Blogi lastensuojelutapauksesta Espoossa

Viime syksynä oli koulun jälkeen jossakin laitoksessa juuri tuon syömishäiriön vuoksi. Siellä oli tarkoitus valvoa, että lapsi syö jotain. Äiti on myös pyytänyt jotain tukea että lapsi söisi koulussa jotain, kun ei ole päässyt sairaalaan, jossa syömistä oikeasti valvottaisiin.

Tuolla laitoksessa suhteellinen paino on laskenut, vaikka lapsi sijoitettiin sinne juuri apua saamaan.

Jos lapsi sijoitetaan nyt laitokseen, jossa ei ole oikeanlaista ammatillista osaamista (ei esim. psykiatria ja lääkäriä), miten luulette sen olevan parempi vaihtoehto kuin hoito syömishäiriöihin erikoistuneella osastolla?

Äiti taitaa olla yli 180 cm ja hoikka. Tytär ei näytä mitenkään hirvittävän anoreksiselta, ainoastaan hoikalta. Ehkä äiti ei ole osannut vielä viime vuonna huolestua asiasta niin kovasti, kun terkkarikin on on asiaa vuoden hautonut. Ilmeisesti vanhemmat ovat heränneet asiaan, kun terkkari on eka kerran ottanut yhteyttä ja sen jälkeen ovat pontevasti vaatineet sairaalahoitoa.

Jos tyttö on kerran ollut osastollakin syömishäiriön takia. Mutta vaikea näihin asioihin on ottaa kantaa tuntematta täysin ihmisiä (myös viranomaispuolella, sekä tietysti vanhempia ja ennen kaikkea itse lapsia). Itse en olisi varmaan avautunut netissä, vaikka kokisinkin tulleeni väärin kohdelluksi, siitä saattaa olla enemmän haittaa kuin hyötyä. Enemmän suosittelisin vanhemmille lakimiehen palkkaamista ja omien ja lastensa konkreettisten oikeuksiensa selvittämistä.

Espoossa juoksee kaiket illat samanikäisiä kakaroita kännissä rööki huulessa, mutta kukaan ei ole huolestunut heistä...

lapsia annetaan juopoille äideilleen, vaikka lapsi olisi psyykkisesti aivan sekaisin(tunnen yhden) ja sitten ei löydy hoitopaikkaa noin sairaalle! Jos tyttö ei ole saanut apua sijaispaikassakaan, niin eikös sossun pitäisi herätä?

Jos sun lapsesi olisivat avohuollon tukitoimina sijoitettuina laitoksessa, niin kävisitkö töissä, hoitaisit kotia, kävisit kaupassa jne. IHAN NORMAALISTI?



Itse todellakin minimoisin kaikki tekemiset: söisin hampurilaisen autossa matkalla tapaamaan lapsia, jättäisin siivoamiset sikseen jne. Jotta voisin olla mahdollisimman paljon lasteni seurassa. En yhtään ihmettele, että sijoituspaikassa ihmetellään vanhempien toimintaa, jos ovat töissä viiteen, sitten käyvät kaupassa, imuroivat talon, hoitavat lemmikit- no sitten onkin jo liian myöhäistä käydä tapaamassa lapsia. No, huomenna olikin se sovittu lastensuojelun palaveri illalle, joten silloinkaan ei voi ja ylihuomenna täytyy pestä ikkunat....

Viime syksynä oli koulun jälkeen jossakin laitoksessa juuri tuon syömishäiriön vuoksi. Siellä oli tarkoitus valvoa, että lapsi syö jotain. Äiti on myös pyytänyt jotain tukea että lapsi söisi koulussa jotain, kun ei ole päässyt sairaalaan, jossa syömistä oikeasti valvottaisiin.

Tuolla laitoksessa suhteellinen paino on laskenut, vaikka lapsi sijoitettiin sinne juuri apua saamaan.

Jos lapsi sijoitetaan nyt laitokseen, jossa ei ole oikeanlaista ammatillista osaamista (ei esim. psykiatria ja lääkäriä), miten luulette sen olevan parempi vaihtoehto kuin hoito syömishäiriöihin erikoistuneella osastolla?

Äiti taitaa olla yli 180 cm ja hoikka. Tytär ei näytä mitenkään hirvittävän anoreksiselta, ainoastaan hoikalta. Ehkä äiti ei ole osannut vielä viime vuonna huolestua asiasta niin kovasti, kun terkkarikin on on asiaa vuoden hautonut. Ilmeisesti vanhemmat ovat heränneet asiaan, kun terkkari on eka kerran ottanut yhteyttä ja sen jälkeen ovat pontevasti vaatineet sairaalahoitoa.

Jos tyttö on kerran ollut osastollakin syömishäiriön takia. Mutta vaikea näihin asioihin on ottaa kantaa tuntematta täysin ihmisiä (myös viranomaispuolella, sekä tietysti vanhempia ja ennen kaikkea itse lapsia). Itse en olisi varmaan avautunut netissä, vaikka kokisinkin tulleeni väärin kohdelluksi, siitä saattaa olla enemmän haittaa kuin hyötyä. Enemmän suosittelisin vanhemmille lakimiehen palkkaamista ja omien ja lastensa konkreettisten oikeuksiensa selvittämistä.

tarkoitin siis tietysti juuri tuota laitosta jossa oli, käytin vain väärää sanaa. Ja pointti oli vain ja ainoastaan vastata siihen, että jos lapsi on jo ollut laitoksessa syömisen takia, ehkä voisi olettaa että vanhemmat tuntevat suhteellisen painon kehityksen tarkasti käyrineen. Mutta itse asiassa varsinainen viestini pointti oli kuitenkin se, että saattaa olla lasten asialle huonompi juttu pohtia tätä asiaa ollenkaan netissä, ja ehkä kannattaisi nyt keskittyä siihen, millaista apua lakimies voi antaa.

Ja jostakin pitää saada myös rahaa, työpaikasta pitää pitää kiinni.



Ja jotta lapsiaan jaksaisi hoitaa, pitää hoitaa myös itseään.

kirjataan että äiti laiminlyö itsensä mikä viittaa elämänhallintataitojen puutteesee jne.



Jos laiminlyö työnsä, kirjataan, että ei piittaa perheen toimeentulosta.



Jos laiminlyö kotinsa, kirjataan, ettei osaa hoitaa kotia.



Jos laiminlyö kotieläimet, kirjataan, että luonne viittaa julmuuteen.



KAIKEN saa väännettyä ja käännettyä, jos tahtoa löytyy. Ja sitähän sossuilta löytyy.

josta saa asianajokuluihin korvausta.

Työssäkäyntiä ei ole kukaan kritisoinut (ei virallisissa papereissa, äiti vain itse LUULEE sossun tarkoittavan työssäkäyntiä kun papereissa lukee "ajankäyttö".)



Seuraavassa lauseessa äiti luettelee hoitavansa kotia ja käyvän kaupassa jne. Come on, jos sulla on muutama tunti vuorokaudessa aikaa nähdä lapsiasi, niin lähdetkö sä silloin kauppaan tai imuroimaan?



En voi kuin ihmetellä, miten te ette näe mitään vikaa tuon äidin toiminnassa?

Jos sun lapsesi olisivat avohuollon tukitoimina sijoitettuina laitoksessa, niin kävisitkö töissä, hoitaisit kotia, kävisit kaupassa jne. IHAN NORMAALISTI?

Itse todellakin minimoisin kaikki tekemiset: söisin hampurilaisen autossa matkalla tapaamaan lapsia, jättäisin siivoamiset sikseen jne. Jotta voisin olla mahdollisimman paljon lasteni seurassa. En yhtään ihmettele, että sijoituspaikassa ihmetellään vanhempien toimintaa, jos ovat töissä viiteen, sitten käyvät kaupassa, imuroivat talon, hoitavat lemmikit- no sitten onkin jo liian myöhäistä käydä tapaamassa lapsia. No, huomenna olikin se sovittu lastensuojelun palaveri illalle, joten silloinkaan ei voi ja ylihuomenna täytyy pestä ikkunat....

ruoat yms, jos äiti rehellisesti lakkaisi työnteon??

Äiti ei kuitenkaan hillu kapakoissa ja raahaa juoppoja kotiinsa, sellaiset äidit saavat kyllä pitää lapsensa, vaikka lapsi olisi itsetuhoinenkin..

pestään pyykkiä, silitetäänkin, lapset leikkivät keskenään sen ajan;) Jostainhan se ruoan pitää yh.llakin pöytään tulla. Aivan naurettavaa touhua sossuilta, äiti ja isä kun välittävät lapsistaan ja haluavat, että puitteetkin ovat kunnossa.

Työssäkäyntiä ei ole kukaan kritisoinut (ei virallisissa papereissa, äiti vain itse LUULEE sossun tarkoittavan työssäkäyntiä kun papereissa lukee "ajankäyttö".)

Seuraavassa lauseessa äiti luettelee hoitavansa kotia ja käyvän kaupassa jne. Come on, jos sulla on muutama tunti vuorokaudessa aikaa nähdä lapsiasi, niin lähdetkö sä silloin kauppaan tai imuroimaan?

En voi kuin ihmetellä, miten te ette näe mitään vikaa tuon äidin toiminnassa?

..jos oikein tutkitaan.

että hän olisi aidosti huolissaan lapsensa paranemisesta, vaan on lähinnä vain huolissaan siitä ettei menetä huoltajuutta.

Minusta vaikuttaa siltä, että äiti on erittäin huolestunut lapsensa terveydentilasta ja jokainen normaaliäiti olisi myös huolissaan huoltajuudesta, vai etkö SINÄ olisi?

se tuottaisi minulle surua, mutta kestäisin sen koska se olisi lapselleni parasta.



Miksi fyysisen sairauden kohdatessa ymmärretään, että lapsen etu on sairaalassa, mutta psyykkisen sairastamisen kohdatessa ei ymmärretä, että lapsen etu on hoidossa? Ja anoreksia on nimenomaan psyykkinen sairaus.

yrittäneet saada lasta sairaalaan, mikä on nyt heille hirveä synti. Sossut tarjoavat perhekotia.

Äitihän on hakenut hoitopaikkaa lapselleen, sairaalasta, sossut ovat laittaneet lapsen sijoitukseen, josta lapsi ei apua saanut, syömishäiriö ei muuttunut siellä mihinkään.

Lainaus: "Hän ei näyttänyt tunteitaan eikä hellyyttä lapsiaan kohtaan. Äidistä kuitenkin huomasi, että hänellä on tunteita lapsia kohtaan."



Eli... "Hänellä ei ollut yskää eikä nuhaa. Hänestä kuitenkin huomasi, että yskitti ja nenästä tuli limaa." Jos vaikka oltaisiin lääkärillä...



:D

ja hän sanoi, että yksin pahin juttu oli se, että oli jatkuvan tarkkailun alla. Koko ajan oli takaraivossa ajatus, että mitä tahansa sanot, se tulkitaan jotenkin ja kirjoitetaan jonnekin ylös. Miten ikinä voi olla "normaalisti" lasten seurassa, kun koko ajan joku tarkkailee ja analysoi sanomisiasi ja tekemisiäsi? Todella luonA. Ja eikö äitikin voi oikeasti väsyä, ensin olla erityislapsen äiti, käydä töissä ja yrittää tehdä siellä parhaansa ja singota sieltä sitten jatkuvasti jonnekin palaveriin tarkkailtavaksi. Ei ihme, että joku kaupassakäyminen voi tuntuu rentouttavalta, siellä kun pääsee hetkeksi eroon oravanpyörästä.



Onneksi täälläkin oli taas joku täydellinen äiti, joka tietäisi just, miten käyttäytyisi vastaavassa tilanteessa ja kuinka osaisi ja jaksaisi tehdä kaiken oikein!

mikä ratkaisu perhekoti on?

Menevät pokkana lääketieteen ja psykiatrian puolelle, eikä edes päätä huimaa.



Minusta sekin on aika hurjaa, että jos vain on varautunut luonne, on jo lapselleen haitaksi...



Saati sitten, että mitä heidän kuullensa uskaltaa edes sanoa, kun kaikki irrotellaan asiayhteyksistä jne.



Ja jos äiti ko. tilanteessa olisi kovin hellitellyt lapsiaan, takuulla olisi kirjattu, että "äiti esitti epäaidon näköistä hellyyttä nähtemme tms."