Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Isot tuloerot perheessä; eikö teitä ahdista?
08.03.2010 |
Täällä yhdessä sun toisessa ketjussa viitataan siihen, kuinka "mieheni tienaa" / "mieheni maksaa veroja" niin ja niin paljon.
Itse kokisin kauhean ahdistavana sen, että mies olisi se, joka tuo rahan talouteen ja itse elelisin pikkurouvana joko kotona tai olisin työssä, jossa tienaisin paljon miestä vähemmän.
Meillä on aina ollut suht' samansuuruiset tulot miehen kanssa; molemmat toimitaan vaativissa asiantuntijatehtävissä. Jo ne muutamat kuukaudet, kun olin hoitovapaalla äitiysloman jälkeen, tuntuivat kurjilta, kun ei ollut omia tuloja, vaikka säästöillä pystyinkin oman osuuteni perheen menoista maksamaankin. Mutta miten siis joku voi jatkuvasti olla toisen rahoista riippuvainen? Ettekö pelkää esim. eroa tai miehen sairastumista, joka romahduttaisi perheen tulotason kertaheitolla?
Kommentit (46)
eipä tässä ole paljon mahdollisuuksia tienata vielä muutamaan vuoteen, joten näin on nyt vaan pakko mennä. Ja näin on menty jo viimeiset 7 vuotta. Ei ole kauhean kivaa kummallekaan, mutten ainakaan itse osaa tai viitsi koko ajan pelätä jotain, jolle en kuitenkaan voisi mitään, jos se tilanne tulisi eteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta ei tämä nyt näytä ahdistavan miestäkään. Jos sairastuu niin sitten sairastuu ja sitten pitää vaan menot laskea uudestaan sen mukaan. Kyllä se onnistuu. Samoin jos ero tulee niin kyllä mun mies selviäisi ilman muakin, vaikka toki sen pitäisi elää vähän vaatimattomammin. Meillä ei kyllä ole myöskään laskeskeltu kenenkään "osuuksia" perheen menoista. Voin kuvitella, että laskeminen lisää ahdistusta.
Emme mekään ole mieheni kanssa samalla alalla, mutta samantasoisissa tehtävissä, samantasoisella koulutustaustalla.
aina on ollut yhteiset rahat - siis niin kauan kun perheen perustimme. Ja tilanteet sen suhteen, kuka on enemmän rahaa taloon tuonut, ovat vaihdelleet ja takuulla tulevat vaihtelemaankin. Toki taloudellisiin vastoinkäymisiin kannattaa varautua eri tavoin aina. Ei ole sanottua, että kahden hyvätuloisen perheessäkään tilanne aina on tuo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Emme mekään ole mieheni kanssa samalla alalla, mutta samantasoisissa tehtävissä, samantasoisella koulutustaustalla.
koulutustaustalla ja samantasoisissa tehtävissä? Ei kai kukaan miestään/vaimoaan noilla kriteereillä valitse?
Ja minulla oli suhteen alussa enemmän omaisuuttakin valmiiksi?
Olisiko pitänyt jättää mukava mies ottamatta vain siksi, että kouluttautuu uuteen ammattiin eikä opiskelijana kovin paljon vielä tienaa?
Etkö ole kuullut siitä, että avioliitto on yhteen hiileen puhaltamista? Yhteinen tiimi? Kaikki on yhteistä. Tai no, on meillä avioehto... Mutta sehän pätee vasta, jos suhde päättyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta minkäs teet. Onneksi edes mies tienaa hyvin. Ja toki pelkään miehen sairastumista ja tulotason romahdusta. Eroa en kyllä pelkää.
Meillä on parisuhde, joten tuloerot ei ahdista. Tämä perhe on se meidän yhteinen "firma", vai miten sitä sanotaan...
on meillä molemmilla, mutta miehen alaa ja työtä vain arvostetaan rahallisesti paljon korkeammalle? Pitäisikö erota vai jättää oma mielekäs työni, jonka kautta pystyn tekemään myös paljon hyvää muille?
Ap vastaa vielä kakkoselle, Emme mekään ole mieheni kanssa samalla alalla, mutta samantasoisissa tehtävissä, samantasoisella koulutustaustalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhdessä ollaan oltu 20 vuotta, meillä on 2 lasta. Mies on yrittäjä, kun yhdessä ruvettiin olemaan oli vielä töissä vieraalla. On pärjännyt yrittäjänä hyvin mikä on hieno asia. En mä nyt miestä jätä sen takia, ei oo mitään syytä. Mä olen ylpeä siitä. Ja pitää muistaa että myös minä olen hyötynyt siitä että mieheni tienaa hyvin, ei mulla ole mitään syytä ahdistua tästä tilanteteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos miehen tulotaso romahtaisi, ei meidän talous kaatuisi. Meillä lainat ja menot mitoitettu siten, että pärjäisimme aivan hyvin minun tuloillani ja miehen ansiosidonnaisilla.
T: neljä lasta, hauva, isä, äiti ja 100 kiloeuron lainat ja iso omakotitalo
on isot tuloerot. Mies tienaa noin kolme kertaa enemmän kuin minä. Tosin en itsekään ole mikään pienipalkkainen. Palkkani on reippaasti suurempi kuin naisten keskipalkka... Mutta minkäs tälle voi. Mies on johtavassa asemassa, minä itse asiantuntijatehtävissä. Tuloerot nyt vaan sattuu olemaan tuollaiset. Tulisimme varmasti hyvin toimeen, vaikka mies tienaisikin vähemmän, mutta tämän hetkinen asetelma mahdollistaa kaikenlaista sellaista, mistä tietenkin tinkisimme, jos esim mies sairastuisi.
Eroa en pelkää, jos sellainen tulisi, niin varmasti tulisin toimeen omillakin tuloilla. Silloin asumismuoto varmaan vaan olisi pienempi ja ulkomaanmatkoja vähemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
me eli minä, mies ja lapset muodostamme yksikön ME ja kaikki toimimme tämän yksikön parhaaksi, jokainen omalla tavallaan.
Minä tuon leivän ja päällysteet, mies hoitaa kodin ja lapset suurimmalta osalta (=on koti-isä) ja lapset ovat vaan lapsia :)
Jonain päivänä mies palaa töihin, mutta ei silloinkaan tule tienaamaan kuin alle kolmasosan siitä kuin minä. Miksi siitä pitäisi tuntea huonoa omaatuntoa?
En usko ollenkaan että mies miettii eroa tai sitä miten hänen elintasonsa romahtaisi eron sattuessa! Olen iloinen siitä että mieheni on ymmärtänyt Meidän Perheemme parhaan ja haluaa olla kotona muutaman vuoden lasten ollessa pieniä.
Teillä on ainakin 1 yhteinen lapsi ja kotona ollessasi maksoit osuutesi menoista säästöilläsi eli teillä on eri rahat.
Miehesi ei maksanut näemmä sinulle mitään vaikka hän kävi ansiotyössä ja hoidit yhTeistä lastanne. Nainen, sua on kusetettu !
Mä olen kotona, tällä hetkellä mun brutto on 500 € ja miehellä 5000€. Pitäiskö mun ja lapsen syödä puuroa jotta voidaan kesällä reissuun lähteä. Me ollaan perhe ja kaikki on yhteistä. Meillä ei olla ikinä riidelty rahasta eikä aloitetakaan.
Emme mekään ole mieheni kanssa samalla alalla, mutta samantasoisissa tehtävissä, samantasoisella koulutustaustalla.
koulutustaustalla ja samantasoisissa tehtävissä? Ei kai kukaan miestään/vaimoaan noilla kriteereillä valitse?
Ei ole mikään ongelma tunnustaa. Tietysti muutenkin piti olla mukava ja sopiva. En vaatinut samaa koulutustaustaa, mutta suhteellisen samat ansiot ja ammattistatus. Minua on suoraan sanottuna ärsyttänyt äitiyslomalla, kun on ollut niin pienet tulot, mutta kohta se vaihtuu ja mies jää vanhempainvapaalle. Nämä asiat puhuimme jo etukäteen selväksi, en olisi suostunut liittoon, jos olisi tullut vaikeuksia raha-asioihin suhtautumisessa.
Raha-asia tärkeä asia.
t.DI
ahdista, kirjoitin tuohon yhteen ketjuun tuon veronmaksujutun (lapsilisään liittyvään siis). Olen äitiyslomalla vielä ja sen jälkeen jään vielä hoitovapaalle ja tulot sen mukaiset! Tuloerot eivät ahdista, muut asiat ovat meille tärkeämpiä kuin lapsen vauva/taaperoajan taloudellinen riippuvuus. Eron kannalta ei olisi mikään ongelma, en tietenkään olisi enää hoitovapaalla siinä tapauksessa, sairastumisen/kuoleman varalta saa vakuutuksia (ja lapsiperheellä vakuutus kannattaa olla vaikka olisi samat tulot molemmilla).
Onneksi en ole noin rahakeskeinen kuin sinä ap.
Emme mekään ole mieheni kanssa samalla alalla, mutta samantasoisissa tehtävissä, samantasoisella koulutustaustalla.
koulutustaustalla ja samantasoisissa tehtävissä? Ei kai kukaan miestään/vaimoaan noilla kriteereillä valitse?
Ei ole mikään ongelma tunnustaa. Tietysti muutenkin piti olla mukava ja sopiva. En vaatinut samaa koulutustaustaa, mutta suhteellisen samat ansiot ja ammattistatus. Minua on suoraan sanottuna ärsyttänyt äitiyslomalla, kun on ollut niin pienet tulot, mutta kohta se vaihtuu ja mies jää vanhempainvapaalle. Nämä asiat puhuimme jo etukäteen selväksi, en olisi suostunut liittoon, jos olisi tullut vaikeuksia raha-asioihin suhtautumisessa.
Raha-asia tärkeä asia.
t.DI
alaakin elämänsä aikana? Että kaikkien elämä ei mene samalla kaavalla. Minäkin nain aikanani opettajan ja olen nyt yritysjohtajan vaimo, mies ei ole vaihtunut.
Me myös olemme molemmat asiantuntijatehtävissä, tosin työtehtäviemme vaatimustasoa on hieman vaikea arvioida. Korkeakoulututkinto kuitenkin molemmilla, mutta eri aloilta. Omalta alaltani en voisi edes odottaa sellaista palkkaa kuin miehelläni on, enkä myöskään näe palkkaa keskeisimpänä oman asiantuntijuuteni määrittäjänä. Pidän tärkeämpänä esim. sitä, että onnistun työssäni ja saan tuotosteni kautta muita meriittejä.
En koe olevani riippuvainen mieheni tuloista, enkä todellakaan jaksa murehtia tulevaisuutta. Olen käyttänyt aikaani ihan riittävästi elämäni suunnittelemiseen, miettimiseen ja murehtimiseen. Nyt haluan elää tätä päivää.
Alue: Aihe vapaa
ollaan eri aloilla? Ottaisinhan minä saman liksan jos annettaisiin, mutta kun se ei ole mahdollista. vai oletko sitä mieltä että pitäisi pariutua vain saman alan ihmisten kanssa? Ihan outo aloitus. Ja pikkurouvaa musta ei saa tekemälläkään :)