G: Nostalgisin asia lapsuudestasi jota ei enää ole olemassa?

sen sijaan täyteen tungettu eri virikkeillä ja harrastuksilla.

* tietty kiireettömyys,pysähtyneisyys.

Toisinaan tämä nykyajan kiireinen rytmi ahdistaa tosi paljon. Yritän heittäytyä siitä pois, mutta vaikeaa se on.

Itse en kaipaa lapsuuden perhettäni tai sukulaisia lainkaan. Muistot vain ahdistavat. Sen sijaan mieheni perheestä ja sukulaisista on muodostunut minulle todellinen tuki ja turva. Heidän kauttaan olen myös oppinut, mitä aito välittäminen, toisten arvostaminen ja auttaminen tarkoittavat.

* moni rakas sukulainen. Isovanhemmat, isä, muita sukulaisia ja tuttuja.

* toisista välittäminen aidosti. Auttaminen, tukeminen ilman.

Nykyään tuntuu, ettei niin hanakasti auteta toisia. Tai halutaan ainakin kunnon korvaus.

* toisten arvostaminen.

Nykyään enemmän arvostellaan kuin arvostetaan.

appelsiiniraitatötteröt...

No, voishan tän koneenkäytön lopettaa ja se siitä.



Miksi pitääkään kiusata itteensä esim. lukemalla täällä tosi negatiivisia juttuja. Avaus kun avaus, niin narinaa liittää. Onko ihmiset aina olleet näin negatiivisia ja innokkaita haukkumaan muita?



Töissä jotkut on sanonu, että hyvä kun viittii kohta kauppaan mennä katraansa kanssa, kun saa jostain saitilta lukea miten heidän kaamee perhe käyttäytyi. Tai miten pukee lapsensa päiväkotiin.

Joku sellainen jäätelökakun tapainen oli kääretorttu jossa lakkahilloa, keltaisessa purkissa. Oli niin hyvää, mutta sitä sai niin pienen palan. Ajattelin, että aikuisena ostan vain itselleni koko kakun, mutta eihän sitä missään ole. Mun äiti sitä osti ainakin paikallisesta K-kaupasta. Oiskohan sitä jossain vielä?

saakohan sitä enää mistään.. NAM

Oli ainakin salmiakki/lakun makusia. Olivat käärepapereissa. Niitä ei tainnut olla kauaakaan markkinoilla.

kyläkoulut! Meillä ei ainakaan kiusattu ketään vaan jos joku otti pannuun, niin siitä yleensä tuli ihan rehellinen tappelu ja seuraavana päivänä juttu oli jo ohi! Muutenkin se yhteisöllisyys (1-6lk yht. 30 oppilasta) ja kun kaikki leikki välkällä yhdessä kirkonrottaa, nurkkajussia, kymmentä tikkua jne! Myös kyläkoulun teemapäivät, hiihtoretket (joiden jälkeen sai mennä hakeen keittiöstä mehua) ja joustavuus. (esim hellepäivänä saatettiinkin lähteä uimaan aamupäiväksi ja seuraavat liikuntatunnit tehtiin matikan tehtäviä!)

Soft-merkkinen hiilihapoton appelsiinilimu oli lapsuuden joka lauantainen saunajuoma, muistan vieläkin sen maun.



Tv-ohjelmista Piilomaan pikkuaasi oli kaikista ihanin lasten ohjelma. Tulisipa uusintana, olisi ihanaa katsoa omien lasten kanssa.



Pankkikirja johon kassaneiti kirjoitti koneella summan. Säästettiin kolikoita possuun ja ne vietiin pankkiin jossa kassaneiti kaatoi kolikot sellaiseen lajittelukoneeseen. Sitten summa kirjattiin OMAlle pankkikirjalle. Tilanne oli aina hyvin tärkeä ja juhlallinen.

Nykyään "rahat pois ja seuraava"-meininki on kaikkialla valloillaan; missään et saa palvelua jota ei ole erikseen hinnoiteltu (esim. pyysin voisivatko pankin faksilla faksata erään dokumentin eteenpäin, ei onnistunut koska "ei me tehdä sellaista". Tarjouduin maksamaan ja kerroin että en ehdi viemään dokumenttia paikan päälle millään ajoissa, mutta ei niin ei...luulisi että elinikäinen asiakas yli sadantonnin säästöillä pitäisi pitää tyytyväisenä.) eikä kukaan ole vastuussa mistään sen jälkeen kun työaika päättyy. Jos soitat vaikkapa puhelinliittymäsi takia, asia neuvotaan hoitamaan netissä. Jos soitat laskusta, asia neuvotaan hoitamaan netissä. Jos soitat hakeaksesi lainaa, asia neuvotaan silloinkin hoitamaan netissä!! Aivan ihmeelliseksi on touhu mennyt- herääkin kysymys että mistä me oikein maksamme mm. pankeille? Nyt kun käy ilmi näitä luottokorttivarkauksia jne. niin taitaa olla turvallisempaa käyttää vain käteistä ja pitää sekin patjan alla piilossa...

Pienet "kivijalan" maitokaupat.



Trip-mehut kolmiotetroissa



merkkarit ja jauhikset, ylipäänsä 10 pennin irtokarkit joita ostettiin markalla kioskilta lauantaisin.



Maito, jota myytiin muovipusseissa (tosin nykyiset pakkaukset olivat jo 70 l normia, mutta siis oli noita muovipussejakin. Myös vettä oli kaupan muovipusseihin pakattuna)



Jauheliha jauhettiin ja punnittiin kaupassa sen mukaan paljonko halusi ostaa. Vieläkin välillä joissain kaupoissa on myynnissä sellkaista kiinteää, itse jauhettua lihaa styrox-rasiassa muovikelmulla päällystettynä - ostan aina sitä. Tuntuu vaan jotenkin kotoisammalta kuin Snellmann yms. symmetrisen kiharaan jauhettu liah.

buffetin. vniljan muita ei vielä ollut.

vm -71

Ne kolmion malliset trip- purkit katosi koska niitä purkkeja tehtiin tasan yhdessä tehtaassa ja se kone oli vuosimallia nakki ja keppi eikä siihen enää saatu varaosia kun se hajosi =(.

Eli suuret kuljetuskustannukset.

Jauheliha jauhettiin ja punnittiin kaupassa sen mukaan paljonko halusi ostaa. Vieläkin välillä joissain kaupoissa on myynnissä sellkaista kiinteää, itse jauhettua lihaa styrox-rasiassa muovikelmulla päällystettynä - ostan aina sitä. Tuntuu vaan jotenkin kotoisammalta kuin Snellmann yms. symmetrisen kiharaan jauhettu liah.

mehut (menisivät varmaan kaupaksi, jos joku rupeaisi valmistamaan),

purukumit, joissa pieniä värillisiä neliönmuotoisia vierekkäin,

sitten ihan 70-luvun alussa oli jotain mahtavaa purkkaa, jossa suuri purkkapallo, käärittynä paperiin, jossa intiaaneja

Kaupunki lunasti tontin, purki talon ja nyt siinä menee erään muusikon (=naapuri) mukaan nimetty tie.

amiga-pelit.

lohkeava päärynäjugurtti.

vieläko orbittia saa levyinä, lapsena sitä ei voinut ostaa kun se kuulemma aiheuttaa syöpää!..?

Sitä saa Norjassa joka kaupasta ja kioskista levynä ja patukkana.

Joku sellainen jäätelökakun tapainen oli kääretorttu jossa lakkahilloa, keltaisessa purkissa. Oli niin hyvää, mutta sitä sai niin pienen palan. Ajattelin, että aikuisena ostan vain itselleni koko kakun, mutta eihän sitä missään ole. Mun äiti sitä osti ainakin paikallisesta K-kaupasta. Oiskohan sitä jossain vielä?

Minäkin muistan sen meidän kylän pikkukaupasta :)

terkuin se suomen(työ)heppoja laitumillaan kaivannut

vaikka sillon se oli niiiin hyvä. voisko löytyy vielä esim youtubesta--?

tässä yks: maija mehikäinen.

Jauheliha jauhettiin ja punnittiin kaupassa sen mukaan paljonko halusi ostaa. Vieläkin välillä joissain kaupoissa on myynnissä sellkaista kiinteää, itse jauhettua lihaa styrox-rasiassa muovikelmulla päällystettynä - ostan aina sitä. Tuntuu vaan jotenkin kotoisammalta kuin Snellmann yms. symmetrisen kiharaan jauhettu liah.

Sinuna jättäisin sen bakteeripesän kauppaan ja valkkaisin sen Snellmanin

70-luvulla ei niin hössötetty tyhjiöpakkauksista ja käsidesistä. Jauhelihaa oli reilusti sellaisessa metallisessa laarissa josta otettiin teräksisellä lapiolla ja punnittiin. Oi kuinka unelmoin kaupan lihatiskin myyjän hommasta! Kaverit tietty sitten lukioiässä kertoi, kuinka Elannossa jauhelihan joukkoon lorautettiin verta, jotta se näytti punaisemmalta jne. kauheaa...

No, nythän sellaista ei enää olekaan, on vaan Snelmannin "kunnon jauhelihaa" SEK&Grey:n idean mukaisesti.