Lue keskustelun säännöt.
Olen 34 vuotta ja elämä hukattu
15.03.2010 |
Vielä 5 vuotta sitten luulin kaiken olevan vasta edessäpäin, mutta nyt huomaan, että silloin alamäki juuri alkoi. Mitä siis tapahtui? Sain ensimmäisen lapsen, muutimme miehen työn takia toiselle paikkakunnalle.
En ole löytänyt tältä paikkakunnalta vakituista työtä, vaan olen tehnyt määräaikaisia äitiyslomien välissä. Lapsia on nyt kaksi ja kolmas on tulossa.
Olen niin ahdistunut, kun jälleen jään täysin tyhjän päälle äitiyslomalle jäädessäni. En pysty nauttimaan tästä raskaudesta yhtään, kuten en edellisestäkään, kun jatkuvasti mieltä painaa huoli töistä ja tulevaisuudesta. Voi kun saisikin odottaa ja tehdä suunnitelmia varma työpaikkka taustalla.
Kun kolmas syntyy, olen jo 35 vuotta ja kun seuraavan kerran haen töitä, olen jo lähempänä 36 vuotta. Kuka enää palkkaa näin vanhan?
Huomaan, että elämä on yhtäkkiä lipunut sormien välistä ja viimeiset viisi vuotta ovat täysin hukkaanheitettyä aikaa. Vastahan minä valmistuin ja ovet olivat aukenemassa työelämään, nyt ne ovat yhtäkkiä jo sulkeutumassa :(
Kommentit (98)
Minulla on perhe ja vakityö, ja toivon että saisin tehdä eläkeikään saakka mahdollisimman keveitä töitä, että voisin mielessäni keskittyä siihen mikä oikeasti on kiinnostavaa: läheisiin ihmisiin, kulttuuriharrastuksiin jne. Mieluiten en edes olisi yhtäjaksoisesti töissä eläkeikään saakka, vaan väliin tulisi vielä jotain taukoja jostain kivasta syystä; puolisolle uusi ulkomaankomennus tms. En pysty yhtään samaistumaan siihen, että tosissaan haluaa jotain ylennyksiä. Onko teille oikeasti tärkeää saada olla jollain päällikkönimikkeellä?
mutta mä ainakin haluan tehdä mielummin päivässä ne 8h jotain mielenkiintoista ja haastavaa kun sitä samaa tylsää peruskauraa jonka osaa jo unissaan. Ja tietenkin haluan saada paremman korvauksen vaativammasta työstä.
6
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
paikkakunnan toimijoihin niin olisi sitten jo omaa saamattomuuttasi. Samaten se ettet olisi opiskellut mitään koko aikana.
Tämä viesti nyt vain vahvistaa sitä mitä sinulle on jankutettu: Olet saamaton, etkä osaa ajatella nokkaasi pidemmälle.
Saatanhan mä hoitovapaalla saada kontaktia paikkakunnan perhekerhoihin, mutta ne työkontaktit on ihan eri juttu. Tuskinpa olisin opiskellut hoitovapaalla, sillä paikkakunnalla ei järjestetä alani täydennyskoulutusta. Verkkokursseja vastaava koulutus minulla jo on. Töissä ollessani sen sijaan olen saanut työnanajan maksamaa ja osin järjtäämää täydennyskoulutusta.
Viestisi vahvistaa sitä mielikuvaa mikä minulle on sinusta jo syntynyt: olet omaa elämääsi täydelliseksi kuvitteleva idiootti, joka vänkää asiaansa viimeiseen asti kaikista perusteluista huolimatta.
ap
Olen siis itsekin työelämässä, mutta en nyt niin vaativassa enkä täyspäiväisessä työssä. Minulla jää aikaa lapsille.
paikkakunnan toimijoihin niin olisi sitten jo omaa saamattomuuttasi. Samaten se ettet olisi opiskellut mitään koko aikana.
Tämä viesti nyt vain vahvistaa sitä mitä sinulle on jankutettu: Olet saamaton, etkä osaa ajatella nokkaasi pidemmälle.
Saatanhan mä hoitovapaalla saada kontaktia paikkakunnan perhekerhoihin, mutta ne työkontaktit on ihan eri juttu. Tuskinpa olisin opiskellut hoitovapaalla, sillä paikkakunnalla ei järjestetä alani täydennyskoulutusta. Verkkokursseja vastaava koulutus minulla jo on. Töissä ollessani sen sijaan olen saanut työnanajan maksamaa ja osin järjtäämää täydennyskoulutusta.
Viestisi vahvistaa sitä mielikuvaa mikä minulle on sinusta jo syntynyt: olet omaa elämääsi täydelliseksi kuvitteleva idiootti, joka vänkää asiaansa viimeiseen asti kaikista perusteluista huolimatta.
ap
viestiesi perusteella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos olisit toiminut fiksusti, lapsesi eivät olisi joutuneet päivähoitoon vauvoina.
Ja kenen muuten luulet olevan niissä lasten päiväkerhoissa, harrastuksissa yms. Ihan ovat kuule samalla tavalla työelämästä vapaalla olevia suurin osa. Meillä mies vaihtoi juuri työpaikkaa yhteen firmaan, johon kontakti syntyi minun ja tämän miehen vaimon kesken ensin. Saattelimme kumpikin lasta päiväkerhoon, tutustuimme, sitten tutustuimme perheittäin ja nyt tosiaan miehemme ovat samassa työpaikassa.
Hoitovapaalla voi opiskella monenlaista ja sinähän olisit ollut oikeutettu myös sen työnantajasi koulutuksiin. Minäkin opiskelin oman alan jatko-opintoja yliopistossa ja yhden uuden kielen. Mm.
Minä olen hyvin palkatussa työssä, lapseni olivat kotona pitkään ja minulle elämä hymyilee.
Olen juuri kertonut, miten tällaiseen tilanteeseen pääsee. Älä minulle ryppyä, jos oma älysi ei tähän riittänyt.
.. mutta asutko Pirkanmaalla / Tampereen seudulla? Asiantuntijapaikat ovat siellä todella kiven alla. Helsingin seutu helpompi. Riippuu tietenkin alasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ihan hienoa, jos sun älli on riittänyt - öö, mihin? Siihen että sulla sattuu olemaan vakiduuni, miehelle löytyi töitä ja opiskelumahdollisuuksia oli käden ulottuvilla.
Mutta älä iloitse liikaa, mun päivä on jo paljon parempi.
ap
jos olisit toiminut fiksusti, lapsesi eivät olisi joutuneet päivähoitoon vauvoina.
Ja kenen muuten luulet olevan niissä lasten päiväkerhoissa, harrastuksissa yms. Ihan ovat kuule samalla tavalla työelämästä vapaalla olevia suurin osa. Meillä mies vaihtoi juuri työpaikkaa yhteen firmaan, johon kontakti syntyi minun ja tämän miehen vaimon kesken ensin. Saattelimme kumpikin lasta päiväkerhoon, tutustuimme, sitten tutustuimme perheittäin ja nyt tosiaan miehemme ovat samassa työpaikassa.
Hoitovapaalla voi opiskella monenlaista ja sinähän olisit ollut oikeutettu myös sen työnantajasi koulutuksiin. Minäkin opiskelin oman alan jatko-opintoja yliopistossa ja yhden uuden kielen. Mm.
Minä olen hyvin palkatussa työssä, lapseni olivat kotona pitkään ja minulle elämä hymyilee.
Olen juuri kertonut, miten tällaiseen tilanteeseen pääsee. Älä minulle ryppyä, jos oma älysi ei tähän riittänyt.
miettiä, mikä on tärkeintä! miksi hankit lapsia jos pidät uraa, haastavia työtehtäviä, hyvää palkkaa jne. noin suuressa arvossa? luulitko, että tässä elämässä saa kaiken? sinuna keskittyisin enemmän siihen, mitä sinulla on kuin haikailisin ja voivottelisin sitä, mitä puuttuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ihan muualla Suomessa ollaan.
.. mutta asutko Pirkanmaalla / Tampereen seudulla? Asiantuntijapaikat ovat siellä todella kiven alla. Helsingin seutu helpompi. Riippuu tietenkin alasta.
Miten se vaikuttaa yhtikäs mihinkään? Kerro nyt tämä.
Hoitovapaalla voi olla vaikka toisessa maassa ja se työsuhde säilyy silti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miettiä, mikä on tärkeintä! miksi hankit lapsia jos pidät uraa, haastavia työtehtäviä, hyvää palkkaa jne. noin suuressa arvossa? luulitko, että tässä elämässä saa kaiken? sinuna keskittyisin enemmän siihen, mitä sinulla on kuin haikailisin ja voivottelisin sitä, mitä puuttuu.
Luulin, että tässä elämässä voi saada sekä työn että perheen ja luulin, että vakituisen työn saaminen olisi helpompaa. Haastavista työtehtävistä ja hyvästä palkasta en ole sanonut mitään, olen puhunut kohtuullisen turvatusta työpaikasta.
ap
että murehtimalla jatkuvasti saatat pilata terveytesi tai vaarantaa raskautesi? Terveys on sen edellytys että ylipäätään voi tavoitella jotain elämässä ja siitä kannattaa pitää hyvää huolta. Voisitko antaa anteeksi itsellesi jos menettäisit todella työkykysi, kun olet hermoillut itsesi loppuun? Silloin tilanteesi voisi olla oikeasti hankala. Yritä ajatella tilannettasi eri näkökulmista. Mielestäni olet takertunut vain yhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten se vaikuttaa yhtikäs mihinkään? Kerro nyt tämä.
Hoitovapaalla voi olla vaikka toisessa maassa ja se työsuhde säilyy silti.
Ja oikeasti, jos sen viiden vuoden kotonaolon hyöty olisi pari kurssia jatko-opintoja ja joku kielikurssi niin aika kuplassa saa elää, jos kuvittelee sen vastaavan kokemusta työelämästä, vaikka määräaikaisistakin.
Meitä on muitakin. Minä myös pian 35v., ja työssä en juuri ole ollut 7 vuoteen (lukuun ottamatta pientä pätkää), joten hyvältä näyttää... Koulutukseni vielä ovat sitä lajia, että vuodessakin putoaa kärryiltä, joten kaipa tässä on taas koulunpenkille palattava.
On päiviä, jolloin pudistelen päätäni itselleni. Monet kaverit ovat ehtineet tehdä jo vuosia uraa, minä itse olen siltä osin lähes nollapisteessä. Toisaalta, en olisi voinut ajatella laittavani lapsia ihan pieninä, joten vaihtoehtoja ei ole ollut... Ei auta muuta kuin rauhoittua, hypätä pois oravanpyörä-ajattelusta, löytää se oma sisäinen minä ja rauha... Luottaa siihen, että kyllä se elämä kantaa, sillä sitä se yllättäen aina tekee. Asiat vain loksahtavat paikoilleen, kun niin on tarkoitettu ja olet siihen itse valmis... On mietittävä, mitä OIKEASTI haluaa elämältä, mihin on valmis (ja jaksaa) satsaamaan ja mistä voi luopua (ehkä toistaiseksi?), karsia turha pois elämästä... Opiskella ja kehittää itseään, vaikkapa itsenäisesti opiskelemalla tai osallistumalla etä-kursseille, joita on PALJON tarjolla tänä päivänä... Näin voi pitää itseään ainakin hieman ajanhermolla...
Mietiskele, rauhoitu, tee itsellesi positiivinen hokema tai mantra, jota iltaisin toistat ennen nukkumaan menoa "minä osaan, selviän, asiat järjestyvät omalla painollaan..."
Tsemppiä ja iloa elämään!
koko aloitus. Kuinka sinä ap jaksat vääntää juttua ja vedättää porukkaa? Ja muka hukkaanheitettyä aikaa viimeiset 5 vuotta. Tajutkaa jo, ettei kukaan tällaista tosielämässä sano.
liikenneyhteyksien tavoittamattomissa??
Ja jos on vakituisessa työsuhteessa niin se työkokemus karttuu viisi vuotta vakituista työsuhdetta.
Ja "uusi kieli" ei ole yksi kielikurssi, eikä jatko-opinnot ole pari kurssia. Taidat olla aika pihalla opintokuvioista. Jäikö peruskoulukin aikanaan kesken vai mistä moinen tietämättömyys?
että vanha kansa sanoo, että a) luulo ei ole tiedon väärtti ja b) vakituisesta työsuhteesta ei kannata irtisanoutua turhaan.
Mitäs LUULISIT?
koko aloitus. Kuinka sinä ap jaksat vääntää juttua ja vedättää porukkaa? Ja muka hukkaanheitettyä aikaa viimeiset 5 vuotta. Tajutkaa jo, ettei kukaan tällaista tosielämässä sano.
Juu, olen NIIN samaa mieltä. Tein itse uraa ennen lapsia, olin tiiminvetäjänä ja se oli rankinta ja surullisinta aikaa elämässäni. Nykyään työ on vasta ehkä kolmossijalla elämässä ja hyvä niin. Olen onnellinen ja minulla on aikaa lapsilleni, eikä mikään ole sen tärkeämpää. Mieheni sen sijaan pyörii yhä kiihtyvässä oravanpyörässä uusine palkankorotuksineen ja työtehtävineen eikä taida nähdä mitä menettää. :-/ En ole kateellinen. Minusta minulla on se parempi rooli tässä perheessä.