poikani(7v)ope soitti kotiin,jää ekaluokalle

olen luullut, että se on poistunut jo käytöstä joskus 1980-luvulla.

Siis se, että vanhemmat omalta kouluajalta muistavat tavaamisen ja opettavat lasta sillä tekniikalla läksyjen teossa. Nykyään lukemaan opetetaan äänteitä yhdistämällä eli liukumalla äänteestä toiseen. Erona on se, ettei nykyään käytetä siis kirjainten nimiä, vaan äänteitä. Joitain lapsia häiritsee se, että systeemi on kotona ja koulussa eri. Tällaisissa tapauksissa pyrin itse ainakin olemaan kotiin yhteydessä ja kerron toki jo vanh. illassa miten lukemaan opetetaan. t. opettaja

Kyllähän ne aapisen tekstit on kaikki tavutettu, vaikka liu'uttamalla lukemaan opetellaankin. Kyllä meillä ainakin lapset ovat enemmän tai vähemmän tavuina lukeneet ennen kuin lukeminen on tullut sujuvaksi.

Totta kai aapisen tekstit on TAVUTETTU. Eihän aloitteleva lukija saisi tekstistä muuten mitään selvää. Sillä ei kuitenkaan ole TAVAAMISEN kanssa mitään tekemistä :) t.opettaja

Anna mieluummin tuplata, kun väkisin tunget l'pi ekaluokasta. Jos ei ole ekallakaan vielä kypsä eikä valmis, pudonnut kärryiltä niin miten käy tokaluokalla? Ongelmat vaan lisääntyy!! Tunti/opetusmäärä kasvaa kokoajan, lapsella paineita, ei opi uusia asioita kun edellisetkin oppimatta.

[/quote]

Minullakin on poika hidas oppimaan ja se huomattiin jo eskarissa. On nyt starttiluokalla ja menee ensi syksynä pienluokalle vielä. Mekin mietimme pitkään starttiluokkaa ja onneksi poika pääsi sinne! Jos on hidas oppimaan, niin kannattaa ehdottomasti käydä toisen kerran ekaluokka, että saa rauhassa oppia asiat.

tietämättä asiasta yhtään mitään, niin näitä synnystysvahinkoja on ollu tarpeeksi ja melkein jokaisella jokin. probleema. luultavasti hapen puutteesta johtuva vaurio tms.



600 miljardii velkaa eikä edes synnyttämisessä onnistuta 100 %. Hävetkää lääkärit.

Jos asiaa miettii poikasi ja kokonaisuuden kannalta, eikö olisi paras vaihtoehto kaikille, että hän kävisi ekaluokan uudelleen ja saisi hyvät valmiudet jatkaa seuraaville luokille?



Jos luokassa on oppilaita, jotka tarvitsevat jatkuvasti tukiopetusta ja asioiden kertaamista, se häiritsee kaikkia niitä oppilaita, jotka olisivat valmiita omaksumaan asioita nopeammalla tahdilla. Harvoin puhutaan siitä, kuinka turhauttavaa haasteeton ympäristö on näille oppilaille. Olemme siskoni kanssa molemmat syntyneet loppuvuodesta, mutta osasimme lukea ja laskea jo ennen kouluunmenoa.

juu kyllä näin on jotta vanhemmat jo opettavat lapsensa lukemaan ennen kouluunmenoa, mutta kun on niitäkin vanhempia jotka eivät viitsi nähdä vaivaa, niin peli on menetetty jo kättelyssä koska opettajakaan ei viitsi nähdävaivaa tälläisen lapsen kohdalla joka ei osaa mitään, vanhemmat ovat sysänneet kaiken vastuun opettamisesta koululle. ja kun kyselee ja ihmettelee vanhemmille miksi lapsi ei oikeesti vielä keväällä osaa mitään ,vastaus jotta kotona ei saa opettaa.on surkuhupaisaa jotta kukaan ei puutu asiaan ja selitä aikuisille jotta on tärkeää myös kotona kerrata, näin ainakin ennen, nyt jää sitten 8vanhana ekalle, ja haetaan syitä jos mitä, mutta kun lasta koittaa opettaa niin saa äidin haukut jotta koulusta on käsky olla opettamatta, kyse ei ole vammasta vaan yksin kertaisesti lapselta ei vaadita mitään . minun mielestäni äiti joutaa hoitoon. Tässä esimerkki. äiti jatkoopiskelee???Oh unohdin kokotytön, kun piti tehdä omat tehtävät. jotta näin

juu kyllä näin on jotta vanhemmat jo opettavat lapsensa lukemaan ennen kouluunmenoa, mutta kun on niitäkin vanhempia jotka eivät viitsi nähdä vaivaa, niin peli on menetetty jo kättelyssä koska opettajakaan ei viitsi nähdävaivaa tälläisen lapsen kohdalla joka ei osaa mitään, vanhemmat ovat sysänneet kaiken vastuun opettamisesta koululle. ja kun kyselee ja ihmettelee vanhemmille miksi lapsi ei oikeesti vielä keväällä osaa mitään ,vastaus jotta kotona ei saa opettaa.on surkuhupaisaa jotta kukaan ei puutu asiaan ja selitä aikuisille jotta on tärkeää myös kotona kerrata, näin ainakin ennen, nyt jää sitten 8vanhana ekalle, ja haetaan syitä jos mitä, mutta kun lasta koittaa opettaa niin saa äidin haukut jotta koulusta on käsky olla opettamatta, kyse ei ole vammasta vaan yksin kertaisesti lapselta ei vaadita mitään . minun mielestäni äiti joutaa hoitoon. Tässä esimerkki. äiti jatkoopiskelee???Oh unohdin kokotytön, kun piti tehdä omat tehtävät. jotta näin

Miksi sinä tämänkin ikivanhan ketjun nostit?



Sinullakin olisi syytä kerrata peruskoulua, aloita kielenhuollosta.

Jos luokassa on oppilaita, jotka tarvitsevat jatkuvasti tukiopetusta ja asioiden kertaamista, se häiritsee kaikkia niitä oppilaita, jotka olisivat valmiita omaksumaan asioita nopeammalla tahdilla. Harvoin puhutaan siitä, kuinka turhauttavaa haasteeton ympäristö on näille oppilaille. Olemme siskoni kanssa molemmat syntyneet loppuvuodesta, mutta osasimme lukea ja laskea jo ennen kouluunmenoa.

Tämä on tutkitusti ihan potaskaa. Oikeasti lahjakas ihminen ei turhaudu, vaikka ympäristö olisi helppokin. Hän osaa automaattisesti hakea itselleen haasteita ja syventää oma-aloitteisesti oppisisältöjä, eikä häntä haittaa pätkääkään miettiä itse kertomuksen tematiikkaa ja henkilöhahmoja siinä vaiheessa kun kaveri vieressä vielä tavaa. Pelkkää mytologiaa, että lahjakkaat turhautuvat. Turhautumiseen ajautuminen on omaa tyhmyyttä.

voisitko kertoa lähteesi, missä todetaan turhautumisen olevan pelkkää mytologiaa? Siis yhden ihmisen kokemus ei sitä määrittele.

Aikuisten kohdalla väitteesi on ehdottomasti paikkansa pitävä. Opiskeluissa on turha narista, mielekkyys on ihan itsestä kiinni. Mutta enpä ole varma, voiko lapselta osoittaa tällaista kyvykkyyttä...?

Jos luokassa on oppilaita, jotka tarvitsevat jatkuvasti tukiopetusta ja asioiden kertaamista, se häiritsee kaikkia niitä oppilaita, jotka olisivat valmiita omaksumaan asioita nopeammalla tahdilla. Harvoin puhutaan siitä, kuinka turhauttavaa haasteeton ympäristö on näille oppilaille. Olemme siskoni kanssa molemmat syntyneet loppuvuodesta, mutta osasimme lukea ja laskea jo ennen kouluunmenoa.

Tämä on tutkitusti ihan potaskaa. Oikeasti lahjakas ihminen ei turhaudu, vaikka ympäristö olisi helppokin. Hän osaa automaattisesti hakea itselleen haasteita ja syventää oma-aloitteisesti oppisisältöjä, eikä häntä haittaa pätkääkään miettiä itse kertomuksen tematiikkaa ja henkilöhahmoja siinä vaiheessa kun kaveri vieressä vielä tavaa. Pelkkää mytologiaa, että lahjakkaat turhautuvat. Turhautumiseen ajautuminen on omaa tyhmyyttä.

koska toka on paljolti ekan kertaamista. Ainakin meidän lapsilla on ollut. Silloin ei varsinaisesti tule paljoa uutta vaan vahvistetaan jo opittuja taitoja. Sitten kolmosella kyllä on syytä olla kaikki perusasiat kunnossa kun tulee vieraskieli ja muutenkin enemmän abstraktia ajattelua vaativaa opittavaa.



Tämä tietysti vaan, jos ei ole muuta isompaa häikkää kuin loppuvuodesta syntyneen "lapsellisuus".



Lukihäiriön varalta kannattaa testata ehdottomasti.

olen luullut, että se on poistunut jo käytöstä joskus 1980-luvulla.

Siis se, että vanhemmat omalta kouluajalta muistavat tavaamisen ja opettavat lasta sillä tekniikalla läksyjen teossa. Nykyään lukemaan opetetaan äänteitä yhdistämällä eli liukumalla äänteestä toiseen. Erona on se, ettei nykyään käytetä siis kirjainten nimiä, vaan äänteitä. Joitain lapsia häiritsee se, että systeemi on kotona ja koulussa eri. Tällaisissa tapauksissa pyrin itse ainakin olemaan kotiin yhteydessä ja kerron toki jo vanh. illassa miten lukemaan opetetaan. t. opettaja

"kyllä se nyt on niin että kyllä se teidän Maija jää nyt luokalle, kun ei tuo lukeminen suju." Äänensävykin oli sen mukainen ;)

Meillä tytön ongelma oli se, että hän ei tajunnut sitä "äänteillä" lukemaan oppimista. Hän kyllä väänsi niitä ääneen, mutta ei tajunnut kuitenkaan logiikkaa. Täytyy myöntää, ettei se tyyli koskaan auennut minullekaan, kun niitä kotiläksyjä eestaas veivattiin. Minä myös suivaannuin opettajalle, koska ennen joululomaa sama täti kiekui, että voi kun koulu on mennyt niiiiiiiiiiin kivasti. No, eipä mennyt :/

Tyttäreni oli myös saanut tukiopetusta ja luokalla oli yhteinen avustaja. Eli sinänsä resursseja oli.

Pyysin luokanopettajalta viimeisenä keinona lupaa opettaa tyttöä perinteisellä tavaustekniikalla. Kotoa löytyi perinteinen perintöaapinen ja sitä sitten luettiin muutamana päivänä koulun jälkeen. Kirjoitin lisäksi irtopapereille erilaisia samankaltaisia sanoja tavutettuna, kuten esim. hauva, kauha, laura, kaura, sonni, monni, molli, kolli jne.

Ei mennyt edes viikkoa, kun yhtäkkiä se lukeminen avautui tyttärelleni. Voi sitä lapsen riemua, kun hän huomasi osaavansa. Heti seuraavana päivänä haettiin helppolukuisia kirjoja kirjastosta ja siitä se lukuinto lähti :)

Nykyisin 10-vuotias neiti lukee satuja pikkuveljelle ja lainaa kasapäin kirjoja kirjaston nuortenosastolta.

Teillä on ap vielä aikaa. Älä anna periksi!

Ei kannata (mun mielestä)alkaa mesota asiasta, sillä lapselle se voi kertoa vanhempien kovista odotuksista ja niiden täyttämisestä voi lapselle tulla paineita. Ensimmäinen vuosi koulussa on hyvin kriittinen aika oppimiselle (mm.lukeminen, kirjoittaminen), mutta on ajateltava laajasti. Se on vasta ensimmäinen vuosi joten aikaa on vielä puuttua asiaan. Lukemisen nopeuteen ja mahdollisiin lukihäiriöhin puututaan omasta mielestä suht hyvin, mutta vielä lapsen ollessa 7v. kaikki muutokset ovat mahdollisia. Luokalla jääminen ei ole kiusaksi vaan tueksi.

ekan luokan?

Neuvona voin sanoa, että valmistaudu huolellisesti. Olen ollut vähän samanlaisessa tilanteessa. Myöhemmin huomattiin, että lapsi on tavattoman lahjakas. Tuppasi matematiikka ja muutoinkin ongelmanratkaisu pyörimään päässä ja lukeminen ja kirjoittaminen kärsivät. Tasoittui neljännellä luokalla ja nykyään käy jo ihan kirjailijasta.



Mutta tärkeitä asioita muistaa palaverissa:

- anna asiantuntijoiden kertoa mielipiteensä, kuuntele tarkasti

- sano, että te olette olleet tyytyväisä lapsen kehitykseen (jos tämä pitää paikkansa)

- älä kiistele, väittele

- ota mukaan lapsen töitä jos on esim. piirtänyt, rakennellut palikoista/legoista. Varsinkin työt jotka osoittavat kärsivällisyyttä ja keskittymistä olisi hyvä näyttää.

- tarkista etukäteen keitä on palaveriin tulossa ja mene sinne yhdessä miehesi kanssa (jos on kiihtyvää mallia, niin sopikaa etukäteen ettei ala palaverissa kiihtyillä)

- mieti etukäteen kysymyksiä ja mahdollisia asioita, joita lapsi voisi vielä harjoitella, tehdä





Meillä kävi niin hassusti, että koska itse olen vähän yksiviivainen ja joskus aika topakkakin, niin opettajan (ensimmäinen oma opetettava luokka) käsitys minusta muokkasi käsitystä myös lapsesta.



Onnea matkaan! Toisinaan kertaaminen voi olla myös hyvä juttu. Luin jostain tosin tutkimusta, jonka mukaan ensimmäisien luokkien kertaamisesta ei ollut hyötyä myöhemmin. Päinvastoin. Googlaa myös tällaista tietoa netistä ja kysy kysymyksiä. Mutta rauhallisesti.