meille tulossa kolmas poika ja tuntuu että en halua koko lasta!

Kuten itsekin sanoit, tulet todennäköisesti ajan myötä rakastamaan poikaasi kuten edellisiäkin. On tavallaan hyvä, että aloitat luopumisen haavevauvasta, jota kaikki lapset ajattelevat raskausaikana. Sehän on joka tapauksessa tehtävä. Muistathan myös, että kaikki lapset ovat erilaisia. Pojat eivät ole kaikki samanlaisia. poikien kanssa voit tehdä mukavia asioita myös. Älä aseta turhia rajoja. Ja todennäköisesti saat aikanaan miniöitä. :)

Olen siis itse se tyttö, joka syntyi kahden pojan jälkeen. Meillä on kaikilla hyvin pieni ikäero, mutta silti en ole ikinä päässyt mukaan esim. leikkeihin, vaan veljeni ovat aina olleet keskenään ja suunnilleen hätistäneet minut pois. Näin aikuisena he ovat edelleen keskenään tekemisissä ja minä olen se ulkopuolinen. Eli ei välttämättä ole niin mukava se yksinäisen tytön asema.

Tosin sillä erotuksella, olen esikoinen eli pääsin päsmäröimään pikkuveljiäni. Mutta ulkopuolinen tosiaan olin, ja yksinäinenkin.

Kiinnostaisi tietää, millainen tilanne sinulla nyt aikuisena on veljiesi kanssa? Oletteko kaikki tekemisissä keskenänne?

Itse haluaisin olla enemmänkinkin tekemisissä, mutta etenkin nuorin veli jotenkin vetäytyy. En usko että hänellä on minua vastaan mitään, mutta oma elämä on vain tärkeämpää.

t. se esikoinen

voin kertoa, että matkoillamme kotimaassa sekä ulkomailla tuntemattomat ovat tulleet ihailemaan trioamme. Niinäkin hetkinä olen ollut sangen onnellinen pojistamme. Ajattelen niin, että poikia annetaan meille, jotka poikien kanssa pärjäämme.

En kadehdi pätkääkään tyttölasten äitejä, jatkuvaa kinuamista vaatteiden ja huomion kanssa. Tosin se on heidän elämää, minulla on omani näitten poikien kanssa.

Ehkä olen tullut hyvin juttuun poikien kanssa, koska itselläni on pikkuveli, jonka kanssa meillä oli hauskoja hetkiä.

tyttölapselle? Muokkaisitko mieleisesi yksilön, toteuttaisit omia toiveitasi hänen kauttaan?

tavallaan ymmärrän halua saada se toinenkin sukupuoli taloon. Se on hyvin luonnollista olkoot sitten tyttö villi poikatyttö tai poika vähän tyttömäinen se ei poista sitä halua. Itse ottaisin mieluusti vielä pojan, mies ei välitä. Uskonkin että pojalla voi olla läheisempi suhde äitiin ja isällä tyttöihin näin näyttäisi olevan meillä, en toki yleistä.

ja olemme todellakin yrittäneet ohjailla leikkejä rauhallisempaankiin suuntaan. On pehmoleluja, nukkeja, rattaat nukelle, leikkiastioita jne. mutta jotenkin ne leikit useimmiten ohjautuvat siihen "riehuntaan". Poikia kiinnostaa enemmän sodat ja taistelut, autot ja pallot kuin em. tavarat.

No joo. Pakko sanoa että useimmiten poikien into niihin sotaleikkeihin yms tulee piirretyistä ja kavereiden kautta. Vaikka kuinka yrittäisi olla ostamatta sitä lelupyssyä niin jossain vaiheessa ne pojat tutustuu siihenkin leikkiin ja alkavat haluaamaan sellaista lelua.

Ja telkkari on kyllä aika kova ohjaamaan poikia "poikien leikkeihin".

Meillä on tuo mtv3 junior ja sieltä lapset saa katsoa vain oman ikätasonsa ohjelmia. Suurin osa ohjelmista mitä näkyy on kuitenkin dvd:ltä ja niissäkin pyritään ottamaan sellaisia, jotka ei ole vain tytöille tai pojille.

Hassusti muuten meillä on tyttö se riehakkaampi. Poika tykkää lukea kirjoja ja piirtää. =D

Ja kummallekin ollut samat lelut, ohjelmat, kaverit ja kasvatus (kaksoset).

poika on syntynyt ja rakastan lastani..olo on silti tyhjä ja synnytyksen jälkeinen masennus tuli sillä emme tee enempää lapsia. terapiaan tästä mentävä!!!!!

Mä toivoin kans eka tyttöä ja oli pienen pieni pettymys kun ultrassa kuulin että poika tulee. Nyt poikani on 7kk enkä voisi kuvitella itseäni tyttölapsen äidiksi :D Toiveissa olisi toinen lapsi ja jo nyt huomaan kaiholla odottavani että saisin toisenkin pojan!

Toivominen on täysin normaalia, mutta jos omaatuntoasi kolkuttaa nuo ajatukset on ehkä hyvä puhua ulkopuolisen kanssa :)

Tsemppiä!

saisi vain poikaa.

Todella moukkamaista puhua noin kahden pojan äidille.

Mulle mun pojat rakkaimpia ja aina ne omat lapset sukupuolta katsomatta.

Olen todellakin sitä mieltä, että ne jotka valikoivat sukupuolta, niin eivät ole lasta ansainneet.

meillä on nyt kaksi ihanaa tyttöä ja haluttais vielä poika.:D Ja tähänhän ei tietenkään voida vaikuttaa, olen siis nyt raskaana mutta ei vielä tiedetä kumpi tulossa. Mutta jos siellä on tyttö, niin tottakai rakastetaan häntä täydestä sydämmestämme, mutta ymmärrän kyllä ajatuksesi.

Pettymys poikani on nyt jo 2 vuotta ja ihana rakkaus pakkaus onkin!!! Kovan työn olen käynyt tyttö pettymyksen kanssa läpi, kävin pojan synnyttyä mm. terapeutilla. Mutta kun poika syntyi, rakastuin häneen heti :) viimeksi tänään pussailin poikaani tässä sohvalla ja sanoin hänelle " ihanaa kun olet sinä, etkä kukaan muu"

Kauhistuttaa lukea noita onia tekstejä raskausajalta....



Ap

Minä ainakin tajusin, että kävit läpi prosessia, jossa tunteet kävi voimakkaina, enkä ajatellut näitä viestejä lukiessani, ettet oikeasti rakastaisi lapsiasi ja olisi heille hyvä äiti.



Meistä jokainen joutuu jossain asiassa tekemään paljon töitä itsensä kanssa hyväksyäkseen omat ajatuksensa, ja sinun kohdallasi se oli lapsen sukupuoli. Se nyt vaan on inhimillistä.



Onnea lapsista. :)

Muille tästä asiasta kärsiville, että siitä todella voi päästä ylitse siitä pettynyksestä! Vaikka se olisi noinkin vahvaa kuin minulla oli raskausaikana. Toki olisi ollut ihanaa saada tyttö tässä elämässä, mutta kolmatta poikaani jumaloin, aivan kuten edellisiäkin. Tämän kolmannsn kanssa minulla on vielä erityinen suhde, jollain tavalla super läheinen. Poikani on ihana!!!! Ihanampi kuln yksikään tyttö jota olen nähnyt!



Ap

olet uskomaton paska ap!

iloitse lapsistasi ja raskaudestasi.

olet todellinen idiootti! et ansaitse lapsiasi! et todellakaan. ottakaa ap:n ip osoite ylös ja tehkää ls-ilmoitus hänestä.

toden näköisesti kohtelee lapsiian huonosti ja lapsilleen vaaraksi.

tosin mulla ei ole ollut ikinä mitään kriisiä sukupuolen kanssa vaan kumpikin sukupuoli (ja joka kerta) on ollut yhtä toivottuja.



Mutta kun kolmas poika syntyi, rakastin häntä ensimmäisestä sekunnista asti paljon voimakkaammin kuin mitä tunne on ollut edellisillä kerroilla. Varmasti tässä on syynä myös se, että joka kerta se on tutumpi tunne ja tulee voimakkaampana.



Mutta pienimmän kohdalla olen usein ajatellut, että jos hän olisi ollut tyttö niin olisin varmasti luullut, että tunne johtuu siitä, että on samaa sukupuolta kanssani. Olen siis ajatellut, että ne jotka kahden samaa sukupuolta olevan lapsen jälkeen saavat kolmannen lapsen eri sukupuolta niin voivat ajatella voimakkaan tunteen johtuvan eri sukupuolesta.

Näitä ketjuja aina silloin tällöin joutuu lukemaan tippa linssissä. Onneksi teidän tapauksessanne juttu päättyi onnellisesti. Pojat on ihania!!

Pettymys poikani on nyt jo 2 vuotta ja ihana rakkaus pakkaus onkin!!! Kovan työn olen käynyt tyttö pettymyksen kanssa läpi, kävin pojan synnyttyä mm. terapeutilla. Mutta kun poika syntyi, rakastuin häneen heti :) viimeksi tänään pussailin poikaani tässä sohvalla ja sanoin hänelle " ihanaa kun olet sinä, etkä kukaan muu"

Kauhistuttaa lukea noita onia tekstejä raskausajalta....

Ap

suunnattomasti se, että KAIKKI ulkopuoliset jostain syystä luulevat, että minä tai me haluaisimme kovasti tyttöä. Meillä on siis kolme poikaa ja jo keskimmäisen odotusaikana kaikki kovasti toivoivat tyttöä, kolmannesta nyt puhumattakaan. En ole kuullut että tyttöjen, tai etenkään yhden tytön raskaanaolevalle äidille näin suunnattomasti poikaa toivottaisiin... Kai se sitten on jonkinlainen peruslähtökohta että nainen haluaa aina tytön?



Itse en ole pahemmin sukupuolesta välittänyt, ensimmäisen kohdalla toivoin tyttöä koska ei ollut juuri lapsista kokemusta ja pienet tytöt nyt olivat siltä osin tuttuja että olin itsekin ollut sellainen. Ei poika silti mikään pettymys ollut, ja toisesta toivoinkin poikaa että lapsista on toisilleen seuraa, tarpeeksi olen nähnyt näitä unelmaperheiden poika-tyttö -pareja jotka ovat jatkuvasti toistensa kurkuissa kiinni. Pojat ovatkin parhaita kavereita. Kolmanteen ikäeroa tuli sen verran että sukupuolella ei siltä osin ollut niin merkitystä, mutta aivan ihana pieni poikahan sieltä tuli.



Mutta voi sitä surkuttelun määrää kun ei taaskaan tullut tyttöä, hohhoijaa. Onneksi meidän vanhemmat eivät ole siihen niinkään osallistuneet, mutta jopa tuntemattomat ovat esittäneet suruvalitteluja tytöttömyydestä...



Ainoa mikä ehkä itseä pikkuisen harmittaa on se, että olen sitten tulevaisuudessa vain se paha anoppi, kun ei ole omaa tytärtä joka saisi lapsen. Mutta eipä se nyt mitenkään taattua ole vaikka tyttö olisi tullutkin, että tämä olisi saanut lapsia, tai että olisimme edes väleissä hänen ollessaan aikuinen.



Itse tulen hyvin toimeen anopin kanssa (pikku pakko kun asumme yhdessä) mutta kyllä minä silti mieluummin lapsia hoidatan omalla äidiläni ja ilman huonoa omaatuntoa. Anoppi on kuitenkin itselle sillä tavalla "vieras" ihminen etten kehtaa kauheasti hoitoapuja pyytää, vaikka tiedän että hän lapsista pitääkin. Kuitenkin tulee aina mietittyä etteivät lapset aiheuta mitään harmia miehen vanhemmille, riko tavaroita tai muuta, oman äitini kanssa on sitten kuitenkin eri asia. Ja anoppikin on läheisempi tyttärensä lasten kanssa kuin meidän lasten.

Olen toivonut aina tyttöä ja nyt sain kuulla, että kolmaskin lapsni on poika. Ajatukseni ovat todella sairaita, mielenkiinto koko raskauteen meni samantien. Välillä jopa tuntuu, että en halua koko lasta!

Teidän, että tämä tunne väistyy ja tulen rakastamaan kolmatta poikaani aivan kuten edellisiäkin! Ellen jopa vielä vahvemmin. Mutta nämä hullut ajtukset saavat minut aivan masentuneeksi. Pitäisikö tällaisista fiiliksistä käydä jo juttelemassa ammattilaisen kanssa?

Näitä ajatuksiani ei tietenkään tiedä tosielämässä kukaan!!!

Minityyli-blogistilla on viides raskaus menossa. Jokohan tulisi tyttö? Ehkä viidettä poikaa ei kestä kukaan?

Minulle on tulossa toinen poika, olen tyytyväinen tähän. Se vain harmittaa, että tulen aina olemaan mummoista se kakkonen, anoppi, joka ei ehkä tee koskaan mitään oikein. Sitä suren nyt jo :( ja se on ainoa syy, miksi tyttöä olisin toivonut... En halua olla ilkeä anoppi enkä ikuinen kakkonen...

Lapset ovat anopilla ihan yhtä usein hoidossa kuin omalla äidilläni, ja välit anoppiin kunnossa. Toivottavasti lohdutti. :)

Minulle on tulossa toinen poika, olen tyytyväinen tähän. Se vain harmittaa, että tulen aina olemaan mummoista se kakkonen, anoppi, joka ei ehkä tee koskaan mitään oikein. Sitä suren nyt jo :( ja se on ainoa syy, miksi tyttöä olisin toivonut... En halua olla ilkeä anoppi enkä ikuinen kakkonen...