Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mies petti - reagoinko minä väärin?
14.01.2009 |
Eli sain tietää, että mieheni on pettänyt minua. En selosta tähän nyt koko kuviota, koska ei sillä ole tässä mitään merkitystä.
Minä olen ollut aina se, joka sanoo, että ei tarvitse edes ajatella että mies pettäisi. Mies ei ole koskaan voinut ymmärtää pettämistä eikä hyväksyä sitä. Nyt kuitenkin monen sattuman summana tai mitälie niin kävi näin. Sillä on turha tässä spekuloida, tapahtunut mikä tapahtunut.
Minulle oli kuitenkin heti täysin selvää, että en jätä miestä. Keskustelimme asiasta perinpohjaisesti ja asia on väännetty ja käännetty täysin ympäri ja puhuttu tunteista ja kaikesta mahdollisesta maan ja taivaan välillä. Ja kaikesta muustakin mikä ei edes liity koko asiaan. Olemme puhuneet enemmän kuin vuosikausiin.
En ole huutanut enkä raivonnut, en tee niin normaalistikaan tosin.
Mies on itsekin käsinkosketeltavan järkyttynyt siitä, että näin tapahtui. Hän on myös fyysisesti aivan loppu, koska henkinen taakka on niin raskas. On kuin ei olisi nukkunut viikkokausiin koko mies.
Itse koen lähinnä asiasta surua. En vihaa tätä naista kohtaan (jonka tunnen) enkä miestä kohtaan. Järjetöntä surua vain. Miestäni rakastan ja tiedän, että hän on saanut rankemman opetuksen mitä koskaan. Ulkopuolinen ei voisi koskaan arvata, että meillä on mitään tapahtunut. Elämämme on jatkunut täysin normaalina ulkoisesti ja oikeastaan muutenkin paitsi, että olemme keskustelleet nyt tosi paljon tapahtuneesta.
Olen itse tehnyt aiheesta pari aloitusta toiselle keskustelupalstalle ja lisäksi googlettanut ja lukenut muiden ketjuja aiheesta. Ja nyt ihmettelen mielessäni, että toiminko väärin? Pitäisikö minun olla sekaisin raivosta ja aivan tuulitunnelissa ja pihalla siitä, että mihin elämäni on menossa ja miten jatkan ja otanko eron miehestä vai enkö jne jne jne. Koska keskusteluiden perusteella, jotka olen lukenut niin tämä on ilmeisestikin se normaali tapa.
Minä en kuitenkaan suostu edes ajattelemaan, että yhden vaivaisen kännisen panon takia jättäisin miehen ja erottaisin kolme lasta isästään. Ja unohtaisin 14 vuotisen suhteemme onnenhetket.
Epänormaaliako siis vai onko muita vastaavia tarinoita?
Kommentit (86)
Minusta pettäminen ei ole välttämättä syy eroon, tietty jos toisella on ihan kunnon suhde, niin se on eri asia. Tsemppiä teille, varoituksen sana, nuo negatiiviset tunteet saattavat nousta pinnalle myöhemmin, toivottavasti miehesi ymmärtää, että saatatte joutua puimaan tätä asiaa vuosikausia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että ehkä se vihan tunne tulee vasta myöhemmin.
Mutten itsekään luultavasti jättäisi miestäni ja rikkoisi perhettäni yhden pettämisen vuoksi. Olen itsekin nuorena hölmöillyt yhtä ja toista, ja tiedän millaista se on. Omaa ylpeyttäni tärkeämmäksi nostaisin yhteisen hyvän. Tietysti sillä edellytyksellä, ettei tarvitsisi alkaa jatkuvasti kynnysmattona elämään. Fiksu ihminen tietää pääsääntöisesti, millaisesta jutusta on kyse. Patologiset valehtelijaäijät ovat sitten juttu erikseen...
Itse en varmaan noin hyvään suhtautumiseen kykenisi. Avain tässä taitaa olla, että olette käsitelleet asiaa ja pystyt antamaan anteeksi. Itseni tuntien en usko, että voisin ihan oikeasti antaa koskaan anteeksi ja kaivaisin asian esille yhä uudestaan ja uudestaan.
toisella keskustelupalstalla siitä, että nöyrryn ja olen typerys, kun annan anteeksi ja tiäs mitä kaikkea.
Minä en käsitä sitä, että välittömästi ihmiset on valmiita rikkomaan perheen yhden virheen vuoksi. Virheen, joka valitettavasti voi sattua kenelle tahansa, vaikka ei sitä itse koskaan uskoisikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vihantunteet nousi myöhemmin.. Aluksi en kyennyt vihaamaan. Nyt siis vuosi pettämisestä. Ahdistaa kun oikein kuvittelen miten mieheni on sen tehnyt:( Oliko miehesi muuten selvinpäin kun petti?
Minusta pettäminen ei ole välttämättä syy eroon, tietty jos toisella on ihan kunnon suhde, niin se on eri asia. Tsemppiä teille, varoituksen sana, nuo negatiiviset tunteet saattavat nousta pinnalle myöhemmin, toivottavasti miehesi ymmärtää, että saatatte joutua puimaan tätä asiaa vuosikausia!
Minulla ei ole itselläni ainakaan mitään halua ja tarvetta puida tätä asiaa vuosikausia. Sanoin jo eilen, että toivon että pian voidaan olla miettimättä koko asiaa pätkääkään. En ole mikään idiootti ja käsitän mihin tilanteeseen mieheni on joutunut, koska olen itse ollut niin lähellä livetä joskus aikoinaan samaan. Otin jo pelkästään siitä itselleni niin rankan opin, että tiedän mieheni tunteiden olevan nyt moninkertaisesti ne mitä itse silloin koin. Enkä itse kuitenkaan siis ole tehnyt mitään kiellettyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietysti asioissa on aina vivahde-eroja, pettää voi törkeästi ja vielä törkeämmin ja ennen ei tiedä miten asiat kokee ennen kuin se sattuu omalle kohdalle.
Sanoisin, ettei ole olemassa sellaista kuin väärin reagointi. Jos sinusta tuntuu tuolta niin sinusta tuntuu, eikä kukaan netissä voi sanoa että sinusta tuntuu väärin. Sinä suhtaudut melko tyynesti ja haluat harkita, hyvä niin. Ei hätiköidyt ratkaisut ja tunnemyrskyt ole mikään onnen avain aina On mahdollista, että et ole vielä ihan sisäistänyt asioita ja kaikki tunteet eivät ole nousseet pinnalle tai torjut tunteita, jotka tulevat ongelmaksi sinulle tai parisuhteessasi myöhemmin, mutta ei siinä ole mitään väärää, se on yksi tapa suojella itseään ja antaa aikaa asioiden ymmärtämiseen, harkintaan ja sopeutumiseen.
Pettämisen jälkeen parisuhteesta voi tulla entistä parempi tai hitaasti kituva, sitä nyt ei tässä kohtaa vielä voi tietää, mutta voittehan te tarvittaessa erota myöhemminkin vaikket nyt heti olekaan heittämässä miehen sukkia muovipussissa pihalle.
Tilanteen mukaan...
No niin minäkin luulin, mutta olen saanut niin paljon paskaa niskaani siitä hyvästä, että suostun jatkamaan "moisen paskiaisen kanssa". Minulla on hyvä mies, jota rakastan enkä todellakaan ole valmis antamaan häntä kenellekään muulle. Mies ei itse myöskään halua ketään muuta kuin minut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on käynyt samalla tavalla, siis mies on pettänyt ja olemme jatkaneet avioliittoamme - itseasiassa onnellisempina kuin vuosiin. Saatiin selvitettyä monet solmut niillä keskusteluilla, joissa avioliiton jatkamista puitiin ihan toden teolla.
On hyvä, jos sinulla on heti selvät sävelet. Ota kuitenkin huomioon, että se voi olla myös vain shokkireaktio näin alkuun. Se katkeruus saattaa nostaa päätään siinä vaiheessa, kun mies on lähdössä taas viihteelle tai kun riitelette tai näet mahdollisesti unta miehestäsi toisen naisen kanssa... En halua maalata piruja seinille, mutta minulle kävi ensijärkytyksestä selvittyäni juuri niin. No, ajankanssa olen todennut, että päätökseni jatkaa avioliittoa oli oikea. Aikaa toipumiseen meni, mutta se kannatti - kaikin puolin.
vihantunteet nousi myöhemmin.. Aluksi en kyennyt vihaamaan. Nyt siis vuosi pettämisestä. Ahdistaa kun oikein kuvittelen miten mieheni on sen tehnyt:( Oliko miehesi muuten selvinpäin kun petti?
Ei ollut selvinpäin. Oliko sinun miehesi, millainen tilanne?
Aloitko siis vihata miestäsi vai tätä naista vai tapahtunutta ylipäätään? Jatkoitteko silti miehen kanssa.
Minä olen muutaman kerran nyt alkanut kelata sitä tapahtunutta päässäni. Tai siis sellaisena kuin minä sen päässäni kuvittelen. Alkaa kuitenkin oksettaa ja tulee ihan oikeasti paha olo asiasta. En halua kelata sitä ja tietoisesti jätän miettimättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
no miksi sitte hän on ollut toisen kanssa? ?
Tietysti asioissa on aina vivahde-eroja, pettää voi törkeästi ja vielä törkeämmin ja ennen ei tiedä miten asiat kokee ennen kuin se sattuu omalle kohdalle.
Sanoisin, ettei ole olemassa sellaista kuin väärin reagointi. Jos sinusta tuntuu tuolta niin sinusta tuntuu, eikä kukaan netissä voi sanoa että sinusta tuntuu väärin. Sinä suhtaudut melko tyynesti ja haluat harkita, hyvä niin. Ei hätiköidyt ratkaisut ja tunnemyrskyt ole mikään onnen avain aina On mahdollista, että et ole vielä ihan sisäistänyt asioita ja kaikki tunteet eivät ole nousseet pinnalle tai torjut tunteita, jotka tulevat ongelmaksi sinulle tai parisuhteessasi myöhemmin, mutta ei siinä ole mitään väärää, se on yksi tapa suojella itseään ja antaa aikaa asioiden ymmärtämiseen, harkintaan ja sopeutumiseen.
Pettämisen jälkeen parisuhteesta voi tulla entistä parempi tai hitaasti kituva, sitä nyt ei tässä kohtaa vielä voi tietää, mutta voittehan te tarvittaessa erota myöhemminkin vaikket nyt heti olekaan heittämässä miehen sukkia muovipussissa pihalle.
Mieheni on sairastanut syövän, on nyttemmin parantunut siitä. Reagoin siihen uutiseen aikoinaan yhtä tyynesti, vaikka etukäteen en olisi moista osannut ikimaailmassa kuvitellakaan. Kaikki tutut ja ystävät sanoivat, että se romahdus tulee myöhemmin. Sitä minulle hoettiin kuin mantraa koko eka vuosi "Sinulla on oikeus romahtaa" ja "Ei sinun ole mikään pakko jaksaa" jne jne. Noh.... en romahtanut ja tuskinpa minä nyt enää vuosien perästä sen asian takia romahdan.
Olen melkoisissa sopissa keitetty jo valitettavan nuoresta asti, joten ehkä tälläinen asia kuin yksi pettäminen ei minun kategoriassani ole kovinkaan korkeasti noteerattava juttu. Toki se oli helvetin väärin, mutta koska minä tunnen mieheni ja tiedän, että tämä tapahtuma on hänelle niin rankka opetus, että siihen ei tarvita enää minun sekoamistani niin....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta haluaisin nostaa sellaisen tosiasian, että tämä tulee todennäköisesti tapahtumaan uudesaan. Todennäköistä on, että mies ei ole järkyttynyt ja loppu sinun tai tapahtuneen takiasi, vaan siksi, että hänellä on ollut salaisuus kannettavanaan ja huono omatunto, joka on toki hankala petikaveri. Nyt kun asia on sinun tiedossasi, asia on pois hänen harteiltaan. Jos hän kertoi itse, hän toimi itse asiassa hyvin itsekkäästi. Ja kokemuksen syvällä rintaäänellä voin sanoa, että kun on kyennyt tekemään noin kerran, tekee erittäin todennäköisesti uudestaan. Tietyt ihmiset pettävät (vaikka ehkä sanoisivatkin, etteivät ikinä voisi niin tehdä) ja tietyt ihan oikeasti eivät koskaan petä.
on erittäin huono tekosyy pettämiseen, niin sanoo omakin mieheni!
Humala ei ole syy miksi saisi pettää....
Meidän tilanteemme oli PRIKULLEEN sama joitain vuosia sitten ja myös sekä minun, että mieheni reagointitavat olivat täysin kuin teillä.
Kun mies kertoi hairahduksestaan, asia käsiteltiin niin yksityiskohtaisesti kuin vain minä jaksoin ja halusin.
Päätettiin, että asiat puhutaan halki poikki ja pinoon kerralla, ettei sitä tarvitse vatvoa vuosikausia. Ja kyllä puhuttiinkin. Myös tunteet ja toiveet ja halut käsiteltiin.
Nyt vuosia myöhemmin olemme onnellisempia kuin koskaan ja vaikka tätä kukaan tuskin uskookaan, me jopa vitsailemme asiasta.
Vaikka teko oli paha, sai se niin paljon hyvää aikaan meidän suhteessamme, että siitä on turha pahaa mieltä kantaa.
Myös luottamus on ennallaan, itseasiassa jopa parempi kuin ennen. Me molemmat tiedetään, missä mennään, ja miten tärkeä toinen on ja miten kipeästi tuollainen asia voi koskettaa molempia osapuolia.
Eli ei kaikki pettämistarinat pääty eroon eikä edes onnettomaan kulissiavioliittoon. Voisin jopa sanoa, että ilman tuota pettämistä voisimme nyt ehkä olla eronneet.
MEilläkin on pitkä yhteinen historia ja ennen lasten syntymää on tullut tonttuiltua, puolin jos toisinkin.
Onneksi olemme olleet samaa mieltä, että haluamme kuitenkin jatkaa yhdessä. Anteeksianto on tärkeää.
Ihmiset ovat erilaisia ja reagoivat eri lailla asioihin.
Mikä on motiivisi sille, ettet yhtään raivoa etkä ilmaise kielteisiä tunteitasi?
Minulla oli motiivina se, että halusin kovasti pitää miehen, jota rakastin. Järkeilin, että en saa pelottaa häntä pois raivoamalla. Purin vihani päiväkirjaan ja kavereille. Heille haukuin miestä, itkin ja valitin, miehen edessä en koskaan. Halusin voittaa hänet takaisin ja tällä kertaa ikuisiksi ajoiksi.
Tämä toimi kyllä ja menimme jopa naimisiin uuden onnen huumassa. Se osoittautui kuitenkin valheelliseksi. Ei mennyt kauan, kun miehellä oli jälleen uusi ihastus. Ja koska hän jo tiesi minun ottavan asian niin rauhallisesti, ei hän välittänyt edes pahemmin peitellä. Hän koki rakastavansa minua niin paljon juuri siksi, kun minun luokseni voi aina palata.
Merde! En minä ihan sitä halunnut. Kipuilimme siinä vielä pari vuotta, mutta lopulta erosimme, koska en pystynyt elämään sillä tavalla eikä mies pystynyt luopumaan syrjähypyistään.
Olisi vaan kannattanut olla heti rehellinen eikä alkaa pelata ihmissuhdepelejä. Nykyiselle miehelleni näytän myös itkun ja raivon. Menee paljon paremmin, ei uskottomuutta.
Meillä on käynyt samalla tavalla, siis mies on pettänyt ja olemme jatkaneet avioliittoamme - itseasiassa onnellisempina kuin vuosiin. Saatiin selvitettyä monet solmut niillä keskusteluilla, joissa avioliiton jatkamista puitiin ihan toden teolla.
On hyvä, jos sinulla on heti selvät sävelet. Ota kuitenkin huomioon, että se voi olla myös vain shokkireaktio näin alkuun. Se katkeruus saattaa nostaa päätään siinä vaiheessa, kun mies on lähdössä taas viihteelle tai kun riitelette tai näet mahdollisesti unta miehestäsi toisen naisen kanssa... En halua maalata piruja seinille, mutta minulle kävi ensijärkytyksestä selvittyäni juuri niin. No, ajankanssa olen todennut, että päätökseni jatkaa avioliittoa oli oikea. Aikaa toipumiseen meni, mutta se kannatti - kaikin puolin.
Me olemme myös nyt käyneet läpi paljon sellaisiakin asioita, joista olisi kannattanut ja pitänyt puhua jo paljon paljon aiemmin. Asioita on ehkä sivuttu hiukan, mutta ei niitä ole käsitelty kunnolla. Olemme vain olleet sellaisia perustyytyväisiä ja perusonnellisia, mutta epäkohtia on ollut. Asiat jää ehkä vähän näin muhimaan, koska meillä ei ole tapana riidellä räiskyvästi.
Minä koen jo nyt, että kun aikaa tästä kuluu niin me jatkamme eteenpäin entistä vahvempana parina ja perheenä.
Itse olen avioerolapsi ja ajatukseni on aina nimenomaan ollut se, että liian helpolla ei luovuteta ja että ruoho ei ole vihreämpää siellä aidan toisella puolella eikä elämä parempaa, vaikka luovuttaisi sen yhden kanssa.
Alue: Aihe vapaa
mutta itse taas en pystyisi kuvittelemaan tuollaista asiaa omasta rakkaastani ja onnekseni minun ei tarvitse siitä kantaa huoltakaan...
Itse en pystyis koskaan antamaan anteeksi.. Tai elämään sellaisen ihmisen kanssa...
Kun se luottamus menee kerran, sitä ei hevillä takaisin saa, siitä minulla on monen vuoden kokemus.