Miksi ihmeessä nykyajan naiset ajattelevat että ero on lääke miehen puhumattomuuteen

Siinä on ihan tarpeeksi tekemistä, että odottaa miehen lasta ja antaa repiä perseensä sen takia ja tissit menee pilalle.



Yöllä pitää herätä sitä imettämään ja sitten pitäisi vielä miehelle passata eväät ja tehdä ruoat ja imuroida ja muuta.



Nytkin mua ahistaa kun vauva alkaa kohta parkua, enkä saa levätä tässä av.lla tarpeeksi. Onneksi mies vei esikoisen jo aamulla hoitoon klo 6.30 ja hakee sen illalla vasta klo 17.00.



Mutta se mua vituttaa, että mies odottaa, että illalla on sapuska valmis ja tiskit koneessa. Siis minä hoidan koko päivän sen lasta ja mun pitäis olla joku kodinhoitaja.



Mää otan kyllä siitä eron kun hoitovapaa loppuu ja alan saamaan omaa rahaa. Tulee sitä omaakin aikaa kun lapset on vuoroviikoilla isällään.



Lapsille on nimittäin kuulemma rikkaus kun heillä on 2 rakastavaa kotia ja useampi mummo ja pappa ja äiti ja isäpuoli ja useampi suku heitä rakastamassa. Ydinperheessä kuviot käy liian pieniksi ja lapsi ei opi suvaitsevaisuutta.

Työt väsyttää. Kokeilkaapa itse 8h paiskia rakennustyömaalla niskalimassa niukilla eväillä jotka vaimo on laittanut. Sitten pitäisi vielä viihdyttää perhettä sirkusmenoin. Niin vielä ne kotitytö pitäisi tehdä jotka vaimo jätti tekemättä kun vietti koko päivän av-palstalla.

Pitäähän siitä raskaudesta toipua... helvetti.

Millaisina te meitä miehiä oikein luulette? Kaikkivoipiksi?

Pitää perkele mennä töihin... Viettäkää mukava päivä av-palstalla!

T: 11cm mies

muohahahahah terveisiä sinne 50 luvulle.

tapana, että naista pitää palvoa kun se suostuu tekemään lapsen. Mutta mies ei saa vauvaa hoitaa, koska eihän se osaa oikeansävyisiä vaatteita valita, eikä imettää. Anoppi varsinkin on perkeleestä seuraava jos yrittää auttaa.

Vaimon pitää saada maata 3 vuotta kotona ja mies elättää. Mies kuitenkin saa tehdä kotityöt kun se kotonaolo on niin raskasta.

muohahahahah terveisiä sinne 50 luvulle.

joka tuijottaa tv:tä eikä saa persettään ylös sohvan nurkasta? Ehkä se lapsi ei isää käskisi pois muuttamaan, mutta tiedän monta tapausta, jossa ero on otettu näillä perusteilla, ja kun äidit ovat huolissaan käyttäneet lapsia eroryhmissä tms., lapsi itse on todennut, että nyt on kivempaa, kun äiti on iloisempi, rauhallisempi ja tyytyväisempi. Isää lapsi ei osaa edes kaivata, eihän se isä ole ollut lapselle läsnä ollenkaan. Miten lapsi voisi nähdä tällaisen sohvan nurkassa kyhjöttävän kasan turvallisena isänä, kun isä ei todennäköisesti saa itseään sohvasta irti vaikka tapahtuisi mitä - vaikka lapsi satuttaisi itsensä siinä isän silmien alla isä ei tee mitään.



Ja se äiti on usein iloisempi, tyytyväisempi ja rauhallisempi, kun sen ei tarvitse enää tuhlata energiaansa aikuisen miehen motivointiin, passaamiseen ja ongelman ajatteluun. Minun isäni oli tuollainen sohvatyynyn korvike, enkä minä osannut häntä kaivata sen jälkeen kun äiti pakkasi meidät viisi lasta muutamaksi viikoksi mummolaan ja haki sen jälkeen uuteen kotiin, jossa oli ihan oikeat sohvatyynyt, sellaiset, joiden päälle sai istua tai mennä makaamaan. Isä oli sellainen sohvatyyny, jota ei saanut häiritä. Ainoat elonmerkit koko miehessä olivat ne kerrat, kun joku erehtyi menemään pulta metriä lähemmäs, ja sohvatyyny ärähti, että "mees nyt siitä."

jämähtänyt johonkin 50-luvulle. Nykyisin myös naiset käyvät vaativissa töissä. Olettaen että mies ja nainen molemmat käyvät vastaavissa töissä niin minkä takia nainen on se joka lisäksi hoitaa kotityöt, ruoanlaiton, kaupassakäynnit, lapset, raha-asiat, suhteet sukulaisiin, lääkätissäkäynnit yms ja luultavasti lisäksi vielä miehen asioita? Ja miehen ainoa hommako on käydä töissä ja sen jälkeen levätä?! Ihan uskomatonta liibalaabaa....



Kyllä mua ainakin ottaa niin rankasti päähän toi mies että vaikka ymmärrän jos se ei siinä makaisi niin edelleen tekisin kaiken tämän yksin mutta vitutuksen aste olisi ehkä hieman alhaisempi. Ja kun mä olen jatkuvasti vihainen niin tottakai se heijastuu myös lapsiin.

Te, jotka ette ole kokeneet avioeroa, aliarvioitte rankasti avioeron vaikutukset lasten elämään. Aika lailla sama juttu kuin se, kun lapsettomat alkavat neuvoa lastenhoidossa. Itse asiassa avioeron jälkeiset vuodet ovat myös useimmille aikuisille todella vaikeita, vaikka sitä voi olla vaikea myöntää jos on itse ollut eron aloitteentekijä.

että suhde lapsiin on parantunut kun kukaan ei ole selän takana räpättämässä, miten lasta hoidetaan.



Kuulemma lapsikin rentoutuu kun isä saa olla isänä ja miehenä lapselle läheinen, eikä leikkiä äidin pikku apualaista, joka ei osaa tehdä mitään.



Nykyään ei miehellä oikein ole sijaa naisen kodissa. Sifonkia ja vaalenapunaista ja astiaston kupit sävysävyyn. Siihen mies keskustelemaan naisen kehityksestä ja pelosta tulla vanhaksi. Lapset ei saa telmiä isän kanssa, eikä riehaantua, eikä tehdä mitään miesten juttuja.



Uskomattomin on minusta perhe, missä oli tyttölapsia. Äiti lähti käymään illanvietossa. Hän oli jättänyt isälle ja tytöille pöydälle kiviä ja vesiväreja maalattavaksi. Selitti kovaan ääneen, että piti niin miehelle keksiä tekemistä, että osaa olla tyttöjen kanssa. Kivien maalaaminen on niille sopivaa. Soitti vielä tarkistaakseen, ovatko he maalanneen ne kivet.



Ei ihme, että mies lannistuu kun akka räpättää ja hallitsee ja omii lapsen ja nalkuttaa.

Ei muuten ollut mitenkään vaikea sellaista löytää, kaikki nuoruuden exät ovat olleet samaa miestyyppiä. Nyt ollaan oltu miehen kanssa jo 11 vuotta yhdessä ja jaetaan kotityöt tasapuolisesti, paitsi jos olen lasten kanssa hoitovapaalla, silloin tietenkin teen enemmän.



Muistakaa te turhakemiehen vaimot, että tyttärillenne ja pojillenne muodostuu siinä mukava miehenmalli, jota he sitten tulevat todennäköisesti toistamaan omissa avioliitoissaan.



Itse heittäisin nyhjäkkeen tylysti pihalle, koska tiedän, että niitä parempia löytyy kyllä ihan oikeasti pilvin pimein. Ei täydellisiä, vaan hyviä, vastuullisia, aikuisia miehiä, jotka ottavat osaa perheensä elämään.



Naapurin rouva heitti miehensä pihalla pari kuukautta sitten itsekkyyden ja osallistumattomuuden takia. Mies ei suostunut esim. heräämään vuoroaamuina erittäin vaativan vauvan kanssa aikaisin, vaikka vaimo oli jo sairastunut masennukseen osittain unenpuutteen seurauksena. Mies ei myöskään osallistunut mihinkään kotitöihin, vaan odotti sohvannurkassa palvelua.



Nyt mies asuu siskonsa kanssa ja itkee vaimonsa perään. Vaimo kertoi minulle, että työmäärä kotona väheni yhtäkkiä todella paljon, kun mies lähti pois jaloista sotkemasta. Ei aio olla enää ikinä kenekään piika ja ovimatto, itsekunnioitus siinä kuulemma meni ja pahasti.

joka tuijottaa tv:tä eikä saa persettään ylös sohvan nurkasta? Ehkä se lapsi ei isää käskisi pois muuttamaan, mutta tiedän monta tapausta, jossa ero on otettu näillä perusteilla, ja kun äidit ovat huolissaan käyttäneet lapsia eroryhmissä tms., lapsi itse on todennut, että nyt on kivempaa, kun äiti on iloisempi, rauhallisempi ja tyytyväisempi. Isää lapsi ei osaa edes kaivata, eihän se isä ole ollut lapselle läsnä ollenkaan. Miten lapsi voisi nähdä tällaisen sohvan nurkassa kyhjöttävän kasan turvallisena isänä, kun isä ei todennäköisesti saa itseään sohvasta irti vaikka tapahtuisi mitä - vaikka lapsi satuttaisi itsensä siinä isän silmien alla isä ei tee mitään. Ja se äiti on usein iloisempi, tyytyväisempi ja rauhallisempi, kun sen ei tarvitse enää tuhlata energiaansa aikuisen miehen motivointiin, passaamiseen ja ongelman ajatteluun. Minun isäni oli tuollainen sohvatyynyn korvike, enkä minä osannut häntä kaivata sen jälkeen kun äiti pakkasi meidät viisi lasta muutamaksi viikoksi mummolaan ja haki sen jälkeen uuteen kotiin, jossa oli ihan oikeat sohvatyynyt, sellaiset, joiden päälle sai istua tai mennä makaamaan. Isä oli sellainen sohvatyyny, jota ei saanut häiritä. Ainoat elonmerkit koko miehessä olivat ne kerrat, kun joku erehtyi menemään pulta metriä lähemmäs, ja sohvatyyny ärähti, että "mees nyt siitä."

että "nyt äiti on onnellisempi ja sinäkin olet onnellisempi".

Ei muuten ollut mitenkään vaikea sellaista löytää, kaikki nuoruuden exät ovat olleet samaa miestyyppiä. Nyt ollaan oltu miehen kanssa jo 11 vuotta yhdessä ja jaetaan kotityöt tasapuolisesti, paitsi jos olen lasten kanssa hoitovapaalla, silloin tietenkin teen enemmän. Muistakaa te turhakemiehen vaimot, että tyttärillenne ja pojillenne muodostuu siinä mukava miehenmalli, jota he sitten tulevat todennäköisesti toistamaan omissa avioliitoissaan. Itse heittäisin nyhjäkkeen tylysti pihalle, koska tiedän, että niitä parempia löytyy kyllä ihan oikeasti pilvin pimein. Ei täydellisiä, vaan hyviä, vastuullisia, aikuisia miehiä, jotka ottavat osaa perheensä elämään. Naapurin rouva heitti miehensä pihalla pari kuukautta sitten itsekkyyden ja osallistumattomuuden takia. Mies ei suostunut esim. heräämään vuoroaamuina erittäin vaativan vauvan kanssa aikaisin, vaikka vaimo oli jo sairastunut masennukseen osittain unenpuutteen seurauksena. Mies ei myöskään osallistunut mihinkään kotitöihin, vaan odotti sohvannurkassa palvelua. Nyt mies asuu siskonsa kanssa ja itkee vaimonsa perään. Vaimo kertoi minulle, että työmäärä kotona väheni yhtäkkiä todella paljon, kun mies lähti pois jaloista sotkemasta. Ei aio olla enää ikinä kenekään piika ja ovimatto, itsekunnioitus siinä kuulemma meni ja pahasti.

parempia rakastajia, mutta lasten isä on ainutkertainen! Häntä ei korvaa mikään hurmurihemmo kulmakuppilan kierrätyskeskuksesta.

Ilmeisesti ISÄ ei sitten kuitenkaan ole oikea henkilö tyydyttämään noita tarpeita, jos kerran ÄIDEILLE vittuillaan? ;) Eli isän pitäisi vaan antaa makoilla sohvalla ja olla osallistumatta muun perheen elämään, niinkö?

[

mä uskon että lapset on ihan tyytyväisiä siihen nojatuolissa "muumioituvaan" muumipappaisäänsä. se sadan kilon möhkäle siinä nojatuolissa tuo lapsille turvallisuutta ihan olemassaolollaankin, vaikka sinä muuten pyörittäisit perheen arkea 24/7.

Täällähän pidetään parisuhdetta hyvinkin tärkeänä, jos mies on sitä mieltä ettei ole seksiä tapeeksi. Ei kauheasti eroaikeita kyseenalaisteta lasten parhaaseen vedoten.

sä oot nyt niin laiska että sun pitää muuttaa pois kotoa. Aivan. ei yksikään lapsi. Mutta kuitenkin lapsen äiti, jonka pitäisi suojella lasta ja rakastaa häntä, riistää lapselta isän sillä perusteella että isä nauttii teeveen katselusta eikä ole kovin harjaantunut sanankäyttäjä eikä kotitöiden tekijä. Kyllä siitä laiskasta sohvaperunasta on paljon iloa ja turvaa lapselle, vaikka se naisen juoruilukumppanuuden tarpeita ei aina tyydyttäisikään.

Yksikään lapsi ei sano että kyllä sun nyt äiti pitää muuttaa pois kotoa kun et anna isälle tarpeeksi usein. Kyllä siitä pihtarieukosta on turvaa lapsille, vaikkei se aina miehen peppupanofantasioita täyttäisikään.

joka hoitaa kaiken yksin

http://www.vauva.fi/keskustelut/alue/2/viestiketju/1514943/isa_joka_hoi…

Jos kerran naiset sinun mukaasi näin kuvittelevat. Vai kaikki muut naiset kuin sinä? Vai voisiko olla ettet tiedäkään kaikkia niitä muita (=todellisia) syitä eroihin?



Tuntemissasi eroperheissä, onko raha-asiat ok, juomapuoli kunnossa, puolisoilla lämpimät välit ja välittämistä? Onko rahaa tarjota lapsille edes minimielintason mukainen elämä, vai meneekö raha alkoon tai pelivelkoihin? Sossuhan ei noita huomioi ja yksinhuoltajana nainen pääsee irti miehen velkojen hoitamisesta, ja lapset saavat normaaleja asioita.

niin ei varmaan niitä fiksuja tai tyhmempiäkään miesehdokkaita pukkaa ovesta. Mutta jos vätyksen panee baanalle, niin on ainakin saumaa löytää mies, joka puhuu ja toimii ihan kuin ihminen!!

menee tuntikausia ja en ehdi mitään.

Mies vie esikoisen hoitoon ja jään vauvan kanssa kotiin.

-petaan sängyt (5minsaa)

-panen pyykit koneeseen(2 minsaa)

-tyhjennän tiskikoneen (5minsaa)

-järjestelen pikaisesti paikat ja imuroin keittiön ja isoimmat roskat (15min)

Ja sitten ahhh, alkaa oma aika koko päiväksi. Koko päivänä ei muuta tekemistä kuin olla av.lla ja katsoa telkkaria ja imettää vauva ja vaihtaa välillä vaippa.

Ko 15 teen taas hiukan kotitöitä eli

-nakkaan valmiiksi suikaloidut lihat kattilaan ja ruskistan

.lorautan ruokakerman päälle ja panen pastan kiehumaan

-suikaloin salaatin

Aikaa meni 20minuuttia

-sitten marttyyrin ilme ja väsynyt, että koko päivän raadoin ja pyykit on vielä koneessa (hitto, unohdin ne sinne kun jäin roikkumaan nettiin) ja nyt on minun pakko saada omaa aikaa ja miehen on mentävä esikoisen kans ulos tai askarreltava sen kans kun en jaksa.

Narahdin aika nopeesti. Raskainta oli psyykkisesti, yliannostus AV:tä ja romaaneja... Tosin mä olin kyllä loppujen lopuksi maailman paras vaimo kun olin kotona, energisesti hääräilin miehen ympärillä, hieroin jalkoja, kyselin duunipäivästä ja kokkailin lemppariruokia. Tosin mies TAHTOI olla esimerkiksi lapsen kanssa iltapäivällä, olihan he ollut erossa koko päivän ja illat ovat heidän aikaa..

Kotonaolo oli tylsää. Voi olla siksikin että mä en priorisoi sitä maalaisromanttista sisustusta enkä saa slaagia satunnaisesta pölypallostakaan. Lapsen kanssa oli ihana keksiä kaikkea, mutta ei se ole aikuisseuraa jota kaipaan kuitenkin. Kyllä mä vaan rakastan elämääni, miestäni ja lastani, tää palsta on yvä muistuttamaan siitä.

tai siihen että mies ei osallistu kotitöihin. Ei mahdu minun logiikkaani. Siitähän se naisen arki muuttuu vain entistä hankalammaksi, kun joutuu jatkossa hoitamaan ihan kaiken yksin. ja sitten vielä kaikki lasten traumat ja tapaamisongelmat ja muut kaupan päälle. en vaan ymmärrä tällaista "meillä ei ole miehen kanssa mitään yhteistä iltaisin. mies katselee paljon teeveetä. olen miettinyt eroa." siis täh. jos on naimisiin menty, niin on se nyt aika kakaramaista alkaa eroamaan tuommoisesta syystä.

mutta osallistumattomuus tulehdutti kodin ilmapiirin niin et kaikilla oli hirveää. Ja hassua on se että elämä ON HELPOMPAA ja sujuu paremmin eron jälkeen. Koska toimimaton suhde vie kaikki voimat. Lapsetkin voi paljon paremmin. Ennen naiset nöyrtyivät, masentuivat, tyytyivät, kutistuivat kun ei vaihtiehtoja ollut. Tänä päivänä nainen voi olla ihminen ja elää vaikka oliskin erehtynyt huonoon liittoon.

1. Tyyppi, joka ei tee mitään eikä häntä kiinnosta mikään (paitsi omat jutut).

Tää tyyppi muuttuu usein oikealla kohtelulla paremmaksi. Tai sanottaisiinko niin päin, että on usein muuttunut tuollaiseksi huonolla kohtelulla.

Ei toki aina.

2. Tyyppi, joka ei tee mitään ilman pyyntöä/kehoitusta/käskyä, eikä häntä kiinnosta juurikaan muu kuin omat jutut.

Samoin kuin tyyppi 1.

3. Tyyppi, joka tekee ja on kiinnostunut muistakin kuin itsestään- päätyy usein hyväksikäytetyksi.

Tää on ihan totta. On ryhmä miehiä, jotka päätyy hyväksikäytetyksi sen takia, että tekevät osansa vaikka heitä kohdeltaisiin huonostikin.

Itse arvostan enemmän sitä, että mies tekee osansa vain silloin, kun hänen osaansa myös arvostetaan. Ajattelisin että on ihan OK että mies vajoaa tyyppiin 1 tai 2, jos hänet nalkuttamalla, valittamalla ja kritisoimalla sekä seksin pihtauksella siihen ahdistetaan.

Ja siis olen kuin olenkin nainen. Veikkaan että 42 kuvitteli kritisoivansa minua kun kirjoitti miesten ominaisuuksista. Mutta vaikea siis noita ottaa henkilökohtaisesti. :)

Itselläni on upea mies, joka tekee vuokseni ihan mitä tahansa niin kauan kuin häntä siitä arvostetaan ja hän saa samalla mitalla takaisin. Ja sellainen suoraselkäinen myös, että taatusti lähtisi kävelemään jos yrittäisin häntä hyväksikäyttää. Ja hyvä niin. En haluakaan olla kenenkään loinen ja riippakivi.

Naisille tuntuu joskus olevan vaikea tajuta, että vaikka kuinka itse raataisi niska limassa, niin voi olla sille sohvaperunalle ihan yhtä riippakivi kuin se sohvaperuna itselle. Ainut vaan, että se sohvaperuna tuntuu riippakiveltä siksi, että se jättää kaikki hommat naiselle, kun taas nainen tuntuu riippakiveltä siksi, että se syö miehen itsetunnon, omanarvontunnon ja elämänhalun. Miksi se siellä sohvan pohjalla nyhjöttäisi, jos olisi tyytyväinen elämäänsä... ja miksikäs se olisi tyytymätön jos olisi perusasiat eli perhe/koti kunnossa.

Että koko keskustelu pyörii sen ympärillä, mitä NAINEN tekee oikein tai väärin? Miehelläkö ei ole mitään vaikutusta eikä vastuuta siinä, millaiseksi perhe-elämä muodostuu? Ihan oikeasti?

Mä oletan että mieheni on aikuinen ihminen, joka kykenee kommunikointiin ja hoitamaan osansa perheen elatuksesta ja kotitöistä. Näin onneksi onkin. Minä en kanna vastuuta mieheni tunteista, puheista tai puhumattomuudesta jne. Omistani kannan.