Miten ihmisillä tuntuu olevan varaa vaikka mihin nykyään?

Meillä on yhteensä nettotuloja 7k kuussa, asuntolainaa reilut 200k ja kakkosasunnon vuokra 800 euroa kuussa. On täytynyt tehdä työt hyvin, että on edennyt uralla, mutta onneksi hyvästä työstä palkitaan. (Tietysti on myös täytynyt valita ammatti oikein.)

Tulot ei ole edes mitenkään isot mutta lainoja emme lyhennä emmekä maksa korkoja. Jos vaikka nettopalkkani on 2000e ja miehen 1800 niin kk laskujen jälkeen (sähkö, vesi, lämmitys yms.) meillä jää mun palkka kokonaan ruokaan ja kulutukseen. Laskin myös auton kulut jo noihin laskuihin. Jos meillä olisi velkaa ja korot ja lyhennykset vaikka 1000e kk niin, sitten jäisi vain 1000e kk ruokaan, vaatteisiin ja harrastuksiin neljälle hengelle. Mielestäni osa kulutuseroista varmaan johtuu juuri tuosta velkaan menevästä osuudesta.

Me ei eletä yli varojemme. Talon rakennukseen otettiin lainaa, muuten eletään tulojemme mukaan, ja maksetaan lainaa pois. Lisäksi meillä on vielä pihatyöt kesken eli niihin menee vielä rahaa.

Vaatteita ostamme vain tarpeeseen ja muutenkin kulutamme aika harkitsevasti. Talon rakennuksessa mopo ehkä lähti hiukan käsistä, mutta on meillä tässä tilanteessa varaa tähän. Mies on saanut pienen perinnön aikanaan ja mäkin tosi pienen 15v sitten.

Kyllä mekin eletään aivan onnellista ja normaalia elämää, moneen tuttuun verrattuna taloudellisesti hyvinkin järkevästi. Lapsista kaksi on koululaisia, yksi päiväkoti-ikäinen.

t: 6

Ette ole akateemisesti koulutettuja, mutta tiedän että koulutus ja tulot eivät kulje käsi kädessä. Meillä on yliopistotutkinto, mutta ei onneksi opintolainaa, hyvät vakituiset ammatit. Talon hinta ostettaessa 220 000, nyt tosin juuri hinnaksi arvioitu 300 000. Lainaa jäljellä 70 000. Yksi auto, 10 vuotta vanha, ei onneksi edes tarvetta toiselle. Kaksi alle kouluikäistä lasta. Vuodessa yksi reissu, joko viikko lapissa tai kaksi etelässä. Eletään mielestestämme onnellista, tavallista elämää. Kuutosen elämä taas kuulostaa ap:n mainitsemalta elämältä, vaikka eivät itse tunnu sitä edes tajuavan.

todella usein niillä, joilla tuntuu aina olevan varaa kaikkeen, on oikeasti avuliaat vanhemmat tai sitten isovanhemmat, jotka alkavat jo jakaa omaisuuttaan. Monille kavereilleni vanhemmat ovat antaneet suuria summia autoon ja asuntoon tai ostaneet ne valmiiksi. Mut eihän kukaan aikuinen oikein viitsi huudella, että omaisuus on vanhempien rahoilla hankittua. :) Eikä siinä mitään, kiva että vanhemmat auttaa, mut useimmilla meidän tutuista ei ois varaa nykyiseen elintasoon ilman sukulaisten avustusta.

Lisäksi saadaan pojan sairauden takia tukea Kelalta. Ei matkustella, auto 2 vuotta vanha, mies saa paljon autolla ajosta kulukorvauksia (400) ja sillä rahoitetaaan auton kulut. Lapsilla ei kovin kalliita harrastuksia. Asunto maksoi n 160t ja lainaa lyhennetään 1000€ kk:ssa. Muita luottoja ei ole ja säästössä 19t pahan päivän varalle. Siis jos esim. jompi kumpi jää työttömäksi niin ei ole heti tyhjän päällä tai tulee joku äkkinäinen meno esim pesukoneen rikkouduttua.

Siis jos ootte hyvin palkattuja ja lainakulut alle 900,- kk. Niin se on reilu neljä sataa pernaama. Mihin teidän loppu palkka menee?



Me tienataan noin 4000,- kk käteen. Asumiseen menee 2000,- kk (laina, yhtiövastike, sähkö, vesi)



Miehellä työsuhde auto ja mulla 10v. auto ei lainaa. Nyt ollaa suunniteltu uutta autoo mulle. Siihen otetaan rahoitus. Mun autossa alkaa olla niin paljon vikaa, ettei sen korjaaminen enää kannata. Nyt sais varmaan viel jotain vaihdossa.



Ostataan paljon alesta, huutiksesta ja esim. synttäri lahjaksi lapset saa vaatteita. Ruokakulut pidetään kurissa tarjouksilla. Kesällä kalastetaan. Meillä syödään paljon kalaa.



Meillä on koira ja kani joihin menee jonkin verran rahaa. Matkustellaan myös.



Äkkilähdöillä ja lento tarjouksilla pääsee edullisesti reissaamaan. Nyt lähdetään lappiin kaverin mökille. Lennot oli neljältä edestakaisin 750,- ja majoitus on ilmainen. Paikan päällä menee rahaa siihen mitä tehdään ja ruokaan, mitä voi itse valmistaa mökissä.



Säästöön laitetaan rahaa joka kuukausi 100,-. Ne on tytöille pesämuna, sitten joskus.

lainalla ja tai kovalla palkalla eui hankita lapsia tai vain 1 lapsi ja satsataan materiaan ja elämänlaatuun

osaa tuon materiaan satsaamisen!

vastaus on tähän yleensä laina.



Tämän olen huomannut monekin kohdalla, etenkin työkavereiden kohdalla (miehiä kaikki).



Minulla on vanha auto, mutta hyvä, luotetava ja toimiva. Ei ehkä testien luotettavin auto, mutta minulle se riittää. Lähes joka kahvipöytäkeskustelussa minulle etsitään lehdistä uutta autoa. Hinta pyörii siinä 10 000 euron paikkeilla. Kun sanon, ettei minulla ole tuollaisia rahoja, niin kuoroa lausuu yhteen ääneen, että pankista sitä rahaa saa. Ja oikeasti pidetän minua ehkä vähän vajaana, koska sanon, että en halua yhtään enempää lainaa. Haluan päästä mahdollisimman nopeasti eroon asuntolainastakin, jota minulla on nyt noin 42 000 euroa ja miehellä toiset 42 000 euroa.



Mutta sen olen huomannut, että monet hankkivat kaikki uusimmat elektroniikat luotolla ja uusivat autoja tiuhaan lainalla. Lisäksi tekevät matkoja ym. luotolla/lainalla. Ja sitten aina ihmettelevät kun tili on tyhjä kuun 5. päivä, kun kaikki lyhennykset ja laskut on maksettu.



Mutta luulen, että hyvin suuri osa nuorista on tottunut siihen, että pitää olla uutta ja ehdottomasti ei mitään kierrätettyä. Ja jotenkin se on todella noloa myöntää, ettei olisi varaa johonkin.



Itse olen köyhästä perheestä, jossa molemmat vanhemmat joutuivat vielä työttömäksi edellisen laman aikana. Rahasta oli tiukaa, ja kaikkea mahdollista kierrätettiin. Tosin silloinkaan rahattomuus ei ollut minulle koskaan häpeä. Ja ystäväpiirissä oli silloinkin paljon ihan samassa rahallisessa tilanteessa olevia.



Olisko nämä nykyiset "uusrikkaat" vähän minua nuorempia ja ovat enemmän tottuneet samaan kaikkea mahdollista ja tottuneet siihen, että on varaa.

Meidän perhe on köyhä, asuu vuokralla huonomaineisessa kaupunginosassa (totuus on tarua ihmeellisempää tässäkin tapauksessa), ei ole autoa jne.



Tällä(kin) palstalla vittuillaan ihan urakalla ihmisille, jotka eivät lähde mukaan parinsadantonnin velkahelvettiin tai edes omista sitä äidiltä jäänyttä yksiötä Eirassa. Nostetaan nenää ja ollaan niiiiiiiin parempaa ihmistä, kun on varaa (pankin maksamaan) omaan taloon ja autoon. Sitten kituutellaan kirpparivaatteilla, Euro Shopperilla jne. kaikessa hiljaisuudessa. Jos joku toisin tekee, kivitetään.

Olen huomannut, että mitä enemmän sitä rahaa on, sitä enemmän sitä tulee ja myös menee.



Jos rahaa on sen verran, että siitä jää säästöön, se kannattaa tietenkin sijoittaa ja laittaa poikimaan.



Olemme mielestäni ihan tavallinen perhe, joka on hoitanut raha-asiansa ja taloutensa fiksusti.



Aikoinaan homma alkoi asp-säästämisellä ja mies lunasti itselleen suht edullisesti vanhemmiltaan asunnon, jossa oli asunut itse muutamia vuosia. Tämä asunto sitten rempattiin ja myytiin hyvällä voitolla. Tämä oli se meidän "alkupääoma", jolla päästiin liikkeelle näissä talousasioissa.



Molemmilla on tällä hetkellä koulutustasoon nähden hyvät, mieleiset ja kohtalaisen hyvin palkatut työt.



Mies on säästeliäs, suorastaan pihi, enkä itsekään ole todellakaan mikään himishoppailija, mutta satsaan laatuun niin ruuassa kuin kaikessa muussakin.



Talon (itse rakennettu kivitalo) myyntiarvo on tällä hetkellä noin 400 000€ ja lainaa siitä on noin 52000 ja se on ainoa laina mikä meillä on.



Mies osti juuri uuden auton, jonka maksoi käteisellä (ei ole typerämpää lainaa, kuin autolaina) ja minulla on noin 5 vuotta vanha auto.



Reissataan jokusen kerran vuodessa, Thaimaassa tai jossakin kaupunkikohteessa.



Näin meillä, töitä on tehty ja tehdään edelleen kovasti ja eletään mukavaa, onnellista perhe-elämää parin mukelon kanssa :)

- molemmilla kaupallinen korkeakoulutkinto -> työuraa yli 10v. -> johtajanpestit -> nettotulot perheessä 9000€

- mies saanut perintöä jo tähän mennssä yli 250 000€, tulossa vielä varmaan miljoona joskus tulevaisuudessa -> hänellä ei asuntolainaa

- itselläni lainaa 80 000€ (olen onnistunut keräämään pääomaa saman verran, tosin se on talossa kiinni) -> lyhennykset kuussa tonnin, mutta silti jää käteen 2500€ kaikkeen muuhun

- vain yksi lapsi (enemmänkin olisi saanut tulla...), joten kiireisinä ihmisinä "sorrumme" aina ostamaan hänelle kaiken uutena, kun kirppiksillä ei ehditä kiertelemään (eikä ihan rehellisesti olla yhtään motivoituneitakaan)

Mitä haluaisit kysyä minulta?

toisella lainaa ja toisella ei. Meillä tulot ja menot yhteiset. Olemme perhe.

Tilanne teilläkin on ollut ihan erilainen kuin jollakin joka ei vanhemmiltaan saa "lahjaksi" asuntoa.

Olen huomannut, että mitä enemmän sitä rahaa on, sitä enemmän sitä tulee ja myös menee.

Jos rahaa on sen verran, että siitä jää säästöön, se kannattaa tietenkin sijoittaa ja laittaa poikimaan.

Olemme mielestäni ihan tavallinen perhe, joka on hoitanut raha-asiansa ja taloutensa fiksusti.

Aikoinaan homma alkoi asp-säästämisellä ja mies lunasti itselleen suht edullisesti vanhemmiltaan asunnon, jossa oli asunut itse muutamia vuosia. Tämä asunto sitten rempattiin ja myytiin hyvällä voitolla. Tämä oli se meidän "alkupääoma", jolla päästiin liikkeelle näissä talousasioissa.

Molemmilla on tällä hetkellä koulutustasoon nähden hyvät, mieleiset ja kohtalaisen hyvin palkatut työt.

Mies on säästeliäs, suorastaan pihi, enkä itsekään ole todellakaan mikään himishoppailija, mutta satsaan laatuun niin ruuassa kuin kaikessa muussakin.

Talon (itse rakennettu kivitalo) myyntiarvo on tällä hetkellä noin 400 000€ ja lainaa siitä on noin 52000 ja se on ainoa laina mikä meillä on.

Mies osti juuri uuden auton, jonka maksoi käteisellä (ei ole typerämpää lainaa, kuin autolaina) ja minulla on noin 5 vuotta vanha auto.

Reissataan jokusen kerran vuodessa, Thaimaassa tai jossakin kaupunkikohteessa.

Näin meillä, töitä on tehty ja tehdään edelleen kovasti ja eletään mukavaa, onnellista perhe-elämää parin mukelon kanssa :)

Tilanne teilläkin on ollut ihan erilainen kuin jollakin joka ei vanhemmiltaan saa "lahjaksi" asuntoa.

Totta totta, ja siksi mainitsinkin sen tuossa postauksessani. Se asunnonmyynnistä saatu voitto oli noin 20 000€, eli pelkästään tuolla summalla ei tätä nykyistä hyvää taloudellista tilannetta ole saavutettu, vaan kyllä se on vaatinut lisäksi omalta osaltani jatkuvaa kouluttautumista ja työntekoa ja miehen osalta todella pitkiä työpäiviä ja hänen yritystoimintansa positiivista tulosta.

Mutta tuossa siis meidän "tarina" ja vastaus meidän perheen osalta tähän ap:n aloitukseen.

jatketaan vielä, että tarkemmin ajateltuna itseasiassa se, että asunto ostettiin miehen vanhemmilta on sivuseikka, sillä kuka tahansa (kenellä on luottotiedot kunnossa ja tuloja) voi ostaa markkinoilta hyvään hintaan asunnon kun sellainen sattuu kohdalle, remontoida sen ja myydä voitolla.

jatkampa vieläkin :)

Tuli tuosta yhdestä aiemmasta viestistä mieleen, että tietyissä jutuissa eletään tosi säästeliäästi, esim. minä leikkaan kaikkien perheenjäsenten hiukset, omani mukaanlukien ja värjään hiukset kotona. Kaikki tehdään oikeastaan itse, eli ei käytetä juuri mitään spesiaalipalveluja.



Kirjat haetaan kirjastosta, eikä syödä eineksiä, vaan alusta asti itsetehtyä ruokaa. Tosin sen halvuudesta en menisi vannomaan, mutta onpahan laadukkaampaa ja tietää mitä syö. Ja mitään herkkuja ei ostella, ei mehuja, muroja eikä muuta "ylimääräistä" höttöä. Ei juurikaan käytetä alkoholia eikä kumpikaan polteta.



Eli sanoisin, että ollaan hyvin harkitsevia kuluttajia. Joskus joku työkaveri valitteli, että on rahat lopussa ja hän itse avoimesti myönsi, että itseasiassa hänen rahoistaan menee aikamoinen osa kuukausittain kaikkeen pieneen, peliautomaatteihin, tupakkaa, kuppilan oluisiin, karkkeihin, veikkauksen peleihin jne jne ihan ylimääräiseen. Ja väittäisin, että niillä rahoilla, mitä hän noihin edellämainittuihin asioihan laittaa vuositasolla, hän voisi aivan hyvin tehdä jonkun ulkomaanreissun, josta on haaveillut koko aikuisikänsä.

Eli jos puhutaan ihmisistä, joilla on työ ja keskitasoinen palkka, niin kyllä ne arkipäivän valinnat vaikuttaa siihen lopputulokseen yllättävän paljon.

kukaan ei tunne kuuluvansa kohderyhmään.



Meillä on periaatteessa iso omakotitalo, kaksi autoa, käydään välillä lomamatkoilla ja kai niitä hifi-laitteitakin löytyy. Mutta mielestäni me ei mitenkään ökyillä tai omisteta enempää kuin mihin meillä on justjajust keskituloisina varaa.



Talo on oma ja aika iso, mutta vanha. Lainaa se noin 100 000. Ylimääräiset saa helposti uppoamaan remonttiin. Autoista toinen on noin 10 000 euron auto ja toinen 1000 euron auto. Kumpikin käytettyinä ostettuja, vaikka kalliimpi melko uusi onkin. Matkoja ollaan tehty pari kertaa vuodessa, lähinnä kotimaassa, mutta kustannukset on otettu tarkkaan huomioon niin matkoissa kuin majoituksessakin. Kodin "hifi" on kohtuullisen hyvälaatuista, muttei mitään tosi kallista, eikä meillä ole sitä ns. joka lähtöön. Ulkona syödään aika paljon, mutta harvoin kovin kalliilla. Lasten vaatteet ostetaan useimmiten kirppikseltä tai saadaan sukulaisilta, aikuisten vaatteita ostetaan vuodessa ehkä max. 5 kpl yhteensä.



Näihin riittää rahat aika hyvin, ylimääräiseen ei juurikaan. Meinaan siis sitä, että ehkä jonkun toisen silmiin me saatetaan näyttää elelevän reteesti, mutta ei me sitä itse niin koeta.

joskus; miten on varaa niin paljon ja kaikkeen. Olen tullut siihen tulokseen, että ihmiset elävät pitkälti velaksi ja lainan avulla. On myös niin, että raha menee rahan luo...Olen aika hyvin päässyt katkeruuden ja kateuden yli kun pidän mielessä, mitä meillä on. Ei maallista hyvää, mutta kaksi ihanaa lasta, joilta ei puutu mitään vaikka rahaa ei ylimääräisiä olekaan. Meillä on yksi auto, muutaman vuoden vanha jo, asumme vuokralla, emme matkustele emmekä harrasta kalliita harrastuksia. Korvaani särähtää aina kun joku sanoo, että "kyllä nyt muutaman kerran vuodessa täytyy päästä kunnon kaukolomalle" tms., mutta ei voi mitään. Mies on työttömänä ja minä kotihoidontuella, joten liikoja ei tosiaankaan jää. Mutta, mikä aina tuntuu yhtä hyvälle ja nykytilanteessa hyvinkin kun monet tuntuvat sovittavan köyttä kaulaan velkataakkansa alla; meillä ei ole sentin senttiäkään velkaa mihinkään suuntaan. Olen siitä aina vain ylpeämpi ja tyytyväisempi.

Olemme keskituloinen perhe, molemmilla vakituinen työ. Meillä on iso laina, muuten ei omaa kotia olisi voinut ostaa. Mutta ei meillä ole varaa ulkomaan matkoihin eikä uusiin taulutelevisioihin.



Järjestään kaikki kaverit matkustelee perheen voimin pari kertaa vuodessa, ostavat kaikki uudet pelit ja vehkeet, lapsille kalleimmat haalarit ym.



Vauraita ovat, ihmetyttää, koska osasta tiedän että tienaavat vähemmän kuin me.

Talon arvo tosin on 400te. Toinen (isompi ja uudempi) auto on miehen työsuhdeauto. Mun autoa ei ole vaihdettu kohta 10 vuoteen, eikä ole tarviskaan. Lapsia meillä on kolme. Vaatteet ostan kaupasta, mutta aika lailla vain tarpeeseen ja yleensä alennusmyynnistä, ainakin kalliimmat ulkovaatteet. Ei olla akateemisia, matkustellaan noin kerran vuodessa etelään ja kerran vuodessa laskettelureissussa. Itsekin kyllä ihmettelen esim. naapurin touhuja, kun ostavat kauheat määrät vaatteita, syövät lähes ainoastaan noutoruokaa, ostavat hetken mielijohteesta kalliitakin juttuja lapsille (pelikonsoleita yms.), sisustus muuttuu jatkuvasti. Lainaa on enemmän kuin meillä, tulot huomattavasti pienemmät. Luulen, että ison osan maksavat naisen vanhemmat, muuten ei olisi millään varaa.

Eletään ihan samalla tavoin kuin tämän viestin kirjoittaja. Saadaan tosin lapsille paljon vaatteita sukulaisilta, joten säästetään todellakin siinä. Itsekin laitan lastenvaatteet suvulle kiertoon.

Ruoan teen pääsääntöisesti alusta alkaen itse, Ehkä kerran kahdessa kuukaudessa haetaan pizzat ja samaten kerran kahdessa kuukaudessa syödään ravintolassa.

Laskettelureissussakin oltiin just, ja kokkailin itse melkein kaikki ateriat. Ja huom. reissuunkin lähdettiin sesongin ulkopuolella, kun kaikki on paljon halvempaa.

joskus; miten on varaa niin paljon ja kaikkeen. Olen tullut siihen tulokseen, että ihmiset elävät pitkälti velaksi ja lainan avulla. On myös niin, että raha menee rahan luo...Olen aika hyvin päässyt katkeruuden ja kateuden yli kun pidän mielessä, mitä meillä on. Ei maallista hyvää, mutta kaksi ihanaa lasta, joilta ei puutu mitään vaikka rahaa ei ylimääräisiä olekaan. Meillä on yksi auto, muutaman vuoden vanha jo, asumme vuokralla, emme matkustele emmekä harrasta kalliita harrastuksia. Korvaani särähtää aina kun joku sanoo, että "kyllä nyt muutaman kerran vuodessa täytyy päästä kunnon kaukolomalle" tms., mutta ei voi mitään. Mies on työttömänä ja minä kotihoidontuella, joten liikoja ei tosiaankaan jää. Mutta, mikä aina tuntuu yhtä hyvälle ja nykytilanteessa hyvinkin kun monet tuntuvat sovittavan köyttä kaulaan velkataakkansa alla; meillä ei ole sentin senttiäkään velkaa mihinkään suuntaan. Olen siitä aina vain ylpeämpi ja tyytyväisempi.

ylpeydenaihetta. Täällä etelässä talot maksavat sen evrran, että pitää tosiaankin olla rikkaasta suvusta, jos ei tarvitse yhtään ottaa lainaa asuntoa ostaessaan. Minusta kuitenkin on järkevämpää maksaa omaa kämppää kuin vuokraa, koska se asunto jossain vaiheessa on oma.