akateemiset naiset: oletteko ihastuneet/ haaveiletteko

Yhteinen pohjataso EI VÄLTTÄMÄTTÄ vaadi akateemisuutta, mutta en ole tavannut yhtään duunariakaan, joka olisi koskaan kuullut Julia Kristevasta tai tuntisi John Rawlsin oikeudenmukaisuusteorian edes kursorisesti.

Tämä on sitä pohjaa, jolta meillä lähdetään.

Oletko 21-vuotias

Älylliset hommat hoidetaan muualla, kotona riittää mies, joka vaihtaa pariston vaimon ipodiin, vuolee puunukkeja ja höylää vaimoaan.

Älykkäät keskustelut käyn ystävieni kanssa tai työni parissa. Mieheni ei ymmärrä kaikkea. Hän osaa toki korjata elektroniikkaa ja istuttaa puita,pensaita sekä rakentaa puusta kaikkea näppärää.

En kaipaa työtä kotiini. Kodin on oltava reutouttava paikka jossa saan lepuuttaa aivoja. Mieheni kanssa käydyt keskustelut ovat rentouttavia ei mitenkään aivoja rasittavia tai haastavia.

Olisi rasittavaa jos kotona odottaisi mies jonka kanssa pitäisi olla kokoajan varpaillaan ja mieli tarkkana.

Onneksi miehelläni on myös suuri penis.

jos meidän elämämme kuulostaa sinusta ylimieliseltä. Meille se on meidän elämää ja arkea. Me pidämme keskustelusta, kanssakäymisestä ja sosiaalisista suhteista. Meillä nyt keskustellaan paljon muustakin kuin tiskeistä ja siivouksesta.

Iltaisin kun meillä on aikaa olla kahden, keskustelemme mm. päivän tapahtumista työpaikalla, maailman tapahtumista, politiikasta yleisesti (alani), visioimme tulevaa (urasuunnitelmia, lapsisuunnitelmia, asumissuunnitelmia, maasuunnitelmia), puhumme kasvatuksesta ja periaatteista, keskustelemme hankinnoista, keskustelemme ihmisistä, sukulaisistamme, suunnittelemme matkoja, milloin mitäkin.

Näin meillä on ollut aina. Yhdessä olemme ollet reilut 5 vuotta.

Kyllä meidän arkeenkin kuuluvat nämä syvälliset keskustelut. Viikonloppuiltoisin istumme kaksin ja keskustelemme. Meillä ei ole tv:tä jota voisimme passiivisesti tuijottaa. Keskustelemme, keskustelemme ja keskustelemme. Kaikesta maan ja taivaan väliltä. Analysoimme, visioimme, neuvottelemme, vertailemme, milloin mitäkin.

Harvemmin pidemmässä suhteessa tulee keskusteltua mitään ultimaattisen älykästä. Arki on kuitenkin käytännön arkea.

Kyllä pitkät, syvälliset keskustelut mieheni kanssa on olennainen osa meidän suhdetta! MITÄ te sitten miestenne kanssa puhutte? Pelkästään jotain "tee sä tiskit niin mä imuroin lattiat"? :O

Ei millään pahalla, mutta tuo kuulostaa vähän ylimieliseltä touhulta. Onko ne syvälliset keskustelut sitten lopultakin niitä ultimaattisen älykkäitä keskusteluja vai sitä arjen höttöä?

Kuulostaa provoisan hienostelulta :D

Yhteinen pohjataso EI VÄLTTÄMÄTTÄ vaadi akateemisuutta, mutta en ole tavannut yhtään duunariakaan, joka olisi koskaan kuullut Julia Kristevasta tai tuntisi John Rawlsin oikeudenmukaisuusteorian edes kursorisesti. Tämä on sitä pohjaa, jolta meillä lähdetään.

Mä en melkein pysty edes vastaamaan tähän, kun olet NIIN eri kakkuloilla varustettu.

Joo, mut ihanaa että olet löytänyt jonkun joka on vaatimallasi "tasolla" :)

Tämä kommenttisi viimeistään todisti huippuälykkyytesi.

T. Akateeminen, joka päivittäin tekee kielioppivirheitä ja keskustelee ihan kansankielisistä asioista välillä ihan ilman teoreettisia viitekehyksiäkin :)

en erityisesti siis ole duunarista haaveillut, mutta jos ihana sellainen olisi kohdalle sattunut, niin tuskin se koulutustausta/ammatti suhteen este olisi ollut. Tapasin kuitenkin akateemisen miehen ja otin hänet!

Ihana mies, hellä, huomaavainen, romanttinen, miehekäs, seksi oli täydellistä. Mutta sitten minua alkoi vaivata keskustelutaidottomuus, yleissivistyksen puute (sydämen sivistystä oli), tietyt huonot käytöstavat ja suoraan sanottuna älyn vähyys. Tämän kokemuksen jälkeen asetin seuraavalle miehelle aivan toisenlaiset kriteerit, ja olen nyt naimisissa sivistyneen huippuälykkään miehen kanssa, ja onnemme kukoistaa.

Lieneekö jopa sinun exäsi? :-) Mutta toisaalta. Voiko kaikkea saada? Ilmeisesti voi. Jos sinäkin löysit miehen joka kaiken tuon lisäksi on älykäs keskustelijakin.

missä sijaitsee se rinnakkaismaailma, missä suuri osa tämän(kin) ketjun kirjoittajista asuu ja elää?



Miten sinne pääsee? Työntämällä pään anukseensa?

Näin korkeakouluinsinöörin näkökulmasta filosofit ovat justiin niitä, jotka kulkevat rusetti kaulassa, valuttavat steariinia keittiönpöydälle, litkivät keltaista teetä ja lootapunkkua ja puhuvat synkeinä eksistentialismista, varhaiswittgensteinilaisuudesta ja epikurolaisuuden ja islamilaisen skolastiikan eroista. Ja katsovat muita, olivat ne akateemisia tai ei, nenänvarttaan pitkin. Muut humanistit eivät pääse lähellekään samaan.

Yhteinen pohjataso EI VÄLTTÄMÄTTÄ vaadi akateemisuutta, mutta en ole tavannut yhtään duunariakaan, joka olisi koskaan kuullut Julia Kristevasta tai tuntisi John Rawlsin oikeudenmukaisuusteorian edes kursorisesti. Tämä on sitä pohjaa, jolta meillä lähdetään.

Mä en melkein pysty edes vastaamaan tähän, kun olet NIIN eri kakkuloilla varustettu.

Joo, mut ihanaa että olet löytänyt jonkun joka on vaatimallasi "tasolla" :)

Tämä kommenttisi viimeistään todisti huippuälykkyytesi.

T. Akateeminen, joka päivittäin tekee kielioppivirheitä ja keskustelee ihan kansankielisistä asioista välillä ihan ilman teoreettisia viitekehyksiäkin :)

jos meidän elämämme kuulostaa sinusta ylimieliseltä. Meille se on meidän elämää ja arkea. Me pidämme keskustelusta, kanssakäymisestä ja sosiaalisista suhteista. Meillä nyt keskustellaan paljon muustakin kuin tiskeistä ja siivouksesta.

Iltaisin kun meillä on aikaa olla kahden, keskustelemme mm. päivän tapahtumista työpaikalla, maailman tapahtumista, politiikasta yleisesti (alani), visioimme tulevaa (urasuunnitelmia, lapsisuunnitelmia, asumissuunnitelmia, maasuunnitelmia), puhumme kasvatuksesta ja periaatteista, keskustelemme hankinnoista, keskustelemme ihmisistä, sukulaisistamme, suunnittelemme matkoja, milloin mitäkin.

Näin meillä on ollut aina. Yhdessä olemme ollet reilut 5 vuotta.

Kyllä meidän arkeenkin kuuluvat nämä syvälliset keskustelut. Viikonloppuiltoisin istumme kaksin ja keskustelemme. Meillä ei ole tv:tä jota voisimme passiivisesti tuijottaa. Keskustelemme, keskustelemme ja keskustelemme. Kaikesta maan ja taivaan väliltä. Analysoimme, visioimme, neuvottelemme, vertailemme, milloin mitäkin.

Harvemmin pidemmässä suhteessa tulee keskusteltua mitään ultimaattisen älykästä. Arki on kuitenkin käytännön arkea.

Kyllä pitkät, syvälliset keskustelut mieheni kanssa on olennainen osa meidän suhdetta! MITÄ te sitten miestenne kanssa puhutte? Pelkästään jotain "tee sä tiskit niin mä imuroin lattiat"? :O

Ei millään pahalla, mutta tuo kuulostaa vähän ylimieliseltä touhulta. Onko ne syvälliset keskustelut sitten lopultakin niitä ultimaattisen älykkäitä keskusteluja vai sitä arjen höttöä?

Kuulostaa provoisan hienostelulta :D

Eläpä nyt likka syötä sanoja suuhuni. Ymmärrätkö? Kuka tässä puhui keskusteluista tiskailusta tai siivoilusta? Todellakin sinulla on YLIMIELINEN asenne.

Nyt likka, neuvoisin pyytämään anteeksi ja nätisti. Menikö perille? En katsele tuollaista tekstiä alkuunkaan. Vittuiluksihan se meni. Todella alatasoista kanssakäyntiä. Toivottavasti ette miehesi kanssa keskustele samalla TASOLLA muista ihmisistä. Sehän se olisikin sitä syvällistä pohdintaa ja akateemista ajatuksenjuoksua. Häpeäisit.

kertonee kirjoittajasta kaiken, kun ei muuhun pysty enää kuin likoittelemaan.

mutta itse olen akateeminen nainen. Taskussa on kaksi korkeakoulututkintoa ja mieheni on duunari. Minua ei haittaa vaikka mieheni ei tiedä prokaryoottien geeniekspressiosta tai restriktioentsyymeistä mitään, kyllä meillä silti älyllistä keskustelua käydään.



Päinvastoin, minusta tuntuu että olen oppinut mieheni käytännönläheisydestä paljon. Varsinkin kun asumme omakotitalossa ja kotona häärii kolme pientä lasta, on maalaisjärjen käyttö arjessa valttia.

ei voisi vähempää kiinnostaa akateemiset miehet!

En koskaan huolisi korkeasti koulutettua miestä.

Minua ei kiinnosta filosofiset keskustelut. Tykkään arkisista jutuista. Itsekin olen joutunut yliopistoon, koska valitsemaani ammattiin ei pysty kouluttautumaan muualla.Jos pystyisi en ikimaailmassa olisi mennyt yliopistoon. En haaveile duunarimiehistä vaan minulla on ihana sellainen!

sama homma! Mies vaan vielä hakusessa, mutta akateeminen se ei tule olemaan, sen verran voin sanoa.

T: filosofian maisteri

heh (LOL) huonoa huumoria, epäasiallista käytöstä keskustelufoorumilla tai kusipäinen luonne.

Teet todellakin karhunpalveluksen muille akateemisille.



Minäkin neuvoisin pyytämään anteeksi. Muutoin olet ip-osoitteellasi osoittanut olevasi epäkypsä tähän keskusteluun.

Oletpas hauska. Kuten lainauksista huomata saatat, joku oli tähän ottanut mukaan nuo tiskit ja niitä kommentoin. Ainoat viitteet ylimielisyyteen tässä keskustelussa olen huomannut sinun tavassasi keskustella. Hoet ilmauksia "likka" ja suorastaan raivostut lukiessasi toisten ihmisten elämästä ja sen kulusta, joka ilmeisesti poikkeaa niin kovasti omastasi.

Ja kuten jo sanoin, olen hyvin pahoillani siitä, että elämämme ja tapamme kommunikoida parisuhteessamme tuottaa sinulle niin paljon mielipahaa. Koeta kestää.

jos meidän elämämme kuulostaa sinusta ylimieliseltä. Meille se on meidän elämää ja arkea. Me pidämme keskustelusta, kanssakäymisestä ja sosiaalisista suhteista. Meillä nyt keskustellaan paljon muustakin kuin tiskeistä ja siivouksesta.

Iltaisin kun meillä on aikaa olla kahden, keskustelemme mm. päivän tapahtumista työpaikalla, maailman tapahtumista, politiikasta yleisesti (alani), visioimme tulevaa (urasuunnitelmia, lapsisuunnitelmia, asumissuunnitelmia, maasuunnitelmia), puhumme kasvatuksesta ja periaatteista, keskustelemme hankinnoista, keskustelemme ihmisistä, sukulaisistamme, suunnittelemme matkoja, milloin mitäkin.

Näin meillä on ollut aina. Yhdessä olemme ollet reilut 5 vuotta.

Kyllä meidän arkeenkin kuuluvat nämä syvälliset keskustelut. Viikonloppuiltoisin istumme kaksin ja keskustelemme. Meillä ei ole tv:tä jota voisimme passiivisesti tuijottaa. Keskustelemme, keskustelemme ja keskustelemme. Kaikesta maan ja taivaan väliltä. Analysoimme, visioimme, neuvottelemme, vertailemme, milloin mitäkin.

Harvemmin pidemmässä suhteessa tulee keskusteltua mitään ultimaattisen älykästä. Arki on kuitenkin käytännön arkea.

Kyllä pitkät, syvälliset keskustelut mieheni kanssa on olennainen osa meidän suhdetta! MITÄ te sitten miestenne kanssa puhutte? Pelkästään jotain "tee sä tiskit niin mä imuroin lattiat"? :O

Ei millään pahalla, mutta tuo kuulostaa vähän ylimieliseltä touhulta. Onko ne syvälliset keskustelut sitten lopultakin niitä ultimaattisen älykkäitä keskusteluja vai sitä arjen höttöä?

Kuulostaa provoisan hienostelulta :D

Eläpä nyt likka syötä sanoja suuhuni. Ymmärrätkö? Kuka tässä puhui keskusteluista tiskailusta tai siivoilusta? Todellakin sinulla on YLIMIELINEN asenne.

Nyt likka, neuvoisin pyytämään anteeksi ja nätisti. Menikö perille? En katsele tuollaista tekstiä alkuunkaan. Vittuiluksihan se meni. Todella alatasoista kanssakäyntiä. Toivottavasti ette miehesi kanssa keskustele samalla TASOLLA muista ihmisistä. Sehän se olisikin sitä syvällistä pohdintaa ja akateemista ajatuksenjuoksua. Häpeäisit.

Oletpas hauska. Kuten lainauksista huomata saatat, joku oli tähän ottanut mukaan nuo tiskit ja niitä kommentoin. Ainoat viitteet ylimielisyyteen tässä keskustelussa olen huomannut sinun tavassasi keskustella. Hoet ilmauksia "likka" ja suorastaan raivostut lukiessasi toisten ihmisten elämästä ja sen kulusta, joka ilmeisesti poikkeaa niin kovasti omastasi.

Ja kuten jo sanoin, olen hyvin pahoillani siitä, että elämämme ja tapamme kommunikoida parisuhteessamme tuottaa sinulle niin paljon mielipahaa. Koeta kestää.

jos meidän elämämme kuulostaa sinusta ylimieliseltä. Meille se on meidän elämää ja arkea. Me pidämme keskustelusta, kanssakäymisestä ja sosiaalisista suhteista. Meillä nyt keskustellaan paljon muustakin kuin tiskeistä ja siivouksesta.

Iltaisin kun meillä on aikaa olla kahden, keskustelemme mm. päivän tapahtumista työpaikalla, maailman tapahtumista, politiikasta yleisesti (alani), visioimme tulevaa (urasuunnitelmia, lapsisuunnitelmia, asumissuunnitelmia, maasuunnitelmia), puhumme kasvatuksesta ja periaatteista, keskustelemme hankinnoista, keskustelemme ihmisistä, sukulaisistamme, suunnittelemme matkoja, milloin mitäkin.

Näin meillä on ollut aina. Yhdessä olemme ollet reilut 5 vuotta.

Kyllä meidän arkeenkin kuuluvat nämä syvälliset keskustelut. Viikonloppuiltoisin istumme kaksin ja keskustelemme. Meillä ei ole tv:tä jota voisimme passiivisesti tuijottaa. Keskustelemme, keskustelemme ja keskustelemme. Kaikesta maan ja taivaan väliltä. Analysoimme, visioimme, neuvottelemme, vertailemme, milloin mitäkin.

Harvemmin pidemmässä suhteessa tulee keskusteltua mitään ultimaattisen älykästä. Arki on kuitenkin käytännön arkea.

Kyllä pitkät, syvälliset keskustelut mieheni kanssa on olennainen osa meidän suhdetta! MITÄ te sitten miestenne kanssa puhutte? Pelkästään jotain "tee sä tiskit niin mä imuroin lattiat"? :O

Ei millään pahalla, mutta tuo kuulostaa vähän ylimieliseltä touhulta. Onko ne syvälliset keskustelut sitten lopultakin niitä ultimaattisen älykkäitä keskusteluja vai sitä arjen höttöä?

Kuulostaa provoisan hienostelulta :D

Eläpä nyt likka syötä sanoja suuhuni. Ymmärrätkö? Kuka tässä puhui keskusteluista tiskailusta tai siivoilusta? Todellakin sinulla on YLIMIELINEN asenne.

Nyt likka, neuvoisin pyytämään anteeksi ja nätisti. Menikö perille? En katsele tuollaista tekstiä alkuunkaan. Vittuiluksihan se meni. Todella alatasoista kanssakäyntiä. Toivottavasti ette miehesi kanssa keskustele samalla TASOLLA muista ihmisistä. Sehän se olisikin sitä syvällistä pohdintaa ja akateemista ajatuksenjuoksua. Häpeäisit.

Tämä akateeminen likkatrolli taitaakin olla duunari. Vai onkohan edes sitäkään?

Olet itse asiassa oikeassa.

Tämä on siis se pohja, joka meillä oli 21-vuotiaana, ja siltä pohjalta lähdettiin eteenpäin. Se on siis se pohjataso, kuten todettiin jo..

Yhteinen pohjataso EI VÄLTTÄMÄTTÄ vaadi akateemisuutta, mutta en ole tavannut yhtään duunariakaan, joka olisi koskaan kuullut Julia Kristevasta tai tuntisi John Rawlsin oikeudenmukaisuusteorian edes kursorisesti.

Tämä on sitä pohjaa, jolta meillä lähdetään.

Oletko 21-vuotias

Minusta ihminen on ihminen jos on ollakseen, riippumatta siitä, onko hän akateeminen tai ei.



Silti - häpeäkseni on tunnustettava, että ajatus siitä, että joutuisin kuvitellun duunarimieheni kanssa tilanteisiin, jossa keskusteluaiheet liikkuvat sen kaltaisissa sfääreissä, joihin hänellä ei ole minkäänlaista elävää suhdetta, jo pelkkänä ajatuksena panee miettimään. Ja tarkoitan todellakin, että "häpeäkseni", sillä yhtä lailla kaiketi joutuisin hänen seurapiireissään olemaan altavastaajana.



No, mutta kysymykseesi: olen ollut ihastunut. Ja rakastunutkin. Ja - yllätys, yllätys - suhde päättyi siihen yksinkertaiseen tosiasiaan, että mies sanoi tuntevansa itsensä niin paljon "huonommaksi", "tyhmemmäksi" ja "köyhemmäksi".



Vaikka olen nyt naimisissa (akateemisen miehen kanssa) ikävöin tätä duunarimiesystävääni vieläkin, sillä hän oli ihmisenä todella hieno ihminen.

vähä huulipunaa tähä välii hihihi.





Moden silmissä näyttää hieman hassulta koko keskustelu. Kun näkee kuka on kirjoittanut mitkäkin viestit. Tuskin kovinkaan moni kirjoittelee moden silmien kautta. Fiksu näkee kuka on kuka.



T: auton asentaja

vähä huulipunaa tähä välii hihihi.

Moden silmissä näyttää hieman hassulta koko keskustelu. Kun näkee kuka on kirjoittanut mitkäkin viestit. Tuskin kovinkaan moni kirjoittelee moden silmien kautta. Fiksu näkee kuka on kuka.

T: auton asentaja

ei voi muuta sanoa. Onko elämänne oikeasti noin vaikeaa?