Lue keskustelun säännöt.
meille tulossa kolmas poika ja tuntuu että en halua koko lasta!
17.02.2010 |
Olen toivonut aina tyttöä ja nyt sain kuulla, että kolmaskin lapsni on poika. Ajatukseni ovat todella sairaita, mielenkiinto koko raskauteen meni samantien. Välillä jopa tuntuu, että en halua koko lasta!
Teidän, että tämä tunne väistyy ja tulen rakastamaan kolmatta poikaani aivan kuten edellisiäkin! Ellen jopa vielä vahvemmin. Mutta nämä hullut ajtukset saavat minut aivan masentuneeksi. Pitäisikö tällaisista fiiliksistä käydä jo juttelemassa ammattilaisen kanssa?
Näitä ajatuksiani ei tietenkään tiedä tosielämässä kukaan!!!
Kommentit (274)
On kiva kuulla että meitä on muitakin! Olisi kiva,jos joku perustaisi oman keskusteluosion meille pettyneille,jossa voisi myöhemminkin tuntojaan purkaa. Tuntuu että vain ne jotka samassa tilanteessa todella ymmärtävät. Ois todella kivaa,jos tietäisi että täältä löytyy aina saman kokeneita,joille voi purkaa tunteitaan esim. juhlien lähestyessä,kun tietää miten kovin raskasta on katsella pikkuprinsessoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kukaan ei täällä ole vihannut poikiaan, ovat vain pettyneitä etteivät saa tyttöä. Se on eri asia kuin oman tyttölapsen vihaaminen, joka kuulostaa jo aika oudolta..
En väheksy kenenkään tunteita ja pettymyksen kokemista, mutta aikuinen ihminen ymmärtää ettei elämässä kaikkea saa. Se ei varsinaisesti ole katastrofi että saa elää elämänsä kolmen terveen pojan äitinä...! Hieman perspektiiviä asioihin, jooko.
Luulen että useimmissa perheissä joissa on enemmän kuin yksi lapsi vanhemmista tuntuu että kunkin lapsen yksiköllinen huomioiminen on aina liian vähäistä. Kun lapsiluku alkaa olla täynnä, ajattelee helposti perhettä kokonaisuutena (niinkuin se onkin) eikä jokaisen yksilön erityisyyttä omana itsenään. Tämän asian kanssa painiskelen arjen kiireissä, että miten huomaan jokaisen ihanan poikamme omat mahtavat luonteenpiireet ja toisaalta heikkoidet ja pystyn tukemaan kehitystä. Minulle tuo vaatevaraston sinisyys alkaa olla se ainoa asia joka muistuttaa siitä että kappas, kaikki lapsemme ovat poikia.
minua ainakin hävettää tyttäreni, en kehtaa myöntää kellekkään, että olen epäonnistunut, enkä ole saanut poikaa vaan kolme kauheaa tyttöä.
olisinkin saanut kolme poikaa mutta kun tulikin kolme vpäätä. voisin vaihtaa nuo kakarat pois. no parhaani olen yrittänyt ja saada tytöistä edes poikamaisia. tytöillä ei ole nukkeja eikä mitään tyypillisiä tyttöjen juttuja. meillä on traktoreita, radio-ohjattavia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meilläkin oli niin toivottu poikaa, mutta 5kurakoa tuli, pettymys oli valtava. nyt yritämme elää pettymyksen kanssa. käyn myös juttelemassa asiasta ammattilaisen kanssa. en voi millään hyväksyä, etten saa koskaan ihanaa pientä poikaa.
olisikin kaikki nuo 5 ollut poikia, mutta ei.
suvussa ei ole jatkajaa, mies vihaa kurakojaan ja minäkin toivon, että nuo olisivat olleet poikia.
yritämme poikaistaa kurakojamme, etteivät ainakaan leikkisi mitään rinsessoja.
Mutta järkyttävää silti, että jonkun mielestä "tyttöjen jutut" ovat jotenkin vähempiarvoisia. Kauheaa. Itsellä varmaan naiseus ja itsetunto aika hukassa.
minua ainakin hävettää tyttäreni, en kehtaa myöntää kellekkään, että olen epäonnistunut, enkä ole saanut poikaa vaan kolme kauheaa tyttöä. olisinkin saanut kolme poikaa mutta kun tulikin kolme vpäätä. voisin vaihtaa nuo kakarat pois. no parhaani olen yrittänyt ja saada tytöistä edes poikamaisia. tytöillä ei ole nukkeja eikä mitään tyypillisiä tyttöjen juttuja. meillä on traktoreita, radio-ohjattavia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kunhan kuitenkin sitten tosipaikan tullen rakastaa sitä lastaan.
Mutta nuo, jotka vihaavat lapsiaan... HUH. Tuokin tyttöjenvihaaja on aivan JÄRKYTTÄVÄ, mikäli ei ole provo. Sydäntä kylmää ja säälin niin kovasti niitä pikkutyttöjä, joita isä naisvihassaan ja äiti ovimattona niin inhoaa. Hyi helvetti. Ehkä sijaisperheessäkin saisi edes vähän rakkautta. Kauheaa kasvaa tuollaisessa kodissa, jos juttu on tosi. Sellaiset vanhemmat eivät ansaitse tulle kutsutuksi äidiksi ja isäksi, ovat lähinnä psykopaatteja.
ihmeellistä, kun poikalapsia voi ja saa haukkua ja saa sanoa, että haluaa vain tyttöjä. mutta kun sanookin, että haluaa vain poikalapsia, eikä voi sietää tyttöjä niin se on jotenkin järkyttävää.
yhtälailla voi sanoa vihaavansa tyttölapsia, jos niin voidaan sanoa pojistakin.
tätäkö tämä nykyajan tasaarvo on poikia ja miehiä saa haukkua, mutta tyttöjä ja naisia ei todellakaan saa haukkua, eikä sanoa edes poikkipuolista sanaa!! miettikäähän nyt vähän
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja en Sinua arvostele huonoksi äidiksi, mutta varmaan olet onnellinen pojastasi kun kuulet miten meille kävi.
Poikavauvani syntyi, jossain vaiheessa meillä oli yhteensä kolme poikaa ja tyttöjä, syntyivät lähes parinkymmenen vuoden sisällä, ensimmäiset neljä lasta lyhyelllä ikäerolla.
Aika kului..yksi pojistani sairastui syöpään nuorena aikuisena, juuri kun elämä on sitä hyvää aikaa, perhe ja pienet lapset ympärillään.
Poikani ei ole enää kansamme ja laitoin kuolinilmoitukseen "sain pitää Sinua liian vähän aikaa"
enkä ollenkaan ajattele, että tämä minun "suruni" olisi jotenkin järkevää tai ettenkö tietäisi kuinka paljon ihmisillä on ihan oikeita ongelmia ja suruja, kuten lapsen menetys...jota pahempaa ei varmasti ole!
Mutta ei se siltikään helpota vaikka miettisin kaikki mahdolliset murheet mitä voisi olla huonommin. Nyt vaan tuntuu pahalta ja tämä tunne on tosi paska ja en siitä pääse pois. Minua harmittaa perheemme puolesta, että ryven itsesäälissä asiasta jonka pitäisi olla iloinen, Säälin vauvaa jota en muka nyt halua ja säälin itseäni kun olen näin tyhmä!
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eikö lapset ole elämän lahja ,joita saamme hoitaa ja huoltaa pienenä.Eikä olla pettyneitä ,jos sattuu olemaan eri sukupuolta mitä olemme toivoneet.Joku kerkesi jo valittamaan ,kun meillä on 7poikaa lasten lapsena.Meistä on ollut ihanaa ,kun ollaan saatu seurata näitten poikien kasvua.
menetyksen siitä, ettet saa kokea sitä pienen tyttären saamista. Sinulle tämä asia on nyt kipeä, kun käyt sitä surun tunnetta läpi.
Itse olen kokenut saman. Neuvolassa mulla oli onneksi aivan ihana ja sympaattinen terkka, jonka kautta sain ajan ammattilaisen luo keskustelemaan tästä asiasta.
Puhuminen auttaa!! Jos keskustelu perhepiirissä tai miehen/ystävän kanssa ei riitä, niin koita saada vaikka neuvolan kautta aika jollekin ammattilaiselle. JOS tuntuu, että asia pyörii liikaa päässä.
Voimia, ap! Tunteet on käytävä läpi, ja siellä tunnelin päässä tulee vielä näkymään valoa! =)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et voi olla tosissasi mitä kirjoitat,eihän kukaan äiti tai isä voi inhota omia siittämiään lapsia.Sanot kun ei ole suvussa jatkajaaa ,ette temitään jatkajia tarvitse ,ette rakasta itseänne ettekä lapsianne.Toivottavasti tytöt muistavat mitä olette puhuneet .
Mitä teitte eri tavalla?
Eli 126 antoikin jo jotain vinkkejä,
se ajoitus ei siis aina yksinään riitä. (Sitä paitsi siitäkin on pari vähän päinvastaisen oloista teoriaa.)
Lisäksi vielä asento niin ettei mies tunkeudu syvälle, ja jättääkin siement mahd. emättimen alkupäähän. Ja ei orgasmia naiselle.
Kuulostaa ihan hoopolta mutta kun näitä tutkii enemmän niin on looginen selitys - joskus sitä voi olla muutamalla pienellä jutulla merkitys. :)
20
teille ei tule enempää lapsia? Vaikka joskus kun nykyiset vähän isompia - vai miten vanha olet?
Mutta hei tehkää vaihtari sen yhden tytön odottajan kanssa :) ja kertokaa sitten jossain meidän perhe -lehdessä teidän erikoisesta ratkaisusta :).
Ei vaan, mutta mielenkiintoista ajatella, noinkohan sitä pystyisi vaihtamaan sen kantamansa lapsen.... tod.näk. siinä kohtaa kun se oma vauva on käsivarsilla, ei sitä kuitenkaan voisi mihinkään vaihtaa.
20
menetyksen siitä, ettet saa kokea sitä pienen tyttären saamista. Sinulle tämä asia on nyt kipeä, kun käyt sitä surun tunnetta läpi.
Itse olen kokenut saman. Neuvolassa mulla oli onneksi aivan ihana ja sympaattinen terkka, jonka kautta sain ajan ammattilaisen luo keskustelemaan tästä asiasta.
Puhuminen auttaa!! Jos keskustelu perhepiirissä tai miehen/ystävän kanssa ei riitä, niin koita saada vaikka neuvolan kautta aika jollekin ammattilaiselle. JOS tuntuu, että asia pyörii liikaa päässä.
Voimia, ap! Tunteet on käytävä läpi, ja siellä tunnelin päässä tulee vielä näkymään valoa! =)
ap
Iloitse ihmeessä veljeksistä! Heillä on aina kaveri metsäreissuille ja poikien puuhiin + saman henkinen juttukaveri johon siskosta ei olisi.
Minulla on 3 poikaa. Kieltämättä jokin puoli itsestäni suree sitä ettei mulla nyt olekaan tyttöä jonka kanssa shoppailla ja tehdä tyttöjen juttuja, mutta kyse on vain minun itsekkäästä mielikuvamaailmasta. Kun ensimmäinen lapsi oli pieneksi pettymyksekseni poika, toivoin kyllä seuraavistakin poikia. Tunnen paljon aikuisia veljeksiä joilla on hyvät välit ja paljon tekemisissä toistensa kanssa harrastusten yms. parissa. Siskoa ja veljeä en tunne joilla olisi mitään sinne päinkään vaikka hyvissä väleissä toki useimmat ovat.
Voisitko ajatella niin että suurempi lahja jo olemassa oleville pojille on saada vielä yksi veli kuin sisko? Eikö ole ihanaa että heitä ei ole kaksi vaan peräti kolme :)! Sisko ei olisi saanut heiltä koskaan samanlaista tukea kuin veli. Ei ne pojat vaan ymmärrä tyttöjen juttuja.
Nuo tyttöjenvihaajat vain käyttivät aivan järkyttävää kieltä puhuessaan omista lapsistaan, siksi kommentoin niitä viestejä.
Itselläni poika-tyttö-poika. Esikoispojan kanssa olen ehkä eniten henkisesti samalla tasolla, luonteet natsaa. Kaikki kuitenkin aivan yhtä rakkaita, rakastan lapsiani enemmän, kuin omaa elämääni. En voi ymmärtää, miten joku voi inhota omia, pieniä lapsiaan. Aivan hirveää, kylmää, sairasta.
ihmeellistä, kun poikalapsia voi ja saa haukkua ja saa sanoa, että haluaa vain tyttöjä. mutta kun sanookin, että haluaa vain poikalapsia, eikä voi sietää tyttöjä niin se on jotenkin järkyttävää. yhtälailla voi sanoa vihaavansa tyttölapsia, jos niin voidaan sanoa pojistakin. tätäkö tämä nykyajan tasaarvo on poikia ja miehiä saa haukkua, mutta tyttöjä ja naisia ei todellakaan saa haukkua, eikä sanoa edes poikkipuolista sanaa!! miettikäähän nyt vähän
jompaa kumpaa ja saa kuulla odottavansakin toista sukupuolta? Kyllä se pettymys ihan varmasti kaikilla muuttuu suureksi iloksi ja rakkaudeksi sitä lasta kohtaan viimeistään, kun vauva on syntynyt. Ja jälkeen päin sitä vaan naureskelee sille silloiselle pettymykselle. Kyllä ihmiset saavat tuntea pettymystä siitä huolimatta, että toisilla menee huonoimmin.