Miksi ihmeessä nykyajan naiset ajattelevat että ero on lääke miehen puhumattomuuteen

Minä en ainakaan lirkutellut edes alkuaikoina. Entäs jos te miehet yrittäisitte ymmärtää, että teillä vaan ei ole mitään erityisoikeuksia, vaan teiltä vaaditaan se sama mitä naisiltakin = töissä pitää käydä, lapset pitää hoitaa, kotityöt tehdä ja siinä samassa myös pystyä käyttäytymään sivistyneesti ja toisen huomioonottavasti. AIVAN NORMAALI VAATIMUSTASO! Aika luusereita olette, jos ette siihen pysty.

Aikuisen ihmisen on käyttäydyttävä kuin aikuinen. on otettava vastuuta, tehtävä osansa kotihommista, huolehdittava lapsista, käytävä töissä tai oltava lasten kanssa vastuullisena aikuisena kotona, mikäli niin päätetään. Toisille puhutaan nätisti ja kunnioittavasti ja yritetään tulla toimeen.

Pätee sekä miehiin että naisiin. Ei toinen puoliso voi olla laiska sohvaperuna ja käyttäytyä kuin lapsi, jolle kannetaan ruuat eteen ja tehdään kaikki hänen puolestaan. Sohvaperunan puolisosta tulee pian nalkuttava ovimatto, eikä kummallakaan ole kivaa siinä vaiheessa.

Minä en ainakaan lirkutellut edes alkuaikoina. Entäs jos te miehet yrittäisitte ymmärtää, että teillä vaan ei ole mitään erityisoikeuksia, vaan teiltä vaaditaan se sama mitä naisiltakin = töissä pitää käydä, lapset pitää hoitaa, kotityöt tehdä ja siinä samassa myös pystyä käyttäytymään sivistyneesti ja toisen huomioonottavasti. AIVAN NORMAALI VAATIMUSTASO! Aika luusereita olette, jos ette siihen pysty.

osin myös samaa mieltä.



Nyt on kuitenkin niin, että varsin usein sen sohvaperunan synnyttävät naiset, jotka eivät pysty "käyttäytymään sivistyneesti ja toisen huomioonottavasti", ainakaan jos siihen lisätään, että toisella on oltava mahdollisuus myös olla ihan omanlaisensa yksilö, ei mikään mamman keittiöjakkara.

59:n pointtia lainkaan. Silmälapuilla vaan, samaa vanhaa rataa.

Ehkä kaikki voisivat katosa peiliin ja miettiä omaa käytöstään kotona. Sekä miehet että naiset. Jos oma käytös on kohtuullisen kunnioittavaa ja toista huomioonottavaa, saa synninpäästön ja voi syyttää sitä toista osapuolta sitten ihan vapaasti.

59:n pointtia lainkaan. Silmälapuilla vaan, samaa vanhaa rataa.

Vain omaa käytöstään voi muuttaa. Jos toinen on ihan oikeasti, oman käytöksen parannusyrityksistä huolimatta, helvetin laiska luuseri, kannattaa kyllä miettiä suhteen tulevaisuutta vakavasti.



Yksikään lapsi ei saa mitään positiivista siitä, että saa katsella laiskaa vanhempaa, joka ei ota vastuuta yhtään mistään ja passuuttaa muita. Ei sellainen ole mikään aikuisen malli kenellekään.

Vain omaa käytöstään voi muuttaa. Jos toinen on ihan oikeasti, oman käytöksen parannusyrityksistä huolimatta, helvetin laiska luuseri, kannattaa kyllä miettiä suhteen tulevaisuutta vakavasti.

Yksikään lapsi ei saa mitään positiivista siitä, että saa katsella laiskaa vanhempaa, joka ei ota vastuuta yhtään mistään ja passuuttaa muita. Ei sellainen ole mikään aikuisen malli kenellekään.

Vaan minä olen kuitenkin sataprosenttisen varma, että suurimmalla osalla tässäkin ketjussa valittajista on täysin normaali mies.

Täytyyhän syy olla miksi mies ei puhu jos aiemmin on puhunut. Kaikin konstein yrittää saada puhumaan ja jos ei tulosta niin ulos.

jos sille pikkuhiljaa muumioituvalle mies-nojatuoliyhdistelmälle on ok, että haen muualta seuraa tyydyttämään henkiset ja fyysiset tarpeeni. Meneehän se tuossa, ellei ala pahasti haisemaan.

mä uskon että lapset on ihan tyytyväisiä siihen nojatuolissa "muumioituvaan" muumipappaisäänsä. se sadan kilon möhkäle siinä nojatuolissa tuo lapsille turvallisuutta ihan olemassaolollaankin, vaikka sinä muuten pyörittäisit perheen arkea 24/7.

Jos se möhkäle ei ole kiinnostunut meidän yhteisistä asioistamme, niin tuskin sillä on mitään sitä vastaan, että mä hoidan osan niistä asioista jonkun muun kanssa? Eiks vaan? Eihän tässä lapsen tarpeista ole kukaan mitään puhunut.

Jos sille ukolle on ok elää erillistä elämää saman katon alla, niin mun mielestäni sille pitää myös olla ok, että vaimoke hakee elämästään puuttuvat asiat muualta. Eikös se parisuhde ole kahden kauppa? Että jos sinä rapsutat mun selkää, niin minä rapsutan sun selkää? Jos sitä miestä ei vaimon selänrapsutus voi vähempää kiinnostaa, niin miksei naapurin Jorma voi välillä rapsuttaa ja muuten sitten eletään siinä seisovassa liitossa? Puhuin ns. vapaasta liitosta, koska mikäli mies ei halua olla tekemisissä vaimonsa kanssa, niin ei voi olettaa, että vaimon täytyisi pitäytyä olemaan tekemisissä vain miehensä kanssa.

Sanotaan nyt sitten vielä lopuksi (ennenkuin alkaa järjetön loanheitto), että olen ihan kohtuullisen onnellisessa liitossa, jossa tehdään kompromisseja puolin ja toisin. En ole pettänyt, en aio pettää ja lapsen tarpeet menevät aina kaiken edelle. Mutta voin vannoa, että jos mies juurtuu pysyvästi sinne sporttikanavansa ääreen eikä sitä saa millään kikkakolmosilla, puheilla, pyynnöillä tai muilla kääntymään minun puoleeni, niin etsin sen Jorman tyydyttämään sen osa-alueen elämästäni. Ja suon tämän saman myös miehelle, jos minä yksipuolisesti päätän olla olematta kiinnostunut mieheni asioista ja tarpeista.

Miten te voitte valittaa miehenne sohvalla makoilusta, jos itse laiminlyötte niitä asioita, joihin panostitte silloin kun suhde oli vielä tuore. Nyt kun olette saaneet miehen iskettyä, katsotte oikeudeksenne näyttää hapanta naamaa ja kulkea venähtäneissä verkkareissa kotona.

Uuh, onneksi mun mieheni ja parisuhteeni voi oikein hyvin niistä verkkareista huolimatta. Kun töistä/asioilta kotiudutaan niin meillä kyllä koko perhe -äiti, isä ja lapset- vaihtaa verkkareihin ja villasukkiin ja viettää perhe-elämää ilman ulkonäköpaineita.

Seksiä riittää ilman koreiluakin, mutta sen allekirjoitan, että miehen itsetunnolle tekee hyvää kun sitä vähän kehuu pienistä asioista. Siis vaikka ei tarvis, niin silti kehuu. Se on mun mielestä rakkautta...

Mun mies käy vaativissa it-konsultin töissä (siis henkisesti vaativissa, on usein stressiä) ja lisäksi tekee AINA ruuan kotona. Joka päivä kokkaa ruuan. Lisäksi tekee kaikki ns. miesten työt eli remontti/pihahommat. Ja lisäksi sitten jaamme kotityöt sen mukaan, kumpi ehtii.

Että yhtäkkiä kun laskee niin mies tekee enemmän kotitöitä, mutta vastaavasti mulla on kyllä enemmän sitten lastenhoitoa ja leikitystä.

Mä en ole koskaan ymmärtänyt miestään passaavia naisia. Siis liiallisuuksiin passaavia -on rakkautta välillä hemmotella toista tai antaa sen pitää jonkun hullun tapansa, joka on ärsyttävä, mutta ei merkittävä... mutta mä en kyllä mahdu siihen vaimokategoriaan, joka juoksis ympäri kotia miehen toiveiden perässä. Jokainen silittää omat paitansa meidän taloudessa.

Mutta mä olenkin miehelle muutakin kuin vaan vaimo. Olen myös hyvä ystävä, jonka kanssa asioita jaetaan... mies ei tarvitse rinnalleen valtavaa kaverilaumaa (toki niitä kavereitakin reilusti on!) asioita jakaakseen vaan ne jaetaan mun kanssa.

Just sellanen suoraan sanottuna laiska paska, joka vaan töllötti tv:tä ja istu koneella. Mitään ei koskaan harrastettu tai mistään ei innostunu mitä ehdotin. Ei tuollaiseen suhteeseen tarvii jäädä.

Nyt minulla on mies jonka kanssa haluan oikeasti olla ja jonka kanssa ei ole tylsää ja jonka kanssa voi harrastaa!

ei paljon mielialaa nostata jos tuommoista kuulee mies kotin tullessaan. yrittäisitte edes puhua yhtä lempeästi ja lirkuttelevasti kuin silloin suhteen alkuaikoina.

puoliso on vapaa juurtumaan sohvan nurkkaan olutpullon ja tv:n ääreen heti sisään päästyään, huolimatta odottavista kotitöistä, ruuanlaitosta ja lapsista?

Täytyypä kertoa tämä miehellenikin. Minä kun työskentelen kotoa käsin, ja hän heti ovesta sisään päästyään alkaa jäkättämään kun ruoka ei ole valmista ja sitä ja tätä ja tuota ei ole tehty ja tämäkin on huonosti ja kyllä sä sitten olet saamaton akka, niin tän logiikan mukaan mun ei suinkaan pitäisi mennä tekemään sitä ruokaa ja laittamaan tiskejä koneeseen, vaan hakea jääkaapista olut ja lysähtää sohvalle tuijottamaan Oprahia, Dr. Philiä ja Elleniä. Ihanaa, vapautus kotitöistä ja lastenhoidosta!

"8h kotitöitä on HIEMAN raskaampaa kuin se toimistorotan duuni mitä iso osa miehistä (ja naisista) tekee nykyään. Eri asia joku raksamies."

Kyllä töiden jälkeen on väsyneempi kuin jos on kotona.



Olen hoitovapaalla joten tiedän. Kotihommat tekee tunnissa, isoin homma on lapsen kanssa joka pienenä vie kaiken huomion. Mutta töissä ollessa olin naatti ja lähinnä zombi telkkarin ääressä. t: mies

Olen hoitovapaalla joten tiedän. Kotihommat tekee tunnissa, isoin homma on lapsen kanssa joka pienenä vie kaiken huomion. Mutta töissä ollessa olin naatti ja lähinnä zombi telkkarin ääressä. t: mies

Kyllä niiden kotihommien jälkeen on aivan helvetisti enemmän aikaa ja energiaa kuin töiden jäljiltä.

t: toinen kotona lapsia pidempään hoitanut mies.

taitaa vaimollasi olla aika paljon vahvemmat syyt jättää sinut kuin puhumattomuus.

ap

hyvin, miksi jotkut pohtivat eroa kun mies ei puhu eikä saa mieheen mitään yhteyttä enää eikä tunnu olevan mitään yhteistä kiinnostuksen kohdetta/tekemistäkään enää laisinkaan, yrityksistä huolimatta.



Itselläni on vähän juuri tuollainen tilanne parisuhteessa meneillään, ja rankinta tässä on ehkä juuri se, että sitä ei osaa lakata toivomasta, että mies joskus muuttuisi. Ja kun sellaista toivoo, sitä vaan pettyy koko ajan ja jatkuvasti.



Pettyminen alkaa tuntua karvaalta ja katkeroittaa.



Sitä ajattelee, että jos olisi ja eläisi yksin, ei jatkuvasti elättelisi toiveita "jospa saisinkin miehen tänään osallistumaan siihen tai tähän tai tuohon, tai puhumaan kanssani tällaisesta jutusta" koska sitä miestä ei siinä olisi.



Mutta kun se mies siinä on, sitä välillä erehtyy toivomaan asioita, joita on toivonut ennenkin ja karvaasti pettynyt, ja vaikka tietääkin että saa pettyä taas, sitä vaan toivoo ja sitten pettyy. Taas. Ja katkeroituu lisää, kun muistaa taas kerran mistä jää paitsi.

antaisitte sen nysväkkeen juurtua olohuoneen sohvaan ja elää symbioosissa sporttikanavan kanssa. Ei kai se nyt paljon teidän elämäänne rasita, jos se on vielä toistaiseksi sisäsiisti ja osaa syödäkin itse.

ap

mutta kuten kirjoitin, niin kauan kun miehen kanssa saman katon alla elän, elättelen (turhia) toiveita että miestä joskus kiinnostaisi joku asiani tai seurani tai minä ylipäätään.



Tai kuvittelen, että meillä on parisuhde.



Mitä siis oikeastaan ei edes ole. En tiedä, voihan se olla mahdollista että tämä turha toivominenkin tässä vuosi(kymmenten?) myötä loppuu, ja sitten osaan jo muutosta toivomatta hyväksyä sen, että mies on siellä sohvalla, kuulematta mitään, osallistumatta mihinkään ja elää sen sporttikanavansa kanssa.

jos sille pikkuhiljaa muumioituvalle mies-nojatuoliyhdistelmälle on ok, että haen muualta seuraa tyydyttämään henkiset ja fyysiset tarpeeni. Meneehän se tuossa, ellei ala pahasti haisemaan.