Kertokaapas nyt niistä TOTEEN KÄYNEISTÄ pahoista sektion jälkiseurauksista

"Talpudellisessa mielessähän ei kannata tuijottaa pelkästään sektion/synnytyksen hintaa, vaan todelliset kustannukset tulevat siitä, kun tähän lisätään komplkaatioiden ja jälkiseurausten hoito ja sairaalassaolopäivät. Ne mukaan laskien sektio on merkittävästi kalliimpi yhteiskunnalle kuin alatiesynnytys ja se on yksi erittäin hyvä perustelu alatiesynnytykselle myös."



Kuka laskee pieleen menneen alatiesynnytyksen kustannukset? Ei kukaan, koska niitä ei hoidetakaan enään synnytysyksikössä.



Minut suostuteltiin alatiesynnytykseen, joka sitten väkisin hoidettiin loppuun, kun oli päätetty, että vauva syntyy alakautta. Lapsi tarvitsee vuosien kuntoutuksen lievän synnytyksessä saadan aivovaurion vuoksi. Itse olen tarvinnut sekä psykiatrista että kirurgista apua synnytyksen aiheuttamien vaurioiden korjailuun. Ei pitä myöskään unohtaa ansionmenetystä, joka tulee sairasloma-ajalta, ja uudelleen kouluttautumisen kustannuksia, kun asiakaspalvelutyötä ei voi enää harkita ulosteenpidätysongelmien vuoksi.



Joku voisi myös tilastoida ne alatiesynnytyksen todelliset kustannukset. Turhaa se tilastointi on siihen lopettaa, kun äiti kotiutetaan osastolta.

2 sektiolla synnyttänyttä -> ei ongelmia. Toinen suunniteltu perätilan vuoksi, toinen hätäsektio.

Ja sitten on alatiesynnyttäjiä useita. Ja yksi on missä on ollut paha repeämä.

Itse olen synnyttänyt 2 kertaa alakautta. Tunnissa olen ollut liikenteessä. Molemmissa synnytyksissä vain pieni nirhauma tuli.

Ainoa ikävä juttu oli että sen pienen nirhauman takia pissaaminen kirveli :)



Mutta on kyllä ihme juttu kinastella tällaisesta asiasta. Vaikka minulle alatiesynnytys oli sopiva, ei se nyt herranen aika tarkoita että kaikille se sopii!!

Jos alatiesynnyttäjien synnytyksen aikaisia ja etenkin jälkeisiä ongelmia ja komplikaatioita tilastoitaisiin yhtä suurella innolla kuin sektioitujen äitien vastaavia, saattaisi tilastotkin näyttää ihan toisenlaisilta.

Tämä on ihan totta. Mun eka synnytys kättärillä ehdittiin kirjaamaan ihan normisynnytykseksi ilman komplikaatiotita kun kätilö huomaiskin, että hupsis, kohtuun jäänyt jättimäinen verihyytymä (tippa otettiin liian iakaisin pois).

No, reippaana tyttönä hän painamaan vatsan päältä, jolloin hyytymä ampaisi ulos ja repi mennessään koko alakerran... Lapsi ei repinyt tullessaan yhtään... sitä sitten kursittiin ihan tosissaan kasaan, ensin kätilö ja sitten lääkäri.

Kätilö kävi vielä seuraavan päivänä juttelemassa ja ihmettelemässä kun noin repesi, että onko kudoksissa jotain vikaa...ja suositteli ennen seuraavaa synnytystä käyttämään välilihan hautomisessa öljyistä sidettä!!!

Tätä episodia ei koskaan kirjattu mihinkään kirjoihin ja kansiin. Synnytysten välin kärsin kiristävistä ompeleista.

No, enpä käyttänyt, ja nkl:lla synnytin tokan ilman mitään komplikaatioita osaavissa käsissä. Luulenpa että on ihan taidosta kiinni.

Tokan jälkeen ei repeämiä, ei ompeleita. Ne ykkösen jälkeiset ompeleetkin löystyivät sopiviksi.

Synnytyksestä tehdään tietenkin kirjaaminen, miten synnytys on edistynyt ja mitä on tehty synnytyksen jälkeen, mm. repeämän aste merkitään myös. Tilastot näistä on olemassa

Synnytyksestä tehdään tietenkin kirjaaminen, miten synnytys on edistynyt ja mitä on tehty synnytyksen jälkeen, mm. repeämän aste merkitään myös. Tilastot näistä on olemassa

Eli nimenomaan SUUNNITELTU sektio on sekä aidille että lapselle tilastollisesti riskaabelimpi kuin normaali alatiesynnytys. Temppu en siinä että ennustat, kuka synnyttää säännöllisesti alateitse.

Se ei olisi mikään TEMPPU, jos äitiä kuunneltaisiin, ja äitien tuntemuksiin luotettaisiin. Äidit aika pitkälti osaavat sanoa psytyvätkö he alatiesynnytykseen ja jos tunne on että eivät pysty, niin yleensä siinä niin sitten käykin että joku/kaikki menee vikaan ja joko lapsi, äiti tai molemmat vahingoittuu tai sitten mennään hätäsektioon.

Minulla on monia kavereita, jotka ovat tunteneet sen että vauva ei mahdu tulemaan, mutta heidät on silti laitettu yrittämään alateitse. Jokaisessa tapauksessa suunniteltu sektio olisi ollut parempi vaihtoehto. Nyt on osalla lapsi, joka synnytyksen aikana kärsitystä hapenpuutteesta johtuen ei tule koskaan elämään normaalia elämää, ja osalla alapää oli tohjona kuukausitolkulla. Niiden harvojen näistä joille ei vaurioita tullut, synnytykset päätyivätkin sitten hätäsektioon. Kenelläkään ei mennyt synnytys "normaalisti".

Miksei äitien tuntemuksiin ja vaistoihin voida luottaa!?! Lääkäri kerro sinä se.

mitä sinun kavereillesi on tapahtunut, jos ei itse ole ollut heitä hoitamassa. Vähän suhteellisuudentajua...

suunniteltua sektiota takana (syynä synnytyspelko ja kaksi kertaa on sattunut lisäksi perätila). Sektion jälkeen olen jo iltapäivällä päässyt liikkeelle normaalisti, kanyyli ja katetri pois. Ensimmäisen kerran sängystä nousu sattuu jonkinverran, se onkin ainoa kipu, jota olen sektion vuoksi kokenut. Ns. haavakivuista en tiedä mitään. Hb on ennen leikkausta ollut aina noin 140 ja kolme päivää sektion jälkeen noin 145. Verenhukka on jokaisella kerralla ollut vain 500 ml. Vauvan olen pystynyt hoitamaan alusta asti itse ja päässyt kotiin loistokuntoisena kolmen vuorokauden kuluttua sektiosta.



Sektiokokemukseni ovat todella positiivisia, en ikimaailmassa suostuisi synnyttämään alakautta.

mitä sinun kavereillesi on tapahtunut, jos ei itse ole ollut heitä hoitamassa. Vähän suhteellisuudentajua...

En mä mistään vanhoista jutuista halunnutkaan kysyä, mistä sait sellaista päähäsi?

Halusin kysyä miksi asenne on aina tuo että lääkäri tietää parhaiten , kun ne eivät kertakaikkiaan vaan aina tiedä parhaiten. Miksi lääkärit eivät voi myöntää että eivät tunne äitien tuntemuksia, eivät vaistoa samoja asioita mitä äidit vaistoavat, että lääkärit ovat aika konemaisesti synnyttäjiin suhtautuvia tyyppejä, jotka mieluiten tekisivät jokaiselle episiotomian ja makuuttaisivat sängyllä, jotta heidän työnsä helpottuisi. Lääkärit eivät oikesti piittaa äideistä eivätkä vauvoista ihmisinä, vain paloina tilastoissa.

sattunut varsin vaivaton synnytys, jos kerran heti huoneeseen päästyään on pystynyt liikkumaan ja pyörimään ja hyörimään vauvan kanssa ympäriinsä, ja on tuntenut itsensä superäidiksi sänkyyn sidotun sektioäidin rinnalla.

Minullakin oli huonekaverina sektioäiti, mutta en mitenkään kokenut olevani yhtään sen huippukuntoisempi häneen verrattuna. En varmaan sitten osannut synnyttää oikein, kun se alatiesynnytys vei minusta kaikki mehut niin, että halusin vain maata sängyssä?

Kyllä alatiesynnytys oli ainakin minulle niin rankka kokemus, että ei sen jälkeen tehnyt mieli sairaalan käytävillä jaloitella. Minä ainakin tarvitsin siitä toipuakseni kevyesti ainakin puoli vuorokautta ja vasta vuorokauden kuluttua tunsin olevani suht hyvässä kunnossa.

Olen sitten varmaan ainoa alateitse synnyttänyt jonka vauva vietiin yöksi vauvalaan, josta hoitajat sen minulle sänkyyn toivat?! Ainakin, jos on tähän ketjuun uskominen. Muut näköjään ovat kipittäneet sinne vauvalaan itse hakemaan sen vauvansa, hmm...

Miksi turhaan pitää valehdella (esim synnyttämättömille, joista moni varmaan tätä ketjua lukee), että alatiesynntyksen jälkeen pystyy tekemään vaikka mitä? Että heti pitää olla vahva? Herran tähden, ollaan sairaalassa, kyllähän siellä nyt saa levätä ja pyytää hoitajia tuomaan vauvan huoneeseen, vaikka jopa olisi alateitse synnyttänyt. Vai onko tämä jossain sairaalassa kielletty?

Minut esim tuotiin alatiesynnytyksen jälkeen osastolle sängyssä, vauva sylissä. Olenko nyt ihan poikkeus? Kaikki muut sitten ovat näköjään ihan kävelleet synnytyssalista osastolle vauvan kanssa? Hattua nostan, mutta itse en olisi siihen kyennyt.

Vai onko tähän ketjuun kirjoittaneet vain ne, joilla on aina tapana liioitella?

Alatiesynnytys on valtava puristus, en tajua, miksi sen jälkeen ei saisi tuntea olevansa ihan naatti ja uuvuksissa, miksi heti pitäisi kantaa vauvaa ympäriinsä ja jaksaa tehdä itse kaikki.

mitä sinun kavereillesi on tapahtunut, jos ei itse ole ollut heitä hoitamassa. Vähän suhteellisuudentajua...

En mä mistään vanhoista jutuista halunnutkaan kysyä, mistä sait sellaista päähäsi?

Halusin kysyä miksi asenne on aina tuo että lääkäri tietää parhaiten , kun ne eivät kertakaikkiaan vaan aina tiedä parhaiten. Miksi lääkärit eivät voi myöntää että eivät tunne äitien tuntemuksia, eivät vaistoa samoja asioita mitä äidit vaistoavat, että lääkärit ovat aika konemaisesti synnyttäjiin suhtautuvia tyyppejä, jotka mieluiten tekisivät jokaiselle episiotomian ja makuuttaisivat sängyllä, jotta heidän työnsä helpottuisi. Lääkärit eivät oikesti piittaa äideistä eivätkä vauvoista ihmisinä, vain paloina tilastoissa.

oletko miettinyt, että lääkäreitä on aika paljon ja erilaisia. Niin miksi niiden muka pitäisi vastata siitä, mitä joku toinen on tehnyt tai sanonut? Eihän kukaan voi vastata kuin omista tekemisistään.

oletko miettinyt, että lääkäreitä on aika paljon ja erilaisia. Niin miksi niiden muka pitäisi vastata siitä, mitä joku toinen on tehnyt tai sanonut? Eihän kukaan voi vastata kuin omista tekemisistään.

Etkö vieläkään tajunnut pointtiani?

Haluaisin että edes yksi lääkäri perustelisi oman, siis OMAN asenteellisuutensa. Miksi he eivät voi antaa tulevien äitien olla mukana tekemässä ratkaisuja, miksi? Opetetaanko lääkärinkoulutuksessa että synnytyksessä tulevalta äidiltä ei sitten kysytä mitään? Ja jos näin, niin miksi.

kaksi kiireellistä sektiota takana. Muusta ei kokemusta. Ensimmäisessä vuodin verta miltei 2litraa ja kipulääkitys sektion jälkeen oli suoraan sanoen perseestä. Epiduraali vuoti ja olin loppujen lopuksi tosi kipeä n. 3-4 viikkoa. Toinen sektio meni paremmin. Sanoi vain gyne, että onko ollut vatsakipuja kun oli niin paljon kiinnikkeitä. Oli varmaan tulleet siitä 6kk kyyryssä kävelystä. Kipuja nyt tietty oli vähän toisenkin kohdalla, mutta ne oli hallittavissa ja ihan pientä.

repeämä (pahakin) alapäässä vai leikkaushaava kaikkien vatsanpeitteiden ja vatsalihasten halki?

Esimerkiksi muistetaan mainita, että verenvuotoriski on kuusinkertainen, mutta ei sitä että sektiossa et voi saada repeämiä alapäähän tai peräaukkoon, häntäluu ei voi murtua, sinulle ei voi tulla vaikeuksia yhdyntöihin, kipulääkitys ei voi jäädä saamatta, lapsi ei voi saada aivovammaa, solisluu ei voi lapselta murtua... Ei ole mielestäni tilastoissa huomioitu kaikkea, vaan lasketaan ne mieleiset riskit.

Pahasti revenneellä saattaa olla näin. Pieruja ei voi kontrolloida, sukupuolielämä on mennyttä...

Niin että kumpi pahempi. Minä olin sektion jälkeen todella hyvässä kunnossa. En peltotöihin, mutta melkein. Siis suunnitellun sektion jälkeen. Kiireellinen sektio (eka synnytys) ei mennytkään ihan niin putkeen.

Kaksosten synnytyksestä, 48 tunnin kesto ja päädyttiin sitten hätäsektioon. Syynä kohtutulehduksen aiheuttama vauvojen takykardia ja täysin paikoilleen jämähtänyt synnytys.

Komplikaatioista siis oli se kyse ennekuin joku av-mamma alkoi peräämään vastausta lääkäreiden asenteellisuuteen.

Mulla siis tuli tuo kohtutulehdus jo ennen . sektiota, syynä luultavasti kalvojen puhkaisu. Itse sektio meni ongelmitta ja vauvat syntyi kaikesta huolimatta täysin terveinä.

Ongelmia tuli sitte osastolla, suolilama ja helvetilliset kivut, joiden rinnalla tulehtuneen kohdun supistukset oli lasten leikkiä. Tuota suolilama kipua kesti 3 päivää. Kipulääkkeitä ei voinu antaa, ku se ois vaan lisänny sitä. 3 vuorokautta sitten kävelin ympäri osastoa ku hullu. Yritin hoitaa vauvani ja itseni.

Jos vaan joskus saan vielä lapsia niin toivon todella, että voin synnyttää alakautta. Jäi aikamoinen kammo tuota sektiota kohtaan ,vaikka se olikin ainoa vaihtoehto siinä tilanteessa.

eikä sektiosta. Jos olisit mennyt suoraan suunniteltuun sektioon, jonka tosiaan luulis olevan rutiini kaksosten kohdalla, niin et varmaan olis saanu mitään noita ongelmiasi. Ihme juttu että sait sektiokammon vaikka sektio oli se joka sut ja vauvat pelasti.

miksi naisille kerrotaan verenvuoto ja kohtutulehdusriskit (kun puhutaan sektiosta ja alatiesynnytyksestä), mutta ei ikinä peräaukon sulkijalihaksen repeämisestä, häntäluun murtumasta tai vaikka vauvan aivoverenpurkaumien riskejä?

enkä ole kenenkään kuullut saaneen mitään komplikaatioita. Sen sijaan sektio on pelastanut monen lapsen sekä äidin. Sektio olisi myös pelastanut erään äidin, joka kuoli normaaliin alatiesynnytykseen.

Minulle tehty sektio, enkä todellakaan puhu kaikille tutuille miten se on yksityiskohtiasesti mennyt.

Ensinnäkin olin vaan niin onnellinen, että lapsi selvisi hengissä ettei omat komplikaatiot olleet ne joista puhuin.

Kaikki ei katsos ole sellaisia valittajia.

Nopeasti sanottuna minullakin komplikaatio liittyi suureen verenmenetykseen ja vaikka sitten "täydennystä" saikin niin olo ei todellakaan ollut normaali pitkään aikaan. Yleiskunto romahti täysin.

Lisäksi olin haavakivun takia kipea useamman viikon.

Seuraavassa raskaudessa kohtuni oli edellisen sektion jäljiltä erittäin supistusherkkä. Jouduin sisäänkin sairaalaan saamaan supistuksen estolääkitystä. Lisäksi sektioarven kohta oli todella ilkeän tuntuinen kun vatsa kasvoi.

Tärkeintä kuitenkin oli että lapsi selvisi ja vielä ilman mitään pysyvää.

Seuraavan lapsen halusin synnyttää alateitse ja onneksi se oli mahdollista. Synnytys ei ollut helppo, kesti melkein 30 tuntia, mutta olin onnesta soikea kun sain vauvan heti iholle ja sain kävellä synnytyssalista omin jaloin ulos.

Toipuminen oli käsittämättömän paljon nopeampaa.

Toki silloin kun sektio pelastaa lapsen tai äidin pahoilta vaurioilta tai jopa säästää henkiä se on tarpeellinen, mutta en todellakaan tajua ensi synnyttäjiä jotka vinkuu sektion perään että pääsisi muka jotenkin helpommalla.

Niin ja se mikä tuntuu olevan suurin pelko eli alapään venyminen niin voin kertoa, että kun oli lantionpohjalihakset kunnossa niin ei kyllä mitään leviämistä tapahtunut.

Synnytyksestä muutama kuukausi ja on paikat on tiukemmat kuin ennen synnytystä.

mutta sama olisi voinut tapahtua alatiesynnytyksen jälkeenkin.



Kohtu ei alkanut supistelemaaneli veri vaan virtasi ulos. 5 litraa. Meni 4 kk ennenkuin helppa oli normaali.



Leikkaava lääkäri sanoi että oli onni onnetomuudessa kun oli sektio, pääsivät nopeasti hoitamaan ongelmaa.



Muuten mulla on alavasa edelleen tunnoton; vikasta sektiosta on yli 5 v.

lantionpohjalihakset. Olen kuullut tämän myös kaverimiehiltä, jotka ovat kertoneet sen totuuden kaunistelematta.

Niin ja se mikä tuntuu olevan suurin pelko eli alapään venyminen niin voin kertoa, että kun oli lantionpohjalihakset kunnossa niin ei kyllä mitään leviämistä tapahtunut.

Synnytyksestä muutama kuukausi ja on paikat on tiukemmat kuin ennen synnytystä.