Ärsyttävää, luokkakaverin äiti perui yökyläilyn lapseltani ilman kunnon syytä.

Häh? Mites tämä juttu meni nyt tällaiseksi? Missä vaiheessa joku järkyttävä tapahtuma tuli mukaan kuvioon? Otahan nyt vastaajapoloinen järki käteesi

äläkä lähde laukkaamaan mielikuvituksinesi!



Siinä vaiheessa kun on itse ihan sokissa jonkun järkyttävän tapahtuman takia, niin ei todellakaan pysty miettimään mitään kohteliaita sanankäänteitä peruttamaan sovittuja menoja. Ja ap, onko tämä käytöksesi tällä palstalla nyt SIVISTYNEEN ihmisen käytöstä?

[/quote]

Sä kuulostat juuri sellaiselta ihmiseltä, jonka kanssa mä tulisin toimeen. Jos asutte täällä savon suunnalla, otan lapsesi mielellään yökylään ja lupaan, etten peru ilman oikeasti kunnollista syytä! :)

Ihana kannustus sinulta. Täällä on monia aivan ihania viestejä.



ap

minusta sinulla alla olevan kirjoittanut on jo lähtökohtaisesti niin kuvottava kuva ihmisten välisestä normaalista vuorovaikutuksesta, että toivon todellakin, etten joudu tapaamaan sinua elämässäni. Laitapa lappu kaulaan, niin voin kiertää sinut kaukaa. Jo moni muukin kiertäisi - usko vain.

ja niitäkin perutaan Olet ihan kohtuuton vaatimuksissasi. Jos olisit mun tuttavani , en sopisi kanssasi ikinä yhtään mitään, koska suutuut noin kohtuuttomasti pienistä pettymyksistä.

luonnostaan - ihan miettimättä. Vähän niin kuin "kiitos" tulee automaattisesti kassalla, vaikka olisi kuinka ajatuksissaan.

Kiitän kaikkia ihania viestejä lähettäneitä kannustuksesta. Kiitän myös muita keskustelun herättämisestä.



Minullekin tuli tunne, että täällä on sellaisia ihania ihmisiä, joista minä ystävänäni tykkään.



Valitettavasti asun kaukana Savosta, mutta kiitos silti tarjouksesta oikein paljon.



ap

Olet paljastanut itsesi muutamasta kommentistasi. Voin vakuuttaa, että tästä lähtien en lupaa mitään lapsellesi, vaikka hän yrittää jatkuvasti päästä meille leikkimään ja kylään. En kertakaikkiaan uskalla, kun sinä olet noin hermoheikko.

meilläkin on tuommoinen jatkuvana riesana. Tajutkaa kyläluutien vanhemmat, etteivät lapsenne ole tervetulleita ei yökylään eikä muutenkaan. Hermot menee noitten kanssa.

Lappu: olen sellainen ihminen, joka pyrkii aina toimimaan siten kuin on luvannut, mikäli suinkin mahdollista. Mikäli näin en joskus pysty menettelemään, niin sitten lupaan ilmaista pahoitteluni peruuntumiselle. Samaa edellytän myös muilta oletusarvoisesti.



Jos näin lukee, niin kartat sitten minua, vai?



ap

Meillä käy lasten vieraita enemmän kuin lapsemme käy muualla.



ap

Meillä on mm. ollut sellaisia tilanteita, että ollaan naapurin kanssa sovittu lasten tapaavan aamulla tiettynä kellonaikana ja kävelevän yhdessä kouluun. Kymmenen minuuttia ennen tapaamisaikaa naapurin lapsi onkin mennyt talomme ohitse pyörällä ISÄNSÄ KANSSA ja meidän lapsi on jäänyt itkemään ikkunan taakse. Toki olen saanut puhelimitse rauhoitettua ja saanut lähtemään yksin kouluun (olemme siis itse jo silloin töissä), mutta on minusta pöyristyttävää, että aikuisten kanssa sopii eikä se pidä! Pienen koululaisen pärjäämisestä viis...



Samoin on ollut tilanne (sama perhe), että ovat pyytäneet meidän lasta viikonlopuksi maalle. Ollaan pakattu ja laitettu kaikki valmiiksi ja kun lapsi on juossut kysymään naapuriin, että mihin aikaan huomenna lähdetään, ovat kertoneet, ettei lähdetäkään. Katsotaan joku toinen kerta! Ja ovat tienneet, että me olemme kotona valmistautuneet ja lapsi on puhunut maalle menosta monta viikkoa!



Joten todellakin ymmärrän...minusta aikuisen sana pitäisi pitää kun on jotain lapselle luvattu ja jos jostain syystä ei voi pitää, niin pitää olla kunnon syy! Tai vaihtoehtoisesti kertoa hyvissä ajoin!

aikalailla olen kuitenkin perujan puolella. Joskus elämässä vain sattuu sellainen kriisi, että myös omat käytöstavat unohtuvat. Lapsesi oppii käsittelemään pettymyksiä.



Se tuossa jäi vai vaivaamaan, että jos olisitkin itse varannut kyseiselle illalle elokuva/teatteriliput ja ne olisivat jääneet käyttämättä. Muistan itse omasta lapsuudestani juuri 6-7 vuotiaana, kun olin sopinut ensimmäisestä yökyläilystä parhaan kaverini luona. Oltiin kuin paita ja peppu oltu jo kaksi vuotta ja nyt sovittiin, että minä menen ensimmäisenä hänen luo yöksi. Asuttiin vielä samassa kerrostalossa. Heidän iltarutiininsa olivat kuitenkin niin erilaiset, että vaikka en mikään arka lapsi todellakaan ollut, tuli minulle niin koti-ikävä,että minut piti viedä takaisin yöksi kotiin.



Nykyään ilmeisesti lapsia pidetään jo niin itsenäisinä, että ne voi automaattisesti lykätä parhaan kaverin luo yöksi ja sitten itselle varata jotain viihdykettä. Tosin ap ei siis tätä ollut tehnyt, mutta omasta mielestään kuitenkin olisi voinut.



Aikuistu ap.

Muistan itse omasta lapsuudestani...Heidän iltarutiininsa olivat kuitenkin niin erilaiset, että vaikka en mikään arka lapsi todellakaan ollut, tuli minulle niin koti-ikävä,että minut piti viedä takaisin yöksi kotiin.

Reipaskin lapsi saattaa saada päähänsä, että haluaakin kotiin. Ja kun yökyläily ei ole varsinaista hoitamista, vaan vapaaehtoinen juttu, suurin osa ajattelee ettei vierailijan vanhemmat lähde esim. baariin, vaan että he ovat kotona jos on tarvetta tuoda vierailija takaisin. Minunkin tyttö on pariin kertaa tuotu takaisin ja itse olen vienyt kaksi tyttöä.

nyt lähtökohtaisesti olisi niin, että sopimus pitää - oli se sitten aikuisen tai lapsen kanssa. Eikö nyt näin ole ollut maailman sivu - onko tosiaan niin, että tapakulttuuri on tosiaan niin höltynyt, että täällä moni on ihan tosissaan sitä mieltä, että sovitun kyläilyn voi perua vaan toteamalla: "Emmä tänään jaksakaan".



Ja jos käy niin, että tulee este, kuten sairastuminen, niin totta helvetissä "sopimuksen purkamista" pahoitellaan.



Miten näin perustavanlaatuiset käytöstavat voi tosiaan joltain olla hakusessa. Ihanko oikeasti te mammat hoidatte ihmissuhteitanne, niin että sovitte ja perutte, kun ette jaksakaan lähteä jne. Ja oikeastiko teillä vielä on kavereita. Itse en olisi päivääkään kaveri jonkun kanssa, joka olisi niin piittamaton, että antaisi meidän valmistautua lapsen kanssa johonkin tapaamiseen ja sitten vain peruisi, kun "ei jaksakaan". Onneksi en sellaiseen moukkamaisuuteen tähän päivään mennessä ole törmännyt.



Ja jos nyt tässä ap:n tapauksessa on tosiaa kyseessä tämän toisen äidin joku "shokkitila", eikä huonokäytöksisyys niin eiköhän hän sitten palaa asiaan ja pahoittele peruuntumista jälkeen päin.

Häh? Mites tämä juttu meni nyt tällaiseksi? Missä vaiheessa joku järkyttävä tapahtuma tuli mukaan kuvioon? Otahan nyt vastaajapoloinen järki käteesi äläkä lähde laukkaamaan mielikuvituksinesi! Siinä vaiheessa kun on itse ihan sokissa jonkun järkyttävän tapahtuman takia, niin ei todellakaan pysty miettimään mitään kohteliaita sanankäänteitä peruttamaan sovittuja menoja. Ja ap, onko tämä käytöksesi tällä palstalla nyt SIVISTYNEEN ihmisen käytöstä?

mielikuvituksen tuotetta siinä kuin sekin olettamus, että peruutus on tehty kevyin perustein ja lusmuamisen vuoksi.

nyt lähtökohtaisesti olisi niin, että sopimus pitää - oli se sitten aikuisen tai lapsen kanssa. Eikö nyt näin ole ollut maailman sivu - onko tosiaan niin, että tapakulttuuri on tosiaan niin höltynyt, että täällä moni on ihan tosissaan sitä mieltä, että sovitun kyläilyn voi perua vaan toteamalla: "Emmä tänään jaksakaan". Ja jos käy niin, että tulee este, kuten sairastuminen, niin totta helvetissä "sopimuksen purkamista" pahoitellaan. Miten näin perustavanlaatuiset käytöstavat voi tosiaan joltain olla hakusessa. Ihanko oikeasti te mammat hoidatte ihmissuhteitanne, niin että sovitte ja perutte, kun ette jaksakaan lähteä jne. Ja oikeastiko teillä vielä on kavereita. Itse en olisi päivääkään kaveri jonkun kanssa, joka olisi niin piittamaton, että antaisi meidän valmistautua lapsen kanssa johonkin tapaamiseen ja sitten vain peruisi, kun "ei jaksakaan". Onneksi en sellaiseen moukkamaisuuteen tähän päivään mennessä ole törmännyt. Ja jos nyt tässä ap:n tapauksessa on tosiaa kyseessä tämän toisen äidin joku "shokkitila", eikä huonokäytöksisyys niin eiköhän hän sitten palaa asiaan ja pahoittele peruuntumista jälkeen päin.

ja juuri sen tähden moni olettaa, että peruuttajalla on jokin erittäin hyvä syy. Pointti ei ole se, että hän ei jaksa, vaan se, miksei hän jaksa. Maailman sivu on ollut niin, että ihmisistä ei lähtökohtaisesti ajatella pahinta.

sinua en karttaisi. Tarkoitin sitä kommentaattoria, jonka teksti oli lappu-juttuni alla lainauksena. Anteeksi, jos luulit minun tarkoittaneen sinua

elmässä vaan tulee välillä muutoksia ja niiden kanssa on elettävä.



Vaikka opettaakin lapsia pitämään kiinni sopimuksista (ihan tärkeä asia), niin on ihan tärkeää sekin, että lapset oppivat myös kestämään pettymyksiä ja sietämään muutoksia. Silloinkin kun ne eivät ole mieleisiä.



Taidat, ap, olla aika turvallisuushakuinen? Kaiken on mentävä suunnitelman mukaan tai kyseessä on heti katastrofi?



Et tosiaankaan voi tietää mitä vaikkapa lapsesi äidin töissä tapahtui. Tai ihmissuhteessa. Tai talousasioissa. Tai terveysasioissa. Tai ties missä. Vaikka kyse ei olisi dramaattisestakaan asiasta, on väsymys varmasti aitoa. Jos kamppailee vaikka uupumuksen kanssa, on parempi viheltää peli poikki, kun se huomaa.



Mutta oikeastaan sinun ei tarvitse pohtia mikä kaverin äidille tuli, minusta sinun vain kannattaa suhtautua asiaana asiana kuin aikuinen. Yökylään ei nyt voi mennä, harmi, että tuli pettymys, mutta se siitä.



Ja jos sinulla olisi ollut vaikka teatteriliput, niin sitten olisit joutunut järjestämään lastenvahdin muualta tai pahimmassa tapauksessa perumaan teatterin. Elämä on.

Tämä sokkijuttu tuli siitä mukaan, että jos on sokissa/järkyttyneessä mielentilassa, ei tule ekana mieleen miettiä kohteliaisuuksia ja sanankäänteitä.

Eli kun ap pahoitti mielensä, kun peruuttaja ei pahoitellut mitenkään, niin mitä jos hänelle on juuri sattunut jotain kamalaa, ei siinä muista sanoa kiitos ja ole hyvä ja olen niin pahoillani ja enhän nyt vaan pilannut teidän iltaa....

Mutta ihan samalla tavalla on ap:n mielikuvitus laukannut, kun hän on tuominnut peruutuksen tulleen ihan liian heppoisin perustein ja ihan liian myöhään.

Häh? Mites tämä juttu meni nyt tällaiseksi? Missä vaiheessa joku järkyttävä tapahtuma tuli mukaan kuvioon? Otahan nyt vastaajapoloinen järki käteesi

äläkä lähde laukkaamaan mielikuvituksinesi!

Siinä vaiheessa kun on itse ihan sokissa jonkun järkyttävän tapahtuman takia, niin ei todellakaan pysty miettimään mitään kohteliaita sanankäänteitä peruttamaan sovittuja menoja. Ja ap, onko tämä käytöksesi tällä palstalla nyt SIVISTYNEEN ihmisen käytöstä?

Meillä 6v. poika ollut naapurin pojan kanssa päivittäin yhdessä.

Nämä sitten olisivat muuttaneet salaa, mutta sain kaivettua sen lapsesta ulos.

Välimatkaksi olisi tullut 1 km, mutta tämä nuori, pirteä äiti ei jaksa lasten ystävyyttä tukea.

Itse olen jo 45v. ja minä olisin vaikka pojan hakenut ja vienyt pois.

Tämän pirteän äidin ei olisi tarvinnut kävellä milliäkään, kun minä vanha ja läski olisin matkat hoitanut.

Näitä kusipäisiä löytyy, jotka eivät arvosta lapsiensa ystävyyttä millään tavalla.

Mulla ei kyllä ole mitään hyvää sanottavaa lapsieni äideistä. Päihitän ne kaikki mennen tullen.

Eipä ole ihme, että tarhassa sanotaan, että lapsellani on hyvä perusturvallisuuden tunne.

Poika itki silmät päästänsä, kun kaveri oli muuttanut pois.

teen raskasta työtä ja en saanut edellisenä yönä nukuttua. Tuli rytmihäiriöitä. Itkin miehelleni, etten jaksa sitä naapurin pentua nyt yökylässä kun se vaatii niin kovan passauksen, että minun on pakko saada nukkua, että jaksan maanantaiaamuna töihin.



Mies sanoi suoraan, että minulla on oikeus olla itsekäs ja ajatella omaa hyvinvointia, että jaksan olla äiti lapsilleni ja olla töissä. Joten käski soittaa ja ilmoittaa, että olen väsynyt.



Näin tein. Väsymyksen syyksi kyllä selvisi sydämen alkava lihastulehdus myöhemmin ja jouduin sen takia sairaalaan.



Onneksi sen toisen lapsen äiti oli fiksu ja ei alkanut riehumaan. Minulle olisi sinänsä ollut sama, koska hänen lapsensa oli kovin vaativainen ja en olisi kyllä jaksanut koko keväänä sitä.