Millaista on lapsen aito luovuus? Lapsen kerho-ohjaaja niuhoaa askarteluohjeiden kanssa.
Tuli mieleen tosta sivun yläosan PlayDoh-mainoksesta... että miten tarkkaan te ohjeistatte lastanne sen suhteen, mitä askarrellaan tai piirretään?
Kotona kerron lapselle (4v), miten eri välineitä käytetään ja askartelen mukana (siis annan tavallaan mallia), mutta jos lapsi keksii omia ratkaisuja, se on vain hyvä asia. Toki niistä kyhäelmistä monta krt tulee sellaisia, että ainoastaan lapsi itse näkee niissä sen aiotun lopputuloksen. Muttab silti minusta on tärkeää, että lapsi saa itse miettiä, mitä luo ja miten.
Kerhossa ohjaaja taas valvoo hyvin tarkasti, että kaikki noudattavat ohjeita ja lopputuloksista tulee samanlaisia.
Tietysti ymmärrän, että ryhmä on eri asia ja kaaosta ei saa päästä syntymään. Eikä yksi lapsista voi rohmuta esim. kaikkia piipunrasseja... Mutta pitääkö kaikkien tehdä täsmälleen samanlaisia klooneja ohjaajan väkerryksistä? Miten se LUOVUUTTA kehittää?
Kommentit (66)
enemmin aikaa olla kotonakin, saa lapsi varmaan "herätteitä" ympäristöstään, askarteluihin.
Luonnosta löytyy kaiken laista kivaa, on kiviä joita voi maalata ja liimata, niihin voii lisätä jotain jne. Kukkasia voi "prässätä" kirjan välissä ja askarrella kortteja ym. Antaa lapsen käyttää luovuuttaan ja tarvittaessa annetaan mallia tai vinnkejä.
Lapsi kehittyy myös katselemalla kun joku muu tekee ja hän muuntelee omien taitojensa ja halujensa mukaan näkemiään.
Ohjaaja yllytti että kaikki piirtäisivät täysin omalla tavallaan. No, uskaltauduin sitten piirtämään tikku-ukkotyylilläni ja eikös sama ämmä tullut hirnumaan että "ei ihmiset näytä tolta!!". :O
meillä näin: lapsi käy päiväkerhossa, jossa askarrellaan joka kerta tätien ohjeiden mukaan. Ohjeet ovat tarkat ja niitä noudatetaan. Minusta niihin on ihan syynsä. Leppäkertulle laitetaan ne seitsemän pistettä, jotta lapsi samalla oppii laskemaan, että tulee se oikea määrä. Väri on punainen, koska tädit tuovat valmiiksi sen väristä pahvia ja lapsi oppii tavallisen leppäkertun värin jne. Eli hommassa on muitakin puolia kuin se luovuus tehdä ihan mitä haluaa. Ja tärkeintä tietysti, että lapset opettelevat kuuntelemaan ohjeita ja toimimaan niiden mukaan. Se on tosi tärkeää. Lasta ne säännöt välillä harmittaa, mutta ollaan juteltu, että kerhossa tehdään tätien tavalla. Kotona saa sitten olla luova ja tehdä ihan niin kuin haluaa.
ja todella kotona en ohjaa yhtään, annan välineet ja ihailen ja kannustan
oli tosi tarkka töistä.
Isänpäiväksi lapset hätyytettiin lopulta pois kun äidit väkersivät näitä oikeanlaisia isänpäiväkortteja:)
En suostunut tekemään miehelleni lapseni puolesta isänpäiväkorttia.
Kerhossa kulkemisen lopetin siihen kun ohjaaja kilahti siitä kun lapseni on vasenkätinen. Vain oikealla kädellä leikataan paperiarkkia. Kiljui, että tämä lapsihan ei osaa edes oikealla kädellä leikata.
yksilölliset mielikuvat näkyvät lopputuloksessa. En näe mitään mieltä taiteen tekemisessä - missään iässä - missä työ toteutetaan valmiin mallin mukaisesti alusta loppuun - vaikkapa leppäkertun pilkulleen.
Vaikka matkiminen on monissa taidoissa hyvä oppimismenetelmä, ei taiteen opetus voi tukeutua siihen kuin tekniikan osalta. Jokainen voi käyttää tekniikkaa sen harjoitusvaiheessakin yksilöllisesti.
Olennaista taiteen oppimisessa on luoda mielikuvia ja kuvitella sellaista, mitä ei vielä ole. Se voi näkyä laajempina tehtävänantoina: ei tehdä yksi yhteen leppäkerttua, vaan aletaan tutustua vaikkapa hyönteisiin tai leppäkerttuihin ihan konreettisesti tai vaikkapa leppäkerttuaiheisten esineiden tai kuvien, kertomusten ja leikkien avulla, jolloin jokainen lapsi voi itse rakentaa omaa mielikuvaa eläimestä ja sen keskeisistä ominaisuuksista. Näin lapsi oppii havainnoimaan ja muuttamaan näitä omia havaintoja TYÖSKENTELYTEKNIIKAN avulla konkreettisiksi piirroksiksi tai kolmiulotteisiksi artefakteiksi.
Siinä samalla tulee myös erilaiset tekniikat, työvälineet ja materiaalit tutuiksi.
Askarteluun voi aivan hyvin soveltaa tätä samaa, taiteen tekemisestä tuttua oppimistapaa.
Ei askartelujen tarvitse tukeutua liian valmiisiin malleihin, edes kun töitä tehdään ryhmässä.
- Mitä se luovuus mielestäsi on? voiko luovuutta olla olemassa, jos ei ole mitään taitoja? Onko kerhon tavoite luovuuden kehittäminen ja onko näiden tehtävien tavoite luovuuden kehittäminen?
- Jotta luovuus kehittyy, tarvitaan taitoja.
- Matkiminen on yksi pienen lapsen keskeisimmistä tavoista oppia.
- Lapsim oppii ryhmässä myös itsehillintää, ohjeiden seuraamista yms.
- Luovuutta voi kehittää kotona kaiket päivät. Miksi kerhossa pitäisi olla ajtuksena, että tehkää mitä haluatte? Itse haluan ilman muuta, että jos lapsi on ohjatussa kerhossa, siellä saa myös ohjausta.