Blogi lastensuojelutapauksesta Espoossa

Eli lapset pantaisiin perhekotiin.

todennäköisesti katsotaan, että vanhempien kasvatusongelmat on sitä luokkaa, ettei niitä pystytä ratkaisemaan millään pienillä tukitoimilla tai sellaisilla mitkä vanhemmille kävisivät. Ja kannattaa muistaa, että kuten vanhempi kirjoittaa, tuossa blogissa on vain pätkiä lausoinnoista. Ei ole vaikea arvata millä perusteella ne on valittu ja mitä on jätetty pois.

Ja vaikka katsottaisiinkin, voidaan myös nähdä väärin.



Ja sossu tekee itse ihan samaa: poimii sopivat pätkät ja jättää epäsopivat pois.

siellä on lapsia, joilla on pieniä neurologisia ongelmia, oppimisvaikeuksia, kielen kehityksen erityisvaikeuksia tai tarkkaavaisuushäiriötä. Nämä ongelmat kulkevat suvussa -- jos yhdellä lapsella on dysfasia tai adhd, on toisella sama ongelma todennäköisemmin kuin jos sisarus olisi terve. Ihan kuten allergiat tai näköongelmat, sukurasitus painaa. Ei determinoi, mutta lisää todennäköisyyttä. Jospa molemmilla lapsilla on adhd tai dysfasia? tai muu lukiongelma tms? Minusta äiti vaikuttaa varsin täyspäiseltä ja tämä keskustelu .. pelottavalta.

Jos lapset ovat pienluokalla, siitä ei lähde sossuun mitään ilmoitusta. Eikä myöskään lapsen sairauksista mitään automaatti-ilmoitusta lähde minnekkään, joten perhe ei todellakaan ollut missään HAMPAISSA. (Vai syytätkö tässä nyt jo päiväkotia ja koululaitostakin?)

Ja vaikka katsottaisiinkin, voidaan myös nähdä väärin.

Molemmat lapset olleet tarkkailuluokalla alusta asti (eli oireet sen verran pahat ettei ole edes yritetty tavallista luokkaa) ja toisella jo tuossa iässä anoreksia. Sossun täytyy olla sokea kun ne ei näe, että asiat on mitä parhaiten.

on juuri tämä, että perheessä jossa äiti/ vanhemmat käyvät töissä ja koti on siisti ja lapset hyvin puettuja, ei voi olla mitään suuria ongelmia, eihän? Vain narkkarit ja juopot perheineen tarvitsevat lastensuojelua.



Voisin lastensuojelussa sosiaaliohjaajana työskentelevänä kommentoida sen verran, että todella pahoja (psyykkisiä, sekä perheen valtasuhteisiin liittyviä) ongelmia tavataan myös perheissä, joista ei naapurit ja tutut sitä ikinä uskoisi. Jos nyt vähän radikaalisti yleistäisin, että ehkä jopa pahimmat ongelmat (mitä olen työssäni kohdannut) on sattunut tällaisissa "kulissi-perheissä".



Tähän tapaukseen en ota mitään muuta kantaa kuin sen, että äiti ihmettelee blogissaan miten voikaan aiheettomasti tai näin vähäisin perustein lastensuojelun kynsiin joutua, niin itse en näkisi lapsen vakavaa syömishäiriötä aiheettomana tai vähäisenä perusteena.



Haluaisin siis vain oikoa tätä käsitystä " että miksi ei auteta niitä narkkarien ja juoppojen lapsia jotka oikeasti apua tarvitsevat" Aina ne ongelmat (pahatkaan) eivät näy ulospäin..

siellä on lapsia, joilla on pieniä neurologisia ongelmia, oppimisvaikeuksia, kielen kehityksen erityisvaikeuksia tai tarkkaavaisuushäiriötä.

heitä on moitittu siitä ettei lapsilla ole kavereita (siis kummallakaan!), mikä onkin isän mielestä hyvä, ottaen huomion minkälaista porukkaa heillä on koulukavereina. Tuon ylläolevan valossa kuulostaa tosi terveeltä tämäkin vanhempien käsitys.

eikä kodissa tarvitse olla silti mitään niin isoa vikaa, etteikö lapsen anoreksiaa voisi hoitaa asiallisesti sairaalassa.



Ja tarkkailuluokalle joutumisen syitäkin on miljoona sellaisia, että eivät johdu kodista tai vanhemmista.

pitäisi hoitaa terveydenhuollonammattilaisilla, ei perhekodilla. Johan tuo lapsi oli sellaiseen sijoitettu, eikä sairautta siellä hoidettu. Suomessa on satoja lapsia, jotka oireilevat, vanhempiensa vuoksi ja silti saavat asua kotonaan.

ole mikään syy joutua sosiaalityöntekijöiden hampaisiin.



Vai nuohoatko sinä innosta vinkuen syöpäosastolla uusia uhreja etsien?

on juuri tämä, että perheessä jossa äiti/ vanhemmat käyvät töissä ja koti on siisti ja lapset hyvin puettuja, ei voi olla mitään suuria ongelmia, eihän? Vain narkkarit ja juopot perheineen tarvitsevat lastensuojelua. Voisin lastensuojelussa sosiaaliohjaajana työskentelevänä kommentoida sen verran, että todella pahoja (psyykkisiä, sekä perheen valtasuhteisiin liittyviä) ongelmia tavataan myös perheissä, joista ei naapurit ja tutut sitä ikinä uskoisi. Jos nyt vähän radikaalisti yleistäisin, että ehkä jopa pahimmat ongelmat (mitä olen työssäni kohdannut) on sattunut tällaisissa "kulissi-perheissä". Tähän tapaukseen en ota mitään muuta kantaa kuin sen, että äiti ihmettelee blogissaan miten voikaan aiheettomasti tai näin vähäisin perustein lastensuojelun kynsiin joutua, niin itse en näkisi lapsen vakavaa syömishäiriötä aiheettomana tai vähäisenä perusteena. Haluaisin siis vain oikoa tätä käsitystä " että miksi ei auteta niitä narkkarien ja juoppojen lapsia jotka oikeasti apua tarvitsevat" Aina ne ongelmat (pahatkaan) eivät näy ulospäin..

miten juoppoäidin, pahoinpideltyä lasta on heitelty puolelta toiselle, ja äiti on saanut lapsensa jo 4 kertaa kotiinsa, vaikkei hänellä ole minkäänlaisia resursseja lapsensa hoitamiseen.

ihan vaan tiedoksi, että syömishäiriö on SAIRAUS eikä sosionomi ole omista luuloistaan huolimatta pätevä diagnosoimaan tai päättämään hoidosta. Syömishäiriöt hoidetaan ihan muualla kuin lastensuojelussa.



Itse opetan sivutoimisesti ulkopuolisena asiantuntijaopettajana sosionomeja kouluttavassa oppilaitoksessa. Kauhua tunnen, kun ajattelen, että se opiskelija-aines heppoisine opintoineen päättää perheiden asioista.

dysfasian takia. -ei vanhemman aiheuttama.

Painoa voi seurata myös kotona näkemättä terveydenhoitajan käyriä. -ei mitään laiminlyöntiä.

Voi ap, että sun piti laittaa tämä tänne näitten tietämättömien kotkien nokittavaksi.

mikä on lääketieteellinen pätevyytesi?



Entä mikä on oma sosioekonominen statuksesi? Oletko kovastikin köyhempi kuin nämä perheet, joita pidät kulissiperheinä?

Tähän tapaukseen en ota mitään muuta kantaa kuin sen, että äiti ihmettelee blogissaan miten voikaan aiheettomasti tai näin vähäisin perustein lastensuojelun kynsiin joutua, niin itse en näkisi lapsen vakavaa syömishäiriötä aiheettomana tai vähäisenä perusteena. Haluaisin siis vain oikoa tätä käsitystä " että miksi ei auteta niitä narkkarien ja juoppojen lapsia jotka oikeasti apua tarvitsevat" Aina ne ongelmat (pahatkaan) eivät näy ulospäin..

asianmukaiseen hoitoon, eikö niiden tukitoimien pitäisi olla koko perhettä tukevia?

niissä tilanteissa joissa vanhemmat joko pahentavat tilannetta (hoidon laiminlyönti ym) tai sitten lapsen sairaus (lähinnä psyykkiset sairaudet) ovat joko suoraan tai välillisesti vanhemman/vanhempien aiheuttamia..

Ei tietenkään, vaan laittaa julkiseksi vain ne aista, jotka kehtaa, eli ei niitä todellisia tilanteeseen johtaneita syitä.

Vanhemmathan ovat nimenomaan pyrkineet saamaan lapsen oikeaan hoitoon. Eikä kukaan ole todistanut, että ikäluokassa yleinen sairaus heistä johtuisi.

ole sellaisista perheistä että lapsi pitäisi huostaanottaa jne. Mutta tässä tapauksessa kyllä hälytyskellot soi. Alkean tuosta tarkkailuluokasta ja siitä että tyttö on noin nuori. En ole edes tiennyt, että noin nuorilla tytöillä on anoreksiaa, vaan olen luullut että se alkaa murrosiässä. Tuossahan on nyt se ongelma, ettei tytöllä edes murrosikä pääse alkamaan. Kyllä syömisestä kieltäytyvä nuorempi lapsi on minusta suuri hälytysmerkki.

Sen sijaan en ole koskaan tavannut avointa sossua, joka pysyisi totuudessa, eikä toimisi tarkoitushakuisesti.