meille tulossa kolmas poika ja tuntuu että en halua koko lasta!

meilläkin oli niin toivottu poikaa, mutta 5kurakoa tuli, pettymys oli valtava. nyt yritämme elää pettymyksen kanssa. käyn myös juttelemassa asiasta ammattilaisen kanssa. en voi millään hyväksyä, etten saa koskaan ihanaa pientä poikaa.

olisikin kaikki nuo 5 ollut poikia, mutta ei.

suvussa ei ole jatkajaa, mies vihaa kurakojaan ja minäkin toivon, että nuo olisivat olleet poikia.

yritämme poikaistaa kurakojamme, etteivät ainakaan leikkisi mitään rinsessoja.

miehiset jutut ovat sinulle automaattisesti parempia ja valintoina kyseenalaistamattomia, auton rassaaminen, jääkiekko, yms. fiksumpaa ja järkevämpää puuhaa kuin tyttöjen naurettavat prinsessaleikit, toisinsanoen teit tytöstäsi pojan koska pidät omaa sukupuoltasi idioottina. Pitäisiköhän sun katsoa peiliin?

Minulle taas oli pettymys ensin kun kolmas oli tyttö. 2 poikaa oli ennestään.

Neljäs onneksi oli sitten taas poika.

Ei se pettymys ole kuitenkaan haitannut. Kyllä tyttökin on ihana, mutta en nyt niin välttämättä olisi yhtään tyttölasta halunnut.

Mutta en nyt ole ehkä niin perinteinen tyttölapsen äitikään ollut ja tytöstä ei ole kasvanut perinteistä tyttöä. Kulkee isänsä kanssa autoa rassaamassa ja kalassa veljiensä kanssa ja on koko porukan kovin pelaamaan jääkiekkoa.

Hulluksi olisin tullut jos se olisi ollut joku rinsessakrumeluu.

minulle oli todellinen pettymys kun kuulin, että odotan 3 tyttöä, meinasin hommata obortin ja mieskin painosti siihen, lapsemme ovat olleet meille todellisia pettymysiä. 4 raskauden aikana kuulin taas odottavani tyttöä, meinasin kuolla häpeään ja inhoon, mutta onneksi vauva olikin sittenkin poika, eikä virheellinen tyttö.

nyt olen onnellinen pojastani, tytöt vain tulevat tuossa sivussa...

Osoitatko sä tytöilles rakkautta ollenkaan?? Tyhymä!!!

Koita jaksaa. Muista, että tunteet ovat aina oikeita eli ei ole vääriä tunteita. Se, miten tunteiden johdosta toimii, voi toki olla oikein tai väärin, mutta tunteisiin on oikeus. Asia kyllä helpottaa, mutta se vaan pitää käsitellä. Älä välitä muiden mollauksesta ja typeristä kommenteista. Oma tuska ei pienene yhtään, vaikka muilla olisi sata kertaa suurempia tuskia.



Opit ihan varmasti vielä rakastamaan tuota vauvaa ja tulet ylpeydellä kertomaan, että sulla on kolme poikaa! Voimia!



T. eräs jo kirjoittanut kolmen pojan onnellinen joskin väsynyt äiti

Mäki luen tätä keskustelua ihan huuli pyöreänä.. Mä en oo yhessäkään raskaudessa ees kysyny lapsen sukupuolta etukäteen, on ollut jännittävämpää odottaa, kumman luoja suo! en voi ymmärtää tätä koko juttua... tätä se on, kun nykyään kaikki halutaan tietää etukäteen.. eipä ollut näitä ongelmia ennen uä-tutkimuksia..



Joka tapauksessa jaksamista ap:lle, en halua olla ilkeä. Sinun kannattaa tosiaan hakea apua, sitä kyllä on tarjolla kun osaa vaatia!

Laittakaa hyvät ihmiset asiat johonkin järjestykseen. Eikö teillä ole muuta elämänsisältöä ja arvomaailmaa. Itselläni olisi 6 lasta jos kaikki olisivat saaneet syntyä, on tullut elossa läpi kaksi poikaa. En vaan kertakaikkiaan tajua tätä keskustelua. AP:lle olen sinänsä sympaattinen, että suret niin voimakkaasti jotakin mikä on minulle aivan absurdi aihe. Uskon ihan aidosti että sinulla on vaikeaa. Toivottavasti avautuminen tästä aiheesta auttaa. En puhuisi asiasta neuvolassa, mutta sinulle olisi varmaan hyvä mennä vaikka johonkin yksityiseen terapiaan purkamaan asiaa. Nimittäin uskon, että kun olet asian saanut puitua, et halua että se lukee neuvolan paperissasi. Tsemppiä.

Käsittele asia nyt kunnolla, että vauvan on hyvä syntyä aikanaan. Ethän toitota tuntemuksiasi isompien poikien kuullen? Tuskin on heille terveellistä. Terapia muutaman kerran vois olla hyvä, kun saisi puhua suoraan, mitä ajattelee.

Mieheni oli perheensä "se kolmas poika". Lapsena oli itselleen laittanut rusetin päähänsä äitiään ilahduttaakseen... Anoppini on saanut olla mehiläiskuningatar perheessä, tytär olisi varmasti pudottanut arvostelullaan tästä asemasta. Kyllä jotenkin miehestäni näkee, ettei ollut niin toivottu, vieläkin kova mielyttämisen halu. Ja vanhemmissaan pahasti kiinni, vaikkei usein heitä tapaakaan.

Ja kuinka suloinen hän vauvana olikaan! Valokuvien perusteella nimittäin. Lapsi on lahja. "Lahjahevosen suuhun ei ole katsominen". Lahjapaketista voi löytyä muuta kuin oli ajatellut, mutta voikin huomata lahjan ihanaksi tai jopa paremmaksi kuin on toivonut!

Onnellista odotusta!

niin tästä naurettavasta harmituksestani huolimatta olen kokenut elämäss suuria suruja. Esikoiseni on joutunut tehohoitoon ja hän on erityislapsi. Isäni on kuollut kun olin lapsi. Tässä raskaudessa oli todellinen huoli lapsen terveyden ja selviämisen puolesta rv 18.

SILTI vaikka olen kokenut sitä sun tätä ja oikeasti pelännyt lapsen terveyden puolesta niin, että siinä ei paljoa sukupuolta ajateltu, niin SILTIKIN itken silmät päästäni sitä tosiasiaa, että en saa koskaan tyttöä!!!! Ja olen katkera kaikille joilla on tyttölapsi. En pysty ymmärtämään miksi niin moni muu ihminen saa tässä elämässä mitä haluaa. Mutta minä en saanut kertaakaan tyttöä vaikka kolme kertaa toivoin!

ap

Monen elämä saattaa näyttää päällepäin täydelliseltä, mutta aika harvalla se sitä on. Turha kuvitellakaan, että kun olet kärsinyt elämään ihan normaalistikin kuuluvia surullisia asioita, niin nyt saisit jotenkin palkintona tytön. Joko tämä on provo, johon aika moni on lähtenyt mukaan tai sitten ap on tuntemistani ihmisistä eniten vain omaa napaansa tuijotteleva.

Itselläni 2, jo aikuista poikaa, ikäero 4 vuotta.

Ovat parhaita kavereita nykyään, lapsena tietysti kinastelivat, mutta hyvin meni silloinkin.



Pojat tykkää äidistä! Ei ole tarvinnut taistella poikien kanssa koskaan. Olen itse kasvanut maalla, minulla 3 siskoa (enkä kaipaa veljeä enää aikuisiällä). Sain tehdä kaikkea, olla tyttö ja "poika". Minulla ei ainakaan ollut ongelmia ymmärtää poikia, päin vastoin, minusta tuli poikalapsia puolustava tiikeriemo.



Toisella pojalla on nyt 2 tytärtä ja 1 poika.

Lapsenlapsena tytöt aivan yhtä ihania, kuin poikakin. En ole huomannut eroa, kaikki yhtä rakkaita.



Kyllä olet vielä ylpeä kolmesta pojastasi!

Pojilla on kivaa, kun on samat poikien jutut ja kavereita omasta takaa - toivottavasti aikuisenakin.



Meidän pojat soittivat/soittavat yhdessä (pianoa ja kitaraa), pelaavat edelleen yhdessä (lentopalloa, tennistä, yms.), laskettelevat yhdessä, tukevat toisiaan elämässä yleensä. Olen sanonutkin, että jos ette mulle kaikkea kerro, puhukaa toisillenne, jos ongelmia tulee.



Onnea odotukseen!

Ap on täysi provo, taustalle lapsettomuushoitoja ja silti jaksaa muka valittaa lapsen sukupuolesta. Höpö höpö, no onpahan saanut aikamoisen ketjun aikaiseksi. Mieluummin vain lukisi oikeiden ihmisten oikeista ongelmista tai sitten iloisista asioista .

minulle oli todellinen pettymys kun kuulin, että odotan 3 tyttöä, meinasin hommata obortin ja mieskin painosti siihen, lapsemme ovat olleet meille todellisia pettymysiä. 4 raskauden aikana kuulin taas odottavani tyttöä, meinasin kuolla häpeään ja inhoon, mutta onneksi vauva olikin sittenkin poika, eikä virheellinen tyttö. nyt olen onnellinen pojastani, tytöt vain tulevat tuossa sivussa...

Oletko tosissasi?? Meillä on neljä poikaa ja olen toivonut tyttöä myös. Siis neljännestä olisin halunnut tytön, mutta poika oli ja rakastan häntä koko sydämestäni. Olemme kääntäneet miehen kanssa asian niin, että mitä jos meille olisi tullut neljä tyttöä.. Mies sanoi, että hänelle on ihan sama, rakastaisi molempia yhtä paljon. Hänelle olisi myös aivan sama jatkuisiko hänen sukunsa. Mies olisi myös meille tyttöä toivonut. Ihan oikeasti musta tuntuu kamalalta tyttöjesi puolesta!! Toivottavasti et ole tosissasi!!

Siis oikeastiko sillä sukupuolella on merkitystä? Herätkää!



Kaikkein naurettavimpia ovat kyllä nämä keinnohedelmöityksellä lapsensa alkujaansakin saaneet, vielä päälle pitäisi saada tiettyä sukupuolta.



Mitäs jos ne lapset kasvaa muuten kieroon?

En oikein jaksa ymmärtää, mun mielestä toi on turhanpäiväistä murehtimista, ihan älytöntä!



Toisaalta mistä mä tiedän, itselläni on tyttö ja poika, joten ehkä olen jäävi kommentoimaan? Mutta kyllä aika surullista on että odottaa lasta ja ei osaa nauttia raskaudesta ja vauvasta itsestään, vaan suree vauvan sukupuolta.

Meillä on 2 poikaa ja kun aloin kolmatta lasta odottaa, ajattelin juuri noin. Onneksi ultrassa paljastui, että vauva on tyttö! olin niin onnesta sekaisin ja niin oli miehenikin ja ollaan tietysti edelleen, kun vauva on nyt kuukauden ikäinen =) Jos tämä kolmas ei olisi ollut tyttö niin olisimme yrittäneet vielä neljättä. Nyt ei sitten tarvitse enää neljättä lasta "tehdä". Jokaisesta lapsesta olen toivonut tyttöä ja kyllä olen onnellinen kun sen viimein sain =) Ehkä teidän vaan täytyy sitten vielä tehdä neljäs lapsi jos se vaikka olisi se tyttö?

Nykypäivänä puhutaan niin paljon elämän hallinnasta ja kaikkea suunnitellaan niin tarkkaan. Ilmeisesti jossain vaiheessa menee rajat sekaisin, kun tulee käsitys, että sukupuoleen voisi/pitäisi pystyä vaikuttamaan. Todellisuudessahan elämä on melkoista kaaosta, yllätyksiä ja epävarmuutta.

Sanoipa muut, mitä tahansa: Sinä et ole voinut sukupuoleen vaikuttaa, se ei ole sinun vastuullasi. Jätä muiden kommentit ja huokailut omaan arvoonsa, järjetöntä valitella vauvasi sukupuolesta! Jos joku näin tekee, se kertoo ainoastaan kyseisen henkilön omasta säälittävästä henkisestä kehityksestä. Nauti raskaudestasi! Sinun oma vauvasi siellä on! Kun hän syntyy, ota ylpeänä vastaan! Juuri hänen kuuluikin perheeseenne tulla.

teille ei tule enempää lapsia? Vaikka joskus kun nykyiset vähän isompia - vai miten vanha olet?

Mutta hei tehkää vaihtari sen yhden tytön odottajan kanssa :) ja kertokaa sitten jossain meidän perhe -lehdessä teidän erikoisesta ratkaisusta :).

Ei vaan, mutta mielenkiintoista ajatella, noinkohan sitä pystyisi vaihtamaan sen kantamansa lapsen.... tod.näk. siinä kohtaa kun se oma vauva on käsivarsilla, ei sitä kuitenkaan voisi mihinkään vaihtaa.

20

Eikä varmasti ap:kaan.

t.se kohta 3 tytön äiti.

ihmisen/naisen ruumis niin monimutkainen kapistus,että me ei koskaan saada tietää sen salaisuuksia.Aivan turhaa itkeä tietyn sukupuolen perään ,mä olen satavarma että siihen ei voi itse millään tavalla vaikuttaa.

sosiologista näkökulmaa kirjoittajalle:D

Minulla on aiemmasta liitosta kaksi aivan ihanaa poikaa joita rakastan kovasti ja olen heistä äärettömän ylpeä. Nyt odotan uuden puolisoni kanssa lasta ja ilmeisesti tämäkin on poika. Luultavasti lapsiluku on tämän jälkeen täynnä ja tunnen suurta tuskaa siitä etten luultavasti ikinä saa omaa tytärtä. Tiedän että vihaisin itseäni lopunelämää jos laps olisikin sairas syntyessään tai kuolisi tms, silloin tällaiset puheet tuntuisivat niin typeriltä ja pinnallisilta. Toki eniten toivon tervettä lasta mutta se tytön kaipuu on niin suuri että sydämeen sattuu. Tiedän että opin tätäkin lasta rakastamaan aivan kuten jo olemassaoleviakin mutta jään ikuisesti kaipaamaan sitä tyttöä, toivottavasti joku pojistani sitten aikanaan saa tytön jolle saan ostella kauniita mekkoja ja jonka hiuksia saan laittaa yms, siinä ehkä sitten minun pelastus.

Monet maailman ihmiset tekisivät mitä tahansa saadakseen oman lapsen oli tämä sitten tyttö tai poika ja sinä kehtaat olla tyytymätön lapsesi sukupuoleen! Häpeä sitä, että olet noin huono äiti! Toivottavasti menetät ne kaikki kolme poikaasi jos heitä noin paljon vihaat! T: Enkelipojan äiti, joka tekisi mitä tahansa saadakseen poikansa takaisin kuolleista.