Äiti & lakimieheksi?

[quote author="Vierailija" time="30.05.2013 klo 15:26"]

[quote author="Vierailija" time="03.03.2010 klo 08:18"]

Haluan tehdä työtä mistä pidän ja jos se tarkoittaa että tienaan 8000e/kk 11 000e n sijaan niin so be it.

tämä kirjoittaja on hieman irti realiteeteista, terv. lakimies ja 3 alle kouluikäisen lapsen äiti, palkka vaativassa asiantuntijavirassa 4500 e/kk

Riippuu ihan siitä, missä olet töissä.

terv. isossa asianajotoimistossa työskentelevä, joka tietää, että meillä vastavalmistuneen, juuri aloittaneen juristin palkka on jo lähes sama kuin sinulla

Yleensä maksaa liiton suositusta. Ei ole ihan noin paljon mutta ei jää kovasti. 

Tuota olen ihmetellyt itsekin, että miten sitten lapsia on lääkäreillä, kansanedustajilla, tutkijoilla jne.. Ehkä se on se jenkkisarjojen mielikuva juristin työstä?



Antakaapas vielä hyviä vinkkejä pääsykokeisiin valmistautumiseen, kun teitä kokeneita täällä on! :) Tänä vuonna nyt sitten ensimmäinen yritys, mahdollisuus olla lasten kanssa vielä vuosi kotona jos ei heti ovet aukea.



Ja yhdelle kommentoijalle; tiedossa on hyvin ettei niillä ällillä sinne päästä. Pointti oli siinä vain se, että reaaliaineet ja kielet kiinnostivat lukiossa niin paljon ja olen sen verran hyvä niissä, että nuo arvosanat tulivat juuri yrittämättä. En toki väitä etteikö pääsykokeisiin tarvittaisi 150% yritystä mutta anyway..



t. AP

kirjat on osattava tosi tarkkaan, pitkiä pätkiä ihan ulkoakin eli ei mitään omia versiointeja koska siinä menee helposti pieleen. Ja jonkinlainen vastaustekniikkakurssi ehkä kannattaa käydä, että osaa vastata oikeustapaustehtäviin siten että pisteitä tulee.



Tärkeintä on lukea paljon ja keskittyneesti, jäsentää kokonaisuus ja osata myös detaljit. Itse pääsin ekalla yrittämällä, vanhemmalla iällä minäkin, yksi yliopistotasoinen korkeakoulututkinto jo takana.

lyhimmät äitiyslomat. Ja melkein kaikilla lääkäreillä jotka minä tunnen on hoitaja kotona.



Kansanedustajilla lapset on kulkeneet mukana eduskunnassa (Päivi Räsänen keikkui kuukauden päästä synnytyksistä äänestyksissä - hänellä myös oma äiti asuu samassa huushollissa ja mies ollut koti-isä), miehet ovat olleet hoitovastuussa (Janina Anderson) tai sitten isovanhemmat ovat hoitaneet (Tanja Karpela).

tässä vaiheessa missä haluaisit olla töissä. Et ole vieä päässyt sisään ja aika moni L:n ylioppilas on jäänyt rannalle itkemään...



Eli lue nyt ensiksi pääsykokeisiin ja mieti sitten, jos pääset sisään ja olet valmistumassa mihin haluat töihin!



Vähän realismiä!

tässä vaiheessa missä haluaisit olla töissä. Et ole vieä päässyt sisään ja aika moni L:n ylioppilas on jäänyt rannalle itkemään...

Eli lue nyt ensiksi pääsykokeisiin ja mieti sitten, jos pääset sisään ja olet valmistumassa mihin haluat töihin!

Vähän realismiä!

Aika hassu ajattelutapa. Veikkaisin, että useimmilla sairaanhoitajiksi, restonomeiksi, ekonomeiksi tai vaikka ns. käsityöammatteihin opiskelevilla on jonkinlainen idea siitä mihin haluaisi työllistyä valmistuttuaan. Omituista oikeastaan, jos ei ole. Miksi hakea opiskelemaan ilman visiota tulevaisuudestaan?

On mulla b- ja c-suunnitelmakin enkä siis jää rannalle itkemään, älä huoli. ;)

Pääsykoe on minustakin se haastavin, kun lukemista ei voi kovin pitkälle aikavälille venyttää vaan aikaa pitää löytyä.



Omasta ja laajan niinikään juristeista muodostuvan kaveripiirin kokemuksesta voin sanoa, että huippujuridiikka kun liikeasianajotoimistot ei ole pienten lasten äitien paikkoja niin kova kolaus kun se tasa-arvouskoiselle itsellekin ensimmäisen lapsen saatuani oli. Ai miten niin - no suutarin lapsilla ei ole kenkiä ja työlainsäädännön yms voit heittää huoleti romukoppaan. Au paireilla yms järjestelyillä jotkut on sinnitelleet vuoden tai pari ennen hommien vaihtoa, mutta hyväksy sitten ettet lapsiasi näe.



Ap:n haave yleisestä oikeusavustajasta lienee realistisempi, huomaa kuitenkin että heilläkin kova sumpliminen sairaspoissaoloissa ym kun asiakkaiden jutuissa istuntopäivä tai fatalji joka ei ole siirrettävissä ja olet ainoa joka sen jutun tuntee. Joustava puoliso tai muut turvaverkot lienee vähimmäisvaatimus siis sielläkin. Mutta jos motivaatiota riittää, niin monet asiat ovat järjestelykysymyksiä.



T: toista lastaan odottava ex-asianajaja

Sain lapset 2v ja 4v vasta oikiksen jälkeen. Lopputyöryhmässä nopein ja laadukas työ oli hiljattain synnyttäneellä ei itselläni:) Mikään este tämä ei ole,mutta lukeminen vaati mielestäni aikaa ja hiljaisuutta. Työnteko on sitten jo helpompaa kun lapset eivät "häslää vieressä". Jos kirjoitan kotona valituksen saan tuhrattua moninkertaisen ajan verrattuna hiljaiseen työtilaan. Itseäni on sikäli onnistanut, että sain perheen ja pääsin oikikseen ja sieltä pois. Tentteihin luku oli vativaa jo aineistomäärän vuoksi. Arvostelu oli myös ihan toisella tasolla kuin toiseen akateemisen tutkintoni alalla. Kutsumustaan kannattaa seurata. Jos laki on sinun juttusi go for it! Ihminen omaksuu yleensä hylposti sen josta on motivoitunut.

on paljon juristiäitejä ja -isiä.



Eihän siinä muuta kuin että valitsee sen työpaikan perheystävällisesti. Jokin virasto, järjestö tms.



Tai sitten oma toimisto ja työtä kohtuudella.



Olen itse kääntäjä. Tienaan enemmän, mutta olen tehnyt myös paljon enemmän töitä kuin nämä uratykit - hauskaa vaan, että eivät tiedä ollenkaan...

Odotan esikoistani. Vaikuttaa siltä, että äitiyden ja työn yhdistämisessä ei tule olemaan ongelmia. Minulla on vakituinen virka valtion virastossa, ja työnantaja on mielestäni oikein perhemyönteinen.



Aiemmin tässä keskustelussa oli puhetta julkisen sektorin palkoista. Minä tienaan 4500 euroa kuussa, mikä on mielestäni varsin hyvin suhteessa ikääni (28 vuotta) ja siihen, että töissä ei tarvitse raataa 12-tuntisia työpäiviä vaan ihan virastotyöajan puitteissa mennään :)

Monesta ei kuitenkaan yliopistoon (varsinkaan johonkin oikikseen) edes tosissaan pyrkimään, saati pääsemään. Plus siihen onnistunut perhe-elämä. Kateellista kansaa taitaa iso osa meistä olla.

että työ lakimiehenä on aivan ihanaa. Erityisesti sellaisessa hommassa, jossa ei tarvitse väkisin ajaa asiaa johonkin suuntaan vaan saa olla oikeuden puolella.

että työ lakimiehenä on aivan ihanaa. Erityisesti sellaisessa hommassa, jossa ei tarvitse väkisin ajaa asiaa johonkin suuntaan vaan saa olla oikeuden puolella.

Tuli hyvä mieli ja jaksaa pakertaa oikeushistorioiden parissa.

Tosta pääsykoelukemisesta vielä, että samaten kun joku edellä vastannut, niin päivän tuntimäärästä kannattaa pitää kiinni mutta myös ottaa itselleen "PLAN B" päivän. Lapsiperheen arjessa ilman vahvaa tukiverrkoa asiat harvoin menee täysin niinkuin ne on suunnitellut. Vähentää paniikkia jos on ennakoinut lukutuntihävikit.Kun olin päässyt pisteeseen jossa vain kertasin tekstiä ja opettelin pykäliä ulkoa niin minulla oli jokainen kirja tietyssä "pisteessä". Yhtä luin tehdessäni ruokaa, toinen oli vessassa ja kolmas sängyssä. Kun alkoi tympimään tai oli vaikeita kohtia niin kuljetin kirjaa mukanani. Keväällä luin hiekkalaatikon reunalla ja illat pyhitin muistiinpanoille päivän teksteistä. hermoromahduksia ei tullut kun ehkä 14 =oD, rankka oli. Ihanaa että on takanapäin.

[quote author="Vierailija" time="03.03.2010 klo 12:00"]

Tuomioistuinura on varmasti mielenkiintoinen, mutta tiedän monia, jotka ovat roikkuneet määräaikaisissa lähes kymmenenkin vuotta ennen kuin käräjätuomarin viran ovat saaneet. 

[/quote]

Pääseekö kaikki kuitenkin sen uran alkuun? Niin paljon pelotellaan että olet liian vanha, lasten kanssa ei tule mitään, pakko olla suhteita...

Onko oikiksessa oikeasti vain 2-3 päivänä viikossa läsnäolopakollisia luentoja tms.? Oon aina luullut että siellä jos missä istutaan aamusta iltaan. :D

Hyvin harva, en itse asiassa tiedä kun yhden oikeustieteellisen kurssin missä läsnäolopakko. Seminaarit erikseen. Pakollisia kielikursseja on muutama ja niillä läsnäolopakko, mutta nekin voi kätevästi suorittaa netissä avoimen kautta. Hengailuahan se ei silti ole. Lukemista on ihan älyttömästi.

Itsellä kolme lasta, kaksi vanhinta laitoin päiväkotiin 01.04, pääsykokirjat ilmestyivät 15.4 muistaakseni, koska myöhästyivät. Pienin lapsi (reilu 1-vuotias silloin)oli aamupäivisin puistotädillä, sitten söimme yhdessä, tytsy nukkui päiväunet, jolloin luin, ja päiväunien jälkeen hakemaan vanhempia hoidosta, yleensä jatkoin vielä illalla lukemista.



Huhtikuun ajan pyrin siihen, että lukemista olisi tullut 5-6 tuntia päivä. Pidin tukkimiehenkirjanpitoa, eli tuo tuntimäärä ei sisällä ruoka- tai muita taukoja.toukokuun puolesta välistä pyrin siihen, että lukutunteja olisi tullut vähintää 6 päivässä.



Viikonloppuja en lukenut, jos viikolla oli jäänyt vähäisemmäksi lukeminen, kertailin muutaman tunnin.



Osallistuin Pykälän vastaustekniikkakursille (etänä), jota suosittelen kyllä lämpimästi.



Aikamoista osissa lukemistahan tuo oli, mutta kirjaa pitämällä pyrin siihen, että päivän luku-urakka tuli täyteen, ja niin sitä sisään päästiin.



Ensimmäisenä vuotena nuorin lapsi ollut kotihoidossa opiskelun ohessa, satunnaisesti käyttänyt lastenvahtia, tällä hetkellä HYY:n lapsiparkissa pakollisten ruotsin tuntien ajan 2 kertaa viikossa 2 tuntia kerralllaan.



Opintopisteitä pitäisi tulla ekan vuoden jälkeen n. 40, joten on ne opiskelut edenneetkin, vaikka lasta on hoidettu sivussa.



Ja olen valinnut sellaisia kursseja, joissa läsnäolopakkoa ei ole/sitä on vähän näin ekana vuonna juuri tuon nuorimman hoidon vuoksi, ja en ole aina käynyt edes viikottain yliopistolla.



Ei kun tsemppiä yritykseen, pianhan ne pääsykoekirjatkin ilmestyvät, jos olet päättänyt pyrkiä.

jos joku haluaa opiskelemaan yliopistoon, niin suurin osa teilaa sen täysin. Varsinkin jos on pieniä lapsia. Jo ihan livenäkin.



Kuitenkin on niitäkin jotka ovat päässeet sisälle ja saaneet opinnot loppuun vanhemmalla iällä ja lasten vanhempina.



Mikä siinä on? Kateus?

Up

Työskentelen liikejuridiikkaan erikoistuneessa isossa toimistossa, kaksi lasta (äitiyslomalla tällä hetkellä). Ei mitään ongelmaa yhdistää äitiyttä ja työtä. Rakastan työtäni; mielenkiintoista, vaativaa, mutta toisaalta minulla on kaikki vapaudet työaikojen ja työnteon suhteen. Työkokemusta on siis lähemmäs 10 vuotta ja vaikka olen uraorientoitunut, koen olevani myös hyvä äiti lapsilleni. Mutta suosittelen ensin lukemaan niihin pääsykokeisiin, valmistumaan ja katsomaan sitten niitä mahdollisia työpaikkoja. Ennen oikiksen pääsykokeita  oma kiinnostus oli aivan jossain muuaalla kuin niissä oikeudenaloissa, joihin olen erikoistunut. Ja ehtivät ne oikiksen aikanakin muuttua useaan otteeseen.