa vielä puhuakaan. Ja kehtasi vielä loukkaantua siitä. Kullekin kehitystasolle sopivaa ohjelmaa.
Ihan hoopo ohjaaja.
ap
Olen itse aina vähän kärsinyt siitä, etten KEKSI mitään, vaan kopioin muiden tekemää. Kun ollaan vaikka äiti-lapsi -kerhossa, jotkut soveltaa hienosti ohjaajan askarteluja, minä noudatan niitä orjallisesti.
Olen kuitenkin omien lasteni kanssa yrittänyt tietoisesti päästä siitä eroon ja antaa lasten säveltää.
Se on HANKALAA. Siis antaa lasten vaan "sotkea" (aikuisen silmissä ne on usein puolihuolimattomia sähellyksiä). Tekisi niin mieli tähdentää, että ei ku tee näin ja suunnittele, mitä teet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että lapsi oppii kuuntelemaan ohjeita ja noudattamaan niitä, mutta ei nyt tuon ikäisten kanssa pitäisi vielä yhtään niuhottaa. Ei 4v voi olettaa osaavan kuunnella ja toteuttaa askartelua samoin kun vaikka ekaluokkalaisen. Tuon ikäiset useat vasta opettelevat ja tutustuvat askartelun maailmaan.
mutta kyllä 4v:n jo pitää osata kuunnella ohjeita ja tehdä niiden mukaan. Kotona voi olla luova ja toteuttaa omia visioitaan, mutta ryhmässä tehdään yhdessä.
että lapsi oppii kuuntelemaan ohjeita ja noudattamaan niitä, mutta ei nyt tuon ikäisten kanssa pitäisi vielä yhtään niuhottaa. Ei 4v voi olettaa osaavan kuunnella ja toteuttaa askartelua samoin kun vaikka ekaluokkalaisen. Tuon ikäiset useat vasta opettelevat ja tutustuvat askartelun maailmaan.
mutta kyllä 4v:n jo pitää osata kuunnella ohjeita ja tehdä niiden mukaan. Kotona voi olla luova ja toteuttaa omia visioitaan, mutta ryhmässä tehdään yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta kyllä 4v:n jo pitää osata kuunnella ohjeita ja tehdä niiden mukaan. Kotona voi olla luova ja toteuttaa omia visioitaan, mutta ryhmässä tehdään yhdessä.
Miksi ihmeessä? Näissä kerhoissa on usein vaikka niin, että kaikki askartelee leppäkertun ja sillä pitää olla seitsemän pilkkua. Miksi ei voi olla niin, että kaikki askartelee vaikka hyönteisen? Jokainen tehköön tarjolla olevista aineksista sitten oman mieleisensä. Siihen voisi lisätä vielä luovuutta niin, että lapsen pitää kertoa vielä tarina siitä hyönteisestä.
Tää on nyt vähän karkea esimerkki, mutta miksi 4-vuotiaan tärkein taito on osata noudattaa ohjeita.
Tai jos ideana on, että tehdään yhdessä niin miksi kaikki eivät tee yhteistä jättihyönteistä? Ohjaajan tehtävänä on ohjata päätöksentekoa, mutta lapset keksivät ideat ja ohjaajan tehtävänä on löytää sopivia ratkaisuja tarjolla olevista materiaaleista ja tarvikkeista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ajattelisin että opettelevat askartelemaan esimerkiksi... leikkaamaan viivaa pitkin...
On varmaan myös sellaista toimintaa jossa lapsi saa toteuttaa luovuuttaan, vaikka maalaustoiminnot. Meneekö arvailut ihan metsään?
Lapset keksivät usein jotain paljon hauskempaa kuin ohjaajat. Ohjaajan tehtävänä on pitää huoli että jokainen saa tarpeelliset materiaalit (eikä yks kahmi niitä piippurasseja). Ohjaaja on siellä lapsia varten, ei toisin päin.
Jotkut ohjaajat ehkä ajattelevat että heitä arvioidaan sen mukaan miten taidokkaat tuotokset lapsilta tulee eikä esim. sen mukaan onko lapsilla kerhossa kivaa.
Vaihtaisin kerhoa jos ohjaaja ei tajua tukea lapsen omaa kehitystä ja luovuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapsistanne tulee semmosia jotka
osaa noudatta ohjeita vai semmosia jotka
osaa keksiä jotain uutta?
Kummat rulettaa maailmaa???
Mutta silti minusta on hyvä, että lapset oppivat kerhossa ohjattuun tekemiseen. Tietenkin jos ohjeet on niin nipoja, että leppäkertulla pitää olla seitsemän pilkkua eikä viisi, niin kyse on vain ohjaajan nipotuksesta. Mutta koska meillä kotona lapset saavat toteuttaa sitä luovuuttaan niin paljon kuin haluavat, koen, että lapsille tekee hyvää a)oppia toimimaan ohjeiden mukaan ja b) tekemään hyvinkin pikkutarkasti tiettyjä asioita (esim. saksilla työskentely), jotka saattavat kotoisassa luovuudessa mennä vähän sinne päin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta kyllä 4v:n jo pitää osata kuunnella ohjeita ja tehdä niiden mukaan. Kotona voi olla luova ja toteuttaa omia visioitaan, mutta ryhmässä tehdään yhdessä.
Miksi ihmeessä? Näissä kerhoissa on usein vaikka niin, että kaikki askartelee leppäkertun ja sillä pitää olla seitsemän pilkkua. Miksi ei voi olla niin, että kaikki askartelee vaikka hyönteisen? Jokainen tehköön tarjolla olevista aineksista sitten oman mieleisensä. Siihen voisi lisätä vielä luovuutta niin, että lapsen pitää kertoa vielä tarina siitä hyönteisestä.
Tää on nyt vähän karkea esimerkki, mutta miksi 4-vuotiaan tärkein taito on osata noudattaa ohjeita.
normaali 4v osaa noudattaa ohjeita. Kerhoissa ja pk:ssa opitaan uusia asaioita ja saa kokeilla erilaisia tekniikoita ja toteutustapoja. Siellä opitaan ryhmässä olemista ja tekemistä. Ohjeiden noudattaminen nyt vaan on ihan perusjuttu.
Kotona voi Nicopetterit sitten luoda uusilla taidoillaan ihan mitä haluaa. Jos vielä 4 vuotiaana vaan soheltaa ja luo omiaan, niin miten luulet koulussa käyvän?
Mun lapset (5 ja 3) ovat samassa pk-ryhmässä, viime vuonna vielä samassa pk:n alaisessa kerhossa, ja ohjeiden mukaan tekevät oman näköisensä työt. Toki kahden vuoden ikäero näkyy ja kuuluukin näkyä lasten töiden lopputuloksessa, vaikka ohjeistus on varmasti kummallekin sama.
Miksi se ohjeiden noudattaminen olisi luovuuden kannalta paha? Siinä oppivat niin ohjeiden noudattamista kuin uusia tapoja työskennellä. Meidä 5v poika on todela luova. Tekee kotona kirjoja (piirtää kuvat ja keksii tarinan jonka mä kirjoitan pojan sanelusta), keksii omia runoja (jotka äiti taas kirjoittaa paperille puolestaan),, maalaa, piirtää, askartelee, tekee taideteoksia omaan näyttelyynsä, keksii lauluja ja nukketeatteriesityksiä, näyttelee omia tarinoitaan jne. Kynät, paperit, liima, sakset ja maalarinteippi ovat hänen rakkaimmat aarteensa. Silti kerhoissa/pk:ssa on aina ollut hyvä noudattamaan ohjeita. Suorastaan nauttii, kun joku ohjeistaa.
lapsistanne tulee semmosia jotka
osaa noudatta ohjeita vai semmosia jotka
osaa keksiä jotain uutta?
Kummat rulettaa maailmaa???
kuuntelemisen (ja vielä tykkää siitä) sekä on todella luova? Miksi nuo kaksi asiaa on toistensa pois sulkevia?
tehdään ohjaajan ohjeiden mukaan. Tämä tekeminen antaa valmiuksia myös kerhon ulkopuoliseen elämään. Kerhossa saa askartelu ja piirtely vinkkejä joiden pohjalta voi kasvattaa omaa luovuuttaan.
Kotona voi luoda vapaasti mitä tahtoo.
Jos ryhmä tekisi vapaasti mitä tahtoo seurauksena olisi kaaos.
Miettikää miksi se ohjaaja on siellä paikalla ja asiaa hänen työnsä kannalta.
Noissa kerhoissa ja kuvataidejutuissa opitaan eri tekniikoita joilla omaa luovuutta voidaan toteuttaa.
Oma lapsi lopetti kuvataidekoulun juuri siitä syystä että haluaa itse päättää mitä ja milloin tekee. Lapsi on kympin piirtäjä ja keksii itse aiheita ja tekee kuvia inspiraation pohjalta.
Lapsi on oman polkunsa kulkija.
Esimerkiksi ohjaaja näyttää miten askarrellaan lumiukko erivärisistä papereista leikkaamalla: kolme palloa, musta (silinteri)hattu, kolme mustaa nappia, mustat silmät ja piirretty suu. Sitten on rivissä 15 samanlaista lumiukkoa, koska ohjaaja ei anna esim. laittaa 4 nappia, punaista hattua, sinisiä silmiä tms.
nautin aina, kun sain ripustaa ikkunaan/ seinälle/ minneikinälaitoinkin 12 erilaista työtä, jotka kuitenkin oli tehty ohjeiden mukaan samallalailla.
Siis jokainen lapsi oli leikannut viivaa pitkin (tai ainakin suunnilleen), liimannut oikean a-kappaleen suunnilleen oikeaan kohtaan b-kappaletta, jne. Kuitenkin jokaisessa työssä halusin antaa lapsille myös se sen kohdan, jossa jokainen voi toteuttaa omaa luovuttaan ja innokkuuttaan, joilloin töistä tuli omannäköiset.
Totta kai 4vuotiaan pitää osata kuunnella ohjeita, mutta itseäni ahdistaa oman pojan kotiin tuomat askartelut, jotka ovat liiankin tarkkoja, ollakseen poikani. Joka askartelussa on myös selkeästi ohjaajien leikkaamia/ piirtämiä/ virkkaamia kohtia, jotka lapsi on vain liimannut. :(
Lisäksi poikani leikkasi itsekseen pääsiäismunia yhtenä päivänä ja turhautuneena heitti ne roskiin. Kun ehdin paikalle (vaipanvaihdossa pienemmän kanssa) ja tarkastin leikkaus jälkeä, se oli minusta hyvää, mutta kuulemma ihan pilalla, kun muutamasta kohdasta oli mennyt viivan yli. Tämä totuus on kai tullut kerhosta, sillä itse olen hyvinkin armelias tuollaista "virheiden" suhteen.
askartelutuokioissa on se, että lapsi oppisi kuuntelemaan ja noudattamaan ohjeita. Vaikka se luovuus on kiva sana, niin ohjaajat valitettavasti ajattelevat vain harjoittavansa lasta koulua varten. Pienestä lapsesta ei tietenkään voi olla varma, milloin se on "luova" ja milloin vain ymmärtänyt väärin :)
Jotenkin ohjaajien pitäisi löytää hyvä keskitie ohjeiden noudattamisen ja soveltamismahdollisuuksien väliltä.