Ärsyttävää, luokkakaverin äiti perui yökyläilyn lapseltani ilman kunnon syytä.

miksi ihmeessä sitten kutsut "naapurin penskan" yökylään, jos jo lähtökohtaisesti pidät häntä "passattavana" ja kutsut "penskaksi".

Äläkä tule tänne sanomaan, ettet kutsunut häntä, vaan hän kutsutti itsensä. Sillä tässä ketjussa on kyse tilanteesta, jossa lapsi on kutsuttu kylään - ei kai kukaan ole niin älytön, että kutsuisi jonkun, jota (toistoa, tiedän!) kutsuu "penskaksi" ja jonka "tietää vaativaiseksi" ja "passattavaksi". Hulluhan tuo kutsuja olisi, jos kutsuisi.

teen raskasta työtä ja en saanut edellisenä yönä nukuttua. Tuli rytmihäiriöitä. Itkin miehelleni, etten jaksa sitä naapurin pentua nyt yökylässä kun se vaatii niin kovan passauksen, että minun on pakko saada nukkua, että jaksan maanantaiaamuna töihin. Mies sanoi suoraan, että minulla on oikeus olla itsekäs ja ajatella omaa hyvinvointia, että jaksan olla äiti lapsilleni ja olla töissä. Joten käski soittaa ja ilmoittaa, että olen väsynyt. Näin tein. Väsymyksen syyksi kyllä selvisi sydämen alkava lihastulehdus myöhemmin ja jouduin sen takia sairaalaan. Onneksi sen toisen lapsen äiti oli fiksu ja ei alkanut riehumaan. Minulle olisi sinänsä ollut sama, koska hänen lapsensa oli kovin vaativainen ja en olisi kyllä jaksanut koko keväänä sitä.

mikä on ongelma, että naapuri muuti pois ja lapsellesi tuli pahamieli?



näin siinä käy kun mummot alkaa väsäämään lapsia jotka jäävät ainokaisiki. Ovat sitten niin yksinäisiä ja seurankipeitä. Se on sinun ongelmasi ei sen nuoren pirteän miksi hänellä pitäisi olla jotain velvollisuuksia lastasi kohtaan. Ehkä hänen lapsensa ei edes pitänyt pojastasi. Ainoat lapset ovat usein vaan niin itsekkäitä.

elmässä vaan tulee välillä muutoksia ja niiden kanssa on elettävä. Vaikka opettaakin lapsia pitämään kiinni sopimuksista (ihan tärkeä asia), niin on ihan tärkeää sekin, että lapset oppivat myös kestämään pettymyksiä ja sietämään muutoksia. Silloinkin kun ne eivät ole mieleisiä. Taidat, ap, olla aika turvallisuushakuinen? Kaiken on mentävä suunnitelman mukaan tai kyseessä on heti katastrofi? Et tosiaankaan voi tietää mitä vaikkapa lapsesi äidin töissä tapahtui. Tai ihmissuhteessa. Tai talousasioissa. Tai terveysasioissa. Tai ties missä. Vaikka kyse ei olisi dramaattisestakaan asiasta, on väsymys varmasti aitoa. Jos kamppailee vaikka uupumuksen kanssa, on parempi viheltää peli poikki, kun se huomaa. Mutta oikeastaan sinun ei tarvitse pohtia mikä kaverin äidille tuli, minusta sinun vain kannattaa suhtautua asiaana asiana kuin aikuinen. Yökylään ei nyt voi mennä, harmi, että tuli pettymys, mutta se siitä. Ja jos sinulla olisi ollut vaikka teatteriliput, niin sitten olisit joutunut järjestämään lastenvahdin muualta tai pahimmassa tapauksessa perumaan teatterin. Elämä on.

Meillä 6v. poika ollut naapurin pojan kanssa päivittäin yhdessä. Nämä sitten olisivat muuttaneet salaa, mutta sain kaivettua sen lapsesta ulos. Välimatkaksi olisi tullut 1 km, mutta tämä nuori, pirteä äiti ei jaksa lasten ystävyyttä tukea. Itse olen jo 45v. ja minä olisin vaikka pojan hakenut ja vienyt pois. Tämän pirteän äidin ei olisi tarvinnut kävellä milliäkään, kun minä vanha ja läski olisin matkat hoitanut. Näitä kusipäisiä löytyy, jotka eivät arvosta lapsiensa ystävyyttä millään tavalla. Mulla ei kyllä ole mitään hyvää sanottavaa lapsieni äideistä. Päihitän ne kaikki mennen tullen. Eipä ole ihme, että tarhassa sanotaan, että lapsellani on hyvä perusturvallisuuden tunne. Poika itki silmät päästänsä, kun kaveri oli muuttanut pois.

jatkaa lasten ystävyyttä... Ehkei ollut jaksamisesta kyse =)

Sinulle "Ei sitten käynyt mielessä, että se äiti ei kenties halunut..."





] jatkaa lasten ystävyyttä... Ehkei ollut jaksamisesta kyse =)

[/quote]