Lue keskustelun säännöt.
Synnytys ahdistaa kun ei paikkaa mihin esikoinen siksi aikaa!
22.02.2010 |
Haluan niin miehen mukaan synnytykseen! Mutta meillä on 2v esikoinen, ja asumme paikkakunnalla jossa lähelläkään ei ole sukulaisia tai muita oikein läheisiä ihmisiä. Olemme tutustuneet ns. hiekkalaatikkoporukkaan, ja heitä voisikin pyytää avuksi jos tarvitsee päästä päivällä vaikka lääkäriin, mutta synnytys.. lähtö saattaa tulla yöllä ja kestää pitkään, mihin laittaa esikoinen? Ei ole ollut juuri missään hoidossa eli ilman vanhempia, ei oikein voi puolitutuille viedä äkkiyllätäen. Ja keneltä puolitutulta kehtaa sellaista pyytääkään. Ahdistus, mitä tällaisessa tilanteessa voi tehdä?
Kommentit (65)
mutta kaikilla opeilla ei ole varaa ottaa palkatonta vapaata, vaikka miten hyvä ystävä sattuisi synnyttämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikissa ammateissa ja työpaikoissa ei ole helppoa järjestää sijaista. Ihanko oikeasti ei haittaisi yhtään, vaikka pitopalvelun pitäjä soittaisi hääpäivän aamuna, että sori, nyt jää baakkelsit ja pataruuat laittamatta, täytyy lähteä kaverin synnytykseen mukaan?
Edelleen sama se onko työntekijä sairaana vaiko lomalla Kyllä taatusti hammaslääkäreille, opettajille, papeille jne tulee äkillisiä odottamattomia/ennalta arvaamattomia menoja. Siihen pitää vaan sopeutua ja työpaikalla olla suunnitelma poissaolojen suhteen. Vai pitääkö esim mahataudissa mennä töihin?
Miltä tuntuisi, jos hammaslääkäri peruisi puoli vuotta odottamasi ajan? Tai kampaaja ei väkertäisikään hiuksiisi hääkampausta? Pappi skippaisi hautajaiset? Opettaja jättäisi lapsesi luokan yksin, kun ystävä tarvitsee enemmän? Tottakai on tilanteita, jolloin elämä ajaa työn ohi, mutta ei aina ole työpaikan vika, jos siitä ei ole helppoa irrottautua. Millaista työtä sinä teet?
Minä ainakin voisin pitää lomapäivän tai palkattoman vapaan jos lomat jo pidetty. Asiasta olisin tietysti pomolle etukäteen sanonut niin osaa varautua. Voithan sä sairastuakin äkillisesti.
kaverit, sukulaiset jne.?? Eikö teillä ole tosiaan yhtäkään kaveria, jota voisi pyytää olemaan on-call? Tai naapuria?? Minkälaisia ihmissuhteita teillä oikein on??
Useimmat kaverit on töissä. Monestako työpaikasta voi jäädä ex-tempore pois ilmoituksella "kaveri synnyttää ja mun pitää hoitaa sen isompaa lasta"? Voin kertoa, ettei ainakaan minun!
Ei, vaikka olisi kyse opettajan sairastumisesta.
Miten joillakin on se käsitys, että kaikissa työpaikoissa voidaan/ saaadaan sijaisia kuin napilla painamalla ja ettei ole niin suurta väliä, tekeekö työntekijä ne työt, mitä on suunniteltu? Millaista työtä teette te, joissa poissaolonne ei tunnu missään?
kyllä opettaja voi jäädä pois, sitten otetaan sijainen mutta kaikilla opeilla ei ole varaa ottaa palkatonta vapaata, vaikka miten hyvä ystävä sattuisi synnyttämään.
Luitkohan ajatuksella, mitä kirjoitin:
"loistavan hyvä äitiverkosto jäi vanhalle paikkakunnalle. Alkuun oli orpoa, kun piti rakentaa arjen sosiaalinen verkosto täysin uudelleen..." Siis alkuun oli orpoa (=ei enää). Ja entisellä paikkakunnalla oli loistavan hyvä äitiverkosto (johon siis kuuluin).
Kyllä mä pitäisin täydellistä kaverittomuutta kyvyttömyytenä ylläpitää ihmissuhteita. Mä olen elämässäni muuttanut paljon, myös ulkomaille, ja uusiin kaupunkeihin. Ja aina, ihan joka paikassa, olen saanut ystäviä ja kavereita. Jotkut toki läheisimpiä kuin toiset. Enkä todellakaan pidä itseäni mitenkään erikoisena tai yltiösosiaalisena.
että muutimme perheen kanssa uudelle paikkakunnalle ja loistavan hyvä äitiverkosto jäi vanhalle paikkakunnalle. Alkuun oli orpoa, kun piti rakentaa arjen sosiaalinen verkosto täysin uudelleen. Osa ystävistä asui kauempana, osa eli eri elämänvaihetta eli olivat töissä, lähimmät sukulaiset 250 kilometrin päässä jne. Elämä on ihmeellistä. Kaikilla ei ole samanlaista kuin sinulla! Mieti tilannetta, että muuttaisit ulkomaille. Ketä soittaisit apuun? Ei aina ole kyse eristyneisyydestä tai kyvyttömyydestä ihmissuhteisiin. Elämäntilanteet vain voivat olla joskus erilaisia.
Missä ylipäätään on teidän kaikki kaverit, sukulaiset jne.?? Eikö teillä ole tosiaan yhtäkään kaveria, jota voisi pyytää olemaan on-call? Tai naapuria?? Minkälaisia ihmissuhteita teillä oikein on??
Kyllä taatusti hammaslääkäreille, opettajille, papeille jne tulee äkillisiä odottamattomia/ennalta arvaamattomia menoja. Siihen pitää vaan sopeutua ja työpaikalla olla suunnitelma poissaolojen suhteen. Vai pitääkö esim mahataudissa mennä töihin?