akateemiset naiset: oletteko ihastuneet/ haaveiletteko

Tämä saattaa tulla sinulle nyt yllätyksenä, mutta jotkut ihmiset ihan oikeasti ovat älykkäitä ja tykkäävät puhua asioista. Eikä niistä pysty puhumaan kenen kanssa tahansa, vaan vaaditaan tietty yhteinen pohjataso.

Oma rakas "duunarimieheni" ainakin harrastuspohjalta pitää erityisesti historiasta, uskontotieteistä ja filosofiasta. Seuraa myös uutisia ihan globaalisti ihan päivittäin. On siis ihan ajan hermolla (paremmin kuin minä) ja löytyy keskustelutasoja ihan riittävästi. Tämä kaikki vaikka on "vaan duunari".

Ihanaa, jos ihmiset oikeasti välttelee duunareita, koska "tietävät" että millaisia he ovat :)

T.46

Nytkin seurustelen duunarin kanssa. On henkiseltä tasoltaan paljon korkeamma kuin monet akateemiset miestuttuni.

Duunari tai akateeminen, hällä väliä! Ihastun kyllä aina joskus johonkuhun mieheen vaikka olenkin naimisissa. Ihastumiseni eivät katso koulutusta. Oma mieheni on akateeminen, tohtori.

Tämä saattaa tulla sinulle nyt yllätyksenä, mutta jotkut ihmiset ihan oikeasti ovat älykkäitä ja tykkäävät puhua asioista. Eikä niistä pysty puhumaan kenen kanssa tahansa, vaan vaaditaan tietty yhteinen pohjataso.

Eikä tässä ole kyse siitä, että "syvällisesti keskusteleva" pariskunta olis jotenkin jotain toista pariskuntaa arvokkaampi taiparempi. Kyse on siitä, mikä kiinnostaa. Mua kiinnostaa politiikka, kielet, kulttuuri, historia jne, ja niin miestäkin, joten miksipä emme keskustelisi näistä?

läheisiäni on juuri tässä loistavassa maisteriputkessa, surkealla palkalla. Kaikki akateemisen kolulutuksen omaavat eivät tienaa hyvin, tänä päivänä saavat olla tyytyväisiä jos ylipäätään saavat jonkun työpaikan.

Oma rakas "duunarimieheni" ainakin harrastuspohjalta pitää erityisesti historiasta, uskontotieteistä ja filosofiasta. Seuraa myös uutisia ihan globaalisti ihan päivittäin. On siis ihan ajan hermolla (paremmin kuin minä) ja löytyy keskustelutasoja ihan riittävästi. Tämä kaikki vaikka on "vaan duunari". Ihanaa, jos ihmiset oikeasti välttelee duunareita, koska "tietävät" että millaisia he ovat :) T.46

sitä, että molemmilla olisi yliopistosivistys. Kyllä duunari siinä kuin akateeminenkin voi olla kiinnostunut kaikenlaisesta, ja olla hyvin sivistynyt ja lukenut. Ja vastaavasti akateeminen ei ole välttämättä ollenkaan sopiva keskustelukumppani, jos keskustellaan vaikkapa politiikasta, uskonnoista, historiasta jne. Eräs parhaista ystävistäni - akateeminen - on tällainen.

#71

ei tiedä maailmanmenosta yhtään mitään. Kun paljastin hänelle eräänä päivänä tulevan YLE-maksun, hän ei uskonut sitä todeksi - piti tarkistaa netistä. Samoin hän on aivan pihalla biologiasta ja maantiedosta, Afrikan maita ei osaa sijoittaa kartalle, ja kysyi eilen ihan tosissaan, että mikä se Afrikan maa oli, jossa on kaikki on päin p**settä (tarkoitti Zimbabwea), kun joutuu töittensä vuoksi matkustamaan itä-Afrikkaan... On kyllä viisas ihminen, mutta älystä en aina menisi takuuseen.

Mutta sitten vastaus: en tosiaan haaveksi, oma akateeminen on siis niin duunari monessa suhteessa, että ei ole tarvetta haaveilla oikeasta duunarista.

autonasentaja, noin esimerkiksi, harrasta

historiaa, kieliä ja yhteiskuntatieteitä.

On tullut aiemmin monta vuotta autonasentajien kanssa aikaa vietettyä, ja vaikka siellä kivoja ja fiksujakin tyyppejä on, harvalla heistä on samat kiinnostuksen kohteet kuin itselläni. Toki varmasti jollakin voi ollakin, sitä en kiellä.

Ei kai tässä kukaan välttele ketään (en minä ainakaan kun vuosia aikanaan seurustelin duunarin kanssa ennen aviomiestäni), mutta vähän realisti voi silti olla. Annetaan mahdollisuus kaikille, mutta tehdään itse omat valinnat omien kokemusten ja tunteiden pohjalta. Eikä myöskään dissata niitä, jotka kaipaavat niitä älyllisiä haasteita.

55/60

Pientä yleistystä..

Tämä saattaa tulla sinulle nyt yllätyksenä, mutta jotkut ihmiset ihan oikeasti ovat älykkäitä ja tykkäävät puhua asioista. Eikä niistä pysty puhumaan kenen kanssa tahansa, vaan vaaditaan tietty yhteinen pohjataso.

Oma rakas "duunarimieheni" ainakin harrastuspohjalta pitää erityisesti historiasta, uskontotieteistä ja filosofiasta. Seuraa myös uutisia ihan globaalisti ihan päivittäin. On siis ihan ajan hermolla (paremmin kuin minä) ja löytyy keskustelutasoja ihan riittävästi. Tämä kaikki vaikka on "vaan duunari". Ihanaa, jos ihmiset oikeasti välttelee duunareita, koska "tietävät" että millaisia he ovat :) T.46

harrastuksiin kuuluu matkailu ympäri maailmaa ja iloitsen kun mieheni osaa vieraita kieliä (on niitä korkeakoulussakin sivuaineena lukenut).Exäni oli duunari eikä osannut kyllä englantiakaan. Enkä siis sano että kukaan duunari ei kieliä osaisi!Exä ei myöskään tiennyt maailmanmenosta kauheasti, ei halunnut tilata hesariakaan.Mieheni myös tietää paljon historiasta ja on kiinnostunut myös kulttuurista. itse olen humanisti ja tämä yhteinen pohja on meidän suhteellemme tärkeä.

että jokaisessa parisuhteessa on syvällisiä keskusteluja. Koko aloitus tuntuisi olevan lievästi provo, eikä siinä mitään, olemmehan av:lla.



Minulla on ollut monenlaisia miehiä. Vähän kaikilta aloilta ja alattomia boheemejakin olen deittaillut sekä tyhjäntoimittajia.

Jokaisen kanssa olen löytänyt yhteyden.



Nimittäin kauniista ja rohkeistakin (tv-sarja) saa aikaan syvällisen moniulotteisen keskustelun.





Eli millainen on se keskustelu, mitä ette duunareilta tai taiteilijoilta saa? Vai onko teillä tosiaan niin kapea tietomäärä asioista?

Aivan, yhteinen keskustelu ja pohdiskelu on ihmissuhteissa - muissakin kuin siinä Yhdessä - erittäin tärkeää. Hämmästelen kuitenkin suuresti täältä välittyvää ahdasmielisyyttä ja ennakkoluuloisuutta. Henkilön koulutustausta ei välttämättä kerro paljonkaan hänen yleissivistyksestään, käytöstavoistaan tai kiinnostuksen kohteistaan. Oman kokemukseni perusteella kotikasvatus, elämänkokemus ja omaehtoinen kiinnostus maailman ilmiöihin merkitsee huomattavasti enemmän. Kaikilla ei myöskään ole aina ollut mahdollisuutta opiskella sitä, mitä ehkä olisi halunnut - on perhetragediaa, sairautta, muita vaikeita olosuhteita. Jotenkin minulle tuli sellainen tunne, että moni edellisistä kirjoittajista on vielä kovin nuori ja saanut elää varsin turvattua elämää. Tietynlainen näköalattomuus ja pienessä piirissä eläminen välittyy myös.



Itse tunnen kymmenittäin ei-akateemisia ihmisiä, joiden kanssa voin keskustella niin maailmanpolitiikasta, kirjoista kuin mistä tahansa muustakin, ja jotka vieläpä pystyvät esittämään varsin mielenkiintoisia ja omaperäisiä näkökantoja. On ihmisiä, jotka valitsevat toisin - taiteilijoita, ajattelijoita, oman tiensä kulkijoita. Esimerkkejä? Eräs ystäväni on intohimoisen kiinnostunut villieläimistä ja siksi opiskellut niiden hoitajaksi; ei-akateeminen ala siis. Toinen rakastaa vanhoja suomalaisia perinteitä (alan tutkimukseen voi aivan hyvin tutustua itsekin mikäli ei halua tai voi sitoutua tutkinto-opintoihin); ammatiltaan hän on eräopas ja myös varsin ammattitaitoinen puuveneiden rakentaja. Työskennellessäni itse parikymppisenä tehtaassa tapasin taidemaalarin tyttären, jonka lapsuudenkokemukset (aikanaan varsin radikaalista kodista) ja elämännäkemys olivat aivan omaa luokkaansa. Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka.



Toisaalta tunnen myös kymmenittäin sellaisia akateemisia ihmisiä, jotka eivät mielestäni ole erityisen sivistyneitä, saati mielenkiintoisia keskustelijoita. Kuitenkin juuri näillä henkilöillä tuntuu olevan kaikkein suurimmat ennakkoluulot ei-akateemisia kohtaan. Kehottaisinkin kirjoittajia vielä harkitsemaan uudestaan ja tutstumaan ympäröivään yhteiskuntaan laajemmin - sekin on osa tuota erikoista ilmiötä, sivistystä.

vaan ihan puhtaasti kiinnostuksen kohteista ja keskusteluhalukkuudesta. Kaikkia ei vain kiinnosta keskustella kaikesta tai välttämättä yhtään mistään lukuun ottamtta arkipäivän asioita, monia ei myöskään kiinnosta lukea kirjoja, noin esimerkiksi. Miksi omaa kumppaniaan ei saisi valita niin, että niitä yhteisiä kiinnostuksen kohteita on?

Ihana mies, hellä, huomaavainen, romanttinen, miehekäs, seksi oli täydellistä. Mutta sitten minua alkoi vaivata keskustelutaidottomuus, yleissivistyksen puute (sydämen sivistystä oli), tietyt huonot käytöstavat ja suoraan sanottuna älyn vähyys. Tämän kokemuksen jälkeen asetin seuraavalle miehelle aivan toisenlaiset kriteerit, ja olen nyt naimisissa sivistyneen huippuälykkään miehen kanssa, ja onnemme kukoistaa.

Älykkäät keskustelut käyn ystävieni kanssa tai työni parissa. Mieheni ei ymmärrä kaikkea. Hän osaa toki korjata elektroniikkaa ja istuttaa puita,pensaita sekä rakentaa puusta kaikkea näppärää.



En kaipaa työtä kotiini. Kodin on oltava reutouttava paikka jossa saan lepuuttaa aivoja. Mieheni kanssa käydyt keskustelut ovat rentouttavia ei mitenkään aivoja rasittavia tai haastavia.

Olisi rasittavaa jos kotona odottaisi mies jonka kanssa pitäisi olla kokoajan varpaillaan ja mieli tarkkana.

Onneksi miehelläni on myös suuri penis.

vaan ihan puhtaasti kiinnostuksen kohteista ja keskusteluhalukkuudesta. Kaikkia ei vain kiinnosta keskustella kaikesta tai välttämättä yhtään mistään lukuun ottamtta arkipäivän asioita, monia ei myöskään kiinnosta lukea kirjoja, noin esimerkiksi. Miksi omaa kumppaniaan ei saisi valita niin, että niitä yhteisiä kiinnostuksen kohteita on?

Hänellä on 2 kiinnostuksen kohdetta joista osaa kaiken, eikä kyllästy näihin aiheisiin.

Minä valitettavasti kiinnostun uusista asioista ja omat kiinnostuksen kohteet vaihtelevat vuosittain.

Mieheni on todella älykäs, mutta pidän häntä melko pitkästyttävänä. Takana yhteisiä vuosia 12.

Alkuvuodet olivat kiintoisat, kun yhteistä juttua riitti. Aiheet on kuitenkin koluttu läpi moneen kertaan, eikä se "älykäs" jutustelu sytytä enää.

Tuntuisi että olen duunarimpi kuin duunari mieheni. Hän on akateemisin tapaamani duunari. Akateemisempi kuin minä tai moni muut ystäväni. Enkä sano tätä kohteliaisuutena :D

ei voisi vähempää kiinnostaa akateemiset miehet!

En koskaan huolisi korkeasti koulutettua miestä.

Minua ei kiinnosta filosofiset keskustelut. Tykkään arkisista jutuista. Itsekin olen joutunut yliopistoon, koska valitsemaani ammattiin ei pysty kouluttautumaan muualla.Jos pystyisi en ikimaailmassa olisi mennyt yliopistoon. En haaveile duunarimiehistä vaan minulla on ihana sellainen!

On kyllä nykyään johtajan tittelillä isohkossa pörssifirmassa (juu ei tj tai pääjohtaja todellakaan), mutta on hän aikas juntti.



Ei lue, ei puhu, että akateemisesta miehestä haaveilen sikäli, kun kuvittelen, että sais puhekumppanin. Suurta plussaa ukolleni mahtavista remonttitaidoista, lähes kaikki onnistuu omin voimin. Mä vaan pyydän, että ton seinän vois siirtää ja sitten se yleensä siirretään. Saatan joskus auttaa itsekin..

etten ole koskaan elämässäni vielä tavannut fiksusti käyttäytyvää ja lukemaan / kirjoittamaan oppinutta duunaria

tiennytkään, että yliopistossa opetetaan lukemista ja kirjoittamista. Itse opin nuo taidot jo kansa- ja peruskoulussa.

Yhteinen pohjataso EI VÄLTTÄMÄTTÄ vaadi akateemisuutta, mutta en ole tavannut yhtään duunariakaan, joka olisi koskaan kuullut Julia Kristevasta tai tuntisi John Rawlsin oikeudenmukaisuusteorian edes kursorisesti.



Tämä on sitä pohjaa, jolta meillä lähdetään.

olisi paras. Sellainen murahteleva, joka osaisi siivota ja tyydyttää minut. Koska eläimiinsekaantuminen on kiellettyä, tarvitse eläimellisen miehen, paras kun ei osaisi edes suomea, en tajuaisi, mitä puhuu.