Miksi ihmeessä nykyajan naiset ajattelevat että ero on lääke miehen puhumattomuuteen

että suhde lapsiin on parantunut kun kukaan ei ole selän takana räpättämässä, miten lasta hoidetaan. Kuulemma lapsikin rentoutuu kun isä saa olla isänä ja miehenä lapselle läheinen, eikä leikkiä äidin pikku apualaista, joka ei osaa tehdä mitään. Nykyään ei miehellä oikein ole sijaa naisen kodissa. Sifonkia ja vaalenapunaista ja astiaston kupit sävysävyyn. Siihen mies keskustelemaan naisen kehityksestä ja pelosta tulla vanhaksi. Lapset ei saa telmiä isän kanssa, eikä riehaantua, eikä tehdä mitään miesten juttuja. Uskomattomin on minusta perhe, missä oli tyttölapsia. Äiti lähti käymään illanvietossa. Hän oli jättänyt isälle ja tytöille pöydälle kiviä ja vesiväreja maalattavaksi. Selitti kovaan ääneen, että piti niin miehelle keksiä tekemistä, että osaa olla tyttöjen kanssa. Kivien maalaaminen on niille sopivaa. Soitti vielä tarkistaakseen, ovatko he maalanneen ne kivet. Ei ihme, että mies lannistuu kun akka räpättää ja hallitsee ja omii lapsen ja nalkuttaa.

tälle!!!!!

Rakkautta ei ole se, että istutaan omissa oloissaan tuijottamassa telkkaria.



Eron jälkeen ei ainakaan tarvitse piikoa aikuista miestä. Minä en ainakaan TARVITSE miestä mihinkään. Jos sellaisen ottaisin niin haluaisin, en tarvitsisi. Siinä on vissi ero.



Teen mielummin itse kaiken kun kärtän jotakuta toista tekemään. Se on raivostuttavaa.



Kolme lasta, yksin viimeiset 9 vuotta. On hyvä olla.

[i

Teen mielummin itse kaiken kun kärtän jotakuta toista tekemään. Se on raivostuttavaa.

[/quote]

Viikko sitten kysyin mieheltäni miten jaetaan siivous. Mies sanoi pesevänsä lattiat. Tänään kysyin, että milloin meinasi pestä ne lattiat. "Sitten kun ehtii." Olen kuulema tyhjästä nalkuttava akka. Olisi vissiin itse pitänyt kaikessa hiljaisuudessa pestä ne lattiatkin.



Tätä ketjua lukiessani tajusin, että minun olisi pitänyt kekkuloida hepeneissä ja ottaa mieheltä suihin joka ilta, jotta voisin olettaa täysi-ikäisen ja -valtaisen ihmisen toimivan perheensä hyväksi. Tarkennuksena vielä, että olemme molemmat töissä.

Joku edellä kertoi lapsensa koulun aloituksesta. No, arvatkaapa vain paljonko mies osallistui lapsemme pk-paikan hakemiseen ym järjestelyihin... Mies hakee lapsen hoidosta ehkä kerran viikossa ja sekin on kuulema liikaa.

taas tätä niin. AV-mammat ei sitten millään voi olla erossa miehistä. Uutta miestä kiertoon vaan ja lasten elämää pilaamaan. Juuri niin toimivat itsekkäät minä-minä-AV-mammat joiden tarvitsee aina ola huomion keskipisteenä. Ajattelisitte niitä lapsianne välillä ettekä aina vain itseänne.

Tai naisten olevan ainoita jotka ei voi olla erossa vastakkaisesta sukupuolesta :)

Olen hoitovapaalla joten tiedän. Kotihommat tekee tunnissa, isoin homma on lapsen kanssa joka pienenä vie kaiken huomion. Mutta töissä ollessa olin naatti ja lähinnä zombi telkkarin ääressä. t: mies

Kyllä niiden kotihommien jälkeen on aivan helvetisti enemmän aikaa ja energiaa kuin töiden jäljiltä.

t: toinen kotona lapsia pidempään hoitanut mies.

johan ruuanlaittokin vie paljon enemmän aikaa.

menee tuntikausia ja en ehdi mitään.



Mies vie esikoisen hoitoon ja jään vauvan kanssa kotiin.

-petaan sängyt (5minsaa)

-panen pyykit koneeseen(2 minsaa)

-tyhjennän tiskikoneen (5minsaa)

-järjestelen pikaisesti paikat ja imuroin keittiön ja isoimmat roskat (15min)



Ja sitten ahhh, alkaa oma aika koko päiväksi. Koko päivänä ei muuta tekemistä kuin olla av.lla ja katsoa telkkaria ja imettää vauva ja vaihtaa välillä vaippa.



Ko 15 teen taas hiukan kotitöitä eli

-nakkaan valmiiksi suikaloidut lihat kattilaan ja ruskistan

.lorautan ruokakerman päälle ja panen pastan kiehumaan

-suikaloin salaatin



Aikaa meni 20minuuttia



-sitten marttyyrin ilme ja väsynyt, että koko päivän raadoin ja pyykit on vielä koneessa (hitto, unohdin ne sinne kun jäin roikkumaan nettiin) ja nyt on minun pakko saada omaa aikaa ja miehen on mentävä esikoisen kans ulos tai askarreltava sen kans kun en jaksa.

kotitöihin mene myöskään sitä kymmentä tuntia, jotka menevät töissä matkoineen - ja töissä hommat ovat TODELLA paljon vaativampia.

...eikä tämä ole mikään kotihommien dissaus. Olen itse ollut kotona lasten kanssa vuoden vuorotteluvapaalla.

m

Ei meidän taloudessa kotihommia millään tee tunnissa, johan ruuanlaittokin vie paljon enemmän aikaa.

Eli aamulla vetäisette aamukahvit kitalakeen, tunnissa väsäätte kotityöt ja lopun päivää syleksitte kattoon sohvalla maaten? Kuka ne lapset hoitaa sillä aikaa?



Ei tietenkään kotitöihin mene 10 tuntia, mutta oletteko huomanneet, että lapsia saattaa joutua hoitamaan 24 tuntia vuorokaudessa? Etenkin, jos taloudesta sattuu löytymään vauva. Tässähän nyt on toki tämäkin puoli, että kun mies on kotona lasten kanssa hoitovapaalla tai millä vapaalla sitten onkin, kyseessä on yleensä jo isommat lapset - ei tarvitse vaihtaa vaippaa 20 kertaa päivässä, pestä kakkapyllyä, imettää, nukuttaa jne. jne., vaan lapset leikkivät jo enemmän itsekseen ja keskenään.



Kyllä mun työni toimistolla on ollut paljon helpompaa kuin tämä kotona olo. Suurimman osan päivästä istun tietokoneella kirjoittamassa tai jossakin palaverissa työkavereiden kanssa keskustelemassa siitä, miten mikäkin työkuvio hoidetaan, kuka tekee ja mitä. Tässä kotona ollessa mun täytyy koko ajan huolehtia jostakin, en voi yhtään hetkeä keskittyä yhteen asiaan kerralla, kantaa vauvaa koko ajan sylissä tai imettää ja tehdä yhdellä kädellä kotihommat, isompien lasten pyllyn pyyhkimiset, syöttämiset ja kaikki mitä vaan pitääkin tehdä. Jos ja kun erehtyy jonnekin kotioven ulkopuolelle lähtemään, koko ajan pitää kytätä missä ne lapset vipeltää, että kaikki pysyvät mukana, kukaan ei eksy tai unohdu haaveilemaan ja sen sellaista. Töissä sai sentään edes kahvitauon istua aloillaan ja hellittää, kotona ei ole sitä vapautta.

Tässäpä juuri on se virheellinen käsitys. Ei lasta tarvitse paapoa ja hoitaa 24/7, ellei kyseessä ole aivan sylivauva.



Minä tein safkat (mahtavaa touhua!), siivosin (ei mitään ykköshommaa), pesin hampaat, kuljetin kerhoissa jne. ja silti aikaa jää ihan keskellä päivääkin makailuun ja lukemiseen, kun taaperot tohusivat yksin pitkin taloa. Pienin oli alle kaksivuotias.



-se vuorotteluvapaalla ollut

Mä ajattelisin että tässä on kolmea naistyyppiä, joiden välillä tätä keskustelua käydään.



Tyyppi 1: naiset jotka intuitiivisesti osaavat rohkaista miehiään käyttäytymään siten, että osallistuvat, ja jotka arvostavat miehiään sellaisina kuin mitä nämä ovat alunperin olleet suhteen kuherruskuukausina. Näillä naisilla ei ole ongelmaa suhteen toimivuuden kanssa.



Tyyppi 2: naiset jotka ymmärtävät, että suhteessa on vikaa molempien takia, ja joiden suhde paranisi jos he oppisivat olemaan kuin tyyppi 1. Tämä ei tarkoita että he siirtyisivät tossun alle, vaan ihan oikeasti naisen asenne on perheessä dominoiva, eli jos nainen suhtautuu rakastavasti mieheen, tulee tämä 95% tapauksista moninkertaisesti takaisin. Nainen siis saa enemmän kuin antaa, jos onnistuu muuttumaan tyyppi 1:n kaltaiseksi.



Tyyppi 3: nainen joka ei ole valmis tekemään pätkääkään sen eteen, että mies motivoituisi olemaan osana perhettä. Itsestäänhän tuo mies ei mitään saa päähänsä, joten tilanne muuttuu korkeintaan eron myötä.



Lisäksi haluaisin korostaa, että tälläkin palstalla on moni käyttänyt fraaseja tyyliin "sitä odottaa että mies muuttuisi". Voiko kukaan oikeasti vakavissaan sanoa tuollaista ääneen? Eikö se ole jo aikaa sitten todettu, että ihmisiä ei voi vaatia muuttumaan - ei muita kuin itseään. Siis teille jotka puhutte miehen muuttumisesta: oletteko aidosti sitä mieltä, että teillä on varaa vaatia sitä?



Voisiko olla, että mies on vetäytynyt sohvaperunaksi, koska nainen antaa ymmärtää, ettei hän tee mitään oikein? Saako sohvaperuna koskaan kehuja, kun tekee jotain, tai kun on ihanan miehekäs (miehet haluavat olla miehekkäitä) tms? Kokeeko mies olevansa tarpeeton?



Niin ja tosiaan. Jos mies käy töissä ja itse et käy (tiedän, tämä ei koske kaikkia), niin teepä itse 8h putkeen kotitöitä (ei mitään parin tunnin nokosia tms tähän mukaan) ja jos jotain jää vielä tekemättä, niin se on se osa minkä voi kohtuudella jakaa miehen kanssa tasan. Väittäisin että 40h viikossa hoitaa jo vähän isommankin kodin.

1. Tyyppi, joka ei tee mitään eikä häntä kiinnosta mikään (paitsi omat jutut).

2. Tyyppi, joka ei tee mitään ilman pyyntöä/kehoitusta/käskyä, eikä häntä kiinnosta juurikaan muu kuin omat jutut.

3. Tyyppi, joka tekee ja on kiinnostunut muistakin kuin itsestään- päätyy usein hyväksikäytetyksi.

8h kotitöitä on HIEMAN raskaampaa kuin se toimistorotan duuni mitä iso osa miehistä (ja naisista) tekee nykyään. Eri asia joku raksamies.

kaikki hommat yksin kuin nykyinen meno - kotona on kaksi täysi-ikäistä ja vauva ja vain toinen aikuisista tekee jotain. mies ei puhu, ei toimi, ei pussaa, ainoa millä on merkitystä on TEEVEE.

Meillä mies on välillä juurtunut sohvaan kiinni, viettää kaiken kotona olo ajan siinä. Ei siis tee mitään kotitöitä, ei ole seksiä ja lapset jää yksin minun vastuulleni.



Sitten tulee hyvä kausi ja hän nousee ylös sohvalta. Tekee kotitöitä, meillä on lähes päivittäin seksiä, tekee lasten kanssa vaikka mitä. Suunnitellaan tulevaisuutta ja muutenkin tehdään koko perhe jotain yhdessä.



Jos meillä olisi vuosi tolkulla vain tuota huonoa kautta, niin en jaksaisi. Itsellänikin on huonoja kausia, eikä parisuhde jaksa kiinnostaa.



Hyviä aikoja on onneksi vielä niin paljon, että voisin väittää meidän olevan onnellisia. En ole ajatellut luopua vielä miehestäni. Välillä tuntuu että monet "luovuttaa" liian helpolla. Tai sitten he eivät kerro meille todellakaan totuutta heidän erosta.

että hän on oikeutettu jättämään naisen, jos nainen ei "laiskuuttaan" suostu täyttämään kaikkia miehen tarpeita niinkuin mies haluaa. Nykyään monet naiset pitävät miestä vain omien tarpeidensa tyydyttäjänä, josta imetään se mikä irti saadaan. Väittäisi, että jos nainen antaisi enemmän itsestään miehelle miehen ehdoilla, ei parisuhde pääsisi lässähtämään siihen tilaan, että mies surkeana istuu sohvalla ja on hiljaa. Nykynainen on liian dominoiva eikä anna tilaa miehelle olla mies.

kaikki hommat yksin kuin nykyinen meno - kotona on kaksi täysi-ikäistä ja vauva ja vain toinen aikuisista tekee jotain. mies ei puhu, ei toimi, ei pussaa, ainoa millä on merkitystä on TEEVEE.

iskä ei osannut pussata äitiä ja tykkäsi katsoa sportilta formuloita."

1. Tyyppi, joka ei tee mitään eikä häntä kiinnosta mikään (paitsi omat jutut).

Tää tyyppi muuttuu usein oikealla kohtelulla paremmaksi. Tai sanottaisiinko niin päin, että on usein muuttunut tuollaiseksi huonolla kohtelulla.

Ei toki aina.

2. Tyyppi, joka ei tee mitään ilman pyyntöä/kehoitusta/käskyä, eikä häntä kiinnosta juurikaan muu kuin omat jutut.

Samoin kuin tyyppi 1.

3. Tyyppi, joka tekee ja on kiinnostunut muistakin kuin itsestään- päätyy usein hyväksikäytetyksi.

Tää on ihan totta. On ryhmä miehiä, jotka päätyy hyväksikäytetyksi sen takia, että tekevät osansa vaikka heitä kohdeltaisiin huonostikin.

Itse arvostan enemmän sitä, että mies tekee osansa vain silloin, kun hänen osaansa myös arvostetaan. Ajattelisin että on ihan OK että mies vajoaa tyyppiin 1 tai 2, jos hänet nalkuttamalla, valittamalla ja kritisoimalla sekä seksin pihtauksella siihen ahdistetaan.

Ja siis olen kuin olenkin nainen. Veikkaan että 42 kuvitteli kritisoivansa minua kun kirjoitti miesten ominaisuuksista. Mutta vaikea siis noita ottaa henkilökohtaisesti. :)

Itselläni on upea mies, joka tekee vuokseni ihan mitä tahansa niin kauan kuin häntä siitä arvostetaan ja hän saa samalla mitalla takaisin. Ja sellainen suoraselkäinen myös, että taatusti lähtisi kävelemään jos yrittäisin häntä hyväksikäyttää. Ja hyvä niin. En haluakaan olla kenenkään loinen ja riippakivi.

Naisille tuntuu joskus olevan vaikea tajuta, että vaikka kuinka itse raataisi niska limassa, niin voi olla sille sohvaperunalle ihan yhtä riippakivi kuin se sohvaperuna itselle. Ainut vaan, että se sohvaperuna tuntuu riippakiveltä siksi, että se jättää kaikki hommat naiselle, kun taas nainen tuntuu riippakiveltä siksi, että se syö miehen itsetunnon, omanarvontunnon ja elämänhalun. Miksi se siellä sohvan pohjalla nyhjöttäisi, jos olisi tyytyväinen elämäänsä... ja miksikäs se olisi tyytymätön jos olisi perusasiat eli perhe/koti kunnossa.

Meillä mies on välillä juurtunut sohvaan kiinni, viettää kaiken kotona olo ajan siinä. Ei siis tee mitään kotitöitä, ei ole seksiä ja lapset jää yksin minun vastuulleni. Sitten tulee hyvä kausi ja hän nousee ylös sohvalta. Tekee kotitöitä, meillä on lähes päivittäin seksiä, tekee lasten kanssa vaikka mitä. Suunnitellaan tulevaisuutta ja muutenkin tehdään koko perhe jotain yhdessä. Jos meillä olisi vuosi tolkulla vain tuota huonoa kautta, niin en jaksaisi. Itsellänikin on huonoja kausia, eikä parisuhde jaksa kiinnostaa. Hyviä aikoja on onneksi vielä niin paljon, että voisin väittää meidän olevan onnellisia. En ole ajatellut luopua vielä miehestäni. Välillä tuntuu että monet "luovuttaa" liian helpolla. Tai sitten he eivät kerro meille todellakaan totuutta heidän erosta.

nainen jyrää... "Saat asua kanssani niin kauan kunnes minulla tulee mitta täyteen sinun laiskuuttasi".

Ei muuten ollut mitenkään vaikea sellaista löytää, kaikki nuoruuden exät ovat olleet samaa miestyyppiä. Nyt ollaan oltu miehen kanssa jo 11 vuotta yhdessä ja jaetaan kotityöt tasapuolisesti, paitsi jos olen lasten kanssa hoitovapaalla, silloin tietenkin teen enemmän.

Muistakaa te turhakemiehen vaimot, että tyttärillenne ja pojillenne muodostuu siinä mukava miehenmalli, jota he sitten tulevat todennäköisesti toistamaan omissa avioliitoissaan.

Itse heittäisin nyhjäkkeen tylysti pihalle, koska tiedän, että niitä parempia löytyy kyllä ihan oikeasti pilvin pimein. Ei täydellisiä, vaan hyviä, vastuullisia, aikuisia miehiä, jotka ottavat osaa perheensä elämään.

Naapurin rouva heitti miehensä pihalla pari kuukautta sitten itsekkyyden ja osallistumattomuuden takia. Mies ei suostunut esim. heräämään vuoroaamuina erittäin vaativan vauvan kanssa aikaisin, vaikka vaimo oli jo sairastunut masennukseen osittain unenpuutteen seurauksena. Mies ei myöskään osallistunut mihinkään kotitöihin, vaan odotti sohvannurkassa palvelua.

Nyt mies asuu siskonsa kanssa ja itkee vaimonsa perään. Vaimo kertoi minulle, että työmäärä kotona väheni yhtäkkiä todella paljon, kun mies lähti pois jaloista sotkemasta. Ei aio olla enää ikinä kenekään piika ja ovimatto, itsekunnioitus siinä kuulemma meni ja pahasti.

luulempa hänen vielä anelevan miestä takasin, herkkuseksin merkeissä. naiset eivät voi elää ilman herkkuseksiä

T; 11cm mies

muistakaa arkipäivässä hymy, kujeilu, kaunis pukeutuminen, avuliaisuus, pienet huomionosoitukset, rakastavat sanat ja miehen kehuminen ja ihastelu.



Miten te voitte valittaa miehenne sohvalla makoilusta, jos itse laiminlyötte niitä asioita, joihin panostitte silloin kun suhde oli vielä tuore. Nyt kun olette saaneet miehen iskettyä, katsotte oikeudeksenne näyttää hapanta naamaa ja kulkea venähtäneissä verkkareissa kotona.