G: Nostalgisin asia lapsuudestasi jota ei enää ole olemassa?

Kukkuramerkkejä liimattiin vihkoon. Liima oli pahan makuista. Maito myytiin pussissa joka laitettiin oranssin väriseen kaatokannuun ja leikattiin kulma auki.

Se oli meidän äidin lemppari. Saatiin tosi harvoin kans ihan pieni siivu sitä, ja voi että, kun oli hyvää!!!! Kymmenen vuotta sitten vielä Turussa myytiin sitä, nyt en ole nähnyt enää vuosiin.



Ihanaa, kun joku muukin muisti nuo Linna- ja Palmu-sarjan lehdet.=D Niitä miedän sukulaisnaiset lukivat ihan urakalla. Samoin Nyyrikkiä.

70-luvulla ei niin hössötetty tyhjiöpakkauksista ja käsidesistä. Jauhelihaa oli reilusti sellaisessa metallisessa laarissa josta otettiin teräksisellä lapiolla ja punnittiin. Oi kuinka unelmoin kaupan lihatiskin myyjän hommasta! Kaverit tietty sitten lukioiässä kertoi, kuinka Elannossa jauhelihan joukkoon lorautettiin verta, jotta se näytti punaisemmalta jne. kauheaa...

No, nythän sellaista ei enää olekaan, on vaan Snelmannin "kunnon jauhelihaa" SEK&Grey:n idean mukaisesti.

Tosin 90-luvulta, ei niinkään enää lapsuudesta.

vm 1970

eli trip-tetrat, maitopussit, fanta-limu omanlaisessa lasipullossa, myös lakkajäätelökääretorttu, missä oli sokerikakkupohjaa ohuesti. Liikennemerkkitikkarit.

"suuri ja



mahtava Neuvostoliitto! :)"



Lapsuudenkodissani ei oltu mitenkään erityisen poliittisia suuntaan eikä toiseen, mutta NL oli sen verran vahvasti läsnä lehdissä, uutisissa ym., että oli vahvasti osa lapsenkin todellisuutta.



Olen mennyt aikuisena opiskelemaan ja tuntuu tosi hassulta kun opiskelukaverini eivät selvästikään tajua miten erilainen maailma on ollut 80 -luvulla.



Onhan maailmassa tietysti nytkin sotia ja konflikteja, mutta kyllä se kylmä sota kosketti Suomea vähän eri tavalla kuin nämä nykyiset kahinat.



Hassua, miten kaikki lapsuuteen liittyvä tuntuu jotenkin oikealta ja turvalliselta. Ajattelen sitäkin hirmuvaltaa melkein lämmöllä ja kaipauksella ;)

spreijattuna erään kivitalon seinään bussireitin varrella. Sitä kun tuli katseltua vuosi tolkulla joka päivä, niin tuntuu jotenkin tyhjältä, kun sitä ei nykyään enää ole.

kävellä hiekkatien laitaa, multa ja heinä tuoksuu, varvastossut läpsyttää jaloissa. Aikaa ei ole.



Sitä kaipaan - kulkea omissa haaveissa ilman aikaa nauttien luonnon tuoksuista, lämmöstä.



Olin ehkä yksinäinen. Taidan olla vieläkin.



N39

kuten lapsena. Vaan on tullut kovat allergiat, joten aika tuskaisaa olisi mennä heinäkasaan peuhaamaan.



Hytittömän traktorin kyydissä tukka hulmuten oli aina niin juhlavaa ajaa. Toki hytittömiä traktoreita on edelleen, mutta meillä ei ole.



Kauppa-autolla käymistä ei enää voi täällä toteuttaa. Siellä käytiin mummin kanssa, ja se oli niin harvinaista, että on jäänyt vahvaksi muistoksi mieleen.

niistä kolmiotetroista lähtien :D



Mut sit tuli mieleen, että ehkä eniten mä kaipaan sitä aikaa ennen kännyköitä, kun lapsetkin vaan meni kaverin oven taa ja haki leikkimään, jos sattu olee kotona ja kaveri sai luvan... Tai ipanat leikki milloin kenenkin luona, lupia vaan käytiin vanhemmilta kyselemässä.



Nyt pitää soittella varmaan jotain viikkoa ennen, että voiskohan toi meidän tyttö leikkii ehkä teidän tytön kaa ens viikolla maanantaina tai torstaina tai voiskohan se kaveri ehkä ihan jopa vallan tulla ulos...

Maalla niitä aina kierteli. Läväyttivät pakun takaovet auki ja dadaa, sieltä paljastui rekkiä jos jonkinmoista täynnä alusvaatteita, sukkia, mekkoja, paitoja ties mitä.

asfaltilla kun lumet suli. tai lelulastenvaunuja lykättiin, oli lämmintä ja perhosia.

ja aidot merkkarit. Fami (joka ei ollut niinkuin tänä päivänä), Fazerin suklaanapit. Lipsi :) Ja kaikkea.. kesät oli pitempiä ja vihreämpiä ja talvet kivoja ja lumisia. Kuten nyt!

Järvenpään Peikkometsä!!! Olin unohtanut, ihana jännä ja pelottava!

sekä telkkarissa Rosvo Rudolf (miksei sitä ikinä uusita?!)

tasan 2 kanavaa. Muita ei ollut. Lastenohjelmia tuli ehkä kerran viikossa. Telkkuohjelmat oli mustavalkoisia :D Lankapuhelin.. sitä todella jäin kaipaamaan. Kirjekaverit ihka oikean postin kautta. Pihapelit ja -leikit talon muiden lasten kanssa, kesälomalla aamusta iltaan.

Kylli-tädin piirretyt.

Kyllä nuo kouluajat ovat piirtyneet niin syvälle minuun: ihanat kevätjuhlat suvivirsineen, tunnelmalliset joulujuhlat, aamun avaukset keskusradiosta, harmaakantinen todistus, jossa oli koko ala-asteen numerot 3. luokalta alkaen, slam-bookit, jätskiautomaatti josta sai ratasta kääntämällä vaikka kuinka monta mansikkaeskimoa tai minttubuffettia ;), voinapit, pikkumaidot, koulun DISCOT, hmm. näitähän on vaikka kuinka :)



Muistatteko muuten cokis-jojot? Jojo-villityksen aikaan olin ala-asteen viidennellä ja muistan kuinka kerran jojoni karkasi käsistäni tielle kun olimme lähdössä kevätretkelle. Sain sitten jälkkää kun lähdin rakasta fanta-jojoani metsästämään, olinhan juuri oppinut "koiran kävelytys" -tempun :)



Kouluaikoihin voisin palata takaisin milloin tahansa :)