~~~ KOTILOT Maaliskuussa ~~~

Tuo meidän kakkonen on ollut jo 4 viikkoa kipeenä. Nyt menossa toinen keuhkoputkentulehdus ja astma pahemtaa tilannetta ja täällä etelässä tuolta Viron puolelta virtaavat siitepölyt.



No huomenna päiväkotiin, katsotaan miten menee. Ovat sieltä poistaneet pajunkissat ja kaikki muut pölyävät.



Välillä on vaan niin epätodellinen oli ja edelleen tulee mieleen et onkohan sitä oikeesti raskaana, vaikka ultrassa siis käyty ja siellä meidän "tiuhti" köllötteli. Isot veljet on niin ostamassa kaikenmaailman vauva tavaraa =)



Mitenhän syksyllä mustasukkaisuus esiintyy. Nuorempi silloin 4.5v ja vanhempi täyttää heti kohta 6v. Eli meillä tulee synttärit heti siihen perään kun la 23.9 niin tuo esikko täyttää heti 15.10.



Äipätys rv 12+4 ja isot veikat

Tänään on ollut ihana vapaapäivä: on saanut levätä! Väsyttää ihan tolkuttomasti ja tuntuu, ettei 8 tunnin työpäivän lisäksi pysty tekemään mitään muuta. Neuvolassa sanottiin kyllä, että pitää hakea saikkua jos siltä tuntuu, mut en kyllä aio hakea niin kauan kun jaksan edes sen työpäivän verran.



Täällä on myös pientä epävarmuutta ilmassa heti kun hetken aikaa on täydellisen hyvä olo (eli ei jomota alavatsaa eikä ole pahoinvointia). Nyt vieläpä vähän karsin syömisiäni (ehti tulla jo 2,5 kg painoa lisää) ja paino putosi nopeasti kilolla niin heti pelästyin onko kaikki hyvin? Kuitenkin mulla ollu reipasta painon nousua joka raskaudessa heti alusta alkaen olen sitten syönyt vähän tai paljon niin ihmetyttää minne toi kilo yhtääkkiä katosi? Ehkä se on ollut vaan turvotusta...



Minäkin olen miettinyt mustasukkaisuusasioita. Vanhin meillä täyttää 10v eikä varmasti ole mustis kun ei ollut edes 2-vuotiaana pikkusiskostaan, mutta tämä meidän 7v voi vaikka vähän ollakkin. Ärsyyntyy jo nyt kun hypistellään vauvan tarvikkeita ja vaatteita kaupassa ja tänäänkin huomautti kyllästyneenä mulle kaupassa, että "Älä osta sille mitään kun ei ole vielä edes varmaa tuleeko se meille!". Kuitenkin hoitaa nukkeja ja naapurin lapsia kovasti ja käy kuuntelemassa mahaani.



Magdaliina rv 9+3

Olen sitä itsekin miettinyt, esikoisen en usko olevan mustis, poika on kuitenkin jo 9v ja aika sopeutuvainen luonne. Toisaalta hän on jo kokenut sen järkytyksen, että menettää pienimmän paikan perheessä. Kakkonen taas mietityttää enemmän, poika täyttää 5v toukokuussa, tässä pitkin talvea poika on leikinnyt vauvaa ja haluaa, että häntä puetaan ja syötetään jne. toisaalta ehkä hyvä, että nyt tulee tämä vaihe, en tiedä. Kaksijakoisesti poika suhtautuu tähän odotukseen, toisaalta aikoo hoitaa vauvaa ja odottaa innolla, jonain päivinä karjuu, että vauva on tyhmä eikä hän halua että koko vauva syntyy. Nuorempi on vielä kaikenlisäksi tosi tempperamenttinen ja oikea mamman poika.



Mielestäni poika suhtautuu ihan normaalin nelivuotiaan tavoin tulevaan vauvaan, mutta se mikä huolettaa on aika vauvan syntymän jälkeen, pojan ei ole koskaan ollut kovin helppo sopeutua muutoksiin, vaikka niitä olisi miten valmisteltu etukäteen. Pojan luonne on vähän sellainen, että tekee ennenkuin miettii, esikoinenkin tottakai teki vaikka ja mitä, mutta joku järki pojalla oli mukana, tuntuu että kuopus kiihtyy nollasta sataan sekunnissa ja sitten jo sattuu ja tapahtuu. Lisäksi poitsu oli tempperamenttinen ja itkuinen vauva, mietityttää, mitä jos tämä kolmonen on samanlainen. Turha kai näitä on etukäteen miettiä, kun ei ollenkaan tiedä mitä tuleman pitää.



Sellainen vuodatus tällä kertaa, omassa navassa ei mitään íhmellistä, käveleminen tekee selän kipeäksi ja saa aikaan supistuksia, muuten olo on ihan hyvä.



T:Jean+Otus 30+6

Voi yäk! Meillä on mahatauti täällä kylässä. Kuopus on oksentanut nyt kaksi päivää ja aika rajusta taudista on kyse. Nyt odotellaan, tarttuuko meihin muihin. Aika tarttuvaa sorttia on ollut tällä alueella.



Berenikellä onkin jo aika jännät paikat. Tsemppiä h-hetkeen!



Mä en ole vielä miettinyt noita mustasukkaisuusasioita. En usko, että meidän 7- ja 5-veet on kovin mustiksia, mut eihän sitä koskaan tiedä. Ovat tällä hetkellä edelleen onnessaan vauvan tulosta ja siitä, että äiti on kotona kesäloman jälkeen joka päivä :)



Mun väsymys ja pahaolo ei hellitä millään. Voisin edelleen nukkua koko ajan ja joka ilta oksennan. Mut ei pitäis kestää enää montaa viikkoa jos vanhat merkit pitää paikansa. 16 viikkoon mennessä pitäisi helpottaa.



Toivottavasti te muut pesueineen olette terveinä!



kinuski 12+5

Meillä myös sairastetaan, esikoinen on kipeänä kotona, tosin taudinkuva on aika omituinen, päänsärkyä, lievää pahoinvointia (ei oksentelua) ja kamala yskä. Kuopus potee jalkaansa yhäedelleen. EIlen alkoi äitiysloma, mutta ei kyllä tunnu yhtään siltä. Leivoin kyllä mustikkapiirakan sen kunniaksi =)



Kinuskille jaksuja pahoinvoinnin ja väsymyksen kanssa.



Kävin hakemasta apteekista renniet, kun närästys yltyi aika kamalaksi. Tosin apteekkireissun jälkeen närästys on helpottanut =0 Muuten omassa olossa ei muutoksia.



Keksikää mitä voisi tehdä ulkona 5-vuotiaan kanssa joka ei pysty kävelemään. Ollaan käyty kävelyillä rattaiden kanssa ja keinumassa, rupeaa vaan tympimään samat kulmat. Sisätekemnisiä kyllä keksitään, mutta uloskin on pakko päästä.



Näihin tunnelmiin lopettelen



T:Jean+Otus 31+1 ja isot pojat 9v ja 4v

Mulla oli tänään np-ultra ja kaikki oli masuasukilla kunnossa. Ihana nähdä pieni ihmisen alku.... Laskettu aika pysyy 2.10, vaikka mittojen mukaan olisi ollut 29.9, mutta sitä ei nyt muutettu. Muutenkin täällä voidaan jo paremmin...Jatkuva pahoinvointi helpottanut ja väsymys ei ole myöskään enää yhtä häiritsevää.....



Nyt leikkimään lasten kanssa...



Jes Os 11+5

Ihania np ultra-kuulumisia jes os! Mä odottelen vielä toista viikkoa. Maaliskuun 31 päivä sain ajan. Mietin kovasti sitä down veriseulaan osallistumista. Onhan siinä puolensa. En ole ollenkaan varma, haluaisiko sellaista tietoa. Keskeytys kun ei omalla kohdallani tulisi kuitenkaan kyseeseen. Enkä mä tiedä haluaisinko sitten jatkotutkimuksiin, jos riski on koholla.



Olo on tällä viikolla ollut kohtalainen. Jospa tämä huono vointi tästä helpottaisi.



Nyt pitää mennä, ehkä paremmalla ajalla ehdin/jaksan...vointeja toivotellen



minnis 10+1

Ollaanpas täällä muuten oltu sairaana. Tuntuu, että joka puolella jyllää joku tauti. Luulisi että näillä pakkasilla taudit pysyisi poissa!

Mulle tää talvi riittäisi jo loistavasti, kevättä mielummin jo ikkunasta katselisin:)



Jes Os, mukava kuulla että ultrassa kaikki oli hyvin ja vointikin alkaa paranemaan.



Jean01:lle voimia lapsosen kanssa,ikävä juttu. Varmasti vaikea keksiä tekemistä "noin ison" kanssa jos ei liikkumaan pääse:/ nim. kahden ikiliikkujan äiti.



Täällä oltu nyt sairaslomalla selkäkivun ja supistusten takia. Muutama päivä olisi enää töitä ennen lomia, ne olisi vielä tsempattava. Lomaa tosiaan odotellessa, pääsee ainakin huonosta omasta tunnosta kun sairaslomailee.

Fysioterapeutille sain ajan ensi viikolle, toivottavasti saisin sieltä jotain jelppiä liikuntakyvyn takaisin saamiseksi.

Joku kyseli liitoskivuista, olen myös saanut nekin seuraksi ja niihin ei kai auta muu kun synnytys:) ainakaan kuopuksen kanssa ei auttanut, mutta silloin kärsin niistä vasta paljon myöhemmässä vaiheessa.



Mukavaa viikonloppua kaikille!

Iltapäivällä eilen alkoi mulle särkeä vatsaa ja vaikersin lapsille (5 ja 4), että äitillä on huono olo. Kohta 4v. valitti samaa ja siitähän se sitten lähti. Meikäläinen ripuloi ja oksensi (anteeksi, välillä yhtä aikaa ja siitäkös sotku tuli), 4-vuotias oksensi ja 5-v. katseli ressu vointiamme. Mies halusi väen vängällä uimaan vaikka olimme kipeitä. Soittelin jo jossain vaiheessa, että tuletko jo kotiin, että nyt on meikäläinenkin niin huonossa hapessa.



Sitten nuorimmainen nukahti, itse jatkoin pahoinvointia ja välillä pyykkäämistä. Esikoinen oksensikin sitten koko yön läpeensä ja isä sai auttaa häntä. Itse yritin pidätellä loppuyön oksennusta ja lipitin vain vettä juomapullosta. Nyt jo parempi fiilis, muttei tullut nukuttua sitten yhtään. Ei tuo voinut olla muuta kuin noroa. Miehellä oli ripulia kolme päivää alkuviikolla, joten kai poti jo ennen meitä.



Iso maha ei ainakaan auttanut asiassa, kun vauva potki välillä toosi kivasti ja aiheutti juoksua vessaan. No, jospa ei enää tauti iske meille vähään aikaan.



rv 36+jotain

Voi Neptunus raukkaa, tuollainen tauti on ihan kamala ilman jättivatsaakin saati sen kanssa. No, lohduksi tosiaan, että tuskin sitten uudestaan ihan pian oksentelette.



Meillä on säästytty sairastelulta ihan kokonaan viime aikoina. Tytöt on aika isoja (7&9), ja osaa pestä tunnollisesti käsiään. Nyt kuitenkin heräsin aamulla piikkipallo kurkussa ja nenä limaa pullollaan - voi kun mahtavaa, laskettu aika on ylihuomenna. Viimeksikin synnytin mahtavassa flunssassa, joka tosin väistyi pahimmaksi, mutta palasi heti kun vaavi oli ulkona...



Käytiin eilen uimassa miehen kanssa, ja potkin oikein pontevasti, kun ajattelin vauhdittaa supistuksia. Tulos: aivan kamalan kipeä yö, jokainen käännös tuntui häpyliitoksessa kuin veitsellä leikaten. Mulla on ilmeisesti löystynyt paikat oikein kunnolla, koska myös pauke ja nitinä oli melkoinen. Voivottelin ja hikoilin tuskasta, eikä supistuksista kuulunut niin mitään. Tästä eteenpäin taidan vain lepäillä laakereillani ja odotella rauhallisemmin...



Nyt näitä supistuksia on kymmenisen päivässä ja ne tuntuu kipeiltä kuukautiskivuilta, mutta ei niissä mitään kunnon tehoa tunnu olevan. Yliajan menee, se on varmaa, mutta toivottavasti ei sentään pääsiäiseen saakka (silloin käynnistys).



Mua huolestuttaa nuo isosiskot, on ruvennut tulemaan huonoa omaatuntoa kun ajatukset on niin vauvassa koko ajan. Hirveän hyvin ne toistaiseksi tuntuu ymmärtävän, mutta kaksi viikkoa tästä eteenpäin tuntuu piiiiiitkältä ajalta vielä. Joka päivä tytöt kyselee että "sipisteleekö jo, joko syntyy???" Sipistely oli mielestäni niin ihana sana, etten viitsi edes korjata :). Olen koittanut pelailla lautapelejä ja lueskella tyttöjen kanssa iltaisin, että kokisivat mun kuitenkin olevan heillekin äiti vielä. Ehkä olen vähän yliherkkänä...



Anteeksi pitkät vuodatukset omaa napaa! Kaikille terkkuja ja voimia kuitenkin!



Berenike 39+5

Onpa täällä ollut vatsatauteja liikkeellä. Tulee elävästi Neptunuksen tarinasta mieleen kun edellistä odottaessani aika lailla samoilla viikoilla pelkäsin tosissaan kuolevani vastaavanlaiseen oksennustautiin. Oli ihan hirveää ison mahan kanssa!



Omaa napaa: Eilen illalla taas levättyäni koko illan nukahdin kesken elokuvan (kymmenen aikaan), heräilin yöllä monta kertaa ja aamulla väkisin venytin uniani puoli seitsemään saakka. Tällästä tämä nyt sitten on ollut jo pidemmän aikaa. Aamulla (ja yöllä) pirteä kuin peipponen ja päivät ja illat menee pinnistellessä, että silmät edes jotenkin pysyy auki. En muista, että tälläistä olis aiemmissa odotuksissa ollut?



Pahoinvointi sentään väistynyt lähes kokonaan, mut edelleen syön ihan mielettömästi ja silti olen nälkäinen melkein koko ajan. Rinnat ovat niin valtavat, että töissä käyttämäni liivin nappi pingottaa uhkaavasti rintojen kohdalta ja housuistakin pakko pitää nappi ja osittain vetskarikin auki. Täytyynee tilata jo mammamallin housut...



Kävin perjantaina down-veriseulassa ja ultra on 1. huhtikuuta. Odotan ultraa tosi innolla ja uskon, että kaikki on hyvin, mutta luettuani aika paljon erilaisista seulonnoista (ja koska haluan kaikkiin osallistua) niin toisaalta on pieni pelkokin. Olis varmasti ihan hirveää joutua tekemään päätöksiä pahimmassa tapauksessa oman lapsensa elämästä. Huh. Ei pidä ehkä liikaa miettiä etukäteen.



Magdaliina kasvattaa masua rv 10+2

Joo onpas täällä sairasteltu, kurjaa!

Ja ihanaa, kun teidän pikkasen pitemmällä olleiden oireet jo pikkuhiljaa helpottaa ja mä ottaisin mielelläni oireeks tuon rintojen turpoamisen, mut ei.. maha vaan turpoo, plääh ;)



Täällä huonoa oloa tää päivä ja heikotusta oli jo eilenkin, et nyt se sit alkaa, yök! Oli meinaan tuosta kuopuksesta myös semmosta. Hirveä väsy on ja kylmä, kylmä, kylmä.. Mut pitää vaan jaksaa lasten kaa, kääksis! No ajois sit nukkuun! Ja lämmin tulee tuon vuoden vanhan perässä mennessä ;)



Nyt on kyllä tullut mieleen tosissaan, et miten ihmeessä sitä jaksaa mahan kaa sit syksyllä ja tuon aikas vilkkaan ja itsepäisen 1,5 veen kaa sit.. Ja kuinkas sit, kun ois kolme, huh :) Mut oon niin onnellinen ja toivon, et kaikki menee hyvin! Et vie on pelko persiissä, et jos kaikki ei mee hyvin, mut päivä kerrallaan :)



Sokerirasitukseen pitäis mennä (miten pystyn tän huonon olon kaa taas oleen..), kun noista molemmista on ollut raskausdiabetes, ruokavaliolla hoidettuna, saa nähä miten nyt käy.. ja sit vajaan parin viikon päästä neuvola. Ultraan vie aikaa, odotan jo malttamattomana.. eli hitaasti menee aika ;)



Emmuli rv 7+2

Huh huh, mikä viime viikko takana. Kuopus oli tosiaan koko viikon oksutaudissa. Kun oksentaminen loppui, alkoi kunnon ripuli. Mies sairasti taudin viikonloppuna ja esikoisen 7v-synttäreitä siinä samalla vietettiin. Nyt sitten odotellaan, että tuleeko tauti muhun ja esikoiseen vai säästyttäisiinkö. Sympatiat todellakin Neptunus sulle! Jos tässä vielä itse olis ollu taudissa, niin ihan kauheaa. Kuopusta odottaessa olin mahataudissa samaan aikaan esikoisen kanssa ja muistan vaan sen, että liikuin konttaamalla, kun en pysynyt pystyssä.



Toivottavasti Berenike parannut ennen h-hetkeä. Jospa se flunssa enteilee alkavaa synnytystä... Itsellä alkoi kuopuksen syntymää edeltävänä päivänä flunssa ja nenä tukossa synnytettiin :)



Omaa napaa: Tutut ystäväni pahaolo, jokailtainen oksentaminen ja väsymys kulkevat mukanani edelleen. Maha kasvaa vauhdilla ja en enää töissä viitsi sitä piilotella, vaan rinta rottingilla ja masu pystyssä mennään vaavin kanssa :) Eilen mukamas saatoin tuntea ensimmäisen töyssyn masuasukilta, mutta varmahan en voi tässä vaiheessa olla. Kuopuksesta aloin tuntea tässä vaiheessa eka liikkeet. Jännittävää aikaa kuitenkin mennään ja odotan innolla, että voin olla ihan varma, että liikkeitä ne on.



Aurinkoa teidän kaikkien päiviin!



kinuski 13+4

Jäimme lasten kanssa aamu-ulkoilun jälkeen kodin ulkopuolelle. Vara-avainkaan ei tietenkään ollut paikallaan, vaan kotona. Siinä sitten tuttavalle taivastelin, että mieskin tulee vasta työreissulta Hesalta torstaina. Lukon rikkominen olisi maksanut lukkoliikkeestä jotain 140 e ja DHL olisi maksanut n.500 e, jos olisi miehen kotiavaimen pyytänyt kotiinkuljetettuna. Hätä ratkesti onneksi VR:n avulla. Mies heitti oman kotiavaimensa konnarille ja parin tunnin päästä olin päässyt tuttavan autolla juna-asemalle konnarin luokse, joka sen minulle ojensi ilman maksuja. HUH!



Parit punaiset valot tuli tänään ajettua, kun pidin kiirettä asemalle. Henkinen väsymys on ihan valtava, kun nyt vihdoin pääsimme kotiin. Vielä pitäisi käydä keräämässä pajunkissojakin erästä kerhoa varten, mutta sen jälkeen tämä täti kyllä rauhoittuu illan viettoon...



Vieläkin ollut ällötystä ruokaa kohtaan sen sairastelun jälkeen. Vauvakin on kai jo sellaisessa asennossa, että painaa eikä nälkä oikein ole. No, eipä ainakaan ole kiloja tullut.

Neptunukselle voimahalaus! Onneksi avain asia järjestäyi. Se on aika kamala tunne, kun huomaa olevansa lukkojen takana. Meillä onneksi huoltoyhtiä aukaisee kohtuullisella hinnalla...



Onpas monissa perheissä ollut vatsatautia ja flunssaa. Pikaista toipumista ja voimia lasten hoitoon. Mä olen itse saikulla, kun on kurkunpään tulehdus ja ääni poissa. Mun työssä on vähän hankala olla, jos ei ääni kulje...lapset on -KOP KOP- terveitä. Mies lähti viikoksi työmatkalle, mutta onneksi isovanhemmat tulivat hätiin. Ja onneksi mun pahoinvointikin on helpottamassa.



Voimia kaikille pahoinvoinnin kourissa vielä tuskaileville!



Mikäs on Bereniken tilanne? Lisää supistuksia sinne päin!!! Mitenhän mulla tulee tuon lapsivesi määrän kanssa olemaan, kun on molemmissa aiemmissa ollut runsaasti. SF-mittakin on huidellut ihan omiaan käyrien yläpuolella ja esikoinen oli täysiaikaisena alle 3kg ja kuopus 10 päivää yli menneenä 3,5kg. Saa taas varmaan ihmetystä kerrakseen vatsan koosta ja vauvan koosta ja siitä onko siellä nyt yksi vai kaksi.



Joko Emalin muutto hässäkkä hellittää?!?!



Mammatukselle voimia selkäkipujen kanssa!



Magdaliina, mä kans epäilen heti, kun on hyvä olo. Mun rusas valkovuotokin on pikkuisen rauhottunut ja rinnatkaan eivät enää ole niin järkyttävän turpeina. Tosin kuppikoossa pääsin jo ylöspäin...Jemppistä, myös Emmulille! Kohta mekin päästään taas ultraan!



Odotan kovasti, että kurkku ja yksä paranee, niin pääsen taas liikkumaan. Nyt on sellainen olo, että tahtoo lenkille, uimaan, jumppaan!!! ole lepäillyt huonovointisuuden takia laakereillani melkein koko alkuraskauden. ihanaa kun on niin valoisaakin!!! Nyt vaan en enää yhtään jaksais tätä talvea, lunta ja liukkautta. Kevät tervetuloa! Sunnuntaina pyllähdin muuten oikein kunnolla takamuksilleni. Onneksi matkustaja on vielä niin pieni, ettei se varmaan ollu moksiskaan.



Ollaan varovaisia liukkailla, jemppistä kaikille!!!



minnis 10+6

Jeps, nyt on muksuille kerrottu : ) Olivat ihan onnesta soikeina uutisesta! Eilen oli np-ultra, mahtava hoitaja teki tosi tarkan tutkimuksen ja saatiin ihailla pientä varmaan puoli tuntia. Kaikki oli hyvin ja vastasi viikkoja. Ensin toista vähän nukutti, mutta sitten kun vähän härnättiin, näytti hyvin temppunsa!



Pojille kuvattiin kameralla videokuvaa ultrasta, joka sitten näytettiin kotona koulun jälkeen. tein pojille sitten ne paidat joisssa luki vanhemmalla: Minä olen jo... ja nuoremmalla: ...ja minusta tulee... , molempien paitojen takaosassa luki isoveli. Sitten mentiin ne päällä isovanhempien luo kyläilemään: )



Onpas täällä porukoilla ollut sairastuvat pystyssä. Toivottavasti alkaa jo kaikilla helpottaa!



Toivottavasti Berenike pian ilmoittaa sieltä päin ilouutisia : ) Kevätvauvat ovat sitten ihania, niiden kanssa kun pääsee hieman helpommalla ( pukemisen ja muuan kannalta..)



Nautitaanpa nyt näistä ihanista keleistä, taidan lähteä kokeilemaan kestääkö hankijaiset!



sannri ja tirppana 12+1