meille tulossa kolmas poika ja tuntuu että en halua koko lasta!
Olen toivonut aina tyttöä ja nyt sain kuulla, että kolmaskin lapsni on poika. Ajatukseni ovat todella sairaita, mielenkiinto koko raskauteen meni samantien. Välillä jopa tuntuu, että en halua koko lasta!
Teidän, että tämä tunne väistyy ja tulen rakastamaan kolmatta poikaani aivan kuten edellisiäkin! Ellen jopa vielä vahvemmin. Mutta nämä hullut ajtukset saavat minut aivan masentuneeksi. Pitäisikö tällaisista fiiliksistä käydä jo juttelemassa ammattilaisen kanssa?
Näitä ajatuksiani ei tietenkään tiedä tosielämässä kukaan!!!
Kommentit (274)
Meillä kaksi poikaa 8v. ja 6v. ja kyllä meille kelpaisi yksi vallaton hupsettelija.
T.39
raskaaksi hankkiutumista,mahdollisuus,että tulee poika oli kuitenkin olemassa?!
t.3 pojan äiti ja onnellinen siitä
Meillä tutut saivat juuri neljännen pojan. Ei se optio aina uudesta lapsesta lohduta. Poikia voi tulla vaikka 10 peräkkäin.
Jotenkin mietin vaan sitä, miksei täällä Suomessa voida samalla tavalla harkita keinohedelmöitystä kuin esim. USAssa. Esim. jos äidillä olisi 2 samaa sukupuolta, niin miksei voitaisi tehtailla kolmatta lasta toiveiden mukaan? Miksi Suomessa ollaan niin vanhanaikaisia että tulee mitä on tullakseen?
Eli mun suositus on, että jos neljännestä haluaa varmasti eri sukupuolen kuin 3 edellistä lasta, niin kannattaa harkita USAn matkaa ja koeputkilasta, joka varmistaisi oikean sukupuolen.
Noihin vippaskonsteihin uskominen voi koitua miten vaan..
Varsinkin, kun siihen ei voi vaikuttaa, niin toivoahan aina voi ;)
Ensimmäisestä toivoin hulluna tyttöä. Ultrassa ennsutettiin poikaa, en uskonut, synntyksen jälkeenkin oli vielä karvas pettymys. Todella noloa, mutta näin oli. Sittemmin erosin pojan isästä.
Toisesta toivoin edelleen tyttöä. Tyttöä 'luvattiin' ultrssa, huima jännistys ja jee, tyttö tuli!! Nyt odotan kolmatta. Taisin vähän itse edelleen toivoa sitä tyttöä. Mutta kun ultrassa sanottiin tyttö, niin voi sitä mihen pettymystä :( Parin pvä päästä mies kysyi, että vieläköhän me voitaisiin yksi lapsi tehdä (=yrittää) ja kuinka pian... Ja nyt tuntuu, että tyttötulokas olisikin sitten se pettymys. Ainaskin miehelle. Joka ei ehkäpä koskaan saisi omaa poikaa.
Elikkäs.. anyway... toivoin pitkään niin hulluna tyttöä ja nyt tyttöä oottaessa tuntuu, että ehkäpä se poika sitten oiskin ollut kiva, kun mieskin sitä niin haluaisi. Eli, ei se ole niin vakavaa, vaikka nyt sinusta siltä tuntuu!!! Ehkä tosiaan syynä joku muu ahdistus, joka kanavoituu sukupuoleen. Ja jos sitä yhtä poikaa vielä joskus käydään yrittämään, niin tottakai sitten taas 'ihan hulluna' toivon poikaa ;)
Ja eilen näkyi ultrassa että toinen poika tulossa... Oli jotenki vaikeaolo ku saatiinki tietää et poika. Sitä vaan rupee ajatteleen että rakastaako/ oottaako se mies nyt tätä tulevaa lasta vai onks se vaan et tyyliin "jonon jatkoksi vaan"... :( Nää on varmaan näitä turhia pelkoja... Mies sano et ei halua enempää lapsia... ja olis halunnu pojan ja tytön... Ollaan kyllä viel alle 30v. et voihan se mieli vielä monestikkin muuttua, mutta jos sitten tulee kolmas poika... et ei ainakaa sillä ajatuksella viitsi hankkiutua raskaaksi et jos sieltä se tyttö tulisi. Jos vielä odotetaan tämän raskauden jälkeen on pakko ajatella et tulee kumpi tulee...
Ja mulla oli ihan samat ajatukset kun sulla ap ultran jälkeen. Miehelle kyllä juttelin asiasta. Siis melkein tuntui, että inhosin vauvaa ja se tuntui niin pahalta että!! Nyt meillä kohta 8kk. ihana ukkeli jota rakastin syntymähetkestä saman tien. Veljet ovat hänestä niin onnessaan, hoivaavat ja rakastavat. Meillä pojat eivät ole mitään testosteroni tyyppejä, niin kuin joku tuohon pojistaan "suloisesti" kirjoitti. Silti yhä edelleen pientä tyttöä toivoisin poikien joukkoon. Ois ihana nähdä millainen tyttö meidän geeneistä tulisi. Toisaalta jos ei tuu, niin eiköhän lapsenlapseksi yksi tyttökin tule!
Kaikki ei saa 3 pojan jälkeen tyttöä. Se ei yhtään masennusta vähennä että joku muu on saanut, jos kuitenkin itse saat 4 poikaa.
Jokaisella oma surunsa ja symppaan AP:tä oikein kovasti.
sehänvoi olla vaikka tyttö.Meillä oli ensin kolme tyttöä ,ja sitten tuli poika .Ei meillä ollut niin väliä ,että tämänlapsen pitäisi just olla poika,Kiva kun sitten oli,kultainen ja kiltti ,en tiedä johtuiko isojen seurasta .Tytölläni on neljä poikaa ja kyllä hänkin olisi halunnut tytön.
onko tämä kaikki teksti täällä totta? Älkää sitten hankkiutuko raskaaksi, jos ette halua lasta. Senhän tiedätte toki jo tehdessänne, että on kaksi vaihtoehtoa, millaisilla vehkeillä varustettu lapsi tulee.
Itselläni on kaksi lasta (poikia) ja toivon kovasti että saisin vielä kolmannen lapsen. Ja ainoa merkitys sukupuolella olisi se, että jos olisi tyttö, täytyisi ostaa uutta vaatetta, ettei tarvitsisi poikien vaatteissa kulkea. Eli se olisi jopa hankalampaa ja kalliimpaa, mutta en silti ikimaailmassa hyljeksisi tyttöä, kuten te tunnutte tekevän pojillenne. Ihan varmasti lapsi huomaa, jos äiti ei häntä halua/rakasta.
Eivätkä tosiaankaan tykkää toisistaan. Pienempi jopa sanoo, että haluaisi siskon. Isompi ei ainakaan haluaisi tuota pikkuveljeä.
Outoa, että kuvitellaan että samansukupuoliset tai samanikäiset lapset olisivat jotenkin toisensa ylimpiä ystäviä. Tunnen sisarukset, tytön ja pojat joilla yli 10 v ikäeroa ja ovat hyvin läheiset.
Aika suppeaa jos kuvittelee, että lapsilla pitäisi olla pieni ikäero tai olisi hyvä jos olisivat samaa sukupuolta. Ei siinä ole muuta helppoa kuin että saattaa säästää vaatteissa tai leluissa vähän.
Se veljesten ja siskosten välinen rakkaus on niin jotain ihanaa. Itse en ole saanut sitä kokea mutta lapseni on. Tuntuu että perheemme on siksi niin onnellinen ja yhtenäinen, kun lapsilla on toisensa. He tykkäävät toisistaan todella paljon. Itse jäin etäiseksi veljeni kanssa ja koko perhe oli niinkuin hajaantunut.
Ja samaa mieltä se kolmas saisi olla eri sukupuolta, jos sen saisi valita.
Kyllä muakin vituttais jos kaikki lapset olis samaa sukupuolta. Meillä on tyttö ja poika, kolmas nyt masussa, ei onneksi ole noita huolia.
vaan mua harmittaa!!! Sitäpaitsi rehellisesti pitää sanoa, että jos olisi vain kaksi lasta, niin ottaisin mielummin kaksi samaa sukupuolta. Kyllä se siskos ja veljesrakkaus onvaan hienoa! Varsinkin pienellä ikäerolla. Mutta kolme samaa on vaan jo asian toistoa!!! AP
Mulla on kaveri, jolla on kolme poikaa ja tyttö ja sanoi, että neljännen pojan kanssa olis päässyt helpommalla..
Ja lukekaapa näiltä sivuilta vaikea äiti-tytär suhde aloitusta.. Enpä paljon ole nähnyt kirjoituksia vaikea äiti-poika suhde kirjoituksia..
Poikasi tulee sulattamaan sydämesi!!
Vähän aikaa sitten täällä oli ketju, jossa ap suri kun ei saanut kovasti haaveilemaansa poikaa vaan kolmas tyttö tulossa. Silloin aloittaja sai mun mielestä paljon enemmän lokaa niskaan nimenomaan tyttöjen äideiltä, että miten hän voi olla kolmannesta tytöstään pettynyt. Nyt taas poikalasten äidit pikemminkin lohduttelevat ja jakavat vertaistukeaan ap:lle.
Anoppini oli aina toivonut tyttöä ja sai 2 poikaa. No, pojat ovat yllättäen saaneet 3 poikaa ja viimeisenä yhden tytön. Nyt huomaan, että mummi osaakin olla luontevimmin 5 "poikansa" kanssa kuin tuon tytön kanssa. Kysyin häneltä eikö ole mukava saada tyttö 5 pojan jälkeen - ei vastannut mitään. Voi tietenkin olla niinkin että on kateellinen miniälle kun ei ikinä saanut omaa tyttöä niin ei muidenkaan tytöt kelpaa. Tai sitten on vaan jo niin tottunut poikamaailmaan.
Älkää te sitten sorsiko miniöitä jos he saavat pitkän poikakatraan keskelle tytön. Se ei ole miniän vika..
Ja mulla oli ihan samat ajatukset kun sulla ap ultran jälkeen. Miehelle kyllä juttelin asiasta. Siis melkein tuntui, että inhosin vauvaa ja se tuntui niin pahalta että!! Nyt meillä kohta 8kk. ihana ukkeli jota rakastin syntymähetkestä saman tien. Veljet ovat hänestä niin onnessaan, hoivaavat ja rakastavat. Meillä pojat eivät ole mitään testosteroni tyyppejä, niin kuin joku tuohon pojistaan "suloisesti" kirjoitti. Silti yhä edelleen pientä tyttöä toivoisin poikien joukkoon. Ois ihana nähdä millainen tyttö meidän geeneistä tulisi. Toisaalta jos ei tuu, niin eiköhän lapsenlapseksi yksi tyttökin tule!
Mä oon ihan varma, et jos asia olis toisinpäin, olis jo entuudestaan monta tyttöä ja taas odottais yhtä ja oliski siitä pettyny niin teiltä kaikilta sais täällä haukut! Minkä ihmeen takia suurin osa äideistä ihannoi tyttöjä? Itse olen erittäin onnellinen ja olin mielettömän helpottunut, kun meille tuli poika.. Enkä sano sitä, ettenkö tyttöäkin rakastaisi, mutta lähinnä mua on järkyttäny seurata näitä nykyajan pikkutyttöjä, jotka käyttäytyy ku pahimmatki teinit!!
-äiti87-
Itse olen yhden enkelitytön ja kolmen pojan äiti. Tyttö kuoli vauvana, pojat syntyneet tämän jälkeen. Joka kerta olen toivonut tyttöä, mutta ollut kuitenkin hyvin onnellinen pojasta.
Viimeisimmässä raskaudessa pelkäsin, kuinka suhtautuisin vauvaan, jos se olisi poika. Kuvittelin masentuvani, rakastavani vauvaa vähemmän. Ihan turhaan pelkäsin! Kertaakaan en ole ajatellut, miksi taas tuli poika. Sain aivan ihanan lapsen, vain sillä on merkitystä.
Elävää tyttöä en tule saamaan, sillä lapsilukumme on nyt täysi. Omanlaisensa surutyönsä ja luopumisensa on tässä ollut. Olen kuitenkin hyvin onnellinen siitä, että minulla on kolme maailman ihaninta poikaa :) Ja välähdyksiä tyttöjen maailmasta voin kokea sitten kummityttöni kanssa :)
Mutta kerron tietäväni naisen, joka koko raskausajan hoki, ettei hän ainakaan poikalasta halua eikä ota. Poika syntyi kuolleena. Luulen, että siinä kohtaa olisi se poikavauvakin kelvannut.
Pojat ovat ihania. Jokainen lapsi on oma persoonansa ja tyttölapsikin voi olla poikamainen.
Ap kerro asiasta neuvolassa, jotta saat ajoissa apua tuohon.
Vähän aikaa sitten täällä oli ketju, jossa ap suri kun ei saanut kovasti haaveilemaansa poikaa vaan kolmas tyttö tulossa. Silloin aloittaja sai mun mielestä paljon enemmän lokaa niskaan nimenomaan tyttöjen äideiltä, että miten hän voi olla kolmannesta tytöstään pettynyt. Nyt taas poikalasten äidit pikemminkin lohduttelevat ja jakavat vertaistukeaan ap:lle.
.. Musta täällä on ollut ihmettelijöitä ja lohduttelijoita. Oisko sitten niin, että poikalapsista enemmän kuulee sitä typerää surkutusta, ai vai kolme poikaa, vai neljä poikaa. On teillä varmaa hurjaa menoa! Ja voi hirveä sentää, kolme/neljä poikaa! Eikä edes tunneta kyseisiä poikia. Sitä paitsi poikien maailma muutenkin on aina vaikeampi ja kivikkoisempi kuin tyttöjen. Pojat on väärinymmärretympiä päiväkodista asti! Kokemusta on.
T. Neljän poikalapsen äiti
mutta sanoisin, että ympäristön suhtautuminen 3 pojan katraaseen on varmasti positiivisempaa kuin 3 tytön. Itselläni on juuri tuon verran tyttäriä, ja ainut suru sukupuoleen liittyen on ollut muiden säälittelevä suhtautuminen. Omat tunteesi ehtivät vielä muuttuakin, mutta asian pohdiskelu jonkun ymmärtäväisen ihmisen kanssa olisi varmasti avuksi tunteiden käsittelyssä.
Mä oon ihan varma, et jos asia olis toisinpäin, olis jo entuudestaan monta tyttöä ja taas odottais yhtä ja oliski siitä pettyny niin teiltä kaikilta sais täällä haukut! Minkä ihmeen takia suurin osa äideistä ihannoi tyttöjä? Itse olen erittäin onnellinen ja olin mielettömän helpottunut, kun meille tuli poika.. Enkä sano sitä, ettenkö tyttöäkin rakastaisi, mutta lähinnä mua on järkyttäny seurata näitä nykyajan pikkutyttöjä, jotka käyttäytyy ku pahimmatki teinit!! -äiti87-
Mä en keksi siihen mitään muuta syytä kuin että nämä haukkujat ovat itse oikeasti katkeria siitä, ettei sitä suvunjatketta, isälle kaveria, historiassa enemmän arvostettua sukupuolta sitten perheeseen tullutkaan. Sellaista lynkkausmeininkiä täältä lukenut nimenomaan tyttöjen äideiltä.
ja toivon yli kaiken että joskus kun on kolmosen aika että se on tyttö! terve ihana TYTTÖ.
Mä en tuu mun siskon kanssa toimeen oikeastaan pätkääkään vaikka ikäeroa meillä on vaan pari vuotta. Veljeni on mulle paljon läheisempi. Se on reilu, hauska ja aina auttaa jos on tarvis. Systeri juttuja taas ei kestä kukaan paria tuntia kauempaan, lukuunottamatta sen lapsia ja omaa miestä.