meille tulossa kolmas poika ja tuntuu että en halua koko lasta!

...kolmen pojan äitinä ihmettelen koko keskustelua. Itse olen perheestä jossa pelkkiä tyttöjä sisaruksina, enkä silti tosiaan toivonut missään vaiheessa saavani tyttöä.

Kuvitellaanko nykyään että kaikki asiat menevät oman tahdon mukaan ja kun näin ei käy itketään täällä.

haluaa nähdä "itsensä jatkuvan" tytössä. Joten se tuska on oikeasti jotenkin kipeämpi kun ikiaikainen äien ja tyttärien ketju katkeaa itseen.

Mä luulen kuitenkin, että sä pääset yli tosta ap, kun saat käsitellä asiaa.

Olin itse psyykannut itseni ekaa odottaessani, että tulen varmaan saamaan pelkkiä poikia, kun miehen suvussa ei ole tyttöjä. Ajattelin, että vahintään kolme ekaa on poikia, niin sitten en pettyisi (koska toivoin ainakin yhtä tyttöä). Toinen lapsemme oli kuitenkin tyttö mikä oli yllätys koko suvulle. Olisin varmaan onnellinen poikienkin äitinä, mutta varmaan joku kaipuu olisi jäänyt.

Vähän aikaa sitten täällä oli ketju, jossa ap suri kun ei saanut kovasti haaveilemaansa poikaa vaan kolmas tyttö tulossa. Silloin aloittaja sai mun mielestä paljon enemmän lokaa niskaan nimenomaan tyttöjen äideiltä, että miten hän voi olla kolmannesta tytöstään pettynyt. Nyt taas poikalasten äidit pikemminkin lohduttelevat ja jakavat vertaistukeaan ap:lle.

moista. aivan sairasta touhua, mene ap hoitoon.

että voi vähän harmittaa lapsen sukupuoli jos toista on toivonyt.

Mutta että joku on oikeasti pettynyt terveeseen lapseen sukupuolen takia??? Masentuu vuosiksi eteenpäin????



Käykää kuulkaa 10 vuotta hedelmöityshoitoja tuloksetta ja sitten muutaman vuoden adoptioprosessi niin saatte hiukan perspektiiviä.

Meillä tutut saivat juuri neljännen pojan. Ei se optio aina uudesta lapsesta lohduta. Poikia voi tulla vaikka 10 peräkkäin.

Jotenkin mietin vaan sitä, miksei täällä Suomessa voida samalla tavalla harkita keinohedelmöitystä kuin esim. USAssa. Esim. jos äidillä olisi 2 samaa sukupuolta, niin miksei voitaisi tehtailla kolmatta lasta toiveiden mukaan? Miksi Suomessa ollaan niin vanhanaikaisia että tulee mitä on tullakseen?

Eli mun suositus on, että jos neljännestä haluaa varmasti eri sukupuolen kuin 3 edellistä lasta, niin kannattaa harkita USAn matkaa ja koeputkilasta, joka varmistaisi oikean sukupuolen.

Noihin vippaskonsteihin uskominen voi koitua miten vaan..

Toivoa saa tokikin, siinä ei mitään pahaa ole (ja yrittää vippaskonsteja). Me saatiin tyttö, vaikka ovistikkujen mukaisesti sekstailtiin ja olen tytöstä ikionnellinen..täytyy myöntää, että minulle ei niin väliä, vaikka kaikki olisivat tyttöjä, mutta miehen vuoksi toivon edes yhtä poikaa (joka olisi minulle myös todella rakas!)

Mä oon järkyttynyt. Onko ihmiset oikeasti niin lapsellisia, että ajattelevat että "nyt se tyttö tulee meille". Ihan niinkuin sen vois ajatuksenvoimalla päättää. Ette VOI olla tosissanne että tyttö tulisi juuri näinä ja poika näinä päivinä..



Hankkikaa vaikka koiranpentu, saatte valita sukupuolen..

Pojat tuo tyttöjä.Meillä kolme tyttöä ,yksi poika.Tyttölöillä on yhteensa 7 poikaa ja yksi tyttö. Pojalla ei ole lapsia ,mutta olisi kiva jos saisivat tytön.Tyttären tyttö oli pienenä itsekäs ,kun tätinsä odottivauvaa ,tuumasi ,se ei saa olla tyttö sillä hän haluaa olla ainut "prinsessä",ja niin onkin.

voisihan noita poikia olla vaikka 7, mutta että jos tyttöjä olisi 3 niin voi surku.

sääliksi käy perheitä joissa on vain tyttöjä.

todella säälittävää saada vain tyttöjä.

Mä oon järkyttynyt. Onko ihmiset oikeasti niin lapsellisia, että ajattelevat että "nyt se tyttö tulee meille". Ihan niinkuin sen vois ajatuksenvoimalla päättää. Ette VOI olla tosissanne että tyttö tulisi juuri näinä ja poika näinä päivinä..

Hankkikaa vaikka koiranpentu, saatte valita sukupuolen..

Kun harrastaa seksiä joka toinen pvä koko raskauden ajan ja lähellä ovista joka päivä, niin voi tulla kumpi vaan. Kun seksi menee pelkäksi "lapsen teoksi" kalenterin ja kellonkin mukaan, ei sukupuolella todellakaan ole väliä!!!!

ei todellakaan kukaan voi haluta tyttöjä!!!!

jossain maissahan tyttöjä jopa tapetaan ja hommataan abortteja, jos tietävät odottavansa tyttöä.

joten ihan selkeästi tytöt ovat niitä ei toivottuja!!!

Meillä kolme poikaa,keskimmäinen enkeli. Kuopusta odottaessa toivoin tyttöä,koska pelkäsin,että muuten samaistan hänet liikaa menetettyyn lapseen.Kun hän oli sitten poika,niin eka vuosi oli vaikee...koko ajan oli mielessä, että miksi hän ei voi olla se menetetty poika...nyt pikku hiljaa pystyn ottamaan hänet "uutena" poikanani. Jos meille vielä neljäs lapsi suodaan, niin oikeesti ei oo väliä onko tyttö vai poika, kunhan olisi niin terve, että pystyisi elämään onnellisen elämän vanhuuteen asti...

säälittävää saada vain tyttöjä!

poika sitäpaitsi jatkaa sukua, tyttö ei, tyttö on vain säälittävä näky

sinuakaan ei olisi oemassa ,jos eiolisi tyttöjä ,taidat vain kateudesta puhua.

ajattele että sulla on kohta 3 lasta... tuut varmasti saamaan paljon lapsenlapsia... ja eiköhän sieltä viimeistään irtoo sulle hemmoteltava pikku prinsessa ;)

Olen kahden pojan äiti ja varsinkin tämän kuopuksen kohdalla ajatukset vain pyörivät tytössä odotusaikana...Itkin ekan ultran jälkeen ja koko raskausaika oli vain sopeutumista tietoon toisesta pojasta.



Tämä kuopus onkin sitten aiheuttanut muuta huolta ja murhetta, koska ei olekaan täysin terve. Nyt ajatus siitä tytöstä jotenkin tuntuu oudolta...pojallamme on enkelinkiharat, suuret silmät ja sellainen niin valloittava luonne, että hänen sukupuolisuutensa jotenkin "häviää", hän vain on HÄN.



Olkaamme onnellisia kaikki näistä lapsistamme, kun niitä molempia sukupuolia kuitenkin tähän maailmaan tarvitaan. Eikä ihmisen kasvu lapsesta aikuiseksi ole kenellekään täysin kivuton prosessi, oli sitten tyttö tai poika. Joten haasteita tuo molemmat sukupuolet vanhemmilleen ihan varmasti.



Onnellista odotusta sinulle ap!

Kolmannen pojan odotus oli kamalaa. Itkin kaksi viikkoa ultran jälkeen. Toki rakastin vauvaa, mutta kaksi vuotta pojan syntymän jälkeen puin asiaa ja sitten, pikku hiljaa, opin hyväksymään ja olemaan todella ylpeä poikakatraastani. Vaikeimamksi asian ja luopumisen tuskan teki tietoisuus siitä, etten ikinä saa haaveilemaani tyttöä eli sukupolvien jatkumo päättyy nyt tähän. Minusta tulisi vain se kamala anoppi, joka tekee asiat väärin. Edelleen, kun kuopus on eskarilainen, ajoittain ikävöin tyttöä, mutta pääosin olen vain ylpeä ja onnellinen ihanista pojistani. Toisissa asioissa heidän kanssaan pääsee sitä paitsi helpommalla, vaikka aika rankkaa tämä testosteronin huuruinen elämä kyllä onkin! :)

Neuvoni on siis ainoastaan se, että puhut asiasta, puhut ääneen, käyt läpi miehen ja tuttavien kanssa. Neuvolasta tuskin saat apua, siellä vouhotetaan vain lapsen terveydestä. Kukaan, joka ei ole itse kolmen pojan äiti, ei tiedä, mitä nyt käyt läpi. Mutta voin vakuuttaa, saat ihanan poja, jota rakastat varmasti ja josta tulee upea pikkuveli ja perheenjäsen. Kysehän ei ole siitä, etti haluaisi sitä lasta vaan siitä, että haluaisi tytön. Voimia ja halauksia!!

vielä eskari-ikäisenkin kanssako sitä joutuu joskus miettimään? :(

ap

vielä eskari-ikäisenkin kanssako sitä joutuu joskus miettimään? :( ap

Et nyt oikeesti ole tosissasi ap. Tai jos olet, ANNA SE LAPSI POIS! Varmaan se poikakin jollekin kelpaa.

Saan olla perheen NAINEN, PRINSESSA :)



POJAT ON IHANII!



Mun mielestä on täysin sairasta tehdä lapsia toivoen jotian sukupuolta!!!



MIKSI AP HANKKIUDUIT RASKAAKSI??????

niin tästä naurettavasta harmituksestani huolimatta olen kokenut elämäss suuria suruja. Esikoiseni on joutunut tehohoitoon ja hän on erityislapsi. Isäni on kuollut kun olin lapsi. Tässä raskaudessa oli todellinen huoli lapsen terveyden ja selviämisen puolesta rv 18.



SILTI vaikka olen kokenut sitä sun tätä ja oikeasti pelännyt lapsen terveyden puolesta niin, että siinä ei paljoa sukupuolta ajateltu, niin SILTIKIN itken silmät päästäni sitä tosiasiaa, että en saa koskaan tyttöä!!!! Ja olen katkera kaikille joilla on tyttölapsi. En pysty ymmärtämään miksi niin moni muu ihminen saa tässä elämässä mitä haluaa. Mutta minä en saanut kertaakaan tyttöä vaikka kolme kertaa toivoin!



ap

Kun itsellä sitä ainokaista lasta tehtiin vuositolkulla. Siinä on silloin aika vaikea ymmärtää, että toiselle lapsen väärä sukupuoli voi olla noin suuri suru kun oman elämän suuri suru oli pitkään se, ettei lasta tullut yrityksistä ja hoidoista huolimatta. Mutta eivätpä ihmisten elämät, kokemukset ja murheet ole yhteismitallisia.