Isot tuloerot perheessä; eikö teitä ahdista?

.-

että minä ansaitsen nettona 1,5 x sen mikä mies (vaikkei hänkään ole pienituloinen). Ei ahdista ainakaan minua, sairastumista toki pelkään, mutta ihan muista kuin puhtaasti taloudellisista syistä. Perheen SISÄISET tuloerot ovat minusta huomattavasti pienempi ongelma kuin erot muuhun maailmaan, sehän on aina kotiinpäin kun perheessä edes jollain on hyvät tulot.

Mies tienaa minä en. Nyt on vaan tälläinen tilanne. Meille on ihan sama kumpi sen rahan tienaa, kunhan toimeen tullaan. Eikä me nyt ihan niin kädestä suuhun eletä, että sairastuminen aiheuttaisi suurta hätää..

Enkä pelkää eroa, enkä sairastumisia, enkä kuolemaa.. Nyt eletään niin kuin hyvältä tuntuu. Jos joskus tapahtuisi jotain minkä vuoksi tulotaso romahtaisi, niin silloin pitäisi vaan karsia menoja.



Meillä on perheenä yhteiset tulot ja yhteiset menot. Ei lasketa ikinä omia osuuksia..

jolloin kummallakin oli työura vielä täysin hämärän peitossa. Kun sitten selvisi että minusta tulee lastentarhanopettaja ja miehestä yrittäjä, olisiko pitänyt erota kun kerta tulot on niin erilaiset? Mieheni tienaa vähintään 3x enemmän kuin minä.



Eroa en pelkää, rakkaus on ikuista kuten joku tässä yritti nälviä. Kuoleman ja sairastumisen varalle meillä on henkivakuutus, sellainen joka kattaa lainan summan. Eli minä pienipalkkaisena pystyn sitten elättämään perheeni omilla tuloillani kunhan ei ole lainaa maksettavana. Lainan kanssa en siihen pystyisi, vaan talo pitäisi myydä pois.



Käytännössä tällä hetkellä kun mies elää ei tuloero haittaa yhtään. Päin vastoin, aika kiva elää rahallisesti sellaista elämää johon yksin ollessa en todellakaan pystyisi!

Emme mekään ole mieheni kanssa samalla alalla, mutta samantasoisissa tehtävissä, samantasoisella koulutustaustalla.

koulutustaustalla ja samantasoisissa tehtävissä? Ei kai kukaan miestään/vaimoaan noilla kriteereillä valitse?

Ei ole mikään ongelma tunnustaa. Tietysti muutenkin piti olla mukava ja sopiva. En vaatinut samaa koulutustaustaa, mutta suhteellisen samat ansiot ja ammattistatus. Minua on suoraan sanottuna ärsyttänyt äitiyslomalla, kun on ollut niin pienet tulot, mutta kohta se vaihtuu ja mies jää vanhempainvapaalle. Nämä asiat puhuimme jo etukäteen selväksi, en olisi suostunut liittoon, jos olisi tullut vaikeuksia raha-asioihin suhtautumisessa.

Raha-asia tärkeä asia.

t.DI

alaakin elämänsä aikana? Että kaikkien elämä ei mene samalla kaavalla. Minäkin nain aikanani opettajan ja olen nyt yritysjohtajan vaimo, mies ei ole vaihtunut.

Tietenkään ei voi tietää, jos vaikka sairastuu vakavasti. Voi jopa kuolla.

Ei siitä ole kysymys. En olisi halunnut liittoon miehen kanssa, joka suurella todennäköisyydellä ei ammattinsa puolesta koskaan ansaitse saman verran rahaa kuin minä. Todennäköisyyksiä on hyvä ajatella eikä edes niin hirveän vaikeaa.

Olen todella riippuvainen mieheni tuloista, sillä itse saan opintotukea, mikä ei edes riittäisi vuokrasta puoleen.. Eikä se todellakaan ahdista.

Kun tapasimme, olimme kaksi nuorta, joilla ei ollut kuin tuulenhuuhtomat perseet. Tavallaan yhteisellä sopimuksella, tavallaan vahingossa olemme ajautuneet tilanteeseen, jossa miehen liksa moninkertainen muhun verrattuna. Itse olen ns. kustumusammatissa, mies taas ihan nauttii siitä, että on valtaa ja rahaa.



Periaatteessa rahat on yhteiset, mutta kun tuloserot on noin suuret, käytännössä mä joko elän miehen kukkarolla tai sitten joudun vähän paremmin parustelemaan, miksi joku mun tahtoma kallis juttu on tarpeen. Sama esim. lomamatkoissa, budjetin lopulta hyväksyy mies.



Feministinä tilanne jurppii, toisaalta taas rakastan työtäni enkä ole kovin materialisti.

ja voin itse hoitaa lapsia ja kotia. Mies saa keskittyä täysillä firmaansa, joka merkitsee hänelle todella paljon ja minä saan keskittyä lapsiin, jotka taas ovat minulle kaikkein tärkeimmät. Kummatkin ovat näin tyytyväisiä. Ainahan voi sattua kaikenlaista, muttä siitä on turhaa stressata juuri nyt...

Emme mekään ole mieheni kanssa samalla alalla, mutta samantasoisissa tehtävissä, samantasoisella koulutustaustalla.

koulutustaustalla ja samantasoisissa tehtävissä? Ei kai kukaan miestään/vaimoaan noilla kriteereillä valitse?

Ei ole mikään ongelma tunnustaa. Tietysti muutenkin piti olla mukava ja sopiva. En vaatinut samaa koulutustaustaa, mutta suhteellisen samat ansiot ja ammattistatus. Minua on suoraan sanottuna ärsyttänyt äitiyslomalla, kun on ollut niin pienet tulot, mutta kohta se vaihtuu ja mies jää vanhempainvapaalle. Nämä asiat puhuimme jo etukäteen selväksi, en olisi suostunut liittoon, jos olisi tullut vaikeuksia raha-asioihin suhtautumisessa.

Raha-asia tärkeä asia.

t.DI

alaakin elämänsä aikana? Että kaikkien elämä ei mene samalla kaavalla. Minäkin nain aikanani opettajan ja olen nyt yritysjohtajan vaimo, mies ei ole vaihtunut.

Tietenkään ei voi tietää, jos vaikka sairastuu vakavasti. Voi jopa kuolla.

Ei siitä ole kysymys. En olisi halunnut liittoon miehen kanssa, joka suurella todennäköisyydellä ei ammattinsa puolesta koskaan ansaitse saman verran rahaa kuin minä. Todennäköisyyksiä on hyvä ajatella eikä edes niin hirveän vaikeaa.

en kyllä ole koskaan ajatellut että meidän pitäisi tienata saman verran, tasa-arvo meidän perheessä tulee muista asioista.

Eikä se, että puolison tulotaso ei ole valintakriteeri, vielä tarkoita, että olisi kykenemätön huolehtimaan raha-asioista tai varautumaan yllättäviin tapahtumiin. Kaikille vain se raha ei ole yhtä tärkeä tekijä (kunhan sitä on se minimi edes). Osa meistä on elänyt pienellä budjetilla opiskelijaperheenä, joten eipä ole epäilystäkään siitä, että pärjäisimme uudelleenkin niin.

Turhaan tiuskit.

Emme mekään ole mieheni kanssa samalla alalla, mutta samantasoisissa tehtävissä, samantasoisella koulutustaustalla.

koulutustaustalla ja samantasoisissa tehtävissä? Ei kai kukaan miestään/vaimoaan noilla kriteereillä valitse?

Ei ole mikään ongelma tunnustaa. Tietysti muutenkin piti olla mukava ja sopiva. En vaatinut samaa koulutustaustaa, mutta suhteellisen samat ansiot ja ammattistatus. Minua on suoraan sanottuna ärsyttänyt äitiyslomalla, kun on ollut niin pienet tulot, mutta kohta se vaihtuu ja mies jää vanhempainvapaalle. Nämä asiat puhuimme jo etukäteen selväksi, en olisi suostunut liittoon, jos olisi tullut vaikeuksia raha-asioihin suhtautumisessa. Raha-asia tärkeä asia. t.DI

alaakin elämänsä aikana? Että kaikkien elämä ei mene samalla kaavalla. Minäkin nain aikanani opettajan ja olen nyt yritysjohtajan vaimo, mies ei ole vaihtunut.

Tietenkään ei voi tietää, jos vaikka sairastuu vakavasti. Voi jopa kuolla. Ei siitä ole kysymys. En olisi halunnut liittoon miehen kanssa, joka suurella todennäköisyydellä ei ammattinsa puolesta koskaan ansaitse saman verran rahaa kuin minä. Todennäköisyyksiä on hyvä ajatella eikä edes niin hirveän vaikeaa.

Lapsi kai kuitenkin oli ihan yhdessä hankittu?

Täällä yhdessä sun toisessa ketjussa viitataan siihen, kuinka "mieheni tienaa" / "mieheni maksaa veroja" niin ja niin paljon. Itse kokisin kauhean ahdistavana sen, että mies olisi se, joka tuo rahan talouteen ja itse elelisin pikkurouvana joko kotona tai olisin työssä, jossa tienaisin paljon miestä vähemmän. Meillä on aina ollut suht' samansuuruiset tulot miehen kanssa; molemmat toimitaan vaativissa asiantuntijatehtävissä. Jo ne muutamat kuukaudet, kun olin hoitovapaalla äitiysloman jälkeen, tuntuivat kurjilta, kun ei ollut omia tuloja, vaikka säästöillä pystyinkin oman osuuteni perheen menoista maksamaankin. Mutta miten siis joku voi jatkuvasti olla toisen rahoista riippuvainen? Ettekö pelkää esim. eroa tai miehen sairastumista, joka romahduttaisi perheen tulotason kertaheitolla?

mies tienaa enemmän, töissä ku on. Itse opiskelen, eli äippäraha on pieni. mies tuo leivän, mutta minä määrään budjetista, sillä mies on holtitompi rahankäyttäjä. näin on sovittu, ja toimii. Vaikka rahaa on vähän, näen elämäntilanteen hyvänä. Pihistetään jostain menosta, eipähän tule ylim. turhia hankintoja. Tehdään mahd. paljon itse, valmista ei osteta, ei vaipoissakaan.



Välillä perseestä.



Mutta tuloerot ahdistavat vähän minua, miestä ei. Koulua on vielä vähän jäljellä, että tilanne ei heti muutu. Kun palaan töihin, tulot ovat suurinpiirtein samat.

Miksi pitäisi? Kyllä mun elämässä keskeistä on joku ihan muu, kuin raha ja siihen liittyvät kysymykset.



Pitäiskö kysyä mun mieheltä, että eikö sitä ahdista yhtään, kun mä keitän meidän perheessä kaikki hillot ja mehut, laitan yleensä ruuat ja pesen pyykin.

joka ei sitten niin herkästi lähde omille teilleen, kun edes taloudellinen turva pitää minun kanssani yhdessä. Minulla kun on suuret tulot.



No otti ja jätti ja nyt minä olen neljän lapsen yh.

Emme mekään ole mieheni kanssa samalla alalla, mutta samantasoisissa tehtävissä, samantasoisella koulutustaustalla.

koulutustaustalla ja samantasoisissa tehtävissä? Ei kai kukaan miestään/vaimoaan noilla kriteereillä valitse?

Karski raksajätkä ja korkeasti koulutettu nainen. Huhhuh. Kerran yritin. Ei onnistu. Ei vain ollut mitään puhuttavaa...

Emme mekään ole mieheni kanssa samalla alalla, mutta samantasoisissa tehtävissä, samantasoisella koulutustaustalla.

koulutustaustalla ja samantasoisissa tehtävissä? Ei kai kukaan miestään/vaimoaan noilla kriteereillä valitse?

Karski raksajätkä ja korkeasti koulutettu nainen. Huhhuh. Kerran yritin. Ei onnistu. Ei vain ollut mitään puhuttavaa...

ja minä en. Kannattaa kokeilla puhua muustakin kuin koulutuksesta tai työstä.

Hyvä niin. Kiukkuisista purkauksista päätellen eräitä taitaa kuitenkin tilanne kiusata, vaikkeivät niin myönnäkään.



Ja kyllä, vaikka lapsi on yhteinen, käytin tosiaan tuon muutaman kuukauden säästöjäni mieluummin kuin miehen rahoja. Omasta halustani ja omien periaatteideni tähden. Tuntui paremmalta niin. Mieheni toki moneen kertaa korosti, ettei minun tarvitse.



En koe olevani mitenkään ylettömän rahakeskeinen, saati ongelmainen, kuten jotkut ovat täällä heittäneet. Urasuuntautunut olen, ja työ on minulle tärkeää monella muullakin tapaa kuin rahan takia. Mutta niin on perheenikin. Minulla on ihana mies ja maailman suloisin lapsi. Kaikki siis kunnossa.

jotka ovat olleet onnellissti yhdessä jo vuosikausia. Jos sinulla tuo ei toiminut, niin sehän ei tarkoita, että kenelläkään ei voisi toimia. Riippuu ihmisistä.

Tottakai koulutustausta ja duunit vaikuttavat

Emme mekään ole mieheni kanssa samalla alalla, mutta samantasoisissa tehtävissä, samantasoisella koulutustaustalla.

koulutustaustalla ja samantasoisissa tehtävissä? Ei kai kukaan miestään/vaimoaan noilla kriteereillä valitse?

Karski raksajätkä ja korkeasti koulutettu nainen. Huhhuh. Kerran yritin. Ei onnistu. Ei vain ollut mitään puhuttavaa...

Itse maksoin elämämme silloin kun mies opiskeli. Miehen ei tarvinnut tehdä opiskeluaikana töitä tai ottaa opintolainaa.



YHDESSÄ päätimme, että haluamme meidän lapsemme kasvatettavan kotona. En koe olevani miehen rahoista riippuvainen yhtään sen enempää kuin, että mies on riippuvainen minusta lastenhoitajana. Siis kummallekin tulisi ongelmia, jos toinen kuolisi tmv.



Minun ei kuitenkaan tarvitse koskaan pyytää mieheltä rahaa, koska meillä on yhteinen pankkitili. Se oliskin nöyryyttävää, jos jokainen ostos pitäis erikseen pyytää mieheltä ja perustella ja sitten mies antaisi siihen halutessaan rahaa. Jos näin olisi, niin pyytäisin mieheltä normaalia palkkaa lasten hoitamisesta, pyykin pesusta jne.



En pelkää tulotason romahtamista, koska se ei ole minulle tärkeää. Jos joutuisimme muuttamaan lasten kanssa vaikka yksiöön, niin ei siinä mitään, kunhan olisimme onnellisia.

on meillä molemmilla, mutta miehen alaa ja työtä vain arvostetaan rahallisesti paljon korkeammalle? Pitäisikö erota vai jättää oma mielekäs työni, jonka kautta pystyn tekemään myös paljon hyvää muille?

Ap vastaa vielä kakkoselle, Emme mekään ole mieheni kanssa samalla alalla, mutta samantasoisissa tehtävissä, samantasoisella koulutustaustalla.

...ja kyllä ahdistaa!