Lue keskustelun säännöt.
Synnytys ahdistaa kun ei paikkaa mihin esikoinen siksi aikaa!
22.02.2010 |
Haluan niin miehen mukaan synnytykseen! Mutta meillä on 2v esikoinen, ja asumme paikkakunnalla jossa lähelläkään ei ole sukulaisia tai muita oikein läheisiä ihmisiä. Olemme tutustuneet ns. hiekkalaatikkoporukkaan, ja heitä voisikin pyytää avuksi jos tarvitsee päästä päivällä vaikka lääkäriin, mutta synnytys.. lähtö saattaa tulla yöllä ja kestää pitkään, mihin laittaa esikoinen? Ei ole ollut juuri missään hoidossa eli ilman vanhempia, ei oikein voi puolitutuille viedä äkkiyllätäen. Ja keneltä puolitutulta kehtaa sellaista pyytääkään. Ahdistus, mitä tällaisessa tilanteessa voi tehdä?
Kommentit (65)
ystävää,kaveria mukaan synnytykseen miehen sijasta,doulaa??
mieheni sai aivoruhjeen (halvaantui ym) ja en saanut kunnalta apua 1v lapsen hoitamiseen,jotta olisin voinut akuuttihetkinä olla sairaalassa,oli pakko pitää lasta kokoajan mukana,että hyviltä kuullostaa monen kunnan palvelut mun korvissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heille tilanteesi on hyvin läheinen (kun vasta synnyttäneet itsekin) ja ovat varmasti empaattisia. Olen varma, että joku tai useampikin heistä tarjoaa hoitopaikkaa.
Ja kyllähän se synnytys sitten yksinkin sujuu, jos mies ei pääse mukaan.
Mutta olen aivan varma, että hiekkalaatikkotuttavat olisivat vain iloisia voidessaan olla apuna näin tärkeässä tilanteessa. Meillä päin ainakin apua toimii. Minulle puolitutut tulivat jopa tarjoamaan apua vastaavassa tilanteessa.
olen itsekin ollut ap:n kaltaisessa tilanteessa monta kertaa. Ja kyllä meillä on paljon sukulaisia (työssäkäyviä, välimatkaa monta sataa km), naapureita, ystäviä ja kavereita. Kaikki ystävät ovat töissä, ei heitä voi pyytää jäämään palkattomalle virkavapaalle muutaman tunnin varoitusajalla.
Joko hankit jostain sen vahdin lapselle (tuttavat, neuvolan kautta, isovanhemmat tai muut sukulaiset kaukaa), tai sitten hankit itsellesi muuta seuraa synnytykseen, tai lähdet synnyttämään yksin. Tosin ethän sinä siellä varmaan yksin joudu olemaan, kätilöt on ja varmaan siihenkin löytyisi joku opiskelija tms. ylimääräiseksi avustajaksi. Yksinkertaista.
Ymmärrän, että tilanne ahdistaa, mutta sitten on vain käytävä tuumasta toimeen ja alettava kyselemään joka suunnalta apua.
kaverit, sukulaiset jne.?? Eikö teillä ole tosiaan yhtäkään kaveria, jota voisi pyytää olemaan on-call? Tai naapuria?? Minkälaisia ihmissuhteita teillä oikein on??
Useimmat kaverit on töissä. Monestako työpaikasta voi jäädä ex-tempore pois ilmoituksella "kaveri synnyttää ja mun pitää hoitaa sen isompaa lasta"?
Voin kertoa, ettei ainakaan minun!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en jaa vessa-asioita mieheni tai muiden ihmisten kanssa,
joten en minäkään riemusta kiljuisi vastaavassa tilanteessa synnytyksessä. Toki kaikki on inhimillistä ja elämään kuuluvaa, mitä synnytyksessä tapahtuu, mutta ymmärrän nolostumisen tunteen.siis voi iiiikk...ihanko kakkaa tuli -"kauheeta" voi tsiisus näitä nykyäjan prinsessoja jotka ei voi miestä ottaa synnytykseen ettei se prinssi näe kakkaa... Millainen parisuhde teillä ihmiset on jos tuollaista pitää hävetä tai jos se mies siitä oikeasti kauhistuu, niin millaisia tissiposkia teilläö on miehinä. Kyllä siinä tilanteessa on varmaan muuta miehelläkin mielessä kuin "iik yks kakka" ja jos ei ole niin sitten tosiaa parempi että se nyhvertö hoitaa esikoista siellä kotona.
En minäkään miehen kanssa yhdessä paskalla käy, mutta älykäs ihminen kun mieheni on niin hän ymmärtänee kuitenkin, niin tuskin se mikään salaisuus on että minäkin joudun aina välillä vessassa käymään.
Synnytyksessä kun lapsi syntyy niin kyllä se on niin ihmeellinen ja hieno kokemus, että pitää todella olla tissiposki hienohelma ukko, jos järkyttyy siitä että sieltä saattaa tulla muutkin tavaraa kuin pelkkä lapsi.
Ja ainakin omalta kohdalta täytyy sanoa, että siinä vaiheessa kun lasta ulos ponnistin, niin en todellakaan ollut huolissaan jostain niin maallisesta kuin kakasta. Jos sitä tuli niin tuli, pikku juttu siihen nähden että tuli myös vauva.
Ja mieheni joka mukana oli, on puhunut synnytyksestäni ainoastaan ihaillen sitä, kuinka hienosti jaksoin sekä tuntien kivun, että lopun ponnistuksen.
Tosin meillä kyllä erittäin avoimet ja läheiset välit, joten en häpeä itseäni mieheni edessä.
mies kerkesi aamuksi kotiin,vähän vaan myöhästyin töistä,olin kyllä aika väsy kun en saanut yhtään nukuttua,mutta olin "aarre" ystävälleni jolla ei ollut muita tuttuja uudella paikkakunnalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos yöllä tulee lähtö. En ala miestä ja lasta herättelemään, painan taksilla Jorviin. Mies voi tulla sitten aamulla, kun vie lapsen mummolle hoitoon. Mies oli "ihan kiva" mukana ekassa synnytyksessä, mutta eiköhän siitä toisesta yksinkin selviä. Kuten joku totes, niin voi keskittyä siihen synnytykseen.
Kyllä synnytyksessä taitaa se kysymys, tuliko kakka vai ei lopun ponnistusvaiheessa olla aivan yhdentekevä juttu ja melkoinen hienohelma pitää miehen olla, jos ei sitä kestä. Minä en edes ajattelisi moista enkä kyllä älyäisi hävetäkään asiaa. Kyllä se kakka on pieni asia siinä rytäkässä, ja sitä nyt ainakaan ei pitäisi hävetä mitenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä jos yrittäisit nyt jo löytäää vaikka lähikaupan ilmoitustaulun avulla jonkun nuoren, joka voisi joskus olla lapsenvahtina. Pyytääisit nyt jo muutamana iltana ja viettäisitte miehen kanssa aikaa kaksistaan. Sopisitte sitten, että soitatte jos vauva syntyy illalla tai yöllä. Päiväsaikaa sopisin jonkun hiekkalaatikkotutun kanssa järjestelyistä, mutta yöllä voi olla mukavinta jos 2v saa nukkua omassa sängyssä.
Meillä on ollut kerran tällainen "nuori" vahtimassa ja kerran appi tuli toiselta paikkakunnalta, ajoaikaa n. 2,5 tuntia. Molemmilla kerroilla mä lähdin ensin sairaalaan ja mies tuli sitten myöhemmin kun tiedettiin, että kohta lapsi syntyy. Mies jäi siis hoitelemaan muita lapsia osaksi aikaa ja odottamaan lapsenvahtia.
Itse ole myös vahtinut toisten lapsia kun äiti ja isä on olleet synnärillä. Sellaisen palveluksen tekee ihan mielellään ja siitä jää hyvä mieli.
Minä ainakin voisin pitää lomapäivän tai palkattoman vapaan jos lomat jo pidetty. Asiasta olisin tietysti pomolle etukäteen sanonut niin osaa varautua.
Voithan sä sairastuakin äkillisesti.
kaverit, sukulaiset jne.?? Eikö teillä ole tosiaan yhtäkään kaveria, jota voisi pyytää olemaan on-call? Tai naapuria?? Minkälaisia ihmissuhteita teillä oikein on??
Useimmat kaverit on töissä. Monestako työpaikasta voi jäädä ex-tempore pois ilmoituksella "kaveri synnyttää ja mun pitää hoitaa sen isompaa lasta"?
Voin kertoa, ettei ainakaan minun!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jaksanut lukea kaikkia viestejä. Eli tulee varmaan päällekkäisiä ajatuksia.
Minun sisko synnytti kakkosensa vieraassa maassa, ei todellakaan sukulaisia lähelläkään. Niin vaan reippaasti hyvissä ajoin kysyi siltä hiekkalaatikko-ystävältä apua, ja esikoinen oli yötä tämän uuden ystävän luona.
Ihan oikeasti, itse ainakin mielelläni auttaisin, jos tietäisin, että joku tarvitsee apua. Ja itse asiassa, erään hiekkalaatikkotuttavuuden kanssa on juuri sovittu, että mikäli hänen vanhempansa eivät ehdi 200 km päästä hätiin, niin he tuovat esikoisen meille synnytyksen ajaksi. Eli suu auki vaan, sillä ne asiat selviää.
Eli ei ole ystäviä tai sukulaisia lähimaillakaan, asutaan ulkomailla. Kun kakkonen syntyy, jää mies kotiin ja minä synnytän yksin. Harmittaa oman ja miehen puolesta mutta ei voi mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja voisiko tehdä niin, että raskauden loppuvaiheessa joku isovanhemmista tulee aina perjantaina viikonlopuksi vierailulle, jos synnytys sattuisi käynnistymään silloin?
Mitä jos yrittäisit nyt jo löytäää vaikka lähikaupan ilmoitustaulun avulla jonkun nuoren, joka voisi joskus olla lapsenvahtina. Pyytääisit nyt jo muutamana iltana ja viettäisitte miehen kanssa aikaa kaksistaan. Sopisitte sitten, että soitatte jos vauva syntyy illalla tai yöllä. Päiväsaikaa sopisin jonkun hiekkalaatikkotutun kanssa järjestelyistä, mutta yöllä voi olla mukavinta jos 2v saa nukkua omassa sängyssä.
Meillä on ollut kerran tällainen "nuori" vahtimassa ja kerran appi tuli toiselta paikkakunnalta, ajoaikaa n. 2,5 tuntia. Molemmilla kerroilla mä lähdin ensin sairaalaan ja mies tuli sitten myöhemmin kun tiedettiin, että kohta lapsi syntyy. Mies jäi siis hoitelemaan muita lapsia osaksi aikaa ja odottamaan lapsenvahtia.
Itse ole myös vahtinut toisten lapsia kun äiti ja isä on olleet synnärillä. Sellaisen palveluksen tekee ihan mielellään ja siitä jää hyvä mieli.
meille kävi hyvin siinä mielessä, että isommat lapset lähtivät juuri lomalleen isälleen (eri isä kuin kuoluksella), kun nuorin päätti syntyä. Etäisä ei olisi normaalisti tullut kyseeseen väli- ja koulumatkojen yms takia. No tämä ei auttanut ap:tä, mutta tiedän tunteen.
Mutta meillä tarjosivat apuaan myös miehen työkaverit, lupasivat, että yölläkin saa soittaa. Joten uskoisin, että puolituttukin auttaa tällaisessa tilanteessa. Ja ei se 2-vuotias varmaan isoja traumoja saa, jos tuntematonkin hoitaja tulee vähäksi aikaa. Niin ja meillä oli myös sukulainen viikon lasketun ajan tienoilla, mutta heti kun hän lähti (ei voinut jäädä enää pidemmäksi aikaa), vauva päätti syntyä, siis parin päivän päästä. Mutta se vieras varmasti jotenkin pitkitti synnytyksen alkamista. Koska olen sellainen, joka ei voi olla ihan rennosti, kun vieraita talossa.
vaan siitä, etten ainakaan itse halua käydä vessassa toisten läsnäollessa. Ei kai se parisuhde siihen kaadu, jos vaimo ulostaa synnytyksessä miehensä ja hoitajien läsnäollessa, mutta ei kai se mikään erityisen kallisarvoinen muisto ole, enemmänkin nolo - minkäs teit.
Luuleeko teidän miehet ihan tosissaan, ettette käy paskalla?? Näiden juttujen on pakko olla urbaanilegendaa.
Itse asiassa olen tosi tyytyväinen siitä, että mies ei ollut paikalla. Syynä oli se, että suoli tyhjeni lopullisesti vasta ponnistusvaiheessa... Hävetti muutenkin ihan riittävästi eli oli vaan hyvä, kun mies ei ollut paikalla!
että muutimme perheen kanssa uudelle paikkakunnalle ja loistavan hyvä äitiverkosto jäi vanhalle paikkakunnalle. Alkuun oli orpoa, kun piti rakentaa arjen sosiaalinen verkosto täysin uudelleen. Osa ystävistä asui kauempana, osa eli eri elämänvaihetta eli olivat töissä, lähimmät sukulaiset 250 kilometrin päässä jne.
Elämä on ihmeellistä. Kaikilla ei ole samanlaista kuin sinulla! Mieti tilannetta, että muuttaisit ulkomaille. Ketä soittaisit apuun? Ei aina ole kyse eristyneisyydestä tai kyvyttömyydestä ihmissuhteisiin. Elämäntilanteet vain voivat olla joskus erilaisia.
Missä ylipäätään on teidän kaikki kaverit, sukulaiset jne.?? Eikö teillä ole tosiaan yhtäkään kaveria, jota voisi pyytää olemaan on-call? Tai naapuria?? Minkälaisia ihmissuhteita teillä oikein on??
Miltä tuntuisi, jos hammaslääkäri peruisi puoli vuotta odottamasi ajan? Tai kampaaja ei väkertäisikään hiuksiisi hääkampausta? Pappi skippaisi hautajaiset? Opettaja jättäisi lapsesi luokan yksin, kun ystävä tarvitsee enemmän?
Tottakai on tilanteita, jolloin elämä ajaa työn ohi, mutta ei aina ole työpaikan vika, jos siitä ei ole helppoa irrottautua.
Millaista työtä sinä teet?
Minä ainakin voisin pitää lomapäivän tai palkattoman vapaan jos lomat jo pidetty. Asiasta olisin tietysti pomolle etukäteen sanonut niin osaa varautua. Voithan sä sairastuakin äkillisesti.
kaverit, sukulaiset jne.?? Eikö teillä ole tosiaan yhtäkään kaveria, jota voisi pyytää olemaan on-call? Tai naapuria?? Minkälaisia ihmissuhteita teillä oikein on??
Useimmat kaverit on töissä. Monestako työpaikasta voi jäädä ex-tempore pois ilmoituksella "kaveri synnyttää ja mun pitää hoitaa sen isompaa lasta"? Voin kertoa, ettei ainakaan minun!
kyvyttömyytenä ylläpitää ihmissuhteita. Mä olen elämässäni muuttanut paljon, myös ulkomaille, ja uusiin kaupunkeihin. Ja aina, ihan joka paikassa, olen saanut ystäviä ja kavereita. Jotkut toki läheisimpiä kuin toiset. Enkä todellakaan pidä itseäni mitenkään erikoisena tai yltiösosiaalisena.
että muutimme perheen kanssa uudelle paikkakunnalle ja loistavan hyvä äitiverkosto jäi vanhalle paikkakunnalle. Alkuun oli orpoa, kun piti rakentaa arjen sosiaalinen verkosto täysin uudelleen. Osa ystävistä asui kauempana, osa eli eri elämänvaihetta eli olivat töissä, lähimmät sukulaiset 250 kilometrin päässä jne. Elämä on ihmeellistä. Kaikilla ei ole samanlaista kuin sinulla! Mieti tilannetta, että muuttaisit ulkomaille. Ketä soittaisit apuun? Ei aina ole kyse eristyneisyydestä tai kyvyttömyydestä ihmissuhteisiin. Elämäntilanteet vain voivat olla joskus erilaisia.
Missä ylipäätään on teidän kaikki kaverit, sukulaiset jne.?? Eikö teillä ole tosiaan yhtäkään kaveria, jota voisi pyytää olemaan on-call? Tai naapuria?? Minkälaisia ihmissuhteita teillä oikein on??
kaverit, sukulaiset jne.?? Eikö teillä ole tosiaan yhtäkään kaveria, jota voisi pyytää olemaan on-call? Tai naapuria?? Minkälaisia ihmissuhteita teillä oikein on??