Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies petti - reagoinko minä väärin?
14.01.2009 |
Eli sain tietää, että mieheni on pettänyt minua. En selosta tähän nyt koko kuviota, koska ei sillä ole tässä mitään merkitystä.
Minä olen ollut aina se, joka sanoo, että ei tarvitse edes ajatella että mies pettäisi. Mies ei ole koskaan voinut ymmärtää pettämistä eikä hyväksyä sitä. Nyt kuitenkin monen sattuman summana tai mitälie niin kävi näin. Sillä on turha tässä spekuloida, tapahtunut mikä tapahtunut.
Minulle oli kuitenkin heti täysin selvää, että en jätä miestä. Keskustelimme asiasta perinpohjaisesti ja asia on väännetty ja käännetty täysin ympäri ja puhuttu tunteista ja kaikesta mahdollisesta maan ja taivaan välillä. Ja kaikesta muustakin mikä ei edes liity koko asiaan. Olemme puhuneet enemmän kuin vuosikausiin.
En ole huutanut enkä raivonnut, en tee niin normaalistikaan tosin.
Mies on itsekin käsinkosketeltavan järkyttynyt siitä, että näin tapahtui. Hän on myös fyysisesti aivan loppu, koska henkinen taakka on niin raskas. On kuin ei olisi nukkunut viikkokausiin koko mies.
Itse koen lähinnä asiasta surua. En vihaa tätä naista kohtaan (jonka tunnen) enkä miestä kohtaan. Järjetöntä surua vain. Miestäni rakastan ja tiedän, että hän on saanut rankemman opetuksen mitä koskaan. Ulkopuolinen ei voisi koskaan arvata, että meillä on mitään tapahtunut. Elämämme on jatkunut täysin normaalina ulkoisesti ja oikeastaan muutenkin paitsi, että olemme keskustelleet nyt tosi paljon tapahtuneesta.
Olen itse tehnyt aiheesta pari aloitusta toiselle keskustelupalstalle ja lisäksi googlettanut ja lukenut muiden ketjuja aiheesta. Ja nyt ihmettelen mielessäni, että toiminko väärin? Pitäisikö minun olla sekaisin raivosta ja aivan tuulitunnelissa ja pihalla siitä, että mihin elämäni on menossa ja miten jatkan ja otanko eron miehestä vai enkö jne jne jne. Koska keskusteluiden perusteella, jotka olen lukenut niin tämä on ilmeisestikin se normaali tapa.
Minä en kuitenkaan suostu edes ajattelemaan, että yhden vaivaisen kännisen panon takia jättäisin miehen ja erottaisin kolme lasta isästään. Ja unohtaisin 14 vuotisen suhteemme onnenhetket.
Epänormaaliako siis vai onko muita vastaavia tarinoita?
Kommentit (86)
mutta tätä vastaustahan et kuitenkaan halunnut kuulla viesteistäsi päätellen.
olet alentunut kynnysmaton osaan, nielet mitä tahansa ja kestät mitä tahansa loukkauksia kunhan miehesi pysyy luonasi ja pidätte perheen kasassa. tämän viestinhän nyt olet antanut miehelle ehdoitta. eli et edes hetkeksikään ole halunnut kyseenalaistaa miehesi sitoutumisen tasoa ja parisuhteenne tilaa ja tulevaisuutta.
et edes vaikka mies ei olisi itse halunnut asiaa paljastaa tai ilmeisesti eritellä perimmäisiä oikeita syitä mitkä siihen johtivat.
sitähän ei voi etukäteeen tietää mitä tulevaisuus tuo tullessaan, parisuhteen korjaantumisen vai lopullisen hajoamisen, perheen hajoamisen vai yhtenä pysymisen, kaikkien tunteiden kehityksen, mahdollisen uuden uskottomuuden tai uskollisena pysymisen tai sen sivusuhteen syvenemisen jne.
aika vain näyttää sen, ei sitä voi ennalta päättää vielä tässä ja nyt kunka tulee käymään, eihän sitä uskollisena pysymistäkään voinut ennalta päättää ilmeisesti aiemmin sittenkään.
voi vain yrittää ja keskustella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että miehesi on järkyttynyt, että näin kävi. IEikö miehesi kuitenkin ole aktiivinen toimija, joka kykenee tekemään päätöksiä itsenäisesti? Ei kai hän minkään ulkoisen pakon sanelemana kenenkään sänkyyn ajautunut?
että mies tietoisesti ylireagoi. Oli hänellä varmaan aikaa ja järkeä estää tuo järkyttävä tapahtuma, mutta ei sitä halunnut tehdä. Siis itse en ole sitä mieltä, että pitäisi välttämättä yhden syrjähypyn takia erota, mutta en usko sitäkään, että se mies olisi ollut aivan johdateltavissa ja nyt niin älyttömästi katuisi tekoaan- eihän hän olisi sitä tunnustanutkaan, eikä hänen käytöksestään olisi sitä voinut lukea ennen tuota kiinnijäämistä. Eli mua vähän huvittaa nämä dramaattiset käänteet tässä tarinassa, sanoisi mies vaan, että teki mieli vierasta ja tuli tilaisuus kokeilla.
Aivan.!
Ja vielä se , että oli järkyttynyt..... niinpä niin....eipä tähän ole mitn lisättävää:)!!
Nyt vaan varaat maaanantaina ajan avioliittoneuvontaan ap!
Vähän rajusti mielestäni teit ap.
Kännipano tuskin on merkannut kummallekaan mitään. Pariterapia varmasti auttaa. Joidenkin suhdehan vain paranee tuollaisen virheen jälkeen.
Minulla oli pitkä suhde naimisissa olevaan mieheen. Mies valehteli niin vaimolle , kuin minullekin. Huijasi huolella molempia. Alkuun en voinut ymmärtää miehen ratkaisua jäädä vaimon luo. Mutta nyt ymmärrän. Ja olen ihan onnellinen, etten joudu enään hänen valheitaan kuuntelemaan.
Valehtelu paheni vain ja jatkui ja aina jokin valhe selitettiin uudella valheella.
Sinun mies on ollut rehellinen ja kuulostaa , että kantaa vastuun virheestään. Antaisin tilaisuuden yrittää korjata kaiken.
Alue: Aihe vapaa
Tuo humalatila on sitten aina niin hyvä tekosyy lieventää tehtyjä tempauksia. Valitettavasti. Kun oli humalassa, niin AJAUTUI milloin väärälle kaistalle, milloin toiseen sänkyyn. Ikään kuin itse ihmisellä ei olisi osaa eikä arpaa tapahtuneeseen; jotain vain passiivisesti tapahtui. Voi apua..