Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
meille tulossa kolmas poika ja tuntuu että en halua koko lasta!
17.02.2010 |
Olen toivonut aina tyttöä ja nyt sain kuulla, että kolmaskin lapsni on poika. Ajatukseni ovat todella sairaita, mielenkiinto koko raskauteen meni samantien. Välillä jopa tuntuu, että en halua koko lasta!
Teidän, että tämä tunne väistyy ja tulen rakastamaan kolmatta poikaani aivan kuten edellisiäkin! Ellen jopa vielä vahvemmin. Mutta nämä hullut ajtukset saavat minut aivan masentuneeksi. Pitäisikö tällaisista fiiliksistä käydä jo juttelemassa ammattilaisen kanssa?
Näitä ajatuksiani ei tietenkään tiedä tosielämässä kukaan!!!
Kommentit (274)
Minäkin olisin aivan rikki tuossa tilanteessa (vaikka ei se sitä rakkautta vähentäisikään). Minä vielä odottelen ko. ultraa tästä neljännestä. Esikoinen on kyllä (onneksi!) tyttö, 2 seuraavaa poikia. Ajoituksen perusteella meille olisi "muka ehdottomasti" tulossa tyttö, MUTTA silti pelkään. Toivon tyttöä niin kovasti (kuten muukin perhe). Toki meidän pojatkin ovat todella suloisia, mutta NIIN poikia. Kaikki tuntuu uhkuvan sitä testosteronia ja miehekkyyttä. Kaikki on yhtä ärhentelyä, autoja ja porakoneita ja aggressiivisia tappeluita. En jaksais enää enemmän tuota lajiketta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän sinua, koska itsekin jouduin kuitenkin käsittelemään sen, etten sitten tyttölasta tässä elämässä saa. En edes tiedä, olisinko niin halunnutkaan, mutta ainahan se silti "kirpaisee" kun jokin jää kokematta. Sitä asiaa sitten surin hetken ja nyt tilanne on taas alkuperäinen, eli koen vain suurta rakkautta tätäkin masussa asuvaa lasta kohtaan. Ei sun tunteissa ole mitään pahaa, nyt vaan käsittelet ne jotta voit jatkaa matkaa eteenpäin. Tunteet tulee ja menee, anna harmin nyt olla äläkä sitä häpeile, kyllä se siitä ohi menee!
kun pystyt ottamaan asian noin järkevästi. Mutta enhän minäkään voinut arvata, että asiaan näin vahvasti reagoin. Olisin kai muuten jättänyt kolmannen tekemättä. Huoh...tosi kauheeta olla näin sekaisin omien ajatusten kanssa. Ja ihan hirveetä jos tälle vauvalle sitten jotain tapahtuisikin ja minä olen ajatellut, että en häntä halua :(
Mun eka ajatus tosin otsikosta oli että "anna se mulle, jos et itse halua...".
Nimim. haluaisin lisää vaan enpä saa.
Vaikea eläytyä rooliisi toki 2 tytön äitinä, mutta eiköhän nuo tunteet tuosta unohdu.. kannattaisi kenties neuvolassa avautua, jospa saisit sieltä keskusteluapua..
on saanut alkuunsa 5 päivää ennen ovista, että se siitä ajoituksesta
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
salaa toivottiin tyttöä. Mutta niin vain syntyi ihana pikku-ukkeli, ja hyvä ettei ole tyttö. En tiedä osaisinko edes tyttöä hoitaa :O
No nyt alkoi tosissaan pelottamaan :( Meillä 6 päivää ennen. Tosin kaikki oireet samanlaisia kuin tytöstä, pojista oli aivan erilainen olo.
on saanut alkuunsa 5 päivää ennen ovista, että se siitä ajoituksesta
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän sinua, koska itsekin jouduin kuitenkin käsittelemään sen, etten sitten tyttölasta tässä elämässä saa. En edes tiedä, olisinko niin halunnutkaan, mutta ainahan se silti "kirpaisee" kun jokin jää kokematta. Sitä asiaa sitten surin hetken ja nyt tilanne on taas alkuperäinen, eli koen vain suurta rakkautta tätäkin masussa asuvaa lasta kohtaan. Ei sun tunteissa ole mitään pahaa, nyt vaan käsittelet ne jotta voit jatkaa matkaa eteenpäin. Tunteet tulee ja menee, anna harmin nyt olla äläkä sitä häpeile, kyllä se siitä ohi menee!
kun pystyt ottamaan asian noin järkevästi. Mutta enhän minäkään voinut arvata, että asiaan näin vahvasti reagoin. Olisin kai muuten jättänyt kolmannen tekemättä. Huoh...tosi kauheeta olla näin sekaisin omien ajatusten kanssa. Ja ihan hirveetä jos tälle vauvalle sitten jotain tapahtuisikin ja minä olen ajatellut, että en häntä halua :(
minulla on yksi tuttu, joka myös itki katkerasti sitä että masussa oleva lapsi oli samaa sukupuolta kuin aikaisemmatkin lapset...
lapsi kun syntyi niin olikin vammainen:( Nykyään äiti harmittelee tuota että silloin lapsi ei muka kelvannut sukupuolensa puolesta...terve lapsi on aina yhtä suuri ihme, sukupuolesta riippumatta ja ja jos tuo tutuni jotain saisi nyt vaihtaa, niin se ei olisi sukupuoli vaan lapsen terveys!!
kaippa tämä on ihan oikea masennus? En tiedä kun en ole ikinä ollut masentunut, mutta ei huvita nousta sängystä, ei huvita lapseni, ei huvita tämä raskaus. Tekisi mieli vaan vaipua maanrakoon...olla siellä, niin että kukaan ei tulisi puhumaan minulle mitään!
Miten pystyn menemään ensiviikolla juhliin jossa on toinen toistaan ihanampia tyttölapsia ja vauvoja. Ja kaikki kysyvät minulta mikäs meille on nyt tulossa ja joudun sanomaan,että poika. Ja saan miljoona säälivää katsetta :(
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajattele kaikkia positiivisia puolia! Pojat on ihania, kyllä tytötkin, mutta jotenkin itsestäni ihanaa olla tämän perheen nainen ja nauttia elämästä neljän ihanan miespuolisen kera : ) Ainakin uskon, että tästäkin pojasta tulee ihana!
Totta kai miespuoliset on erilaisia mutta mua se ei ole ikinä häirinnyt, vaan enemmänkin kiehtonut. Miten mielenkiintoista seurata toisen sukupuolen kasvua ja huomata itse asiassa siinäkin ennen kaikkea se, että me ollaan ihmisiä, ei sukupuolia.
Se tytön puuttuminen ei tarkoita etteikö sinunkin pojista vois löytyä sulle "sielunystävä", ei siihen tartte samoja vehkeitä : )
t. se 3. poikaa kans odottava
Musta tuntui samalta kun kuulin että meille tulee kolmas tyttö. Mietin jo puolitosissani aborttia ja todellakin kaduin koko raskautta. Nyt olen jo ihan ok, pienin täyttää kohta 2. Vieläkin suunnittelen neljättä raskautta mutta voi olla että se jää suunnitteluasteelle, nyt tuntuu etten halua enää yhtää vauvaa, vaikka olisi se kaivattu poika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajattele kaikkia positiivisia puolia! Pojat on ihania, kyllä tytötkin, mutta jotenkin itsestäni ihanaa olla tämän perheen nainen ja nauttia elämästä neljän ihanan miespuolisen kera : ) Ainakin uskon, että tästäkin pojasta tulee ihana!
Totta kai miespuoliset on erilaisia mutta mua se ei ole ikinä häirinnyt, vaan enemmänkin kiehtonut. Miten mielenkiintoista seurata toisen sukupuolen kasvua ja huomata itse asiassa siinäkin ennen kaikkea se, että me ollaan ihmisiä, ei sukupuolia.
Se tytön puuttuminen ei tarkoita etteikö sinunkin pojista vois löytyä sulle "sielunystävä", ei siihen tartte samoja vehkeitä : )
t. se 3. poikaa kans odottava
Musta tuntui samalta kun kuulin että meille tulee kolmas tyttö. Mietin jo puolitosissani aborttia ja todellakin kaduin koko raskautta. Nyt olen jo ihan ok, pienin täyttää kohta 2. Vieläkin suunnittelen neljättä raskautta mutta voi olla että se jää suunnitteluasteelle, nyt tuntuu etten halua enää yhtää vauvaa, vaikka olisi se kaivattu poika.
tuliko hyvä olo jo raskausaikana vai heti kun tyttö syntyi? vai olitko pettynyt vielä vastasyntyneeseen vauvaankin?
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se pahin pettymys helpotti jo raskausaikana, tosin koko ajan ajattelin että hankkiudun uudestaan raskaaksi heti kun vauva vähän kasvaa. En ollut varsinaisesti vauvaan pettynyt vaikka kyllä se kirpaisi synnytyssalissa kun kuulin kätilön sanova? että tyttöhän täältä taas tuli, jotenkin sitä viimeiseen asti toivoi erehdystä. Olin kuitenkin iloinen terveestä vauvasta ja "alistuin kohtalooni".
ja olla kanssa ihan yhtä"hirveä".
kun te aloitte miettimään että teette lapsen, ajattelitko että teette tytön, vai lapsen?
sun täytyy vaan puhella jonkun järkevän kanssa tästä olosta.
, mutta jaan kyllä tunteesi...
Tosin itse jo pelkäsin kolmatta odottaessani pettyväni, eli en edes selvittänyt asiaa etukäteen. Ja kun se kolmas poika tuli, oli se "pettymys" helpompi kestää kun se oli vain ohihäivähtävä hetki vauvan synnyttyä, "taas poika" ajatus. Mutta sitten ilo uudesta ihanasta vauvasta vei voiton.
No, toki asiaa sai käsitellä myöhemminkin - tuli ihan masennusta tms., piti käsitellä sitä "luopumisen" tunnetta / pelkoa ettei saakaan ehkä ikinä tyttöä.
Avauduin asiasta näilläkin palstoilla joskus, ja sain aika rumaa vastaanottoa.. :(. Tää asia on tosi tabu. OIs mielenkiintoista, miten osaisivat tätä neuvolassa käsitellä, jos puhuisit suoraan.
No, mun tapa olikin sitten kuitenkin se, että kun sitä suloista vauvelia sylissä pidin, niin aloin miettiä, että miksei vielä neljäskin. (Tai siis olin aina ajatelltu että neljäs mahdollinen mutta vasta myöhemmin "vanhoilla päivillä" - aloin ajatella että miksei jo nyt muutaman vuoden ikäerolla.)
Ja netistä löysin paljon tietoa ja vinkkejä tytön "tekemisestä", niitä sitten sovelsin vähän (en edes kovin tunnollisesti mutta tehtiin kuitenkin tää eri tavalla kuin pojat) - ja tyttö tuli :) !
Eli en tiedä voisiko se ajatus lohduttaa, että neljännen lapsen OPTIO säilyy - eri asia käyttääkö sitä sitten vai ei.
Mutta menetyksen tunne se jollain lailla on, jos/kun ei sitä toivomaansa tyttöä saa. Vaikka ois sata ihanaa poikaa niin aina sitä haaveilee jostain muusta.
Tosin se totuus on sitten vähän toista - tää tyttökin on kyllä aika poikamainen ärisijä ja tykkää vaan autoista...
enemmän se meidän kolmas poika rakastaa vaaleanpunaista ja hoitaa nukkeja ja on kiinnostuntu kaikista "ihanista" asioista :).
että olet oikeasti väsynyt ja masentunut muuten ja se nyt vain tällä hetkellä on helpointa kanavoida tuohon sukupuolikysymykseen?
puhu neuvolassa asiasta. eiköhän siellä pitäisi olla totuttu jos minkälaisiin pelkoihin ja murheisiin lasten suhteen ja osataan ohjata sinua eteenpäin, jos tarvitset sitä.
opettele pari nasevaa taktiikkaa, totea että
- "poika tulee, ihana veljessarja ja mulle sopii että saan edelleen olla perheen ainoa prinsessa ja kuningatar samassa paketissa" tms.
- "pojat on niin reippaita ja reiluja, en varmaan jaksaisi sitä tyttöjen maailmaan liittyvää ... " jotain (kieroilua, vonkumista tms.), silleen että et kuulosta suoraan negativiiselta / kateelliselta, vaan ihan vaan olet tiedostanut miten pojat on kivoja :) ja tytöissäkin on huonot puolet niiden juhlamekkojen takana
- pue pojatkin söpösti ja suloisesti, edullisestikin saa kivan näköisiä vaatteita pojille esim. pastellisävyissä (H&M:ltä esim. välillä)
20
odoteltiin kovasti tyttöä pojan jälkeen... Vähä tuli pettymys ku ultrassa näkyi selvästi pippeli, masensi jonkinaikaa... Mutta aloin heti ajatteleen et nuorimmainen saa leikkikaverin, ja sitten olen kahden pikku-ukon äiti =) Ei lopulta edes tunnu niin kauheelta ajatukselta ja tiedän että sitten kun vauva on sylissä ja saamme tutustua toisiimme rakastan vauvaani yhtäpaljon kuin edellisiäkin... Haluaisin kyllä sen tytön vielä, mutta saapas nähdä jaksanko olla vielä raskaana tämän raskauden jälkeen...
Alue: Aihe vapaa
Ymmärrän sinua, koska itsekin jouduin kuitenkin käsittelemään sen, etten sitten tyttölasta tässä elämässä saa. En edes tiedä, olisinko niin halunnutkaan, mutta ainahan se silti "kirpaisee" kun jokin jää kokematta. Sitä asiaa sitten surin hetken ja nyt tilanne on taas alkuperäinen, eli koen vain suurta rakkautta tätäkin masussa asuvaa lasta kohtaan. Ei sun tunteissa ole mitään pahaa, nyt vaan käsittelet ne jotta voit jatkaa matkaa eteenpäin. Tunteet tulee ja menee, anna harmin nyt olla äläkä sitä häpeile, kyllä se siitä ohi menee!