Ärsyttävää, luokkakaverin äiti perui yökyläilyn lapseltani ilman kunnon syytä.

Elämässä on tilanteita, jotka muuttavat suunnitelmiamme. Se on fakta, ja sen kanssa meidän on tietenkin elettävä. Mutta kyse ei ole siitä, että yökyläily peruuntuu (tai muu sopimamme) vaan se, miten asia käsitellään: onko kyse vain kylmästi ilmoitusluonteisesta asiasta vai otetaanko myös sopimuksen toinen osapuoli huomioon. Tässä minusta tuo villakoiran ydin. Haluanko ja uskallanko enää sopia mitään sellaisen ihmisen kanssa, josta minulla on kokemus, että tämä yks kaks vain ilmoittaa: en jaksakaan, tuli jotain muuta, en viitsikään.... vai haluanko pitää lähipiirissäni ihmisiä, joiden sanaan voin luottaa.

Ihmettelen, miksi jotkut vastaajat tuomitsevat sinun suuttumuksesi - lieneekö sama vastaaja ollut useamman kerran tuulettamassa pahaa oloaan ihan ilkeyttään ilkeilemällä, ken tietää. En lukenut koko ketjua, joten en tiedä, olivatko nuo ensimmäiset tosi tökeröt vastaukset ainoat saamasi, mutta älä ihmeessä ota niistä oppia. Toimit juuri niin kuin hyvän äidin tulee toimia: eli otat lapsesi tunteet huomioon ja siksi suutahdit. Lapsesi ymmärtää näin, että ystävänsä äiti toimi väärin. Ja niin lapsesi osaa panna asiat oikeaan arvojärjestykseen omassa elämässään. Minusta on luonnollista, että olet pahoillasi lapsesi vuoksi - lapset saavat aivan väärän käsityksen siitä, mitä tarkoittaa "sopiminen", "lupaaminen", "suunnitteleminen", jos noin vain hupsis muutetaankin mieltä. Me kaikki olemme joskus väsyneempiä tai kärsimättömämpiä, surullisempia tai saamattomampia - mutta se ei vielä tarkoita, etteikö lupauksia pidetä. Jos kyse on todellisesta esteestä: vakava sairastuminen, kipukohtaus, yllättävä ylityökomennus tms tilanne, olisi tietenkin kohtuullista voida peruuttaa sopimansa. Mutta syy on silloinkin kerrottava.

taitaa sinulla olla sisälukutaito ihan hukassa kaiken muun ohella; en ole sanallakaan sanonut, että olisi fiksua perua ilman syytä, viime tingassa yms yms...



Mutta kun maailma nyt ei vaan voi täysin pyöriä sinun/ap:n navan ympärillä; yllättäviä esteitä voi ihmisille sattua ja silloin on PAKKO perua vaikka viime tingassa. Ja ehkä tämä äiti on huomannut, että millainen vauhko hermoheikko ap (=17) on, niin ei ymmärrettävästi viitsi tarkempaa syytä kertoa, vaikka pätevä sellainen tosiaan olisi, vaan sanoo vain, ettei nyt jaksa.



Ja mitäs minua alat 17 sättimään, taitaa olla niin, ettei teidän porukalla ole itsellä ketään, joita kutsua ja ymmärrän sen hyvin noin agressiivisen mamman takia...



Meidän pojalla on paljon kavereita, joilla kyläillään puolin ja toisin, myös yökyläilynä, ja aina ollaan pidetty lupaukset yms, mutta minulla on sen verran tilannetajua, että en polta pelihousuja, kuin pikkukakara jokaisesta pienestä vastoinkäymisestä, vaan ymmärrän, että kaikelle on aina syynsä.



Kasva 17 (ap) aikuiseksi. Ja kannattaisi sille kullanmurullesikin opettaa, ettei kaikki voi aina täysin mennä sen pienen pään mukaan, vaan ikäviäkin yllätyksiä voi sattua. Katsos kun se on elämää.



8.

Tarkoittamasi ihminen saatan olla minä. Avasin viestiketjun, koska sama asia oli meillä ajankohtainen viime viikolla. Huomasin viestisi ja nyt sitten kirjoitankin sinulle.



Kyllä vain minuakin kovasti harmitti "syyttä" peruutus. Lapsikin oli aivan hermona. Nyt sitten ymmärrän sinua paremmin. Tiedän myös, että sinuun voi jatkossakin luottaa, koska nyt oli poikkeuksellinen tapaus. Tämä on oikeastaan pääasia, että luottamus säilyy.



Jatkakaamme yhteydenpitoa. Toivon voimia teidän perheellenne tässä raskaassa tilanteessa.

eihän ole kyse siitä, voisiko ehkä kuvitella jotain dramaattista tapahtuneen vaan siitä, että yökylään kutsunut ei anna muuta syytä kuin emmä jaksakaan. Just. Missä alkeellisimmat käytöstavat? Ei sitä perhetragediaa tarvitse toitottaa maailmalle, mutta yksinkertainen kommentti olisi ollut paikallaan: en jaksa, koska elämässämme sattui juuri tuoreeltaan dramaattinen käänne tai muuta yhtä yksinkertaista, mikä ei kuitenkaan olisi tuonut esille sitä salattavaa syytä, joka siis voi olla yhtä hyvin tuo itsemurha-pahoinpitely-masennus-riita-ryyppyputki-ihan mikä vain.





--- ette pysty kuvittelemaan yhtään tilannetta, joka olisi voinut johtaa ap:n tilanteeseen. Tässäkin ketjussa on mainittu jo siskon itsemurhayritys ja keskenmeno, mutta teidän mielestänne on vain epäkohteliasta ja piittaamattomuutta, jos kerran tekee oharit. Minä ainakin ymmärrän, että elämässä voi olla moniakin tilanteita, joissa ei kertakaikkiaan tunnu mukavalta ottaa lapsen kavereita yökylään. Läheisen kuolema, sairaudet, jos mies on hakannut sinut henkihieveriin edellisenä iltana ja silponut kodin samalla. Tai miettikää vaikka ottaisivatko koulusurmissa kuolleiden omaiset mielellään yökyläilyvieraan tapahtumia seuraavien viikkojen jälkeen. Tietysti ymmärrän, jos jatkuvasti käy näin samojen ihmisten kohdalla, mutta siitä ei käsittääkseni ap:n tilanteessa ollut kysymys.

[/quote]

ap:n viestistä ei käynyt ilmi, miten peruuttaminen oli ilmoitettu. Kerrottiin vain, ettei ollut muuta syytä kuin se ettei äiti jaksa. Senkin voi sanoa aika monella tavalla, sitähän ei ap sen tarkemmin kertonut. Sen sijaan ap itse kirjoittaa, että kyseisellä äidillä on VELVOLLISUUS ottaa yökylään hänen lapsensa, mikä taas antaa aika tylyn kuvan. Voi olla että ymmärsin väärin, mutta sain sen käsityksen, että äiti on vain KOHTELIAASTI kieltäytynyt erittelemättä syytä, mikä on mielestäni ihan ymmärrettävää ja normaali käytäntö.

ap:n kirjoitusten perusteella voi hyvinkin päätellä, että ap on kasvattanut lapsensa pieniksi kuningattariksi ja kuninkaiksi, joita varjellaan pettymyksiltä ja joiden tarpeet menevät kaiken edelle.



Ehkä lapsen kaveri ei haluakaan kaveriaan yökylään? Tai kaverin äiti ei jaksakaan pikku prinsessan vierailua?



Vai onko ap:n tuohtumuksen taustalla se, että illaksi oli suunnitelmia, jotka nyt peruuntuivat.



Ihan suoraan sanoen minun on vaikea kuvitella, että aikuinen tasapainoinen ihminen tuohtuisi noin lapsensa yökyläilyn peruuntumisesta.

vaan siihen pitäisi antaa perusteluja! Ihanko oikeasti joku on sitä mieltä, että pitäisi myös mainita perhettä kohdannut suru tai tragedia vaikka ei asiaa selittelekään? Uskoisin, ettei siinä tilanteessa halua sanoa mitään sen enempää, ei halua, että muualla spekuloidaan, että mikäs se suru tai tragedia nyt mahtaa olla.

On aika moukkamaista jos syyksi ei kelpaa "en nyt jaksa".

Tuo nainen ei kyllä mitenkään pahoitellut peruutusta.



Nyt, kun olen saanut lukea viestejänne laidasta laitaan, olen ymmärtänyt, miten eri tavalla ihmiset näistä sopimisasioista ajattelevat.



Itselleni on tärkeää, että sovitusta pidetään mahdollisimman hyvin kiinni ja jos ei pysty, niin ymmärretään toista ja pahoitellaan, kun on peruttava.



Ehkäpä hänellä oli jokin katastrofi meneillään ja siksi toimi noin. En kyllä enää kovin montaa kertaa tuon suuntaista kohtelua hyväksy.



Yritän nyt ymmärtää ja teidän avullanne olen jatkossa vielä täysin myönteinen lasten ystävyydelle. Saitte siis kiukkuni laantumaan.



Kiitos!



ap

näin siinä käy kun joku alkaa lukea tekstiä kuin piru raamattua!

En usko, että kyse on ainoastaan yhdestä yökyläilystä vaan ennen kaikkea siitä, miten a) opettaa lapsilleen, mitä tarkoittaa lupaus ja sopimus ja b) miten toimia sivistyneen ihmisen lailla, jos joutuu peruuttamaan sopimuksen tai lupauksensa.

Sitä yökyläilyn peruuttanut äiti ei hallinnut. Hänen lapsensa saa väärän kuvan siitä, mitä tarkoittaa sopimus ja miten muihin ihmisiin on suhtauduttava.

Näin yksinkertaista tämä on - on kummallista, että tämä on väännettävä rautalangasta näille muutamille vastaajille.

Älä ihmeessä muutu, ap! Äläkä peittele lapseltasi mielipidettäsi - uskoisin, että osaat tuoda sen esiin turhia syyllistämättä. Mutta lapsesi on syytä tietää, että et pidä käytöstä asiallisena

ap:n kirjoitusten perusteella voi hyvinkin päätellä, että ap on kasvattanut lapsensa pieniksi kuningattariksi ja kuninkaiksi, joita varjellaan pettymyksiltä ja joiden tarpeet menevät kaiken edelle. Ehkä lapsen kaveri ei haluakaan kaveriaan yökylään? Tai kaverin äiti ei jaksakaan pikku prinsessan vierailua? Vai onko ap:n tuohtumuksen taustalla se, että illaksi oli suunnitelmia, jotka nyt peruuntuivat. Ihan suoraan sanoen minun on vaikea kuvitella, että aikuinen tasapainoinen ihminen tuohtuisi noin lapsensa yökyläilyn peruuntumisesta.

Olisit heti alussa sanonut, ettei nainen mitenkään siis pahoitellut. Olisi tämän keskustelun sävy ihan toinen.

voi ajatella muuta kuin omaa ja oman lapsen pettymystä.

ja yritä edes kasvattaa lapsesi vähän empatiakykyisemmäksi, kuin itse olet.



Uskomaton kiukuttelu ap:llä, vaikka ko. äiti perui ETUKÄTEEN homman. Voisin tosiaan ymmärtää suuttumuksesi, jos olisitte vaikkapa menneet lapsen kanssa sinne ja tämä äiti ei suostuisikaan ottamaan lasta vastaan, mutta kun kerran perui, niin mitä vielä vikiset.



Et voi mitenkään tietää, että mitkä syyt äidillä painoivat perumiseen. Ja kuten tuossa edellä joku totesi, saattaa olla, ettei halunnut puolitutulle kertoa oikeaa syytä ja siis sanoi vaan, ettei jaksa. Mutta sellaistahan ap ja kaltaisensa ei voi sietää/ymmärtää, kun taitaa sen empatiakyvyn kanssa olla vähän niin ja näin.



Ja noinhan reagoivat juuri nuo mulle-heti-kaikki-tässä-nyt-ihmiset, ei siedetä mitään vastoinkäymisiä ja ymmärrystä ei heru, mutta yleensä tuollaiset ovat muilta sitten vaatimassa.

Eli, opetan lapselle, mitä sopimus ja lupaus tarkoittaa ja miten toimia sivistyneen ihmisen lailla, jos joutuu peruuttamaan sopimuksensa tai lupauksensa.



Tuossa on siis juuri kiteytettynä se, mitä minä tarkoitan ja miten olen tässä elämässä tottunut toimimaan. Ja myös se, millaisia ihmisiä olen ystävikseni hankkinut.



ap

Eli, opetan lapselle, mitä sopimus ja lupaus tarkoittaa ja miten toimia sivistyneen ihmisen lailla, jos joutuu peruuttamaan sopimuksensa tai lupauksensa.

Tuossa on siis juuri kiteytettynä se, mitä minä tarkoitan ja miten olen tässä elämässä tottunut toimimaan. Ja myös se, millaisia ihmisiä olen ystävikseni hankkinut.

ap

Siinä vaiheessa kun on itse ihan sokissa jonkun järkyttävän tapahtuman takia, niin ei todellakaan pysty miettimään mitään kohteliaita sanankäänteitä peruttamaan sovittuja menoja.

Ja ap, onko tämä käytöksesi tällä palstalla nyt SIVISTYNEEN ihmisen käytöstä?

että käytökseni tällä palstalla on sivistyneen ihmisen käytöstä. Puran täällä tunteitani hyvinkin sivistyneesti ja yritän ymmärtää kaikkia vastaajia jollain lailla, vaikken samaa mieltä olekaan kaikkien kanssa.

harvinaisen suuren tapahtuman aiheuttamaa shokkitilaa ja ymmärretään sen vuoksi myös tavanomaista huonompi käytös, niin pointti on siinä tapauksessa se, että tällainen ei enää toistu.



Muussa tapauksessa syy on vain ihmisen välinpitämättömyydessä ja asenteessa muita ihmisiä kohtaan.

Se, joka pahottelematta peruuttaa kevyin perustein sovitun asian vai se, joka siitä vetää herneen nenään.

Sivistynyt ihminen ei olisi tästä edes aloitusta tehnyt.

että käytökseni tällä palstalla on sivistyneen ihmisen käytöstä. Puran täällä tunteitani hyvinkin sivistyneesti ja yritän ymmärtää kaikkia vastaajia jollain lailla, vaikken samaa mieltä olekaan kaikkien kanssa.

Halusin mielipiteitä siitä, kokevatko muut tämän käytöksen normaaliksi, kun minä koen sen ikäväksi.



En tullut tänne haukkumaan äitiä, vaan halusin kuulla mielipiteitänne ja keskustella. Halusin myös saada itseni järjestykseen, jotta voisin vielä sietää lapseni hyvän ystävän perhettä. (Lapsen ystävästä pidän todella paljon.)

Aivan täysin.