Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen 34 vuotta ja elämä hukattu
15.03.2010 |
Vielä 5 vuotta sitten luulin kaiken olevan vasta edessäpäin, mutta nyt huomaan, että silloin alamäki juuri alkoi. Mitä siis tapahtui? Sain ensimmäisen lapsen, muutimme miehen työn takia toiselle paikkakunnalle.
En ole löytänyt tältä paikkakunnalta vakituista työtä, vaan olen tehnyt määräaikaisia äitiyslomien välissä. Lapsia on nyt kaksi ja kolmas on tulossa.
Olen niin ahdistunut, kun jälleen jään täysin tyhjän päälle äitiyslomalle jäädessäni. En pysty nauttimaan tästä raskaudesta yhtään, kuten en edellisestäkään, kun jatkuvasti mieltä painaa huoli töistä ja tulevaisuudesta. Voi kun saisikin odottaa ja tehdä suunnitelmia varma työpaikkka taustalla.
Kun kolmas syntyy, olen jo 35 vuotta ja kun seuraavan kerran haen töitä, olen jo lähempänä 36 vuotta. Kuka enää palkkaa näin vanhan?
Huomaan, että elämä on yhtäkkiä lipunut sormien välistä ja viimeiset viisi vuotta ovat täysin hukkaanheitettyä aikaa. Vastahan minä valmistuin ja ovet olivat aukenemassa työelämään, nyt ne ovat yhtäkkiä jo sulkeutumassa :(
Kommentit (98)
Sinä siis lähdit vakituisesta työpaikasta, kun lapsesi oli 4 kuukautta. Miksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja nyt on niin paljon töitä ettei kerkiä kotona paljon olemaan.
Minulla on perhe ja vakityö, ja toivon että saisin tehdä eläkeikään saakka mahdollisimman keveitä töitä, että voisin mielessäni keskittyä siihen mikä oikeasti on kiinnostavaa: läheisiin ihmisiin, kulttuuriharrastuksiin jne. Mieluiten en edes olisi yhtäjaksoisesti töissä eläkeikään saakka, vaan väliin tulisi vielä jotain taukoja jostain kivasta syystä; puolisolle uusi ulkomaankomennus tms.
En pysty yhtään samaistumaan siihen, että tosissaan haluaa jotain ylennyksiä. Onko teille oikeasti tärkeää saada olla jollain päällikkönimikkeellä?
Juuri noista mainitsemistasi syistä.
MInulla on siis vakituinen työ.
48
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole niin helppoa elää sellaista elämää, että mies käy kaiket viikot toisella paikkakunnalla töissä. Sitähän täällä jotkut jälkiviisaat ehdotti.
Meidän perheessä elettiin vuosi niin ja aikuisillehan se meni ihan mukavasti, mutta pienet lapset alkoivat vieraantua isästään ja varsinkin poikamme - joka oli tuolloin 3- vuotias - ikävöi isäänsä todella paljon.
Niinpä sitten päätimme, että meidän "työt ja urat" eivät voi tärkeämpiä kuin omien lasten hyvinvointi. Ja se lapsuusaika on kuitenkin todella tärkeää myöhemmälle psyykkiselle hyvinvoinnille ja sitä ei voi sitten välttämättä enää kymmenen vuoden päästä paikkailla.
Päätöksentekovaiheessa miehen työ oli se, jolla voi tarvittaessa elättää koko perheen. Minä siis muutin lasten kanssa - ja joo, todellakin myös "luulin ja kuvittelin", että ahkera ja hyvinkoulutettu, melko hyvän työkokemuksen omaava saa ok töitä. Muuttovaiheessa olin juurikin 35- vuotias ja ollut kolmen lapsen kanssa reilut 4 vuotta pätkissä perhevapailla.
Nyt on viisi vuotta kulunut ja tuntuu, että työmahdollisuudet tosiaan oli ja meni. Olen tehnyt pätkää ja toki jotain työtä saa, mutta eipä niihin töihin olis kannattanut yliopistotutkintoa hommata. Eli samoin kuin joku KMT täällä kertoi, minäkin teen töitä, joita vois ihan hyvin tehdä fiksu ylioppilas muutaman kuukauden perehdytyksellä.
Tuntuu siltä, että jossei just siinä kolmenkympin taitteessa panosta hulluna uraansa, niin voit unohtaa koko homman. Vaikka olisit sellaisella alalla, että sun ammattitaito ja äly ei todellakaan parissa-kolmessa vuodessa mihinkään katoa.
Sinä siis lähdit vakituisesta työpaikasta, kun lapsesi oli 4 kuukautta. Miksi?
Koska muutimme toiselle paikkakunnalle 600 km päähän. Ei varaa pitää kahta asuntoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hänellähän oli lapsi nelikuinen. Siinä olisi ollut jo sen lapsen kanssa yli 2,5 vuotta aikaa asua uudella paikkakunnalla yhdessä. Sen jälkeen uusi äitiysloma, uusi hoitovapaa jne. Nytkin yli 3 vuotta turvattua elämää edessä.
Koko ajan vakituisessa työpaikassa.
tai jotain vastaavaa.
Paljon on kiinni siitä mihin itseään ja elämäänsä vertaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sitä työtä tehdä, kun lapsi on nelikuinen. Ei olisi tarvinnut yli 2,5 vuoteen.
Olisit asunut ihan siellä missä nytkin ja pitänyt sen vakituisen paikkasi!
Minäkin kohta 34 vuotias ja ole NUORI! Olet reippaasti alle nelikymppinen vielä parin vuoden päästäkin. Huolehdi terveydestäsi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
etten olisi tehnyt päivääkään töitä yli viiteen vuoteen. Arveletko todellakin, että työnsaantimahdollisuuteni olisivat edes yhtä hyvät kuin nyt?
muuttanut toiselle paikkakunnalle, ollut hoitovapaalla, äitiyslomalla, hoitovapaalla ja nyt taas äitiyslomalla.
Koko ajan vakituisessa työpaikassa.
Sitten hakisit vähitellen uutta työtä - työkokemuksena vain vakituinen työpaikka ja siviilipuolella isot lapset. Ja lamakin olisi todennäköisesti jo ohi, kun tämä viimeinen olisi kolmen.
Aivan järjetöntä irtisanoutua vakituisesta työpaikasta!
CV:ssä juoksisi koko ajan työkokemus työstäsi ja sinulla olisi hyvää aikaa lisätä koulutuksella yms. osaamistasi ja käyttää aikasi pätkätöiden sijaan siihen, että solmit kontakteja ja yhteyksiä siellä uudella paikkakunnallasi.
Kyllä, uskon että olisit paljon paremmassa iskussa, kun papereissasi lukisi, että sinulla on lapset hankittuina, työkokemusta on karttunut merkittävästi ja ihan viime vuosina olet panostanut opiskeluihin lastenhoidon ohella. Ja sinä olisit levänneen ja tyytyväisen oloinen ja vaikuttaisit ihmiseltä, jolla on palikat kasassa ja elämä todella hyvin hallussa.
Nyt sinulla on risa työhistoria, ei uusia, päivitettyjä opintoja ja olemuksesi on hapan ja katkera.
Hmm... Kummankohan itse palkkaisit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla ikää 37, kaksi lasta, 15 vuoden pikkupomon ura takana ja nyt opiskelen amk tutkintoa.
Mä ajattelin että aikaa riittää tehdä kaikki, ura ja perhe ja että rahaa olisi säästöön leppoisiin eläkepäiviin ja pieneen matkusteluun joskus. Ja kun sitä kristallipalloa ei mullakaan ole apuna, miltä se tulevaisuus mahtaa näyttää! Riittääkö terveyttä tehdä työtä 70 vuotiaaksi, onko töitä kun valmistun kahden vuoden päästä ja jos on, niin mistä, pitääkö muuttaa/onko pakko muuttaa, ja kun seuraava lama n. 15 vuoden päästä tulee, onko minulle silloinkin töitä, ja jos irtisanotaan, saanko 55 vuotiaana enää töitä. Siitä onkin eläkeikään vielä vähintään 10 vuotta. Ja miten sitten selviää.
Se on totta, että aikaa tässä elämässä on tehdä vaikka mitä, mutta kun se ei menekään niinkuin on suunnitellut ja huoli alkaa painaa. Jotkut eroaa, tehdään veritöitä, itsemurhia tai muuten vaan syrjäydytään. Helppo on näköjään huudella jälkikäteen, että olisit tehnyt niin ja näin, niin ei tarvitsisi nyt narista.
Kysynpä vaan tähän loppuun, että missä ovat ne eläköityvien suurten ikäluokkien työpaikat?!! MISSÄ?? Ei niitä vaan ole!
Kertokaa nyt, ah niin kaikki tietävät, mitä tässä pitää seuraavat kymmenen vuotta tehdä, että ura saataisiin kaikille halukkaille noususuuntaiseksi.
Tällä hetkellä elämäntilanteeseeni pienen lapsen yksinhuoltajana sopii kevyt ja helppo työ, joka ei vie voimavaroja juurikaan. Jaksamiseni ja aikani tahdon käyttää lapsen kanssa. Kun lapsi on kasvanut vanhemmaksi toivon kyllä saavani haastavampia ja siten kiinnostavampia työtehtäviä. Silloinkin haluan aikaa ja jaksamista lapselle mutta sen ohella jää kiinnostusta myös vaativaan työhön.
Itse menin 38-vuotiaana lääkikseen kun lapset oli tehty. Joten et ole liian vanha mihinkään!!!!
jos vaihtoehtoina olisi
a) periaatteessa vakituisessa työssä oleva, mutta käytännössä työelämän ulkopuolella viisi vuotta ollut henkilö, jolla ei ole mitään kontakteja paikkakunnan toimijoihin.
b) äitiysvapaita lukuunottamattta erilaisissa alan töissä toiminut henkilö, jolla jo hyvät kontaktit paikkakunnan toimijoihin ja jolla työn ohella hankittua täydennyskoulutusta ja käytännön kokemusta alan viimeisimmistä trendeistä ja työvälineistä.
Itse asiassa kiitos vain sulle näistä paskaviesteistäsi. Sait minut tajuamaan, että vaikka joku voi olla tosi varma omasta itsestään, hän ehkä onkin se kaikkein eniten utopiamaailmassa elävä.
ap
CV:ssä juoksisi koko ajan työkokemus työstäsi ja sinulla olisi hyvää aikaa lisätä koulutuksella yms. osaamistasi ja käyttää aikasi pätkätöiden sijaan siihen, että solmit kontakteja ja yhteyksiä siellä uudella paikkakunnallasi.
Kyllä, uskon että olisit paljon paremmassa iskussa, kun papereissasi lukisi, että sinulla on lapset hankittuina, työkokemusta on karttunut merkittävästi ja ihan viime vuosina olet panostanut opiskeluihin lastenhoidon ohella. Ja sinä olisit levänneen ja tyytyväisen oloinen ja vaikuttaisit ihmiseltä, jolla on palikat kasassa ja elämä todella hyvin hallussa.
Nyt sinulla on risa työhistoria, ei uusia, päivitettyjä opintoja ja olemuksesi on hapan ja katkera.
Hmm... Kummankohan itse palkkaisit?
paikkakunnan toimijoihin niin olisi sitten jo omaa saamattomuuttasi. Samaten se ettet olisi opiskellut mitään koko aikana.
Tämä viesti nyt vain vahvistaa sitä mitä sinulle on jankutettu: Olet saamaton, etkä osaa ajatella nokkaasi pidemmälle.
Ajattele, että olet 60-vuotias. Mitä sanoisit itsellesi? Ehdit varmaan aika paljon vielä tekemään töitä ja vaikkapa minkälaista uraa. Lapset ovat jonkin aikaa lapsia ja sitten jo pois kotoa. Jos siis olisit vanha millaisen neuvon antaisit itsellesi?
Alue: Aihe vapaa
muuttanut toiselle paikkakunnalle, ollut hoitovapaalla, äitiyslomalla, hoitovapaalla ja nyt taas äitiyslomalla.
Koko ajan vakituisessa työpaikassa.
Sitten hakisit vähitellen uutta työtä - työkokemuksena vain vakituinen työpaikka ja siviilipuolella isot lapset. Ja lamakin olisi todennäköisesti jo ohi, kun tämä viimeinen olisi kolmen.
Aivan järjetöntä irtisanoutua vakituisesta työpaikasta!