Uskotteko että on aiheettomia lasten huostaanottoja

Eli sopi rajattomalle nuorelle mutta ei ehdottomasti mielenterveyspuolen nuorelle. Missäpäin suomea työskentelet?

Oma kokemus on kertynyt Itä-Suomesta ja Länsi-Suomesta.

En tuosta kirjoituksesta nyt oikein saanut selvää että mistä oikein puhut: otat kantaa huostaanottoon (ja tässä keskustelussa puhutaan lastensuojelun toiminnasta), ja toisaalta kuitenkin kirjoitat ettei teillä ole kokemusta huostaanotosta. Ja puhut yhtäkkiä psykiatrisesta osastohoidosta, joka on tietysti ihan eri asia kuin sijoitus (toki joskus voidaan nuori sijoittaa osastollekin, jos se on tarpeen hoidon turvaamiseksi).

Ja tuosta aivopesusta, nämä on kyllä ihan omia ajatuksia jotka on työkokemuksen myötä muodostuneet. Lastensuojelun kanssa tekemisissä olevia perheitä kohtaa tässä työssä paljon, joten kyse ei ole ihan yhdestä tai kahdesta tapauksesta. Jotta tällä alalla voi työskennellä, on itsenäinen ja kriittinen ajattelu ihan ensimmäinen perusedellytys.Se ei toki ole mitään uutta että vanhempien näkemys eroaa ammattilaisten näkemyksestä. Se on toki totta, että joillekin nuorille sopii tiukkaraamisempi lastenkotisijoitus, toisille taas parempi olisi päästä perhesijoitukseen - näitä paikkoja vaan on nuorille tarjolla harmillisen vähän. Ja väännän nyt vielä varmuuden vuoksi rautalangasta: tietenkään sijoitus/huostaanotto ei ole läheskään aina tarpeellinen kun nuori oireilee, tämähän on aina tapauskohtaista. Mutta itse en vain ole yhteenkään turhaan lastensuojelun toimenpiteeseen työurani aikana törmännyt.

Huostaanotto on sen verran traumaattinen asia, ettei sitä ihan yhden tukkapöllyn tai "kunnianloukkauksen" takia kannattaisi tehdä.

Monta tapausta tiedät, siis todella tiedät faktana,kaikki taustat pitkäaikaisesti tuntien, joissa on tukkapöllyn tai kunnianloukkauksen tai muun yksittäisen teon perusteella tehty huostaanotto?

Itsellä ei ole jäljellä tippaakaan lapsenuskoa sosiaaliviranomaisiin. Päinvastoin, kunnassa jossa tällä hetkellä työskentelen on lastensuojelun toiminta resurssipulan takia ala-arvoista, esim. tilanteisiin missä perheiden sisällä tapahtuu toistuvaa väkivaltaa ei päästä tehokkaasti puuttumaan. Tottakai lastensuojelun toiminnassa on eroa paikkakunnittain, enkä kiellä etteikö jossain voisi olla ongelma päinvastaiseenkin suuntaan ts tartutaan "liian herkästi". Mutta tässä ketjussa olen kertonut omista kokemuksistani, joiden perusteella niin ei tapahdu.

32

Siis että toiminta on "resurssipulan takia" ala-arvoista, jos se ala-arvoisuus joskus myönnetään.



Oikeammin se ala-arvoisuus kyllä johtuu epäpätevyydestä, osaamattomuudesta, priorisointitaidon puutteista, ihan vaan väärän alan valitsemisesta ja yleistyhmyydestä.

Käytä välillä omaa järkeäsi äläkä mene mukaan ihan kaikkeen mitä kirjoissa lukee. Tosin en vaadi sinulta täydellistä asiantuntemusta asiassa, koska koulutuksesi ei riitä siihen. Tuo on juuri sitä tekstiä mitä toiset lastensuojelulaitokset suoltavat.

Heh, nämä kun nimenomaan ei ole kirjoista luettuja asioita ollenkaan, vaan omakohtaisen kokemuksen kautta opittua. Lastensuojelulaitosten kanssa en ole näistä asioista keskustellut, joten en tiedä mitä niillä on tapana "suoltaa" tämän asian suhteen.

Yhtenä esimerkkinä: nuori on sijoitettu oman toiveensa mukaisesti lastenkotiin, ts halunnut pois kotoaan koska siellä monestakin syystä on niin vaikea olla, ja elämä on raiteiltaan mm. alkoholinkäytön ja koulusta lintsaamisten takia ja psykiatrinen hoito ei toteudu koska elämänrytmi niin sekaisin. Kun asiasta palaveerataan tietyn pituisen sijoituspätkän jälkeen, sosiaalitoimen edustaja toteaa että alkonkäyttö jäänyt, nuori käy koulua ja hoitokontaktikin lähtenyt toimimaan ja hyödyttämään nuorta. Nuori itse _toivoo_ sijoituksen jatkumista, koska ei halua palata kotiin ja pelkää asioiden taas menevän raiteiltaan. Tästä huolimatta sijoitus puretaan koska asiathan on kunnossa. Muutama kuukausi myöhemmin nuori lopettaa koulun, katoaa hoitokontaktista ja muuttaa työ/opiskeluelämästä syrjäytyneen kaverinsa luo. Tämäkö on sitä liioiteltua lastensuojelun toimintaa?

että viranomainen keskustelisi tapauksesta. Ja ylipäätään olisi avoimempi ja se kaikenlainen kummallinen salamyhkäinen kähmintä ja sekavuus poistuisi.

Sosiaaliviranomaisilla on vaitiolovelvollisuus nimenomaan siksi, että se on lasten etu. Siksi viranomainen ei voi kommentoida tapauksia ja siksi me kuulemme ja luemme vain vanhempien subjektiivisen näkemyksen tapahtumista - hyvin harva vanhempi pystyy myöntämään, että on mokannut pahasti ja huostaanotto oli aiheellinen.

voisivat silti kertoa mitä oikein puuhaavat.



Olin adoptioprosessissa kuusi vuotta ja kyllä se niiden hääräily oli aivan käsittämätöntä sotkua!

Ei siis järjen häivää, ei minkäänlaista työmoraalia ja kaikenlainen yhteistyössä asiakkaan kanssa toimiminen on ala-arvoista, kyky kuunnella asiakasta oli olematon - valmiit kaavat oli ja niihin ahdettiin palikat.



Ja iso osa tädeistä oli jollakin tavalla ihmeellisen kitkeriä, katkeria ja kaunaisia, alemmuudentuntoisia ja yhteishenki näytti myös puuttuvan täysin. Kaikki puuhasivat omiaan. Ja se takanapäin juoruamisen määrä! Kaikista perheistä puhuttiin ihan estoitta tunnistettavasti jne.

Se on kyllä virkavirhe, jos sossut puhuvat toisen asiakasperheen asioita teille. En usko että tuo on kylläkään kovin yleistä, kyllä salassapitovelvollisuudesta ollaan aika tarkkoja. Mutta tosiaan jos teille on puhuttu pahaa toisista perheistä, niin se on kyllä väärin.

Kyllä se on todella yleistä.



Adoptioperheet kun ovat myös tekemisissä keskenään, ja heitä on ympäri Suomea, joten siinä keskinäisessä kanssakäymisessä sen helposti ja nopsaan huomasi, kenestä oli juoruttu mitäkin.

Valituksia en ole tehnyt, vaikka olisi varmaan pitänyt.

kokemusta adoptioasioista, mutta lastensuojelusta on. Olen työskennellyt lastenkodissa ja sielläkin vanhempien välille muodostui tiivis yhteisö, ja kun he välillä tiedustelivat toisten lasten asioita, niin niitä ei kyllä puolella sanallakaan kommentoitu muuten kuin että sinun täytyy kysyä sitä hänen vanhemmiltaan, tai ei voida kommentoida toisen lapsen asioita.



Jos tuollaiseen salassapitovelvollisuuden rikkomiseen törmää, niin kyllähän se valitus olisi ihan paikallaan tehdä että touhu loppuisi. Sosiaalialalla salassapitovelvollisuuden rikkominen on vakava rike, ja saattaa johtaa jopa työpaikan menetykseen.

_tiedusteltu_ - miksi olisimme, kun tiedon saa siltä perheeltäkin? - vaan niitä ihan kertoiltiin.

Olen ollut 8 vuotta töissä nuorisopsykiatrisella osastolla sekä kaksi vuotta 2 eri lastenkodissa enkä ole nähnyt yhtään ainutta turhaa huostaanottoa. Työalueena Uusimaa.



Päinvastoin, olen törmännyt siihen että perusteet ei riitä huostaanottoon kun näennäisesti kaikki on ok. Paitsi että ei ole, vanhemmat vain sairastuttavat lapsensa.

Täydet pointsitt niille vanhemmille, joilla on järkeä nähdä milloin ei omin voimin enää pärjätä.



Naurattaa lähinnä vaan nämä jotka kuvittelevat että turhia huostaanottoja tehdään kun mun näkemäni todellisuus on ihan toinen. Nämä vanhemmat elävät jossain ihme maailmassa jossa alkon raju käyttö tai huumeidenkäyttö on ihan normaalia. Tai kieroutuneet perhesuhteet.

Olen myös ollut kahdella eri paikkakunnalla eri puolilla Suomea töissä lastenkodissa ja nykyisessäkin työssä seuraan lastensuojelutyötä läheltä. Olen kyllä järkyttynyt niistä kohtaloista joihin olen törmännyt lastenkodeissa. En voi ymmärtää sitä että biologisilla vanhemmilla on niin suuri valta lapsiinsa vaikka olisivat täysiä narkkareita, lastensa pahoinpitelijöitä ja heitteillejättäjiä siis vailla minkäänlaista vanhemmuutta.

Olen myös todistanut tapausta pikku paikkakunnalta, jossa alkoholistiperheestä on tehty lukuisia lastensuojeluilmoituksia, mutta tapausta katsotaan läpi sormien. Liian kallista puuttua, kunnan budjetit menee sekaisin...

Puhut edelleen nuorista joilla ongelma kodin rajattomuus. Mikä näkyy juomisena ja muuna tuhoavana käytöksenä. Heille lastensuojeluelaitos oikea paikka. Itse puhuin nuoresta jolla ei vastaavaa toimintaa vaan masennus. Minusta todella outoa masennuksen takia ottaa lapsi lastikseen. Ajattelutapana et masennus johtuu kotioloista. Lastiksessa ei saa terapiaa.



Eihän aikuisiakaan eroteta perheestä jos heillä masennus.



Ja itsellä on kokemusta muutamasta eri huostaanotto tapauksesta, ja huostaanotot olleet oikeita, koska kotona päihdeongelmia.



Mutta jos kotona ei ole vastavia ongelmia, en todellakaan ymmärrä miksi lapsi pitäisi sijoittaa laitokseen.



Ja tämä esimerkki on ihan todellinen, huostaanotto oli lähellä mutta lastensuojelu ei suostunut.



Ja minusta ajattelutapasi rutinoitunut

jos ei ole ammattitaitoisia sosiaalityöntekijöitä = resurssipula. understand?

uskon ja tiedän, että on aiheettomiakin huostaanottoja. Pari lähipiirissä ja olen 100% varma molempien aiheettomuudesta. Valitettavasti tiedän niinkin päin, että aihetta olis mut asialle ei tehdä mitään.

ja pienet kunnat todellakin välttää niitä viimeiseen asti. Esimerkkinä tuttu sossu sanoi kerran, että heidän kunnassa yksi teini-ikäisen huostaanotto (laitossijoitus) maksaa sen verran kuin kunta pystyy säästämään lomauttamalla henkilöstönsä (siis kaikki opettajat, vanhainkodin hoiturit, kunnanviraston väki jne) kahdeksi viikoksi. Eipä paljon huostaanottoja tehdä tuossa kunnassa, vaikka syytä olisi.

Haluaisinkin nähdä sen lastensuojeluviranomaisen, psykiatrin ym, huostaanottoon liittyvän, joka edes kerran tunnustaisi, et huostaanotto olikin väärä ratkaisu. kappas vain, heitä ei ole. Eli onko nämä ainboat ammattiryhmät, joissa ei koskaan virheitä satu?



Sanaton sopimus...mitään ei myönnetä...mitään ei korjata..

Puhut edelleen nuorista joilla ongelma kodin rajattomuus. Mikä näkyy juomisena ja muuna tuhoavana käytöksenä. Heille lastensuojeluelaitos oikea paikka. Itse puhuin nuoresta jolla ei vastaavaa toimintaa vaan masennus.

Tapausesimerkissäni on kyseessä masentunut nuori, jonka masennus näkyy käytöshäiriönä, mikä on hyvin tavallinen kuvio. Joka tapauksessa se ei ollut esimerkin pointti, vaan se että nuoren omasta toiveesta ja selkeästi ilmaisemasta tarpeesta huolimatta sijoitus purettiin. Ja tämä siis vain yhtenä esimerkkinä lukuisista muista tilanteista, joissa omasta näkökulmastani katsoen lastensuojelu on pessyt kätensä tilanteesta liian varhain ja nopeasti.

"Lastiksessa" ei saa terapiaa, mutta sieltä pystytään ainakin huolehtimaan siitä että lapsen terapia lähtee toteutumaan ja saa hoitoa ongelmiinsa - valitettavasti tosiasia on, että monen nuoren kotona vanhemmuus on liian haurasta jotta vanhemmat kykenisivät tästä asiasta huolehtimaan, tai eivät näe koko hoidon tarvetta.

On tilanteita joissa masennus johtuu kotioloista, ja tilanteita joissa ei johdu. Jos johtuu, tottakai asiaan pyritään (tai ainakin pitäisi pyrkiä) ensin puuttumaan avohuollon tukitoimilla ja esim. perheterapialla. Aina vaan ne keinot ei ole riittäviä. Lapselle/nuorelle masennusta aiheuttava kotitilanne ei todellakaan aina näy ulospäin esim. vanhempien päihdeongelmana, vaan kyseessä voi olla esim. vanhemman tai sisaruksen pitkäaikainen psyykkinen sairaus, joka on tunnistamatta ja hoitamatta tai perheen sisäiset ristiriidat ja selvittämättömät asiat. Nämä siis esimerkkiasioina, tilanteita on toki yhtä paljon kuin perheitäkin joten näissä asioissa on vaikea lähteä yleistyksen linjalle.

Myöskin terveydenhuollon ammattilaiset on virheettömiä. Eipä kukaan lääkärikään mokiaan myönnä.