~~~ KOTILOT Maaliskuussa ~~~
Kommentit (56)
Ja tervetuloa joukkoon!
Berenikelle ja Neptunukselle jemppistä viimeisiin viikkoihin. Pääsette kohta tosi toimiin. Mulla käy ihan kylmän väreet synnytystä ajatellessa. Omat aiemmat kun eivät ole olleet ihan helpoimmasta päästä...
Täällä voidaan pahoin. Tää on jotain ihan eläimellistä. Kahden jälkeen iltapäivällä olo alkaa olla jo ihan mahdoton. Onneksi teen lyhennettyä työaikaa ja pääsen kahdelta lähtemään kotiin. Viiden aikaan olen jo ihan raato, seitsemältä on mentävä nukkumaan. Oksettaa ja pyöryttää, ulkoilla olen yrittänyt, lähinnä kävelleen, rajumpi liikunta saa oksentamaan. Se siitä liikun, syön ja nukun, niin paha olo pysyy poissa...tämä on kyllä voimakkaampaa kuin tyttöjä odottaessa. Ehkäpä ikä tekee tepposia...
Kiva että Magdiksella olo siedettävä. Mites Sannri? Entä kinuski? Äipätys? Emmuli? Mikä hlepottaa oloa? Mulla ainakin jääkylmät appelsiinit ja NUKKUMINEN, NUKKUMINEN ja NUKKUMINEN...
vointeja ja voimia toivotellen
minnis 8+0
Kamalaa, kohta tulee viikon nettikatko kun lähdetään lomailemaan, mitenhän sitä osaa olla : )
Ensimmäinen ultra oli tiistaina ja siellä köllötti pikkuinen vauvan alku!Sydän siellä laukkasi!! Vastasi jotakuinkin menkkojen mukaan la:ta, muutaman päivän heitolla, niinpä en niitä vielä tässä vaiheessa mene muuttamaan. Elikäs neuvolan mukaan la olisi 6.10, nyt menossa 9+1, jee!
Pahaan oloon auttaa kylmä vissy ja parin tunnin välein napostelu. Selvästi enemmän tulee syötyä kuin normaalisti, mutta yritän pitää sen ede jotakuinkin terveellisenä. Ainut todella omituinen piirre minulle on, että tekee mieli suklaata - minä kun olen henkeen ja vereen salmiakin ystävä! Piti käydä ostamassa ihania pieniä suklaamunia...
Kävely ja crosstraineri käytössä ahkeraan, mutta kroppa ei siedä ollenkaan jumppia. Kysyin jo ultraajalta onko minulla kohtu laskeutunut kun aina jumppien jälkeen alapää tursottaa ja juilii niin pahasti...ei kuulema ole siellä vika.
Hermoja kaikille viimemetrin matkaajille ja meille muille jaksamista kaiken tämän onnen ja raskausvaivojen tunteiden sekamelskaan: )
sannri 9+1 ( voi kun voisi jo kertoa tuleville sisaruksille - viimeksi tänään nuorempi poika sanoi, että meille pitäisi tulla vauva!)
Tervetuloa Emmuli joukkoon mukaan ja paljon onnea! Kävinkin sua jo onnittelemassa tuolla kuumeilu puolella.
Voi, että kun täällä on muutama jo ihan loppumetreillä. Se on niin jännää aikaa, kun koskaan ei tiedä, milloin lähtö tulee. Oletteko saaneet vanhempien lasten hoidon järjestymään? Me kun kerrottiin äidilleni tulevasta pikkukolmosesta, niin hän rupesi heti hössöttämään, että nyt kyllä täytyy jättää kesälomaviikkoja syyskuulle, että on hälytysvalmiuksissa, kun h-hetki tapahtuu :) Toisaalta ihan hyvä, sillä kuulun nopeisiin synnyttäjiin. Kuopuksesta ehdin olla sairaalassa puoli tuntia ja yksi sukka jalassa kiirehdittiin synnytyssaliin, kun toista ei ehditty etsiä.
Mulla olis vihdoinkin huomenna se eka ultra. Tuntuu, että oon odottanu jo ikuisuuden. Ihanaa päästä sinne! Samalla myös pelottaa ihan hirveästi, jos kaikki ei olekaan kunnossa. Mä ristin sormet ja varpaat.
Mulla on Minni ihan sama juttu ton pahoinvoinnin ja väsyn kanssa, että aamut menee hyvin ja iltapäivän aikana alkaa olo paheta todenteolla ja väsymys kaataa sohvalle heti, kun pääsee töistä kotiin. Mä en oo keksiny mitään helpotusta pahoinvointiin, kun syömisen ja nukkumisen. Joskus harvoin ehdin nukkumaan ennen oksennusta, yleensä en. Tämänkin illan "laatoitus" on jo tapahtunut.
Oletteko Sannri ajatellu kertoa milloin vauvasta isommille lapsille? Me ollaan päätetty, että jos kaikki on huomenna kunnossa, niin kerrotaan. En malta odottaa.
Parempia vointeja, jaksamista ja tsemppiä koko porukalle!
kinuski 10+5
tekisi kyllä niin mieli kertoa jo, mutta ajattelimme odottaa np-ultraan asti. Isovanhemmillekaan emme ole vielä kertoneet kun haluaisin, että pojat sitten kertoisivat uutisen...Pojat ovat iältään kohta 9v ja syksyllä 7v - sen ikäisiä, että jos jotain sattuu menemäänkin pieleen, niin asia jää vaivaamaan mieltä todella pitkäksi aikaa. Senpä vuoksi haluaisin olla mahdollisimman varma, että mahassa kaikki ok ennen kuin kerrotaan. Toki varhaisultra jo hieman kevensi mieltä, mutta silti niin pieneltä ja avuttomalta vielä siellä näytti...
Olin ajatellut, että tekisin pojille paidat, jotka päällä lähdettäisiin sitten kyläreissulle mummoloihin - vanhemman paidassa lukisi: Minä olen jo... ja nuoremman: ... ja minusta tulee sellainen! Ja sitten lahjoisin pojat pitämään suunsa edes viisi minuuttia kiinni ja katsotaan älyääkö isovanhemmat arvoituksen: ) Ellei, pojat saavat kertoa ilouutisen.
Onnea ultraan kinuski!!!
sannri 9+2, pikkuiselle saavat isoveljet keksiä sitten tekonimen : )
Nyt on ultrassa käyty ja siellähän se pieni kölli masussa :) Välillä jähmettyi ihan paikoilleen ja sitten taas mentiin. Ihaninta oli, kun ponnaili vauhtia kohdun seinästä jaloillaan. Sydämen sykekin kuultiin eka kertaa :))) Nyt voi vähän huokaista, kun tiedän, että oikeassa paikassa pieni elelee ja sydän sykkii. Laskettu aika aikaistu kahdella päivällä, joten pääsin uudelle viikolle suoraan. Illalla kerrotaan lapsille uutinen. Kyllä elämä tuntuu niin ihanalta juuri tällä hetkellä :)
Halaan teitä kaikkia näin tietokoneen välityksellä tässä tunnekuohussani :)
kinuski 11+1
*halaa takaisin* Ihanaa, että kaikki hyvin ja on voimissaan oleva pienokainen!!!
Onnittelut hyvistä ultrakuulumisista myös Sannrille!!!
minnis 8+1
Kinuskilla oli hyviä ultrakuulumisia, ihanaa!
Täällä olotila alun järkytyksestä helpottanut ja nyt jo hiukan miettinyt syksyäkin, et miten sitä sitten lasten kaa jaksais ison masun kaa ja kuinka pärjää kolmen kaa :)
Pienellä varauksella edelleen kylläkin, jotenkin pelottaa, ettei kaikki meekkään hyvin :/ Musta tuntuu, et mun oireet on hävinnyt.. toisaalta ois hyvä, kun oiskin menkkajomotuksia, niin tietää, et jotain sie on meneillään.. nyt musta tuntuu, et nekin kadonnut tai sit en kerkee niitä miettiin, kun tuo nuorimmainen sen vuoden, niin päivä on täynnä touhua..
Neuvolan jo varasin ja np-ultra-ajastakin puhuttiin, tuntuu niin oudolta! Mutta päivä kerrallaan niitä odotellaan ja katotaan kui käy.
Emmuli rv 5+3
Kinuskilla ihania ultrakuulumisia!
Mulla tänään eka neuvola ja ihanaa sydänäänet kuului todella selvästi. Nyt laskettua aika 2.10, mut luultavasti ultran jälkeen muuttuu. Ens viikon torstaina olis sitten ultra ja sitä kyllä odottelen niin kovasti.
Ultran jälkeen vois sit jo ehkä kertoa muillekin tästä odotuksesta, jos vaan kaikki on hyvin. Nyt vähän ulos ulkoilemaan, un on niin ihana auringonpaiste....
Jes Os 10+3
Harmillisen hiljainen tämä meidän pino :/ Pitäisköhän yrittää kunnostautua?
Itsekkin olen käynyt enemmän kirjoittelemassa tuolla lokakuisissa kun siellä kaikki ovat samassa vaiheessa raskautta. Täällä toki kivaa kun kaikki ovat samassa tilassa (siis kolmatta odottavia) ja saa lueskella eri vaiheessa olevien tarinointia :)
Mulla oli eilen ensimmäinen neuvola. Terkkari ei suostunut kuuntelemaan sydänääniä. Niin epätodennäköistä kuulemma niiden kuuluminen tässä vaiheessa, ettei suostu yrittämään. Varmaan siksi, ettei odottava äiti huolestu jos ei mitään kuulu...?
Kivaa kun on sama terkkari kuin vanhempia lapsia odottaessa. Muisteltiin aiempia odotuksiani ja yllätyin kuinka tarkkaan hän muistikin kaikenlaista vaikka vuosia vierähtänyt niin paljon ja hänelläkin asiakkaita piisaa.
Nyt vaan odottelen kutsua ultraan ja ensi viikolla käyn verikokeissa. Haluan kaikki mahdolliset "seulat".
Neuvolan jälkeen menin töihin ja esimieheni tarjosi mulle uutta työtehtävää joka olisi alkanut kesällä. Oli pakko tunnustaa hänelle, että odotan. Ajattelin, ettei olisi reilua ottaa tehtävää vastaan kun jäisin siitä heti pois. Eikä olisi ollut uskottavaa muuten vaan kieltäytyä, koska tarjous olisi ollut kannaltani erittäin hyvä. Hän otti odotusuutiseni erittäin hyvin. Onnitteli moneen kertaan ja painotti, etten saa enää nostella mitään painavaa vaan keskityn "paperihommiin".
Nyt odottelen uutta pesukonettamme, joka tuodaan onneksi kylppäriin saakka. Meillä on kohtalaisen pitkä matka kantaa autolta kylppäriin saakka ja pihakin lumen vuoksi melko huonossa kunnossa niin ei viitsitty ruveta itse yrittämäänkään...
Magdaliina rv 8+6 (neuvolan mukaan 9+0, ultran mukaan vähän vähemmän... eli omilla laskuilla mennään!)
On visiin niin paljon hommia kahden lapsukaisen kanssa, ettei oikein kerkeä kirjoittelemaan. Mutta nyt aktivoidun, kun äippälomakin alkoi, tai oikeastaan olen vielä muutman päivän kuopuksen kanssa sairaslomalla ja sitten 16.3 alkaa virallisesti äitiysloma.
Meillä tosiaan nuorempi poika sai pienen murtuman sunnuntaina pulkkamäessä, laskivat esikoisen kanssa pulkalla ja pienempi tipahti pulkasta, en olisi voinut arvata, että siinä sai murtuman. Itki poika tippumisen jälkeen ja sanoi, että jalkaan sattuu, mutta kipu meni ohi eikä jalkakaan turvonnut ja liikkui ihan hyvin, ainoa oire oli, ettei poika suostunut astumaan jalalla. Mentiin sitten eilen lääkäriin ja sieltä löytyi pieni murtuma, joka kuvattiin ja kipsattiin, että jalka paranee rauhassa. Lääkäri tosin oli sitä mieltä, ettei kipsiä olisi muuten tarvittu, mutta lapset kun ovat sen verran liikkuvia, että kannattaa laittaa varmuuden vuoksi. Seuraavat kolmeviikkoa poika saa olla kipsin kanssa, onneksi hän saa astua jalalla heti kun pystyy tai uskaltaa. VIelä ei ole halunnut astua, joten saan tämän mahani kanssa kanniskella poikaa, onneksi poika ei paina kuin 14-15 kg. Onneksi ei käynnyt pahemmin.
Masu voi hyvin, tosin vauvalla on taas hiljaisia päiviä, kun ei liiku niin paljon, ja heti minä huolestun =( Vauveli on vissiin taas perätilassa, ainakin potkut tuntuvat alhaalla, saas nähdä minkä asennon pieni valitsee loppujenlopuksi. Huomenna olisi sitten neuvola aamulla, tähän asti on ollut kerran kuukaudessa ja nyt alkaa olla useammin. Niin se kevät vaan lähestyy.
Hyviä vointeja kaikille, sekä tervetuloa uudet ja onnittelut plussanneille!
T:Jean+Otus 30+2
huiskutus täältä...olotilola on karsea...odotan vain yötä jolloin voi nukkua, eikä ole paha olo. Katse pakko suunnata eteen päin ja toivoa, että tämä TODELLA menee ohi ennemmin kuin arvaankaan...
Neuvolassa käyty, ei kuultu sydänääniä, mutta en sitä odottanutkaan, enkä huolestunut. ei kuulunut kakkoseltakaan näillä viikoilla.
Vointeja toivotellen
minnis 9+0
Meillä mennyt sairastaessa flunssaa joka ei vieläkään irrota otettaan.
Muutoin kuuluukin ihan hyvää, pahoinvointi alkaa pikkuisen hellittää. Mutta edelleen joka aamu voin pahoin ja tasasesti pitkin päivää. Eka ultra oli eilen ja siellä se pikku kaveri uinui. Kaikki oli kunnossa ja tänään lääkärikäynnillä sydänäänet kuului hyvin ja 180 oli syke. Pojilla ei koskaan ollut noin huimia lukemia.
No LA ois sit 23.9, että onhan tässä viel matkaa. Pienempi isoveljistä odottaa jo niin kovasti ja katselee niitä ultrakuvia =)
Äipätys 12 tasan tänään
Ihmeen myöhään olen jaksanut tänään valvoa, jokohan väsymys vähän helpottaisi... Tänään tuli maaginen 12 viikkoa täyteen. Nyt voin ehkä jo vähän huokaista ja alkaa ajatella, että meille oikeasti syntyy syksyllä vauva. LA on 23.9. eli Äipätys ihan samoissa mennään. Pahoinvointi jatkuu ja jatkuu ja jatkuu.
Viime perjantaina koin yhden elämäni parhaista hetkistä, kun kerrottiin vauvasta lapsukaisille. Se hetki olis pitäny saada videolle. Lapset olivat aivan onnensa kukkuloilla. Hyppivät lattialla riemuissaan tasajalkaa ja hihkuivat. Joka päivä käyvät mahaa silittelemässä ja pusuttelemassa ja juttelevat vauvalle, jota pikkukolmoseksi kutsutaan. Ihanaa saada lapsilta tuollainen vastaanotto :)
Huomenna mun ensimmäinen vauva, meidän esikoinen, täyttää seitsemän. Tuntuu ihan uskomattomalta, että tyttö on noin iso!
Kiva, että kaikille kuuluu hyvää. Eiköhän nuo pahoinvoinnit ja väsymyksetkin tuosta väisty, kun kevätaurinko alkaa vielä enemmän näyttäytyä. Ja onnea äippälomalle jääneelle! Anteeksi, kun mä en muista nimiä.
kinuski 12+0
Täällähän käy vilkas tohina - kiva juttu! Tervetuloa kaikille uusille! ONNEA nyyttinsä saaneille myös sylin täydeltä!
Mulla on ollut melkoisen pitkä nettitauko, jonka aiheutti muutto. Aika ja energia ei vain ole riittänyt mihinkään muuhun kuin töiden ja muuton hoitamiseen. Mutta nyt muutto on takana ja töitä jäljellä enää 2 ja puoli viikkoa! Koti on melkoisen sekaisin vielä kun piti jo palata töihin (pidin viikon muuttolomaa), mutta eiköhän ne loputkin tavarat paikkansa löydä kun äippälomalla ehtii enemmän asiaan paneutua. Todettiin miehen kanssa muuton jälkeen, ettei ainakaan viiteen vuoteen (toivottavasti) tarvitse edes miettiä moista uudelleen, oli se sen verran rankkaa. Hoidimme koko homman kaksistaan: pakkauksen ja kaiken muun irtaimiston siirtämisen ja purkamisen paitsi huonekalut siirsi muuttofirma sitten vajaassa neljässä tunnissa.
Melkoinen määrä tavaraa lähti myös kiertoon - ja päätin nyt viimeinkin todella rajoittaa säilytettävän tavaran määrää jatkossa rankemmalla kädellä.
Masukki voi kaikesta tästä rasituksesta huolimatta hyvin. Äidillä vain meinaa selkä vihoitella ja supistelut ovat lisääntyneet, mutta ainakaan kovin kivuliaita ne eivät ole olleet. Kaikki kasvut sun muut arvot ovat neuvolan mukaan ok, paitsi sokerirasituksessa jouduin käymään toiseen kertaan, koska sf-mitta huitelee yläkäyrän yläpuolella. Sokerit olivat toisellakin kerralla kunnossa. Sama juttu tuon sf-mitan kanssa on ollut kahdessa edellisessäkin raskaudessa ja molemmat vauvat ovat olleet ihan normeja, vajaa 3,5 kiloisia. Terkkari laittoi kuitenkin lähetteen vielä Kättärille viikolle 38, jolloin ultrataan vauvan koko. No, eipähän ainakaan tule sitten synnytyksessä yllätyksiä.
emali 31+2 (jo! mihin ne viikot ovat menneet?)
Jeps, tänään oli siis neuvola, kaikki näytti oikein hyvältä. Tosin sydänääniä saatiin hakemalla hakea, vauva kun oli piilossa istukan takana, kovasti liikkeitä kyllä kuului anturista. Sykkeet olivat hyvät, kun lopulta saatiin ne kuulumaan kunnolla. Hemppa oli laskenut 135-->125, rautaa voin alkaa syödä jos alkaa väsyttää. Kuten arvelinkin, vauva ei ole oikeinpäin, vain poikittain ylhäällä, tosin täti sanoi, että tällä on todennäköisesti hyvin tilaa vielä pyöriä, joten asennosta ei näin aikaisilla viikoilla kannata huolehtia, varsinkin kun edelliset muksutkin ovat pyörineet aika myöhäisillä viikoilla (esikko rv 39 ja kuopus 34), painoa oli tullut 150g/vko sf mitta oli 27,5 eli keskikäyrällä mennään.
Emali me mennään aika samoissa, minulla on nyt viikkoja 30+3 ja la 18.5.
Nyt lyö niin tyhjää, että taidan mennä siivoilemaan
T:Jean+Otus 30+3
Emali, sulla on samat "oireet" kuin mulla. Munkin sf-mitta mitattiin jättimäiseksi noilla viikoilla, mutta nyt tiistaina ultraus (vko 38) paljasti että "normaalikokoinen" vauva on silti tulossa, alle nelikiloinen siis. Edelliseni oli 4570 g, joten kieltämättä huoli käväisi mielessä. Nyt on olo aivan rauhallinen koon suhteen. Sanoivat, että vettä on tosi paljon, ja näin monisynnyttäjällä se veden määrä aina lisääntyykin. Että elä sie vielä huolestu!
Täällä odotus onkin sitten loppusuoralla. Tietenkin vielä kolmekin viikkoa voi mennä, jos oikein pahasti yliaikaistutaan. Pitäkää peukkuja että näin ei kävisi! Ihan hienoja supistuksia olen kyllä tuntenut nyt pari päivää. Ehkä se tästä... mutta koko synnyttäminen ja uuden perheenjäsenen saapuminen tuntuu vieläkin aivan uskomattomalta ja meillä miehen kanssa vaan päät pyörii kun katsellaan valtaisan vatsan myllerrystä.
Mulla on niin ikävä omaa kroppaani... sellaista hoikkaa ja notkeaa, jonka kanssa on helppo kurotella ja juoksennella, nostella isojakin tyttöjä syliin... Nostalgisesti olen ruvennut jo penkomaan vanhoja vaatteita esiin. Aah ihanuutta, kun tästä kömpelyydestä pääsee!
Täällä on mukavia ultrakuulumisia ja muitakin onnellisia asioita näkynyt, ihanaa ihmiset, toivon kaikkea parasta!
Berenike 38+5
Terve taas pitkästä aikaa! Välillä tulee käytyä lukemassa, mutta kirjautuminen ja kirjoittamisen aloittaminen on olevinaan niin vaikeeta.
Berenikellä rupeaa olemaan tosiaan viimeiset viikot käsillä! Aika mukava varmaan tietää, että enää max muutama viikko. On se jännää miten odotti niin odottamista ja raskautta ja sitten odottaa siitä raskaudesta eroon pääsemistä:) Sama fiilis meinaan nyt jo vatsan kanssa.
Emalilla on ollutkin rupeama muuton kanssa. Voi kun itsekin saisi aikaiseksi käytyä läpi kaikki tavarat ja turhat pistettyä kiertoon.
Kinuski ja oliko äipätys ainakin oli saavuttanut "rajapyykin", onnittelut! Toivottavasti muidenkin alku pahoinvoinnit ja väsymykset olisi jo taakse jäänyttä elämää.
Jotain muutakin piti kommentoida, mutten muista mitä. Onko muilla ihmeellisiä muistikatkoja, tuntuu ettei päässä pysy mikään:)?
Täällä taistellaan edelleen selän, issiaksen ja supistusten kanssa. Tänään taas näyttää olevan huono päivä ja toinen jalka ei meinaa toimia, eilen pääsi taas jotenkin liikkumaan. Todella kypsä tähän! Odotan kuumeisesti lomaa, jos vaikka sitten pystyisi osan energiasta käyttämään liikuntaan tai kotihommiin. Nyt saa työt juuri tehtyä ja pärjää jotenkin illan, mutta kaikki muu jää tekemättä. Edes pidemmälle kävelylenkille kun pääsisi tai imuroida ilman tuskaista särkyä ja supistuksia! Onneksi vauva aika aktiivinen liikuskelija ja ihania hetkiä on köllötellä ja tunnustella kuperkeikkoja. Koko vatsa tuntuu kääntyvän ympäri:) Ja onneksi on ihana mies joka kestää mun joka päiväisen kiukuttelun. Isommat pojat on ihanan huolehtivaisia ja ymmärtää jos en pysty tekemään jotain. Touhuavatkin entistä enemmän iskän kanssa, joten jotain hyvää tästä koitunut, hiukan mammanpoikia kun ovat olleet:)
Kevättä odotellen Mammatus 26+4
Enpä ole tänne muistanut kirjoitella. Elikäs viikot ovat edelleet jo tänne asti, vauvan liikkeet tuntuvat päivittäin ja erittäin selvästi, osa näkyy sekä tuntuu jo vatsan päältäkin. Keskiraskaus on ollut ihan mukavaa aikaa, mutta nyt alkoi vaivata todenteolla liitoskivut häpyluun kohdalla josta syystä kävely sattuu :( Onko muilla näitä kipuja?? Mikä olisi auttanut??
Rakenneultrassa ei sukupuolta nähty vaikka ultraaja tiiraili.. joten 4D on edessä senkin takia, tosin haluamme muutenkin koke tuon ultran koska tämä on viimeinen lapsemme sitten meille.
Muuten rakenteet olivat kunnossa.
Hiivatulehdus on taitanut lisäksi ottaa otteen, todella ikävää.. huomaa että kroppa on tosi herkillä kaikille.
Kevättä odotellessa! Lapset odottavat kovasti jo vauvaa ja silittelevät massua suloisesti.. luulen vain että mustasukkaisuutta tulee kyllä. Lapset on 5,5v ja 4v.
t. P ja rv 25+2
Jes ossille erityisterppis :)
Samoin kuin jollain muulla, tulee luettua melkeimpä päivittäin, mut ei saa aikaseks kirjottaa.
Hyvin epävarma olo edelleen ja viime yön keskenmeno uni pisti miettiin :/ Eilen multa tuli joku limatulpan näkönen lima, sori nää puheet :) Ja nyt meitin, et voiko ennakoida keskenmenoo ja siitä se unikin ehkä tuli, kun sitä mietin eilen ;) Nyt vaan pelkään kauheesti, mut edelleen päivä kerrallaan ja eipä sille kait mitään sit voi!
Tekis mieli alkuraskauden utraan, mut ei raski maksaa, joten täytyy odottaa siis huhtikuun loppuun ja äkkiähän nää viikot vierii, kunhan kaikki menis nyt hyvin!!!
Tsemppiä teille loppusuoralla oleville, jännää aikaa!!! :)
Emmuli rv 6+2
Kiva Emmuli kun pääsit nopeasti tänne Kolmosiin :)
Täällä on edelleen hiukan epätodellinen suhtautuminen maha-asukkiin. Toisaalta tuntuu jo niin vahvasti siltä, että meille syksyllä tulee vauva. Tulee puhuttua kaikesta siihen tyyliin että tietysti se meillä syksyllä on. Mutta sit taas toisaalta tuntuu niin epätodelliselta koko odotus vaikka nyt on jo ultrastakin nähty, että kohdussani todella on joku. Jotenkin vaan sellainen ihmeolo, että voiko nyt OIKEESTI siellä olla joku pieni vauvan alku ja voiko kaikki mennä hyvin? Tarkemmin kyllä kun miettii niin ehkä tätä samaa epäuskoa maailman suurimmasta ihmeestä oli aluksi näitä aiempiakin odottaessa? Siitä on vaan niin kauan...
No mut kaikki ainakin nyt hyvin ja olokin ollut uskomattoman hyvä ja naama finnitön! Voisko tää nyt sit olla poika kun oireet niin paljon lievemmät kuin tyttösistä?
Magdaliina rv 7+4 (tai jotain sen ja 7+1 välillä?)