Uskotteko että on aiheettomia lasten huostaanottoja

esimerkiksi kallista hampaiden oikomista lapselle, jonka purenta on täydellinen.



Tai että puheopetusta (mikä se R- tai S-koulun oikea nimi olikaan) sellaiselle, joka lausuu äänteet oikein.



Outi Koski muuten sieppasi poikansa vastoin kansainvälisiä sopimuksia, joiden mukaan huoltajuusoikeudenkäynnit käydään siinä maassa, jossa perhe on asunut.

oikomishoitoja edes niille lapsille, joiden purenta on vähemmän täydellinen.



Oikomishoitoja saa vain ne, joiden purenta on katastrofaalinen.



Muut maksavat sitten vanhemmat.

Ja luulen, että ehkäpä myös huostaanoton saavat vain ne, joiden tilanne on katastrofaalinen.

eli siksipä kunnan kannattaakin laittaa kaikki mahdolliset huostaan sen sijaan että se alkaisi tarjota kevyempiä kotipalveluja ta terveydenhoitoa esim. lasten mielenterveysongelmiin tai syömishäiriöihin tai huolehtisi erityislasten koulutuksesta asiallisesti.



Raha se tuossakin määrää. Oletko vähän lapsellinen, jos kuvittelet muuta?

huonojen vanhempien selittelyjä.



Länsisuomalaisesta paikallislehdestä napattuja ikimuistoisia lauseita: "Lastenkoti teki Tonista tappajan" - "Huostaanotto oli tarpeeton, enhän huolehtinut lapsistani sen huonommin kuin muutkaan juopot äidit" :D

laativatkin nuo otsikot - ja esimerkkitapaukset valittiin objektiivisesti?

Kyllä se kunta maksaa ne huostaanotot, ja loppujen lopuksi ne "valtionosuudetkin" tasataan yhdessä muiden kuntien kanssa. Eli kallista touhua on kunnille sijoitukset, puhutaan tuhansista euroista/viikko.

Meidän perhe on aivan tavallinen työssäkäyvä keskiluokkainen perhe. Teinipoika alkoi oireilla pahasti yläasteella ja mitkään tukitoimenpiteet avohuollossa eivät riittäneet saamaan häntä takaisin normaaliin elämänrytmiin. Joten pyysin huostaanottoa ihan itse. Ja sain Espoossa aivan loistavaa tukea ja erinomaisia työntekijöitä sosiaalipuolelta, poika on menossa parempaan suuntaan ja tulevaisuus näyttää paljon valoisammalta kuin vuosi sitten. Perheessä on myös muita lapsia, isompia ja nuorempia ja heillä ei ole mitään ongelmia ja pojan käyttäytymisen syitä ei ole laitettu perheen piikkiin. Toki olemme tehneet virheitä mutta niin tekevät kaikki muutkin perheet.

isä kuoli ja pikkusiskoni oireili.



Äidilläni oli vaikeuksia saada töitä kotiäitivuosien jälkeen ja hän oli masentunut tilanteen takia.



Meitä ei kukaan auttanut hakemaan esimerkiksi orvoneläkkeitä, toimeentulotukia, hautausavustuksia tai auttanut mitenkään talousasioissa. Äitini ei tilanteessa kyennyt asioita hoitamaan selkeästi.



Ainoa mitä tarjottiin oli pikkusiskon huostaanotto koulukotiin koululintsaamisen takia.



Eiköhän tilanne ole edelleen juuri sama. Vaikeuksien yli ei auteta, eikä perhettä tai lapsia ajatella inhimillisesti yhtään.

Jos aiemmin nuori jo alkanut oireilla, mutta kaveri materiaali pysynyt vielä suht hyvänä, niin tilanne muuttuu lastarissa. Siellä ei ainakaan kiltimpiä ja parempia kavereita ole. Ja kuten tiedetään, seura tekee kaltaisekseen.



Puollan hustaanottoa jos vahemmat eivät saa lastaan kuriin tai ovat lepsuja. Silloin hyvä et nuori pysäytetään ja asetetaan lastarissa rajat.



En puolla huostaanottoa mielenterveysongelmissa olevalle nuorelle, huostaanotto voi hyvinkin olla tilaa pahentava. Näin kuitenkin tapahtuu.



Alle 18 v pitäisi olla pakkohoitolaki. Eli vanhemmat/ lääkäri saisivat määrätä osastolle. Nyt niin ei ole. Nuori saa halutessaan lähteä osastolta vaikka olisi hoidon tarpeessa. Ketään kun ei voi pakottaa..

mutta kyllä huostaanotot on pääsääntöisesti ihan aiheellisia.



Kun huostaanottoja julkisuudessa vatvotaan, unohdetaan usein se tosiseikka, että sitä vatvomista tehdään yhden osapuolen näkökulmasta: vanhemmat esittävät kiivaasti omaa näkemystään ja sosiaaliviranomaiset eivät voi tuoda esiin faktoja vaitiolovelvollisuuden takia.



On aivan selvää, että huostaanotetun lapsen vanhempi huutaa suureen ääneen kohtaamaansa vääryyttä, onhan huostaanotto varsin vakava ja nolo toimenpide. Hyvin harvoin kuulee, että huostaanotetun lapsen vanhempi myöntäisi, että huostaanotto oli aiheellinen - lähinnä vanhempi yrittää pelastaa kasvonsa sillä, että julistaa suureen ääneen virhepäätöstä eikä myönnä omia virheitään.

että viranomainen keskustelisi tapauksesta.



Ja ylipäätään olisi avoimempi ja se kaikenlainen kummallinen salamyhkäinen kähmintä ja sekavuus poistuisi.

En puolla huostaanottoa mielenterveysongelmissa olevalle nuorelle, huostaanotto voi hyvinkin olla tilaa pahentava. Näin kuitenkin tapahtuu. Alle 18 v pitäisi olla pakkohoitolaki. Eli vanhemmat/ lääkäri saisivat määrätä osastolle. Nyt niin ei ole. Nuori saa halutessaan lähteä osastolta vaikka olisi hoidon tarpeessa. Ketään kun ei voi pakottaa..

Itse nuorten kanssa työskentelevänä psykologina näen asian ihan toisin. Usein kotiolosuhteet ylläpitää sitä mielenterveysongelmaisen nuoren oireilua, ja huostaanotto tai avuhuollon tukitoimena sijoittaminen voi kohentaa nuoren tilannetta huomattavastikin. Itse asiassa en ole itse törmännyt tilanteeseen jossa näin ei olisi tapahtunut.

Alel 18-vuotias voidaan kyllä määrätä ns "pakkohoitoon", mutta sen kriteerit ovat niin korkeat että harvoin tätä tapahtuu etenkään pitkäaikaisesti.

Ja se, tapahtuuko turhia huostaanottoja. Työskentelen nyt kahdeksatta vuotta nuorten mielenterveysongelmaisten kanssa, ja tänä aikana ei ole tullut vastaan yhtään turhaa sijoitusta tai huostaanottoa. Niitä tilanteita kylläkin on paljon joissa puuttumaan on päästy ihan liian myöhään ja vauriot ovat sitten sen mukaisia, ja niitä joissa huostaanotto/sijoitus on purettu ihan liian aikaisin ja heppoisilla perusteilla.

Sinut on jo aivopesty. Itsellä kokemusta kahdesta "osastosta". Meillä ei ole huostaanotosta kokemusta mutta kokemusta kyllä siitä, että lääkärit halusivat huostaanottoa, lastensuojelu ei. Lastensuojelu oli myös sitä mieltä et lastari huonontaisi tilannetta, koska lapsi oli ns kiltti. Ei ollut karkaamista, juopottelua ym.



Toinen osastoista hesperia, oli hyvä paikka. Siellä oltiin empaattisia ja tuettiin nuoren harrastusta jne. Lapsen kunto nousi.



Toinen osasto auroora, oli aivan kamala paikka. Nuoren kunto lähti alaspäin samantien. Perustui kiristykseen koko "hoito". Harrastukset kiellettiin ja oikeastaan kaikki muukin. Eli sopi rajattomalle nuorelle mutta ei ehdottomasti mielenterveyspuolen nuorelle.



Missäpäin suomea työskentelet?

Itse en valitettavasti usko. Eikö ole niin että kunnilla on resurssipulaa ja vain pahimpiin tapauksiin voidaan puuttua. Monet aiheellisetkin uudelleen sijoitukset jää tekemättä kun ei ole henkilökuntaa tutkimaan asioita. Uskon että on jonkin verran aiheettomia lastensuojeluilmoituksia joita tehdään kiusaamismielessä.

Kun vanhenet, voi olla että sinäkin tutustut tähän yhteiskuntaan myös muutenkin, kuin niiden ruusunpunaisten lasien takaa.

Käytä välillä omaa järkeäsi äläkä mene mukaan ihan kaikkeen mitä kirjoissa lukee. Tosin en vaadi sinulta täydellistä asiantuntemusta asiassa, koska koulutuksesi ei riitä siihen. Tuo on juuri sitä tekstiä mitä toiset lastensuojelulaitokset suoltavat. Muista, että tuo oppimasi ratkaisu ei ole ainut oikea.



Onneksi nyt kampanja toiseen suuntaan, avohuollon puolelle.



Pidän todella vaarallisena lapsille ja perheille asennettasi. Olet mennyt jo tietynlaiseen putkiajatteluun.



En halua loukata sinua, vaan toivon, että oikeasti paneutuisit harkitsemaan asioita ihan omilla aivoillasi

Joten pyysin huostaanottoa ihan itse. Ja sain Espoossa aivan loistavaa tukea ja erinomaisia työntekijöitä sosiaalipuolelta, poika on menossa parempaan suuntaan ja tulevaisuus näyttää paljon valoisammalta kuin vuosi sitten.

vanhemmalla on pää kunnossa (!!!), hän haluaa tehdä yhteistyötä eikä perheessä oikeasti ole ongelmaa, koko prosessi sujuu hyvin. Jopa pahamaineisessa Espoossa, joka on muka täynnä hulluja psykopaattisosiaalityöntekijöitä.

ja muihinkin viranomaisiin, johon olen törmännyt vain Suomessa. Ihmisiä ne lastensuojeluviranomaiset ovat ja tekevät virheitä aivan niin kuin kaikki muutkin. Huostaanotto on sen verran traumaattinen asia, ettei sitä ihan yhden tukkapöllyn tai "kunnianloukkauksen" takia kannattaisi tehdä.

voi he silti olla työssään epäpäteviä, ei se pelkkä yliopistolla lojuminen ketään pätevöitä.



Ja Pelan toiminnanjohtaja on ollut huolissan sosiaalityöntekijöiden epäpätevyydestä. Hän puhuu valesossuongelmasta.

Kaksipiipuinen juttu: hyvä että on turvallista ja pidetään huolta, mutta toisaalta kun aiheettomia keissejä puretaan, syntyy paljon katkeruutta ja epäluottamusta.