Mies petti - reagoinko minä väärin?

humalassa kun petti.. Vihaan sitä naista nykyään niin paljon että en itsekään enää tiedä. Mietin vaan että jos mies on pettänyt kerran, pettää hän toisenkin. Aivan ihana ja rakastava mies on, mutta silti en vain usko että pystyn enää koskaan luottamaan täysin :( Hankala tilanne erota kun vauvakin tulossa.. ihan suunniteltu raskaus tämä on. Nyt vaan tullut nämä kamalat vihantunteet myös miestäni kohtaan ja olen ajoittan tosi ahdistunut kun kenellekkään en ilkeä puhua asiasta.

t.7

mutta haluaisin nostaa sellaisen tosiasian, että tämä tulee todennäköisesti tapahtumaan uudesaan. Todennäköistä on, että mies ei ole järkyttynyt ja loppu sinun tai tapahtuneen takiasi, vaan siksi, että hänellä on ollut salaisuus kannettavanaan ja huono omatunto, joka on toki hankala petikaveri. Nyt kun asia on sinun tiedossasi, asia on pois hänen harteiltaan. Jos hän kertoi itse, hän toimi itse asiassa hyvin itsekkäästi. Ja kokemuksen syvällä rintaäänellä voin sanoa, että kun on kyennyt tekemään noin kerran, tekee erittäin todennäköisesti uudestaan. Tietyt ihmiset pettävät (vaikka ehkä sanoisivatkin, etteivät ikinä voisi niin tehdä) ja tietyt ihan oikeasti eivät koskaan petä.

No minä luultavasti tiedän tilanteemme ja tunnen mieheni paremmin kuin sinä.

MIes ei salaisuutta kantanut mukanaan vaan asia selvisi heti. Itseasiassa ystäväni laittoi tämän naisen kertomaan asiasta minulle, joka on siis myös minun tuttavani. Eli tämä nainen itse soitti minulle ja kertoi asiasta ja minä puhuin ensin hänen kanssaan.

Sen jälkeen kysyin mieheltä, että onko hänellä jotain kerrottavaa minulle. Kun kysyin mieheltä, että miksi hän päätti pitää asian salaisuutena ja eikö se tunnu raskaalta, että pitäisi sellaista taakkaa itsellään niin mies sanoi, että hän tiesi että tilanne ei koskaan uusiutuisi ja että olisi minulle henkisesti helpompaa, kun en saisikaan asiasta tietää.

Ja olet väärässä. Se, että pettää kerran niin ei tarkoita, että pettää uudelleen. Tätä asiaa voit kysyä lukuisilta ja taas lukuisilta ihmisiltä, jotka ovat saaneet kumppaniltaan uuden mahdollisuuden ja ovat siitä kiitollisia eivätkä ole pettäneet.

Kai teet kuitenkin miehelle selväksi, että sama ei saa toistua? Jos olet kovin "ymmärtäväinen", mies ei ehkä ymmärrä miten paljon asia loukkaa sinua. Sanoit, että mies kärsii, mutta silti.

on erittäin huono tekosyy pettämiseen, niin sanoo omakin mieheni!

Humala ei ole syy miksi saisi pettää....

No kuule ei mieheni sitämillään humalalla vaan olekaan selittänyt.

no miksi sitte hän on ollut toisen kanssa? ?

voin todeta, että on ihan eri asia panna jonkun kanssa kuin olla ja elää tietyn kanssa. Minäkin haluan vain oman mieheni silti petin. Tokihan se on aina törkeää toista kohtaan, mutta kommentoinkin vain tuohon sinun kommenttiin.

Minä en ikinä vois antaa anteeksi. Ihailtavaa ( etenkin miehes luultavasti tajuaa myös ) on se , että pystyt todellakin epäitsekkäästi rakastamaan läheistäsi niin, että annat anteeksi noin vakavan asian. Minulle Seksi on kaikin puolin niin hek.koht.asia, ettei ole selityksiä ( siis minulle ) että miks teki jakene kanssa ja missä tilanteessa. Ihminen ei ole eläin ja pystyy itsehillintään, myös HUMALASSA. Näin muuten uskoo miehenikin... kaikki asiat ovat valinnoista kiinni, ja ajatus siitä että mieheni työntäsi...tms.... toiseen naiseen, se herättää ja sen pitäsi herättää kysymään; mikä onkaan se todellinen syy... minä en ole siveyden sipuli itsekkään ja on omalla taustalla tarpeeksi elämän kokemusta, ja ensimmäinen teki juuri näin, ja 5v avioliitto jäi siihen. Ja kun ajattelen itseäni, en voi siis hyväksyä/ tajuta sitä muiltakaan.



Tämä siis vain oma henk.kohtainen mielipiteeni. Jos mieheni pettää kerrankin, tiedän ja tunnen itseni; se jää silloin siihen, minähän ansaitsen samaa kohtelua kun itse annan toiselle. Jos itse päätyisin pettämiseen sais ukko kylä lähteä silloin, jotain olisi silloin vikana että niin edes miettisin, eikö:^^

Mikä on motiivisi sille, ettet yhtään raivoa etkä ilmaise kielteisiä tunteitasi?

Minulla oli motiivina se, että halusin kovasti pitää miehen, jota rakastin. Järkeilin, että en saa pelottaa häntä pois raivoamalla. Purin vihani päiväkirjaan ja kavereille. Heille haukuin miestä, itkin ja valitin, miehen edessä en koskaan. Halusin voittaa hänet takaisin ja tällä kertaa ikuisiksi ajoiksi.

Tämä toimi kyllä ja menimme jopa naimisiin uuden onnen huumassa. Se osoittautui kuitenkin valheelliseksi. Ei mennyt kauan, kun miehellä oli jälleen uusi ihastus. Ja koska hän jo tiesi minun ottavan asian niin rauhallisesti, ei hän välittänyt edes pahemmin peitellä. Hän koki rakastavansa minua niin paljon juuri siksi, kun minun luokseni voi aina palata.

Merde! En minä ihan sitä halunnut. Kipuilimme siinä vielä pari vuotta, mutta lopulta erosimme, koska en pystynyt elämään sillä tavalla eikä mies pystynyt luopumaan syrjähypyistään.

Olisi vaan kannattanut olla heti rehellinen eikä alkaa pelata ihmissuhdepelejä. Nykyiselle miehelleni näytän myös itkun ja raivon. Menee paljon paremmin, ei uskottomuutta.

Minä en raivoa, koska se ei ole tapani muutenkaan. Jos nyt alkaisin raivota niin se olisi luonnotonta näyttelemistä. Sisälläni ei ole mitään raivoa purkautumaisillaan, jota vain yrittäisin pidätellä.

Itkenyt toki olen, samoin mieheni.

Ja kaikista tunteistani ja ajatuksistani ja AIVAN kaikesta pikkiriikkisestäkin ihan hullusta yksityiskohdastakin olen sanonut ja kysynyt mieheltäni. SIis en tarkoita yksityiskohdilla itse tapahtuneesta vaan ylipäätään tunteista jne jne. Mies siis tietää todella tarkkaan miten paljon on minua satuttanut, mutta osaan ilmaista itseäni muutenkin kuin huutamalla. Ja minulla ei ole pienintäkään halua pelottaa raivoamisella myöskään lapsiani.

Meidän tilanteemme oli PRIKULLEEN sama joitain vuosia sitten ja myös sekä minun, että mieheni reagointitavat olivat täysin kuin teillä.

Kun mies kertoi hairahduksestaan, asia käsiteltiin niin yksityiskohtaisesti kuin vain minä jaksoin ja halusin.

Päätettiin, että asiat puhutaan halki poikki ja pinoon kerralla, ettei sitä tarvitse vatvoa vuosikausia. Ja kyllä puhuttiinkin. Myös tunteet ja toiveet ja halut käsiteltiin.

Nyt vuosia myöhemmin olemme onnellisempia kuin koskaan ja vaikka tätä kukaan tuskin uskookaan, me jopa vitsailemme asiasta.

Vaikka teko oli paha, sai se niin paljon hyvää aikaan meidän suhteessamme, että siitä on turha pahaa mieltä kantaa.

Myös luottamus on ennallaan, itseasiassa jopa parempi kuin ennen. Me molemmat tiedetään, missä mennään, ja miten tärkeä toinen on ja miten kipeästi tuollainen asia voi koskettaa molempia osapuolia.

Eli ei kaikki pettämistarinat pääty eroon eikä edes onnettomaan kulissiavioliittoon. Voisin jopa sanoa, että ilman tuota pettämistä voisimme nyt ehkä olla eronneet.

Minä koen meidän tilanteen juuri tälläisenä kuin kerrot.

...kuinka fiksu nainen satuttaa itseään. Mies on pohjustanut pettämisensä halveksimalla sitä ja sitten vaan hups- se tapahtui - ja nyt ap saakin sääliä MIESTÄ joka "ei ole nukkunut" ja on stressiä jajaja...

Eikö kukaan teistä ole ollut pettäjän asemassa? Edes nuoruuden seurustelusuhteissa tms?



Minä olen, ja tyrmään kyllä täysin nuo joidenkin puheet toistumisesta jne. Kyllä se nyt vain on niin, että kaikkea voi tapahtua ja tyhmä on sellainen, joka yhden mokan takia heivaa hyvän miehen ja pitkän liiton.



Tuntuu, että ne luottamuksen perään itkijät ovat pumpulissa kasvaneita ihmisiä, joilla ei ole elämänkokemusta.



Kypsä olet, kun pystyt näkemään muutakin kuin oman napasi, ap! Älä välitä muiden kommenteista. Täällä aina huudellaan eroamista ratkaisuna joka juttuun, mutta se on ihan p*aa.

Kai teet kuitenkin miehelle selväksi, että sama ei saa toistua? Jos olet kovin "ymmärtäväinen", mies ei ehkä ymmärrä miten paljon asia loukkaa sinua. Sanoit, että mies kärsii, mutta silti.

Siis tietysti. Ilmaisin itseäni ehkä huonosti aloitusviestissä, mutta en siis millään muotoa ole YMMÄRTÄNYT mieheni tekoa tai antanut hänen ymmärtää että minä ymmärtäisin. Mies tietää tasan tarkkaan miten suuresti on minua loukannut teollaan.

Tottakai tiedät tilanteenne paremmin, enhän väittänytkään että tuntisin sinut tai miehesi, mutta se, pettääkö ihminen vai ei pätee aika yleismaailmallisesti ihmisestä riippumatta. On tyhmää sanoa, että tilanne ei koskaan toistuisi, niinkuin miehesi väittää tietäneensä. Sitä et sinä eikä miehesi voi koskaan tietää. Minäkin varmasti antaisin miehelleni uuden tilaisuuden samassa tilanteessa, mutta halusin vain nostaa tämän asian esille, koska yleensä nämä tilanteet valitettavasti toistuvat. Ensimmäinen kerta sitä paitsi laskee kynnystä tehdä asia uudestaan. Erityistä julmuutta osoittaa kyky pettää sinulle tutun ihmisen kanssa. Eli joustoa ja ymmärrystä vaaditaan sinulta todennäköisesti jatkossakin.





No minä luultavasti tiedän tilanteemme ja tunnen mieheni paremmin kuin sinä.

...kuinka fiksu nainen satuttaa itseään. Mies on pohjustanut pettämisensä halveksimalla sitä ja sitten vaan hups- se tapahtui - ja nyt ap saakin sääliä MIESTÄ joka "ei ole nukkunut" ja on stressiä jajaja...

Minä en SÄÄLI miestä. Ja mies on tehnyt kyllä parin minuutin panon takia vähän saatanasti pohjustustyötä ja peitehommia, kun on 14 vuotta jaksanut olla tuota mieltä pettämisestä. Aika jätkä kun 17 vuotiaasta asti alkaa säveltää tälläistä.

Jos sä olet temperamentiltasi vahva, viileä ja rauhallinen niin ei sen tarvitse muuksi muuttua kriisitilanteissakaan, vaikka kriisitilanteissa voikin löytää itsestään uusia puolia (joskus jopa uuden rauhallisemman ja viileämmin harkitsevan puolen ja yllättää itsensä omalla vahvuudellaan, kun ei tiennyt sellaista olevan ennen kuin tuli tarvetta). Sekin voi olla, että yks pettäminen on sinun arvomaailmassasi niin pieni juttu, että ei hetkauta eikä tarvitsekaan hetkauttaa. Mutta jos mikään ei koskaan tunnu miltään vaikka maailma myllertää ja tapahtuisi mitä kauheaa niin siinä on kyllä olemassa se romahduksen riski jossain vaiheessa myöhemmin, kun käsittelemättömiä asioita kasautuu tarpeeksi. Älä nyt ymmärrä väärin, että olisin ennustamassa sinulle mitään suurta pörssiromahdusta, tarkoitan vain, että jos reagoi epätavallisen tyynesti muiden mielestä isoihin asioihin niin he voivat huolestua siitä, että on "sairastumassa vahvuuteen", kokee että oma velvollisuus on kantaa kaikki maailman huolet ja välttää sitä, että omalla ahdistuksellaan pahentaisi muiden tilannetta eikä pyydä tai tiedosta tarvitsevansa apua. Niin kuin nyt esimerkiksi nainen, joka on miehensä petettyä huolissaan siitä, kuinka katuvainen mies on ja miten mies selviäisi jos vaimo sekoaisi.

jos joskus tuollainen tilanne tulisi eteen!



Mutta minä en usko että osaisin noin fiksusti ja kypsästi asian ottaa, johtuen siitä että minuakin on jo valitettavan nuoresta monessa liemessä keitetty - en koe että musta olisi sen vuoksi tullut mikään erityisen katkera ja vihainen nuori nainen, mutta sen verran kai kuitenkin, etten voi enää sietää sitä että ihmiset pettävät luottamukseni. Tämän vuoksi on muutamakin ystävyyssuhde katkennut (minusta kyseiset ihmiset pettivät luottamukseni, omasta mielestään eivät tehneet mitään väärää eivätkä suostuneet asiasta puhumaan), sekä kaikki parisuhteet lukuunottamatta tätä nykyistä. Myös välit mun omiin vanhempiin ovat käytännössä olemattomat, koska tavallaan on heidän "vikansa" että minusta on tällainen tullut. Molemmat ovat siis alkoholisteja, ja mm. siksi olen heihinkin joutunut useamman kerran pettymään.



Mun ei siis ole mitenkään vaikea kuvitella, miten heittäisin miehen saman tien parvekkeelta alas kun tulisi mulle tuollaista tunnustamaan (mutta olen kyllä kertonut tämän miehelle). Pahinta mitä voin kuvitella miehen mulle tekevän, olisi pettää mua, ja etenkin vielä jokin känninen pano baari-illan jälkeen.



Mutta silti, tarkoituksena oli yksinkertaisesti sanoa että ihailtavan kypsästi jotkut osaavat asiaan suhtautua, itse en voi kuin ihailla ja toivoa että jospa itsekin edes joskus hiukan pystyisin "löysäämään" :D

Minä raivoaisin, ja kunnolla. Eihän se auta, totta mutta pakkohan ne tunteet on purkaa... on tekopyhää itkeä ja sanoa sorry, ei tarvinnut alkuunkaan joutua siihen tilanteeseen, sukupuolielimet eivät myöskään toimi haluamatta sitä kännisellä vieläkin huonommin; kuulema. Jos toista rakastaa, ei tarvitse hakea sitä muualta. Naurettavimpia juttuja on: ei sitä jaksa jokapäivä hernekeittoa jne. JA ok, olen minökin kuullut naisita jotka pettävät, ihan lähelläni, en heitä tuomitse, mutta yleensä taustalla on itsekkäät syt jatkaa entisen kanssa tai pettää tai se että salaa tai ihan mitä tahansa. Taustalta kirkuu, puute asioissa,ongelmat, rakkaudettomuus ( rakkaus usein sekotetaan tottumukseen, vuosien yhteiselonjälkeen ) Niin monta selitystä olen itse kuunnellut.... mutta pointti on siinä, jos on oikeaa rakkautta, ja vuosia sitten puoli tai 50 kyllä sen mielenkiinnon pystyy VAIN siihen omaansa kohdistamaan jos oikeasti niin haluaa ja toisen tunteita ajattelee, uskokaa vaan. Mutta siis kaikille teille jotak olette erimieltä kommentistani, älkää ottako nokkiinne, kukin tavallaan, ja edelleen nostan hattua niille jotka pystyvät sitten "parempaan kuin minä tossa tilanteess" , mutta näin minä ajattelen asioista. Ja kertaakaan en ole pettänyt ja jos siltä tuntuu, on silloin jo jossain vikaakin, ja olipa lapsia tai ei, täytyy miettiä mitkä on ne sen toisen oikeudet joka viaton on vieressä, ja tunnustaa se, että tää ei ehkä ole raakutta vaan jotain muuta mitä luulen niin ja oikeutan omat mokani, jotka ovat VÄÄRIN vaikka ruusuin koristelisin....

kohtaamaan elämän kriisit järkevästi ja rauhallisesti. Meidän suhteessamme koettiin sama kriisi, sillä erotuksella tosin, että minä olin se pettäjä, emmekä mekään eronneet. Mies oli alusta alkaen sitä mieltä, että ei halua erota, enkä minäkään sitä halunnut. Vihainen ja loukattu hän toki oli, mutta ei missään vaiheessa käyttäytynyt katkerasti ja lapsellisesti. Paljon keskusteluja tilanteesta selviäminen vaati, mutta nyt kun tilanteen paljastumisesta on jo yli vuosi, voisin uskaltaa sanoa suhteemme olevan vakaammalla pohjalla ja onnellisempi kuin koskaan.

sanoa että mikä saa miehen pettämään jos teillä on kerta suunniteltu raskauskin?????? vielä järkyttävämpää kyllä..... siis vain jos olit silloin raskaana sen tapahtuessa?



Mutta minkälaista palautetta sitten odotat saavasi täältä, " oi olet kypsä olet yms yms" ylistystäkö???? Siitä että kärsit miehesi aiheuttamasta tuskasta ja samalla kärsii siitä lapsesikin jos suhde ei toimi........



sehän on luonnollista että pettämistä ei hyväksytä pysyvässä parisuhteessa....

Siitä että kärsit miehesi aiheuttamasta tuskasta ja samalla kärsii siitä lapsesikin jos suhde ei toimi........

mikä estää häntä pettämättä uudestaan? Ja kyllä lapset pärjäävät vaikka ero tulisikin... On ennenkin pärjätty.

Ja joskus se baihtoehto saattaa olla parempikin..