Onko väärin kertoa teinille totuudenmukaisesti miksi äiti ja isi eivät ole enä yhdessä?

kertoa pettämisestä, juomisen hän varmasti huomaa/tietää itsekkin? Pettämiseen saattaa olla syynsäkin, en halua syylistää tietämättä, mutta mielestäni se ei kuulu lapsille/nuorille vaan voi jäädä "aikuisten asioiksi", ethän varmasti kerro kaikkia omia asioitasikaan nuorelle? Mielestäni, ei ole aikuismaista käytöstä ehdointahdoin pilata lasten ja isän välisiä suhteita. Lapsi ei ole koskaan voinut valita vanhempiaan, vanhemmat kylläkin isän tai äidin lapselleen...

Teini-ikäisellä on oikeus tietää totuus ja punnita omaa asemaansa faktojen pohjalta.



Valheet palljastuvat aina ennemmin tai myöhemmin ja aiheuttavat sitä enemmän tuhoa mitä pitempään aikaa kuluu.

mitään, ei se muuta asioita sen paremmaksi.

minä kertoisin syyn ihan suoraan, mutta ei mitään yksityiskohtia tms. "ruotimista" tai turhaa haukkumista



lapsi voi sitten kysyä lisää jos haluaa kuulla

"syyn" omille niskoilleen. Miehet osaavat tämän.

ja erotessa kolme lapsista teinejä ja kolme alle 7v. Nyt erostamme on aikaa 10v ja teinit ovat itse ymmärtäneet, ettei minun ja isänsä eron ainoa syy ollut alkoholi.

Ei niitä yksityiskohtia tarvii kertoa, mutta että todelliset syyt tulee julki.

Aika monet meistä eronneista huomaavat vasta vuosien jälkeen syitä, jotka myös olivat vaikuttamassa eroon. Ne pinnalliset syyt eivät aina ole niitä ainoita. Miksi mies pohjimmiltaan oli uskoton? Mikä tarve ajoi hänet tarttumaan pulloon? Oletko ap nyt ihan varma, että tiedät?

mutta me erosimme aikanaan, koska mies oli jatkuvasti uskoton.

Mutta siis... Mä ajattelisin kanssa niin, että teini-ikäiselle voisi totuudenkin jo kertoa, MUTTA nimenomaan VAIN perusasiat. Ei tarvitse lähteä ruotimaan mitään yksityiskohtia.

että erosi äitini kanssa koska äiti oli huora. Hieno homma. Meni maku koko äijästä. Törkee ukko. Mitä ihmettä mä sillä tiedolla teen? Kun se mun huoramutsinikin on jo nykyisin ollut 20 vuotta naimisissa sen toisen miehen kanssa. Ihana äiti se on kumminkin mulle. Säälittävää jos vanhemmat eivät luota lapsensa älyyn ymmärtää itse asioita vaan katkerana kertovat kaiken. Säälittävää.

13-14 vuotias on lapsi vielä eikä pettämiset kuulu lapselle, ja tosiaan juomisen on varmasti huomannu itsekin ja sen voi sanoa syyksi jos lapsi kysyy. jos ei kysy älä sano mitään.



toisaalta jos teini on pikemminkin 16-17 v eli melkein täysi-ikäinen, voi pettämisestä kertoakin JOS teini sitä syytä tivaa. edelleenkin jos hän ei kysele, ei asia hänelle kuulu eikä sun kuulu sitä erikseen painottaa.



kuulostaa kyllä siltä että haluat tehdä lapselle selväksi että ero oli hänen isänsä syytä. niin kuin varmasti olikin. mutta muista että lapset ja teinitkin saattavat ajatella omien vanhempien vikoja hyvin nurinkurisesti omana syynään. jos painotat lapselle sitä isän juomista ja pettämistä hän saattaa, vaikka vain alitajuisestikin, kuitenkin miettiä olisiko hän itse kuitenkin jollain lailla syypää ja eikö hän olisi voinut jotenkin estää eron.



fiksuna aikuisena ja vanhempana toimisit niin että vaikka lapsi kyselisikin syitä, sanoisit että erossa niin kuin avioliitossakin on aina kaksi osapuolta ja syitä oli monia eivätkä ne kuulu lapsille, ja että ero oli väistämätön eikä kukaan voinut sitä estää mutta molemmat vanhemmat rakastavat lapsiaan ja haluavat heidän parastaan.

teini? On eri asia kertoa 13-vuotiaalle kuin 17-vuotiaalle teinille.



Minun mielestäni aikuisten parisuhde on aikuisten parisuhde ja itse en olisi halunnut tietää aikuisten parisuhdeasioita teininä. Väkisinkin vanhemmat kertovat asioista itselleen edullisesti, mikä vaikuttaa sitten lasten ja vanhempien välisiin suhteisiin.



Itse elin aikamoisen kriisin, kun nuorena aikuisena tajusin miten minut oli vedetty liian nuorena vanhempieni parisuhteeseen ja kerrottu ongelmista liian suoraan. Kyse ei ollut erotapauksesta, mutta muuten huonosta suhteesta.



Älä kerro.

IKhan asiallisesti vain faktat todeten, ilman mitään haukkumisia tai asioiden ruotimista tms.

eron syistä rehellisesti. Joka tapauksessa he huomaavat asioita, kuulevat juttuja jne. ja ovat takuulla kuulleet myös riitoja, ja siksi heille pitää rehellisesti kertoa eron syyt. Asiaa ei saa jättää peikoksi taustalle kummittelemaan, sillä isotkin lapset todella helposti saavat asiat kääntymään itseensä jos heille ei kerrota totuutta vaan he joutuvat itse tekemään päätelmiä aistimastaan kireydestä.



Paras olisi, jos tuo pettänyt isä kertoisi itse lapselle ja myös pyytäisi häneltä anteeksi perheen rikkomista, tämä helpottaisi todella paljon lapsen selviytymistä, vaikka ei todellakaan helppoa aikuisille olekkaan.

ja muistathan että tuo on vaan SINUN totuutesi. Isän totuus tapahtumista voi olla hyvin toisenlainen. Muutama aiempi vastaaja hyvin fiksusti toikin asioita esille lapsen näkökulmasta, ja sinun pitäisi mielestäni nyt pystyä esittämään asiat hyvin neutraalisti liikaa tapahtumia repostellen ja korostamaan että sinun näkemyksesi ja tunteesi oli tuo.

eron syistä rehellisesti. Joka tapauksessa he huomaavat asioita, kuulevat juttuja jne. ja ovat takuulla kuulleet myös riitoja, ja siksi heille pitää rehellisesti kertoa eron syyt. Asiaa ei saa jättää peikoksi taustalle kummittelemaan, sillä isotkin lapset todella helposti saavat asiat kääntymään itseensä jos heille ei kerrota totuutta vaan he joutuvat itse tekemään päätelmiä aistimastaan kireydestä.

Paras olisi, jos tuo pettänyt isä kertoisi itse lapselle ja myös pyytäisi häneltä anteeksi perheen rikkomista, tämä helpottaisi todella paljon lapsen selviytymistä, vaikka ei todellakaan helppoa aikuisille olekkaan.

mutta olen kyllä sitä mieltä että ongelmista on hyvä jollain tavoin kertoa. Tämä juontaa omasta lapsuudestani,jossa esitettiin niin hyvä perhettä vaikka totuus oli ihan toinen. Minut jätettiin sairaan vanhemman "raadeltavaksi" ja uskoisin että jos terve vanhempi olisi puolustanut minua ja selittänyt asioita, en olisi mennyt niin rikki. Nyt minut jätettiin aivan yksin selviytymään mielipuolen kanssa.

Oma äitini kertoi minulle juuri tuonlaisia asioita teininä, ja tuntui siltä, että hän halusi vain kaataa niskaani oman sekavan elämänsä (johon isäni toki osallisena). Jos tarkoituksenasi on kiillottaa omaa kuvaasi, se voi mennä juuri päinvastoin, ainakin minua rupesi inhottamaan juuri äitini (isäni ei ole koskaan heidän suhteestaan minulle negatiivista kertonut, vaikka äitinikin on pettänyt häntä), joka jakoi kanssani kaikenlaisia yksityiskohtia joita en olisi halunnut tietää...

miten sillä isällä voisi olla joku oikeampi tai parempi tai ylipäätään eri totuus?

ja muistathan että tuo on vaan SINUN totuutesi. Isän totuus tapahtumista voi olla hyvin toisenlainen. Muutama aiempi vastaaja hyvin fiksusti toikin asioita esille lapsen näkökulmasta, ja sinun pitäisi mielestäni nyt pystyä esittämään asiat hyvin neutraalisti liikaa tapahtumia repostellen ja korostamaan että sinun näkemyksesi ja tunteesi oli tuo.

Minulla on vieläkin äitiin huonot välit. Juuri siksi, että peitteli isän ryyppäämistä, hakkaamista ja pettämistä.



Johan me tiedettiin, millainen isä on. Mutta äiti vain selitti, että aikuisten asioita ja perheriidassa puolet on kummankin syytä. Isä käyttäytyy noin vain siksi, että on väsynyt ja hän ärsyttää silloin isää.



Olisi ollut helpompaa jos olisi puhuttu asioista oikeilla nimillä.

fiksuna aikuisena ja vanhempana toimisit niin että vaikka lapsi kyselisikin syitä, sanoisit että erossa niin kuin avioliitossakin on aina kaksi osapuolta ja syitä oli monia eivätkä ne kuulu lapsille, ja että ero oli väistämätön eikä kukaan voinut sitä estää mutta molemmat vanhemmat rakastavat lapsiaan ja haluavat heidän parastaan.

näinpä. mitä ei korva ei kuule sitä sydän ei sure.

itse tiedän appeni pettävän nykyistäkin vaimoaan, sillä olemme asiasta tämän "anoppipuoleni" kanssa puhuneet, mutta mieheni ja hänen sisaruksensa eivät asiasta tiedä. jos mieheni kysyisi minulta, kertoisin, mutta juoruamiseen en aio sortua. olen sitä mieltä että lapset ja nuoret saavat aikuistuttuaan itse kysellä, mikäli se heitä kiinnostaa, mutta lapselle ja nuorelle pienikin särö siinä omassa vanhemmassa voi olla tosi raskas paikka.. anna siis lapselle aikaa, ajan myötä hän osaa nähdä vanhemmassa niitä huonoja piirteitä jotka ahdingon ja eron ovat aiheuttaneet, niin isässään kuin äidissään. loppupeleissä ero on kuintekin sinun ja entisen miehesi välinen, miksi aiheuttaa sillä tuskaa lapselle tai nuorelle? mikään totuutta lähenteleväkään vastaus ei kuitenkaan ole mikään absoluuttinen totuus..