Lue keskustelun säännöt.
Olen 34 vuotta ja elämä hukattu
15.03.2010 |
Vielä 5 vuotta sitten luulin kaiken olevan vasta edessäpäin, mutta nyt huomaan, että silloin alamäki juuri alkoi. Mitä siis tapahtui? Sain ensimmäisen lapsen, muutimme miehen työn takia toiselle paikkakunnalle.
En ole löytänyt tältä paikkakunnalta vakituista työtä, vaan olen tehnyt määräaikaisia äitiyslomien välissä. Lapsia on nyt kaksi ja kolmas on tulossa.
Olen niin ahdistunut, kun jälleen jään täysin tyhjän päälle äitiyslomalle jäädessäni. En pysty nauttimaan tästä raskaudesta yhtään, kuten en edellisestäkään, kun jatkuvasti mieltä painaa huoli töistä ja tulevaisuudesta. Voi kun saisikin odottaa ja tehdä suunnitelmia varma työpaikkka taustalla.
Kun kolmas syntyy, olen jo 35 vuotta ja kun seuraavan kerran haen töitä, olen jo lähempänä 36 vuotta. Kuka enää palkkaa näin vanhan?
Huomaan, että elämä on yhtäkkiä lipunut sormien välistä ja viimeiset viisi vuotta ovat täysin hukkaanheitettyä aikaa. Vastahan minä valmistuin ja ovet olivat aukenemassa työelämään, nyt ne ovat yhtäkkiä jo sulkeutumassa :(
Kommentit (98)
jos olen hoitovapaalla, mieheni on töissä ja lapsilla ei muuta hoitopaikkaa: miten osallistutaan esim. useamman kuukauden kestäviin lähiopetusjaksoja sisältäviin koulutuksiin 600km päässä? Ai niin, vastaat tähän, että pitää olla niin fiksu, että on valinnut miehen, joka on niin fiksu, että tekee työtä josta voi olla poissa ainakun vaimon koulutusinto iskee.
Vakituisen työn työkokemus karttuu hoitovapaalla vain periaatteessa. Käytännössähän et töitä tee ja sen kyllä pystyy hyvin helposti havaitsemaan hakupapereista tai työhaastattelussa. Tyhmempikin.
Kylläpäs sä nyt vedit herneet tästä nenukkiin. Ihan kuin olisi sulle joku henkilökohtainen missio osoittaa, että olisin paljon paremmassa työmarkkina-asemassa, jos olisin ollut viisi vuotta kotiäitinä. Miten vaan :)
ap
liikenneyhteyksien tavoittamattomissa??
Ja jos on vakituisessa työsuhteessa niin se työkokemus karttuu viisi vuotta vakituista työsuhdetta.
Ja "uusi kieli" ei ole yksi kielikurssi, eikä jatko-opinnot ole pari kurssia. Taidat olla aika pihalla opintokuvioista. Jäikö peruskoulukin aikanaan kesken vai mistä moinen tietämättömyys?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
se on sama joka aina ottaa jonkun ketjun kohteekseen ja jatkaa ja jatkaa...
ja vain tuollaisia??
Ei yhtään mitään lyhyempää kuin monta kuukautta? Outo työpaikka.
Ja ainahan voi palkata lapselle hoitajan koulutuksen ajaksi. Moni tekee niin. Parempi sekin on kuin tunkea lapsi vauvana päiväkotiin.
Ja papereissasi lukee nyt, että olet tehnyt riipin raapin mitä sattuu pätkätöitä ja muuten notkunut kotona. Kumpikohan näyttää paremmalta CV:ssä? Vakituinen työpaikka vuosina 2003 - 2013 vai pätkätyö osan vuotta sejatämä ja toinen osan vuotta tuolla ja täällä ja oma irtisanoutuminen hyvästä vakityöstä syyttä? Jo se muuten, että teet kaikki päätöksesi miehen ehdoilla kielii myös siitä, ettet panostaa omaan uraasi tosissasi.
ja vain tuollaisia??
Ei yhtään mitään lyhyempää kuin monta kuukautta? Outo työpaikka.
Ja ainahan voi palkata lapselle hoitajan koulutuksen ajaksi. Moni tekee niin. Parempi sekin on kuin tunkea lapsi vauvana päiväkotiin.
Ja papereissasi lukee nyt, että olet tehnyt riipin raapin mitä sattuu pätkätöitä ja muuten notkunut kotona. Kumpikohan näyttää paremmalta CV:ssä? Vakituinen työpaikka vuosina 2003 - 2013 vai pätkätyö osan vuotta sejatämä ja toinen osan vuotta tuolla ja täällä ja oma irtisanoutuminen hyvästä vakityöstä syyttä? Jo se muuten, että teet kaikki päätöksesi miehen ehdoilla kielii myös siitä, ettet panostaa omaan uraasi tosissasi.
ja ala tekemään töitä, niistä sulle(kin) maksetaan!
T. ei ap
aiempi alan työ toisella paikkakunnalla plus määräaikaiset työsuhteet alan töissä nykyisellä paikkakunnalla tunnettujen työnantajien palveluksessa.
kuin ns. vakituinen työ, jota ei kuitenkaan ole tehty viiteen vuoteen, eikä työnantajaa tunneta nykyisellä paikkakunnalla.
Tähän mennessä muuten irtisanoutumiseni syyt ovat olleet hyvinkin ymmärrettyjä.
Ja semmosta se monesti on, että parisuhteessa täytyy molempien vuorollaan joustaa. Esim. muutetaan toisen työn takia.
Se täytyy kyllä sanoa, että opiskelu hoitovapaalla -aihe on täysin hypoteettinen, joten mielestäni turha jatkaa jossittelua ja vatvomista. Ne koulutukset mitä ed. työpaikassa kävin, olivat ulkopuolisen järjestämiä. Kesto oli kokonaisuudessaan kolme-neljä kuukautta, sisälsivät lähiopetusjaksoja ja etätehtäviä. Se työpaikka ei järjestänyt itse alani koulutusta, vaan nämä olivat ostokoulutuksia. Epäilen vähän, noinko työnantaja olisi kovin innokas maksamaan koulutusta hoitovapaalla olevalle työntekijälle, jolla ei mitä ilmeisimmin ole tarkoitusta palata ko. työpaikkaan, koska on muuttanut toiselle puolelle Suomea. Voin olla väärässä, minullahan ei ole kokemusta tällaisesta.
ap
ja vain tuollaisia??
Ei yhtään mitään lyhyempää kuin monta kuukautta? Outo työpaikka.
Ja ainahan voi palkata lapselle hoitajan koulutuksen ajaksi. Moni tekee niin. Parempi sekin on kuin tunkea lapsi vauvana päiväkotiin.
Ja papereissasi lukee nyt, että olet tehnyt riipin raapin mitä sattuu pätkätöitä ja muuten notkunut kotona. Kumpikohan näyttää paremmalta CV:ssä? Vakituinen työpaikka vuosina 2003 - 2013 vai pätkätyö osan vuotta sejatämä ja toinen osan vuotta tuolla ja täällä ja oma irtisanoutuminen hyvästä vakityöstä syyttä? Jo se muuten, että teet kaikki päätöksesi miehen ehdoilla kielii myös siitä, ettet panostaa omaan uraasi tosissasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos yhtään aikoo tehdä myös uraa tai ylipäätään töitä tässä elämässä.
Tähän tulokseen tulen väistämättä tämänkin ketjun luettuani. Niin monelle on käynyt samoin, että kun tekee lapsia ja jää niitä kotiin hoitamaan vaikka vain vähäksi aikaa ajatellen, että töihin ehtii myöhemminkin, niin sitten myöhemmin ei töitä enää ole.
Mullakin on 3 ammattia mutta yhdeltäkään alalta en saa vakitöitä. Enkä viime aikoina enää edes sijaisuuksia vaan ihan pelkkää satunnaista päivän parin keikkaa on tarjolla. Ja haen töitä kuitenkin kahden läänin alueelta.
sulle joskus oikeita ongelmia, niin huomaat, että nyt on ollut ihan mukavaa aikaa. Nauti lapsistasi äläkä valita turhasta.
Nauti, sillä sulla on: lapset ja terveys ja nuoruus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sulle joskus oikeita ongelmia, niin huomaat, että nyt on ollut ihan mukavaa aikaa. Nauti lapsistasi äläkä valita turhasta. Nauti, sillä sulla on: lapset ja terveys ja nuoruus.
Nauti hyä ihminen tästä ajasta. Elä hetkessä.
Jos miehesi tuloilla pärjäätte ja muuten elämä kuosissa niin nuti lapsistasi ja vietä aikaa heidän kanssaan. Koskaan ei voi tietää mitä elämä tuo eteen.
t: äiti, joka yrittää luoda lapsilleen mahdollisimman hyvä pohjan elämälle, kun oma käy vähiin
sellainen olotila, että kaikki on elämässä 100% täydellisesti.. Ja moni siellä vakityössäänkin "kärvistelee" ja toivoo jotain ihan muuta, haluaisi vaihtaa alaa tai viettää enemään aikaa lasten kanssa. Pitää oppia löytämään iloa asioista niin kuin ne ovat, ja tehdä sen mitä voi tavoitteidensa saavuttamiseksi. Kaikkea ei aina saa, mutta onhan sulla jo perhe ja lapset, se on paljon se! Ja terveyttäkin ilmeisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos joku palstailija osaa nauttia elämästä tässä-ja-nyt lastensa kanssa kympillä niin soisi myös katseen siirtämistä sinne oman navan ulkopuolelle ja ymmärtää, että jotakuta tulevaisuus todella huolestuttaa. Ja ei se, että tänne kirjoittaa, tarkoita sitä, että asiaa koko ajan murehtii ja on masentunut. En minä ainakaan, vaikka samaistun ap:n tilanteeseen ja olen samanlaisissa olosuhteissa! Se valitushan on yhteiskunnallisen epäkohdan esiin nostamista - nainen joutuu usein syrjään uraltaan/työelämästä perhevapaiden seurauksena! Usein, ei aina, mutta monen kohdalla on näin! Ja jos Sinä et ole joutunutkaan, niin ole kiitollinen! Lukekaa viestimiä. Viimeksi tänään oli valtakunnan päälehdessä juttua siitä, miten naisten ylennykset jossain vaiheessa kummallisesti tyssäävät. Tästähän joku tässä ketjussa puhui. Kyllä näistä asioista pitää meteliä pitää, että ne muuttuisivat.
lopputyöni ohjaaja sanoi, että te nuoret naiset vielä uskotte tasa-arvoon, mutta totuus on useimmille karu pettymys. Mä en silloin ollut kypsä tuota uskomaan, nyt olen. Kaikki tuntemani naiset ovat tehneet enemmän töitä opintojensa eteen kuin tuntemani miehet. Yrittäneet, verkostoituneet, joustanet, kouluttautuneet lisää. Se, että miehet on vähemmällä työllä saaneet jo opiskeluaikana meidän alallamme helpommin töitä ja parempaa palkkaa, on ollut tabu josta ei ole saanut puhua - jokainen tietää että ainoa oikea vastaus olisi ollut syyttää naisia realismin ja yrittämisen puutteesta. Epätasa-arvo on Suomessa lakkautettu virallisesti, siispä sitä ei voi olla olemassa.
Tätä illuusiota osa on voinut pitää yllä niinkin pitkään että on saanut lapsen tai lapsia. Siinä sitä sitten ollaan; jäit kotiin hoitamaan tai veit lapsen hoitoon, aina teet väärin. Lapsettomana et saa vakitöitä koska kuitenkin teet kohta lapsia. Yhden lapsen jälkeen et saa mitään töitä koska kuitenkin teet kohta toisen lapsen. Kahden lapsen jälkeen työnantaja laskee huolissaan montako päivää työntekijä on poissa jos lapsi sairastaa. Koko vaativa koulutus, kaikki se työ tuntuu menneen hukkaan vaan siksi että nainen voi synnyttää. Mä olen kuullut kuinka alani rekrytoijat arvioivat ja arvostelevat hakijoita, ja nyt itse äitinä heidän puheensa tuntuvat aivan tyrmistyttäviltä. Sovinistisilta suorastaan, oli arvioijana nainen tai mies. Varsinkin, kun miehen kohdalla perhe on ehdoton meriitti ja arvellaan, että perheellinen mies sitoutuu työhönsä paremmin.
Mä olen nyt siis tilanteessa että entisiin pätkätöihin ei ole paluuta (mun paikka on kotona lapsen kanssa, mikään ei elämässä ole niin tärkeää kuin lapsen sanoi pomo kun äitiyslomalle lähdin. Fiksua, nyt mä en voi hakea töitä häneltä näyttämättä huonolta äidiltä = huonolta ihmiseltä = huonolta työntekijältä) ja uusien töiden haku tyssää aina siihen että mun oletetaan olevan heti taas raskaana. Mä tiedän tämän koska ammatissani on pienet piirit, ja ne naiset jotka on töissään menestyneet, on edelleen sitä mieltä että on naisen oma moka jos tekee lapsia, jokainen tietää mitä siitä seuraa. Heillä ei tietenkään ole lapsia. Ei edes koiraa koska sekin rajoittais elämää liikaa.
Mä olen tullut siihen tulokseen, että ihmiset voi tosiaan elää ihan eri todellisuudessa. Ne jotka luulee tajunneensa miten maailma toimii ja miten itse siinä kannattaa toimia, ei halua nähdä ettei totuus ole niin mustavalkoinen. Ei se mene niin, että jos tekee asiat aina "oikein" niin palkinnoksi elämä menee kuten sen haluaa menevän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
epäkohdista, eikä se tarkoita aina että olisi hirveän masentunut. Ja saa olla huolissaan. Mutta ap:n viestistä sai kuvan että hän on todella ahdistunut, ei pysty nauttimaan raskaudestaan ja että näin on ollut myös ennen. Kuinka kauan ihminen voi elää huolessa ilman että se alkaa vaikuttaa mielenterveyteen? Omasta kokemuksesta tiedän että ei kovin kauaa. Yhteiskunnallisista epäkohdista pitää keskustella mutta samalla täytyy pitää huolta itsestä, siitä omasta hyvinvoinnista eikä hukuttautua vain huoleen. Etenkin kun on pian 3 lasta hoidettavana. Voimia ap:lle!
Jos joku palstailija osaa nauttia elämästä tässä-ja-nyt lastensa kanssa kympillä niin soisi myös katseen siirtämistä sinne oman navan ulkopuolelle ja ymmärtää, että jotakuta tulevaisuus todella huolestuttaa. Ja ei se, että tänne kirjoittaa, tarkoita sitä, että asiaa koko ajan murehtii ja on masentunut. En minä ainakaan, vaikka samaistun ap:n tilanteeseen ja olen samanlaisissa olosuhteissa! Se valitushan on yhteiskunnallisen epäkohdan esiin nostamista - nainen joutuu usein syrjään uraltaan/työelämästä perhevapaiden seurauksena! Usein, ei aina, mutta monen kohdalla on näin! Ja jos Sinä et ole joutunutkaan, niin ole kiitollinen! Lukekaa viestimiä. Viimeksi tänään oli valtakunnan päälehdessä juttua siitä, miten naisten ylennykset jossain vaiheessa kummallisesti tyssäävät. Tästähän joku tässä ketjussa puhui. Kyllä näistä asioista pitää meteliä pitää, että ne muuttuisivat.
ehkä voisit ajatella, että työnantajat pitää sua hyvänäkin vaihtoehtona, kun sulla on lapset jo tehty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ekan kappaleen allekirjoitan täysin. Opiskeluaikana sitä oli vielä niin naiivi että luuli tasa-arvon olevan jo totta... mutta näkyihän se jo opiskelujen loppuvaiheessa, miten miesopiskelijat saivat oman alan asiantuntijahommia ja naiset rahoittivat assistentin töillä opiskelut.
Minulla oli muutama vuosi sitten samantyyppinen tilanne kuin ap:lla - olin äitiyslomalla vakipaikasta, kun muutimme mieheni työn perässä muutaman sadan kilometrin päähän.
En irtisanoutunut työstäni, vaan jäin äitiysloman jälkeen hoitovapaalle ja sitten uudelle äitiyslomalle. Ehdin olla kotona reilut neljä vuotta, ja kun nuorempi lapseni oli 2,5-vuotias aloin etsiä töitä asuinpaikkakunnaltamme. Koska työllistymiseni oli epävarmaa, laitoimme myös kolmannen lapsen tilaukseen - kolmas oli jossakin vaiheessa kuitenkin toiveissa.
Kävi niin, että tulin heti raskaaksi ja samaan aikaan minulle tarjottiin vakituista työtä asuinpaikkakunnaltamme. Kerroin olevani raskaana ja sain silti työpaikan. Olin töissä puoli vuotta ja jäin sitten äitiyslomalle ja hoitovapaalle, jonka jälkeen palasin vakituiseen työhöni.
Puoli vuotta töihinpaluusta mieheni sai työpaikan entiseltä kotipaikkakunnaltamme. Minä pystyin siirtymään saman työnantajan palveluksessa entiselle paikkakunnalle. Sain samalla ylennyksen ja merkittävän palkankorotuksen.
Olen ollut uudessa tehtävässäni nyt vuoden, ura on hyvässä nousussa ja ikää on 36 v, lapsia 3.
minä minä minä, mun ura, mun kunnia, mitä mä voin saavuttaa ja saada elämässä... mä olen just tollanen ja välillä mietin mikä piru mua oikein riivaa, miksen voi olla tyytyväinen ja kiitollinen siitä mitä on??? kademieli siitä kun mies on töissä (itse lasten kanssa kotona omasta vapaasta tahdosta), huoli tulevasta urasta ja rahulista (kun pitää elää mukavaa mukavuuksin kyllästettyä elämää...) Lapset on ihania, terveitä, parhaita ja silti niitten kanssa päivät tuntuu välillä raskailta ja ahdistavilta. Nytkin on tarpeeksi kaikkea (asunto, ruokaa, vaatetta) mutta lisää tekee mieli kun mikään ei riitä. Ja töihin pitäis päästä tekemään jotain muka älykästä (olen sentään filosofian maisteri hei) Mut kai mä kerkeen hyvin kun olen vasta 30, niin on tässä aikaa suorittaa tätä elämää. Välillä tulee mieleen et tarviin jonkun aivoleikkauksen, olen niin hölmö :)
Sulla on vaan ikäkriisi. Niitä tulee kaikille. Ikäkriiseihin kuuluu just se ajatus, että tässäkö tää nyt oli. Se on kehitystehtävä.
Ala elää sun elämääsi ja tee nyt kolmannen kanssa se mitä sä olet halunnut. Olet hänen kanssa kotona hoitovapaalla ja annat aikaa myös isommille lapsille. Nyt sä ainakin tiedät, mitä et halua. Et halua laittaa pientä hoitoon ja tehdä pätkää. Tyhmää on vasta se, että tiedät mitä et halua ja teet niin silti.
Kyllä se työ odottaa sua myös hoitovapaan jälkeen ja siihen on vielä niin pitkä aika, ettei kannata ottaa murhetta.
Elä nytku sulla on tilaisuus äläkä sitku.
se on sama joka aina ottaa jonkun ketjun kohteekseen ja jatkaa ja jatkaa...