Mies petti - reagoinko minä väärin?

Jos ei humala ollut syy, eikä hän muita halua kuin sinua, niin mikä sitä miestä sitten vei? Oliko nainan hyväkin ystäväsi ja mistä tunsi miehen?



Mietin vaan tätä kuviota joka voisi sattua kelle vaan.

kuka sen sanoo mikä on oikein?



Minusta ap toimi hienosti, aikuismaisesti.

Mitä se riehuminen olisi auttanut? ei mitään, lisää pahaa mieltä kaikille.



Jokainen tekee omat ratkaisunsa parisuhteessa, mikä vaikuttaa ja miten..

yhdyn samaan ja ihmettelen että jos kerta tiedät jo mitä teette ym olet jo suunnitellut kaiken niin mitä sitten haet jutullasi? sääliä, ylistystä kentie siittä että annat miehellesi anteeksi?

Kyllä näkee että raivoa löytyy vaikka ei sitä purakaan sillä perinteisemmällä tavalla.

Keskustelupalstoilla usein provosoituu ja tulee agressiiviseksi hieman tahtomattaankin.

Mutta minua raivostuttaa se, että oletettavastikin vastaajista suurin osa pienten tai isompien lasten vanhempia ja parisuhde ollaan valmiita heittämään heti menemään. Ja jos kerran jokainen on valmis pettämään koska tahansa niin minkä ihmeen takia tällä tavalla ajattelevat ihmiset koskaan menevät parisuhteeseen.

Minä en mennyt naimisiin sen takia, että voisin ottaa eron parin vastoinkäymisen jälkeen.

Jos ei humala ollut syy, eikä hän muita halua kuin sinua, niin mikä sitä miestä sitten vei? Oliko nainan hyväkin ystäväsi ja mistä tunsi miehen?

Mietin vaan tätä kuviota joka voisi sattua kelle vaan.

Olen vastannut tähän kysymykseen jo tässä ketjussa aiemmin, en jaksa kirjoittaa asiaa uudelleen tähän.

Ei ole nainen hyvä ystäväni tai ylipäätään ystäväni. Sellainen puolituttu ja tuntee miehen ihan samaa reittiä kuin minutkin.

yhdyn samaan ja ihmettelen että jos kerta tiedät jo mitä teette ym olet jo suunnitellut kaiken niin mitä sitten haet jutullasi? sääliä, ylistystä kentie siittä että annat miehellesi anteeksi?

No jospa luet avaukseni niin ehkä hoksaat että kyselen siinä, että onko muita vastaavanlaisia tarinoita. Tämä on keskustelupalsta joten haen tällä luonnollisestikin keskustelua. En hae tällä sääliä tai ylistystä, en ole todellakaan sellaisten tarpeessa.

kuka sen sanoo mikä on oikein?

Minusta ap toimi hienosti, aikuismaisesti.

Mitä se riehuminen olisi auttanut? ei mitään, lisää pahaa mieltä kaikille.

Jokainen tekee omat ratkaisunsa parisuhteessa, mikä vaikuttaa ja miten..

Minulle on aina ollut selvää, että en eroaisi helpolla ja sama asia pätee mieheeni. Meille on aina ollut selvää, että tulemme olemaan aina yhdessä ja tämä kaikki tapahtunut on vain vahvistanut sitä. Itse koen, että me olemme selvinneet paljon isommistakin asioista.

Jos olisin halunnut luovuttaa ja lakata rakastamasta tuota miestä niin olisin tehnyt sen jo silloin 16 vuotiaana.

tapauksessa otsikkosi on sitten aivan väärä!

Tässä eräänä päivänä eräs kaverini kertoi minulle, että heillä on parisuhde kriisissä. Ei mitään pettämistä tai ylipäätään mitään yksittäistä asiaa, jonka voisi nimetä erikseen, kriisi mikä kriisi. Mikään ei vain tunnu olevan hyvin ja tekisi mieli kuulemma luovuttaa. Niitä hetkiä ollut kuulemma ennenkin, mutta ei hän lastenkaan vuoksi tahdo luovuttaa.



Meillä on ollut jos jonkinmoista vastamäkeä, mutta en ole koskaan edes puoltasekunttia ajatellut, että olisi parempi erota.

tapauksessa otsikkosi on sitten aivan väärä!

Eihän ole. Otsikkoni on selvästikin saanut keskustelua aikaan ja se oli sen otsikon tarkoituskin. Jos olisin kirjottanut siihen vain, että mies petti niin aika moni olisi jättänyt vallan avaamatta. :)

jos otsikkosi olisi oikea siihe olisi kuulunut lisätä myös että "onko muita vastaavanlaisia tarinoita."

jos otsikkosi olisi oikea siihe olisi kuulunut lisätä myös että "onko muita vastaavanlaisia tarinoita."

Jaa että otsikkoon pitäisi kirjottaa kaikki. :D :D :D Sulle kelpais varmaan jos toi koko teksti olisi otsikkona niin olis kaikki oleellinen tieto siinä otsikossa. Taidat olla varsinainen kirjailija.

Ihmeellistä saivartelua.



Voimia ap:lle. Minä uskon henkilökohtaisesti, että ihminen voi oppia erehdyksistään. Ei kaikki, mutta iso osa kuitenkin.



Nimim. Itsekin pettänyt, anteeksisaanut ja opikseen ottanut.

kiinnostaa se, mikä on miehen selitys pettämiselle, mutta en löytänyt kuin tämän



"Nyt kuitenkin monen sattuman summana tai mitälie niin kävi näin. Sillä on turha tässä spekuloida, tapahtunut mikä tapahtunut."



Ja tämä ei kauheasti paljasta. Mietin sitä lähinnä siksi, että jos miehellä oli joku syy touhulleen, niin siitä voisi päätellä, aikooko hän uusia sen. Siis jos syynä oli kokemusten vähyys ja uusien kokemusten kaipuu, niin voisi luulla, että yksikin kerta riittää. Jos hän on ihastunut tähän tuttuun, niin sitten taas on vaikeampaa pysyä uskollisena.



Itse petin erästä poikaystävää kolme kertaa saman miehen kanssa, ja joka kerta hän antoi anteeksi, kun olin kovin itkeväinen ja katuvainen. Jollain tasolla kuitenkin aina itkiessäni tiesin, että ei tämä pettäminen/kiinnijääminen nyt NIIN paljon minua oikeastaan haittaa, mutta koin, että miehelle on helpompaa, jos näytän siltä, että minua kaduttaa kauheasti. Minulla nyt syy oli se, etten hirveästi tästä poikaystävästä loppujen lopuksi välittänyt ja olin tähän toiseen ihastunut, mutta tokihan siitä jäi minulle sellainen olo, ettei se pettäminen kovin järkevää ole.

Jollain tasolla kuitenkin aina itkiessäni tiesin, että ei tämä pettäminen/kiinnijääminen nyt NIIN paljon minua oikeastaan haittaa, mutta koin, että miehelle on helpompaa, jos näytän siltä, että minua kaduttaa kauheasti. .

Ja yleensähän sitä pettäjää itkettää ja kaduttaa ihan siitä syystä että jäi kiinni. Ei siksi että petti. Tuskinpa ap:nkään mies olisi asiasta kertonut jollei asia olisi tullut ilmi muuten. Pakkohan siinä on vähintäänkin näytellä katuvaa.

että miehesi on järkyttynyt, että näin kävi. IEikö miehesi kuitenkin ole aktiivinen toimija, joka kykenee tekemään päätöksiä itsenäisesti? Ei kai hän minkään ulkoisen pakon sanelemana kenenkään sänkyyn ajautunut?

vaimo, yleensä se petetty osapuoli, kantaa huolta perheen yhdessä pysymisestä ja lasten tunteista ( niinkuin ap:kin kertoi ettei raivoamisella halunnut lapsia säikytellä ). Mitä tekeekään se armas aviomies?! 2 minuutin panon takia unohtaa paitsi vaimonsa, myös lapsensa. Oma isä uhkaa viedä lapsiltaan yhden lasten perusoikeuksista, oikeuden ehyeen perheeseen! Ei siinä paljon lasten tunteet paina, vaimosta puhumattakaan. Ja sitten petetty vaimo alkaa sääliä tunnontuskissaan piehtaroivaa miestään!



On tosi hienoa pitää perhe koossa ja lapset onnellisina! Valitettavasti miehesi on jo teoillaan osoittanut miten kovasti hän perhettänne arvostaa.

Ei siis ole mitn. "vahingossa rehdyin toista.." tai ajattelin vain sinua kun"... tai rakstan sua vaikka"....siis että en pettönyt kertaakaan, mutta petin että ei tarvii toistakertaa... joo joo... edelleen, ei ole syitä, sellaisia mitä pitäis ymmärtää, ainakaan kovin helposti tule mieleen. Miks ihmeessä olla ihmisenkanssa jota voi pettää, edes SEN KERRAN? Ja mitä lapsiin tulee... onko sitten parempi opettaa niille sovinismia parhaimmillaan..? Isi nyt/tai äiti nyt vähän....ja on oikein, käydä vähän vieraissa, kun mehän ollaan vaan "inhimillisiä" ja himoillemme emme voi mitään, P***** sitten parempi opettaa????



Samaa mieltä edellisen kanssa: miks pitää naisen vastuu kantaa ja takertua ja sääliä pettävää ukkoaan, jolle ilmeisesti kelpaa muutkin kuin oma vaimo... ei pitäis kelvata...!!!EIkä se osoita ainakaan rakkautta että kertoo ja katuu, tai vastaavasti jättää kertomatta , että saapidettyä perheensä kasassa itsekkäistä syistä, koska niitä siinä vaaan silloin on, ei rakkautta. Joten pettäjät; ja anteeksi antavat alistujat; ei se ole SYNTI arvostaa itseään, ja vaikka avioerotilastot on mitä on, ei tarvitse sen takia onneaan ja arvoaan hukata, "lasten isään" joka tykkää muistakin " rouvista, ja työkavereista, ja ystävistä tms" liikaa.



Jos on ongelmia, niitä voi puida ensin enne kuin loukkaa toista, ja erota voi rehellisesti myöntämällä tyytymättömyytensä. Se että papin edessä sanoi aamen ja teki lapsen ei velvoita kuitenkaan itsepetokseen, vielä vahemmän toisen petokseen, tunteet voivat viiletä, tarpeet muuttua; elämä on valintoja; oikeita ja vääriä. Ja jos ei oma kumppani enää natsaa.... ok, onhan toi vaikeaa sanoa, et ei kiinnosta, mut toienen kenties sytyttää...on tapoja, muuttaa asioita tai yrittää, ja muutenkin, onko se lopulta se tärkein asia pitkässä suhteessa. Mutta se on se asia joka eniten loukkaa.



Edelleen, kukin tyylillän. Minä voin rehellisesti sanoa, että vaikka kannatan avioliittioa ja meinaa omassani pysyä kautta kiven ja kannon, mutta pettäminen, kaataa sitten 30vuodenkin jälkeen, turha sitä vähätellä tai kaunistella!! Eikä se tee minusta huonoa äitiä tai naista. :)

Minua jaksaa sitten raivostuttaa se asenne, että naisella on päävastuu perheen yhdessä pysymisestä. Mies saa pettää miten huvittaa, mutta nainen ei saa ottaa eroa, koska lapset kärsii!?

Miksi sitten mies ei kanna vastuuta perheestään? Jos kerran pettää, niin silloin AIVAN TIETOISESTI riskeeraa avioliiton. Miksi sellainen pitäisi antaa anteeksi???



Ei avioero lapsille ole kiva tai hyvä asia, ei tietenkään. Mutta sitä voisivat pohtia myös ne aviomiehet, jotka vaimojaan pettävät. Luottamus ja rehellisyys ovat arvoja joita haluan lapsilleni opettaa. Ne ovat arvoja, jotka kannattelevat avioliitossa. Rakastaa myötä- ja vastamäessä ei todellakaan tarkoita kynnysmattona tai piikana olemista!

että miehesi on järkyttynyt, että näin kävi. IEikö miehesi kuitenkin ole aktiivinen toimija, joka kykenee tekemään päätöksiä itsenäisesti? Ei kai hän minkään ulkoisen pakon sanelemana kenenkään sänkyyn ajautunut?

että mies tietoisesti ylireagoi. Oli hänellä varmaan aikaa ja järkeä estää tuo järkyttävä tapahtuma, mutta ei sitä halunnut tehdä. Siis itse en ole sitä mieltä, että pitäisi välttämättä yhden syrjähypyn takia erota, mutta en usko sitäkään, että se mies olisi ollut aivan johdateltavissa ja nyt niin älyttömästi katuisi tekoaan- eihän hän olisi sitä tunnustanutkaan, eikä hänen käytöksestään olisi sitä voinut lukea ennen tuota kiinnijäämistä. Eli mua vähän huvittaa nämä dramaattiset käänteet tässä tarinassa, sanoisi mies vaan, että teki mieli vierasta ja tuli tilaisuus kokeilla.