Uskotko, että nukutusrumba olisi vältettävissä lapsen kuin lapsen kohdalla?

Jotkut antaa lapsiensa nukkua esim. 1-vuotiaana vielä kolmetkin päiväunet ja sitten nukuttavat niitä illalla kolme tuntia. Hullun hommaa.

pari tuntia niin eipä tuo kovin väsyneeltä vaikuta. Pitäiskö ainakin vanhemman lapsen herätä aikaisemmin aamulla vai nukkuuko vielä päiväunia? Meidän 5-vuotias nukkuu n.21-8, välillä 21-7.30 ja hyvin jaksaa päivän touhuta.

Mä en kerta kaikkiaan jaksaisi tätä elämää jos mun pitäisi joka ilta nukuttaa lapsia pari-kolme tuntia tai kanniskella niitä omaan sänkyyn. Siksi olen jokaisen opettanut nukahtamaan itse - ilman mitään sadistista huudatusta. Ja viereen saa toki tulla jos haluaa, mutta illat on mun ja miehen omaa aikaa.



Te, kenellä illat menee nukuttamisiin: MITEN TE KESTÄTTE? Eikö siinä iske jo jonkinlainen katkeruus että miksi hankin kakaroita? ;)

ja herää kahdeksan aikoihin aamulla. Tosiaan yleensä nukahtaa 22 jälkeen. Ja päivisin on väsynyt kun kitisee joka asiasta ja itkukin tulee helpolla pikkuisista asioista.

Miten olet ne opettanut, kun meillä on nyt vuosi opetettu nuorimmaista ja neljä vuotta vanhempaa lasta, eikä kauhen hyviä tuloksi aole tullut...

Mä en kerta kaikkiaan jaksaisi tätä elämää jos mun pitäisi joka ilta nukuttaa lapsia pari-kolme tuntia tai kanniskella niitä omaan sänkyyn. Siksi olen jokaisen opettanut nukahtamaan itse - ilman mitään sadistista huudatusta. Ja viereen saa toki tulla jos haluaa, mutta illat on mun ja miehen omaa aikaa.

Te, kenellä illat menee nukuttamisiin: MITEN TE KESTÄTTE? Eikö siinä iske jo jonkinlainen katkeruus että miksi hankin kakaroita? ;)

Siis hoitamassa vieraiden lasten iltatoimet ja nukuttamiset? Mä ainakin tiesin jo kauan ennen omaa lastani, että lapset on erilaisia. Jotkut nukahtaa missä vaan miten vaan, jotkut ei kerta kaikkiaan osaa säädellä omaa vireystasoaan ilman apua ja nukkuvat levotonta unta joka häiriintyy herkästi.



Mä myös toivoisin, et jätettäis nämä kilpailut siitä, kenen lapsi on helpoin ja kuka on paras kasvattaja. Siitä ei ole kenellekään mitään hyötyä, mut tuntuu varmasti kurjalta niistä, jotka kokee illat lapsen kanssa stressaavina.

Ei niitä kukaan muu saa sen paremmin nukkumaan. Aina ollaan lähdetty niin, et kun lapset on vihdoin nukahtaneet niin hoitaja on tullut ja sit ollaan menty.. Ja joskus harvoin jos ovat mummulassa olleet yökylässä, niin siellä ne on riekkuneet hereillä niin kauan kunnes väkisin ovat nukahtaneet. Meidän etu on se, etteivät sentään jaksa koko yötä valvoa.

Jotkut nukahtaa missä vaan miten vaan, jotkut ei kerta kaikkiaan osaa säädellä omaa vireystasoaan ilman apua ja nukkuvat levotonta unta joka häiriintyy herkästi. Mä myös toivoisin, et jätettäis nämä kilpailut siitä, kenen lapsi on helpoin ja kuka on paras kasvattaja. Siitä ei ole kenellekään mitään hyötyä, mut tuntuu varmasti kurjalta niistä, jotka kokee illat lapsen kanssa stressaavina.

Kiitos siitä.

Meillä esikoinen (3 v) ollut alusta asti vaativa (myös koliikkia), joten kyllä ajelimme alussa autolla (ekat kuukaudet), jotta vauva saisi vain nukkua. Ja nytkin vaatii iltasadun jälkeen noin 15 min vieressä pötköttämisen tai vähintään huoneessa olemisen, että nukahtaa. Kuopus (8 kk) on taas heti alusta ollut sitä sorttia, että eikun sänkyyn vaan ja nukahtaa sinne itsekseen. Lapset tosin nukkuu vielä meidän huoneessa, mutta omissa sängyissään ja saavat tulla viereen, jos yöllä heräävät. Kun kuopuksen yöheräilyt loppuu, on tarkoitus siirtää yhteiseen lastenhuoneeseen.

Mun mielestä päästään helpolla ja itsekin mielelläni vietän sen 15 min esikoisen kanssa illalla ihan vaan rauhoittuen ja nollaten päätä. Ei siitä tarvi ottaa stressiä, vaikka joutuisikin nukuttamaan. Muistakaa, että jos itse ootte stressaantuneita ja kärsimättöminä odotatte, että lapsi nukahtaa, niin ei varmasti nukahda. Tämänkin opin kantapään kautta, mut heti kun itse rauhotuin ja aloin nauttimaan siitä nukutushetkestä, alkoi esikoinenkin nukahtamaan nopeammin. Tämä varsinkin 8:lle (sinulla muistaakseni oli nukuttamisongelmia).

Eikä mua edes haittaa lasten kanssa samassa huoneessa nukkuminen. Enhän mäkään nuku yksin, joten miksi lasten pitäisi heti alusta nukkua yksin omissa huoneissaan. Ja mitä tulee parisuhteen hoitamiseen, niin ainakin meillä on useampi huone ja jopa sen verran mielikuvitusta, ettei tarvita sitä omaa sänkyä siihen hommaan ;-)

neljännen lapseni ollessa noin 1,5-vuotias oli pakko lähteä sinne kuutamoajelulle...

Saisi lapseni muutaman vuorokauden valvoa ennekuin heidät farmariin pakkaisin ja lähtisin kuutamoajelulle! Oikeasti!

on ollut meillä usein yökylässä, meillä on itsellä hiukan vanhempi poika. Molemmat nukahtavat kiltisti meillä yhdeksn aikaan, myös tää huonosti nukahta poika, vanhempiensa ihmeeksi.

mutta huonosti nukkuvilla lapsilla ja heidän vanhemmillaan on vuorovaikutusongelmia. Kyse siis terveistä lapsista, sairaat lapset asia erikseen.

Niin meillä vika on tainut olla siinä, etten ole vauvasta alkaen toiminut tarpeeksi kylmästi. Vauvat olen nukuttanut tissille ja syliin mieluummin kuin omaan sänkyyn. Mun mielestä vauvat on niin pieniä vain hetken ja siinä on molemmat saaneet päivän päätteeksi läheisyyttä kunnolla. Meillä vauvat on nukkuneet myös vieressä niin kauan kun ovat öisin syöneet tissiä, eli reilu 1 vuotiasiksi asti. Se on ollut helpompaa minulle, kun olen voinut vaan maata sänyssä vaikka syötänkin vauvaa. Sitten kun eivät ole enää heräilleet on siirrety omaan sänkyyn ja siitä on sitten hulinat alkaneet. olisi pitänyt varmaan tämä kolmas vauva jo opettaa laitokselta alkaen oman sänkyynsä ja antaa huutaa siellä vaan. Mutta musta ei ole siihen ollut. Niin paljon ihania ovat nuo, että mielelläni olen sylitellyt ja vieressä pitänyt. 8

Luulet siis että kaikki, jotka nukahtavat omaan sänkyyn, on jätetty sinne huutamaan?

Meillä kaikki lapset osaavat NUKAHTAA omaan sänkyynsä ilman seremonioita, mutta jokaista on yöllä imetetty ja otettu viereenkin jos tarvis, ja jokainen on saanut taatusti sylissä olla, mutta muussa yhteydessä kuin pakkonukutushässäkässä.

NUKAHDETAAN ilman huutoja. Kyllä väsynyt lapsi nukahtaa, mutta jos pistät täysin virkeänä sänkyyn niin uskon että silloin alkaa huuto!

Ei lasta tarvitse jättää yksin huutamaan sänkyyn, kunnes nukahtaa. Meillä tehty jokaisen kanssa sitä, että jos itkee tai kiljuu sängyssään, niin ollan käyty aina uudelleen peittelemässä ja sanomassa, että nyt täytyy nukkua. Jokusen illan siinä on kyllä saanut juosta, mutta on ollut sen arvoista. Hyvin pian kaikki ovat oppineet jäämään sänkyyn itsekseen unta hakemaan ja luottavat, että vanhemmat ovat lähellä ja saatavilla, vaikka ovatkin eri kerroksessa hereillä.



Mä oon täysin sitä mieltä, että se on vanhemmista kiinni, miten lapset opettaa nukahtamaan. Kun on siis terveet lapset kyseessä. En minäkään vauvaikäisenä ole kyllä sen kummemmin edes miettinyt nukkumisasioita, vauva kun on yleensä aina nukahtanut syödessään rinnalle. Mutta olen kyllä aina nostanut omaan sänkyyn ja on usein havahtunut siitä ja huomannut, että paikka vaihtuu.

Mä en kerta kaikkiaan jaksaisi tätä elämää jos mun pitäisi joka ilta nukuttaa lapsia pari-kolme tuntia tai kanniskella niitä omaan sänkyyn. Siksi olen jokaisen opettanut nukahtamaan itse - ilman mitään sadistista huudatusta. Ja viereen saa toki tulla jos haluaa, mutta illat on mun ja miehen omaa aikaa. Te, kenellä illat menee nukuttamisiin: MITEN TE KESTÄTTE? Eikö siinä iske jo jonkinlainen katkeruus että miksi hankin kakaroita? ;)

kerro nyt toki meille tyhmille, miten ihmeessä olet noin vain opettanut lapset nukahtamaan itse?

Meillä on puoli vuotta toteutettu pääsääntöisesti tätä sänkyyn kantamista ilman puheita, ilman katsekontaktia. Kun se kestää joka ilta sen kaksi tuntia niin minkäs teet, pakkohan siinä on kestää!!

Ja jos joku tulee nyt ehdottamaan päikkärien poistamista, nukkumaanmenoajan muuttamista, ulkoiluaikojen muuttamisia sun muita, ihan tiedoksenne että puolen vuoden aikana on kyllä ehditty kokeilemaan aika monenlaisia juttuja.

Meillä on kohta kaksi-vuotias poika. Hän nukkui koko vauva-ajan vieressämme, missä oli helppo imettää häntä. Pinnasänkyä kokeiltiin, mutta ei siitä tullut mitään. Iltaisin häntä nukutettiin parhaimmillaan pari tuntia keikuttaen ja kaikki temput tehden koska itki koliikki-itkua.

Pinnis on aina ollut pojalle tuskaa, poika on kuin vankilassa sängyssä. laidallinen "isonpojan sänky" auttoi tavallaan, mutta sieltähän poika pääsee pois.

Nyt siis olemme nukuttaneet poikaa parhaimmillaan kaksikin tuntia illassa sänkyynsä, lisäksi poika juoksee aina sänkyymme itkien jos herää uudestaan illalla/yöllä.

nykyään poika saa nukkua päiväunia max 2 tuntia (siitäkin saa kuulla miten hirveitä ollaan kun herätetään lapsi unilta),herää seiskalta aamulla, nukahtaa ihan hyvin illalla mutta saattaa herätä huutaen äitiä ja juosten olohuoneeseen ja uudestaan ei nukahda omaan sänkyyn,ei sitten millään.

Kaikki keinot on aikoinaan kokeiltu, huudatettu, pidetty väkisin poika sängyssä makuulteen, jne jne. Ajelemaan emme tosiaan ole sentään lähteneet.Enkä tosiaan ole mikään lässyttävä, lapsensa hemmotteleva ja lapsen pillin mukaan juokseva äiti.

Kaikki nuo kokeilut ovat tuntuneet silti ilkeiltä, uudestaan en tekisi.

Nyt tilanne on siis kuitenkin ihan ok, on lähinnä ihanaa saada lapsi viereemme välillä. Ongelma se on lähinnä silloin jos poika herää jo klo 21-22 kun emme itse ole yhtään valmiita nukkumaan. eikä huvittaisi omaa iltahetkeä viettää sielä lapsen sängyn vieressä.

Että hyvä se on taas täydellisten mammojen sielä arvostella!

Meilläkin eräällä tuttavaperheellä ei ole lapsensa kanssa unien suhteen ollut ikinä ongelmia ja he meitä ovat tuosta herättämisestä arvostelleet. hyvähän se on sanoa...

muutoin poikamme on kiltti ja helppo lapsi.

toinen tarvitsee aikuista nukahtaakseen toinen nukahtaa itsestään. hyvin voin verrata omaani ja 6viikkoa nuorempaa kaverin vauvaa. Meillä ei olla ikinä nukahdeltu itsestään syliin/sänkyyn eikä nykyisin enää autoonkaan hetkeen (nyt 8,5kk)kun taas kaverin vauva nukahtaa kaupungillakin senkun vaunuihin laittaa maate.omani väsyneenä taistelee vastaan ja ei nuku ennenkuin päästään kotia rauhoittumaan!

Ei lasta tarvitse jättää yksin huutamaan sänkyyn, kunnes nukahtaa. Meillä tehty jokaisen kanssa sitä, että jos itkee tai kiljuu sängyssään, niin ollan käyty aina uudelleen peittelemässä ja sanomassa, että nyt täytyy nukkua. Jokusen illan siinä on kyllä saanut juosta, mutta on ollut sen arvoista. Hyvin pian kaikki ovat oppineet jäämään sänkyyn itsekseen unta hakemaan ja luottavat, että vanhemmat ovat lähellä ja saatavilla, vaikka ovatkin eri kerroksessa hereillä. Mä oon täysin sitä mieltä, että se on vanhemmista kiinni, miten lapset opettaa nukahtamaan. Kun on siis terveet lapset kyseessä. En minäkään vauvaikäisenä ole kyllä sen kummemmin edes miettinyt nukkumisasioita, vauva kun on yleensä aina nukahtanut syödessään rinnalle. Mutta olen kyllä aina nostanut omaan sänkyyn ja on usein havahtunut siitä ja huomannut, että paikka vaihtuu.

että meillä on tehty tuota peittelemistä ja juoksemista nyt yli puoli vuotta. Se on mielestäni aika paljon enemmän kuin "jokusen illan".

Ja jäikö sinun lapsesi vauvana nukahdettuaan ensin tissille ihan tyytyväisenä sänkyyn, kun hänet sinne nostit. Kuvittele, meidän lapsemme ei jäänyt koskaan.

Ihan oikeastiko luulet, että kaikki lapset ovat samanlaisia?

että nukahtamisessa tulee erilaisia vaiheita. Joskus tuntui ettei mistään tule mitään kun nukuttaminen kesti juurikin tuon kaksi tuntia. Yhtäkkiä eräänä iltana lapsi oppi nukahtamaan itse. Kunnes tuli muutto pinnasängystä lastensänkyyn. Lapsi huomasi, että sieltä pääsee itse pois. Pari-kolme viikkoa oli todella rankkaa iltaisin kun ei nukahtamisesta tullut mitään. Ja nyt se taas sujuu eikä vieressä tarvi olla. Mitä lieneekään vielä tulossa, sitähän ei voi etukäteen tietää.



Jos voisin mennä ajassa taaksepäin, lopettaisin stressaamisen ja antaisin asioiden mennä omalla painollaan.

..jotain on vialla. Tulisi mieleen se, että ei osata olla määrätietoisia. Määrätietoisuus ei tarkota, että muksuja pitää huudattaa iltaisin tuntitolkulla vaan on toistuvat iltarutiinit: pisut, pesut, iltavesilasi, iltasatu mitä ne nyt kullakin on ja siitä seuraa nukkumaan meno.



Meidän kuopus on nyt kolmen vanha ja siirtyi omaan "isojen" sänkyyn 1,5v ikäisenä. Oma sänky on meidän sängyn vieressä, missä pinnis oli aluksi. Siirtyy omaan huoneeseen tän kevään mittaan, jos haluaa. Muut lapset ovat jo vähän vanhempia -koululaisia- mutta heidän kanssaan on hyvin samalla tavalla toimittu. Emme ole koskaan tehneet mitään sääntöjä, että NYT ei sitten enää saa tulla vanhempien sänkyyn tms. Aina on saanut tulla meidän väliin nukkumaan, jos siltä tuntuu. Ainoastaan tämä kuopus joskus kömpii mun kainaloon, jos näkee pahaa unta tms. Vanhemmat muksut eivät tulleet 4-5 vanhasta lähtien enää.



Koskaan ei ole erikseen nukutettu, paitsi ihan vauvana. En itse asiassa edes muista, milloin vaan alettiin laittaan pinnikseen nukkuun. Aika paljon ovat itse asiassa vauvoina nukkuneet mun vieressä, on ollut imetys niin paljon helpompaa. Kuopusta joskus vauvana nukutin sitteriin ja kannoin pinnikseen, kun ei suostunut jäämään suoraan pinnikseen. Tai siis mähän en jätä ketään huutamaan sänkyyn -ikinä. Joku muu olisi varmaan vaan jättänyt sinne karjuun..

Meillä isompi lapsi oppi nukahtamaan alle 2 kk:n ikäisenä omaan sänkyynsä omaan huoneeseensa. Ekan 4:n kk:n aikana oli aikeuksia saada hänet nukahtamaan ajoissa, mut siinäkin onnistuttiin ilman huudattamista. Päiväunillekin nukahti aina itsekseen.



Tämän isomman lapsen kanssa on siis mennyt ihan hyvin, ei olla jääty huoneeseen nukuttamaan. Tähän on vaikuttanut varmasti lapsen luonne, eli ei ole ollut itkuinen ja vaativa. Tosin hän on kyllä mielestäni mennyt aika myöhään nukkumaan, harvemmin ennen klo 21, yleensä myöhemmin. Oon ihaillut sellasia vanhempia, joiden lapset nukahtavat illalla klo 19-20. Toki ymmärrän, että he ovat nähneet vaivaa asian eteen, että tällainen rytmi on onnistunut. Itse en ole sellaista jaksanut ja jollain tavalla koen vähän epäonnistuneeni siinä suhteessa.



Meidän pienempi lapsi, joka on vielä vauva, menee tosi myöhään nukkumaan ja siihen on syynä ihan se, että en ole ainakaan vielä jaksanut ruveta heräämään klo 6 aikaan. Vauvan nukuttaminen omaan sänkyynsä on ollut vaikempaa kuin aikanaan isomman lapsen kanssa. Vauva nimittäin alkaa itkeä kja herättää isomman lapsen. Sen takia vauva nukkuu vielä meidän huoneessa.



Että tälleen meillä , jos nyt joku jaksoi lukea. Eli jossain jutuissa menee paremmin ja jossain olis parantamisen varaa. Molemmat lapset ovat esim. aina nukkuneet pitkät yöunet, mut vauva valvoo myöhään. Isompi lapsi vois mennä aikaisemmin nukkumaan, mutta en ole jaksanut ruveta runnomaan tätä rytmiä paremmaksi. Ihailen niitä, jotka jaksavat.