Uskotko, että nukutusrumba olisi vältettävissä lapsen kuin lapsen kohdalla?

eka lapsi oli vauvana todella huono nukkuja, toinen varsin hyvä. Tuon ekan kohdalla yritettiin sinnikkäästi omaan sänkyyn nukuttamista, tassuttelua yms. Lapsi vaan ei nukahtanut koskaan jos käden otti selän päältä pois. Heräsi heti ja alkoi raivoisa huuto ja kakominen. Yritettiin satoja kertoja, eli useita, jopa kymmeniä kertoja vuorokaudessakin vauva- ja taaperovuotena.



Toinen nukkui oikein hyvin. Tosin perhepedissä monta kertaa yössä syöden. Siirto omaan sänkyyn onnistui kuitenkin ihan mukavasti ja unikin tuli usein alle puolen tunnin vieressämakaamisella (max pari tuntia meni).



Kummallakin on tuossa 2-3-vuotiaana ollut kamala vaihe kun unta vaan ei riitä koko yöksi. Päivähoidossa nukkuivat pitkä päikkärit, joten lapset olisivat valmitas yöunille vasta puolenyön aikoihin. Heräsivät kuitenkin aamulla jo kuuden aikoihin itsestään. Itse haluaisin nukkua enemmän, joten todellakin haluaisi lasten olevan unessa viimeistään kymmeneltä.



Kuopus on nyt kohta 3 v ja viikonloput menevät ihanasti kun päikkäreitä ei nukuta. Lapset ova yleensä jo klo 21 unessa. Päiväkodista tulee lähes joka päivä valitusta kun tyttö on niin vaikea nukuttaa. Saattaa huutaa suoraa huutoa yli tunnin ennen kuin suostuu nukahtamaan ja häiritsee näin muiden unia. Aina ei nukahda ollenkaan. Nukkua olisi kuitenkin pakko (ei siis meidän mielestä). Saa nähdä milloin luovuttavat. Yrittävät nimittäin välillä nukuttaa tuota meidän 5,5-vuotiastakin (heh).



Esikoisen kanssa unirumba loppui 3-vuotiaana kun päiväunista luovuttiin kokonaan kotihoidon alkaessa. Samaan aikaan poika tajusi lahjonnan merkityksen. Sai siis tarran aina kun meni kiltisti nukkumaan iltasadun jälkeen ja 7 tarrasta sai jotain kivaa. Parissa viikosssa poika tottui menemään nätisti nukkumaan, eikä palkintoja enää tarvittu. Siis tuo sama poika joka vielä jokunen kk aiemmin itki, karjui ja oksensi jos hänet jätettin yksin nukahtamaan.



Eli toivossa eletään että vuoden päästä ei meillä enää nukutella. Nyt jo on varsin mukavaa, kun nukuttamista tarvitaan yleensä vain illalla, tai max 3 x yössä, ja vain toisen lapsen kohdalla.

Onko siis aina vanhemman osaamattomuutta, jos lapsen saamiseksi nukkumaan menee iltaisin tuntikausia ja/tai vaatii mitä kummallisimpiä rituaaleja? Nyt puhun siis terveistä lapsista joilla ei mitään fyysistä syytä joka estäisi rauhoittumisen unille.

Ihmettelin vaan yhtä tuttuani, jolla kolme lasta ja jokainen heistä valvotti noin kolmevuotiaaksi ja yhäkin heitä joskus nukutetaan autolla ajelemalla (siis myöhään illalla!) kun "ei ne muuten nukahda".

Mitä mieltä siis olet? Kyselee kahden äiti, joka ei oikein tiedä mitä nukuttaminen edes on.

ja kaikki ovat nukahtaneet likipitäen aina omaan sänkyynsä,ihan ilman huutoa tai mitään tempppuja.

Ihan rauhallisesti ja herttaisesti olen lapset pieninä laittanut sänkyihinsä ja sinne ovat jääneet. Eikä siinä ole ollut mitään dramatiikkaa mukana. Ehkä tämä on ollut vain hyvää tuuria.

Meidän esikoisen iltarauhoittumista häiritsi selvästi liikennemelu hyvin paljon. 50-luvulla liikennemelu tuskin oli lainkaan sellainen ongelma kuin nykyisin.



50-luvulla oli myös tavallista, että yhdessä kodissa asui useampi sukupolvi. Niinpä niitä vanhuksia riitti auttamaan lapsia rauhoittumaan iltaisin. Aivan varmasti moneen ongelmaan auttaisi nykyäänkin, jos isovanhemmat olisivat auttamassa lasten kanssa.



Ja myös kasvatusmenetelmät olivat toisenlaiset. Kyllä lapsia on silloin peloteltu ja uhkailtu ja piiskattu tottelemaan. Nykykäsitysten mukaan tuollaiset keinot vahingoittavat lasta, ja tavallaan vanhemmilla on nykyään vähemmän keinoja saada temperamenttisia ja vilkkaita lapsia kuriin. Toki kyllä vastapainoksi on sitten opittu paljon uusiakin keinoja.

Ja aina ketjuissa on sama ilmiö: Ne joiden lapset nukahtavat vain sänkyyn laittamalla, ovat sitä mieltä, että se on vain opettamisesta kiinni. Silti nämä samat äidit eivät osaa yleensä kertoa, että miten ovat lapset siihen nukahtamiseen opettaneet, sillä lapsihan vain nukahtaa, kun sen laittaa sänkyyn sopivaan aikaan, samojen iltarutiinien jälkeen, vähän ehkä tassutellaan.



Ja kun tämä ei yllättäen kaikkien lasten kohdalla riitäkään, niin sitten alkaa syytökset, että jotain on siinä tapauksessa varmasti tehty väärin: äiti ei ole johdonmukainen, jämäkkä tai muuten onnistunut.



Sillä näiden erinomaisten neuvoja-äitien mielestä lapsi kyllä oppii, kun se palautetaan aina vaan sänkyyn. Joidenkin lasten kohdalla se voi vaatia jopa kymmenen kertaa, mutta useimmat oppivat muutamasta kerrasta.



Kuinka järkyttävän naiiveja äitejä sitä onkaan olemassa!

minä loikoilin ihan rauhassa lapsen vieressä niin kauan että hän nukahti. kuuntelin samalla mp3-soittimesta äänikirjoja ja monesti tuntui että uni tuli aivan liian nopeasti ;) Tuo ei tietenkään onnistu monen lapsen perheessä mutta me esikoisen kanssa taistelevat olemme yleensä näitä avuttomimpia ;)



Kyllähän tuosta peloteltiin että ikinä et tuosta eroon pääse ja aina vaan nukutat. Yhtenä kauniina päivänä (iltana) lapsi sanoi että hän haluaa nukkua ITSE, ikää suunnilleen 2,5 vuotta silloin. Oli äärimmäisen helppoa kaikille osapuolille ja kenenkään ei tarvinnut itkeä.

kun minulla on 4 ... 12 lasta, eikä niistä ketään ole tarvinnut nukuttaa, niin en usko, että huonosti nukahtavia lapsia on olemassakaan.



Miten kukaan voi edes kuvitella, että jonkun yhden perheen lapset käyvät todisteesta minkäänlaiselle yleistykselle?!!!!

Mielestäni se on vanhempien osaamattomuutta jos eivät saa lastaan nukkumaan nukuttamatta. Tarkoitan tällä sitä että jos lapsi opetetaan nukuttamiseen niin tottakai se osaa sitä sitten vaatia. Sitten annetaan vaan periksi nukuttamiselle ja sama oravanpyörä jatkuu ja jatkuu. Sitten ihmetellään kun "meidän pikku piltti ei nuku kun vaan autossa" Aivan täyttä sontaa. Jos lapsi opetetaan nukahtamaan itsekseen niin sehän muuten nukahtaa itsekseen. Eikä tarvii nukuttaa.

joku vielä, miten annetaan lapsi nukahtaa itsekseen, jos hyppii kaksi tuntia sängystä ja huoneesta pois?! Annetaan juosta ympäri taloa vai?

Liian paljon on mielestäni 2-vuotiaalta vaatia, että pyöriskelee sängyssä 6-8h joka ikinen päivä ja vain siksi, että nukahtaisi yksin. sitten pitikin monesti ottaa lapsi pois päiväunilta, ettei olisi enää nukahtanut liian myöhään.

Ja pointtini oli se, että eihän normaalista elämästä tule mitään, jos lapsen pitää nukkumisen LISÄKSI pyöriä tuntikausia siellä sängyssään. Meillä meni jossain vaiheessa elämä semmoiseksi että ennen päikkäreitä ja yöunia siellä sängyssä piti venkslata 2 tuntia (joka on aika vähän tuohon neljään tuntiin verrattuna). Eli neljä tuntia päivässä sitä pyörimistä ja veivausta, lisäksi 11 h nukkumista päälle. Vuorokaudesta menee 15 tuntia siihen sängyssä olemiseen, kauhean hankala lähteä päivälläkään minnekään kun tiesti että päikkäreihin pitää tuhrata se kolme tuntia. Ilman unia huuto oli karmivaa.

ja vaikka nukkumaan meni kuinka myöhään tahansa niin tulos oli aivan sama, 2 h veivaamista. Pakko oli kuitenkin aamulla herätä hoitoon, siellä taas sama sirkus ja ylös klo 15 -> iltaunisirkus piteni ja piteni...

Onneksi nuo ajat ovat kaukana takana ja lapsi nukkuu pelkästään yöunet.

mutta tästä(kin) on jo tässä(kin) ketjussa puhuttu.

joku vielä, miten annetaan lapsi nukahtaa itsekseen, jos hyppii kaksi tuntia sängystä ja huoneesta pois?! Annetaan juosta ympäri taloa vai?

mutta tästä(kin) on jo tässä(kin) ketjussa puhuttu.

joku vielä, miten annetaan lapsi nukahtaa itsekseen, jos hyppii kaksi tuntia sängystä ja huoneesta pois?! Annetaan juosta ympäri taloa vai?

on puhuttu, eikä siltikään mitään idioottivarmaa konstia ole kerrottu tuohon, kuinka se lapsi "annetaan vain nukahtaa sinne sänkyyn". Jotkut kun eivät näytä tajuavan, että se lapsen nostaminen sänkyyn ei ole sama asia kuin lapsen nukahtaminen.

Ja pointtini oli se, että eihän normaalista elämästä tule mitään, jos lapsen pitää nukkumisen LISÄKSI pyöriä tuntikausia siellä sängyssään. Meillä meni jossain vaiheessa elämä semmoiseksi että ennen päikkäreitä ja yöunia siellä sängyssä piti venkslata 2 tuntia (joka on aika vähän tuohon neljään tuntiin verrattuna). Eli neljä tuntia päivässä sitä pyörimistä ja veivausta, lisäksi 11 h nukkumista päälle. Vuorokaudesta menee 15 tuntia siihen sängyssä olemiseen, kauhean hankala lähteä päivälläkään minnekään kun tiesti että päikkäreihin pitää tuhrata se kolme tuntia. Ilman unia huuto oli karmivaa. ja vaikka nukkumaan meni kuinka myöhään tahansa niin tulos oli aivan sama, 2 h veivaamista. Pakko oli kuitenkin aamulla herätä hoitoon, siellä taas sama sirkus ja ylös klo 15 -> iltaunisirkus piteni ja piteni... Onneksi nuo ajat ovat kaukana takana ja lapsi nukkuu pelkästään yöunet.

ymmärrän, että tuo on hankala tilanne. Typerä kommenttini lähti siitä ajatuksesta, että vaihtaisin tämän sänkyyn nostamisrumban koska tahansa tuohon itsekseen pyörimiseen..

toisten lapset eivät voi olla normaaleja, jos eivät vain nukahda yhtä hyvin kuin teidän lapsenne. Nyt sitten ei uskota, että tämä voi olla totta. Ettekö enää muuta keksi. :D



Minä olisin jo ajat sitten pyytänyt supernannyn tänne, jos sellainen Suomessa olisi. Olen nyt katsonut noita sarjoja ihan uudesta näkökulmasta ja siinähän tosiaan ne lapset oppivat parissa illassa parin tunnin jälkeen. Mikähän vika tuossa meidän lapsessa on, kun on tehty juuri samalla tavalla, eikä toiminut parissa illassa, ei parissa viikossa, ei parissa kuukaudessa, ei yli puolen vuoden jälkeen. Ja noissa supernanny ohjelmissa tosiaan huomaa, miten ne vanhemmat ovat itse änkemässä sinne lasten viereen makaamaan tai silittelemään, vaikka nanny heitä kieltääkin. Minä en todellakaan ole sellaista edes itse hinkumassa.



Joskus katsoin, että kerrankin ohjelmassa näyttäisi olevan samantyyppinen ongelma, kuin meillä, mutta silloin nannykin nosti kädet ylös ja hoiti asian jotenkin muulla tavalla mikä taas meillä ei onnistuisi, koska ohjelmassa oli kyseessä vanhempi lapsi kuin meillä. Olikohan kyseessä joku videopelin kieltäminen viikoksi tms, että se siitä sitten..

Eikä se 250 kertaa joka yö tarkoita, että se nyt ihan tasan niin menisi, voihan siinä välillä olla helpompi jakso, mutta sitten palataan taas siihen 250 kertaan ilman mitään järkevää syytä. Kyllä tuossa voi mennä aikaa monta viikkoa, että tilanne on pitkällä jaksolla tarkastellen ihan sama. Jotkut lapset kun ovat uskomattoman sinnikkäitä.



Meillä on kanssa sinnikäs lapsi. Sitä saa silloin tällöin kuulla ulkopuolisilta. Ja merkittävää on se, että kun joku sanoo lasta sinnikkääksi, niin kysessä on joku ihan tavallinen tilanne, jota en itse vielä ole kokenut edes sinnikkääksi.



Mutta joskus on savu noussut päästä, kun olen lasta palauttanut jäähylle. Jäähy oli ollut käytössä jo monta kuukautta, kun vielä lapsi jaksoi sitä vastustaa kovasti. Ajankulukseni laskin kuinka monta kertaa palautin, ja palautuksia tuli 350 kertaa. Eikä tosiaan ollut lapsen elämän ensimmäinen, toinen, viides tai kymmenes kerta, kun jäähyä käytettiin, kun oli jo kauan aikaa ollut jäähysysteemi käytössä.



Uskokaa siis huviksenne, että jotkut lapset ovat todella sinnikkäitä.

Jos lapsen joutuu palauttamaan vaikka 350 kertaa jäähylle, niin kannattaisiko miettiä olisiko joku toinen menetelmä tehokkaampi. Saa olla jo aika vanha lapsi, joka kykenee vaikka tunninkin palauttamisrumban jälkeen palauttamaan mieleen syyn miksi ylipäätään joutui jäähylle.



Mutta sanokaa nyt te viisaammat mitä pahaa on siinä, että lapsen nukuttaa sylissä tai silittelemällä?

valittaa janoa, pissahätää, nälkää, milloin mitäkin ja nousta sen varjolla hiippailemaan ympäriinsä - noiden sinunkin mainitsemiesi riehumis-leikkimis-laulamis-sirkustelujen lisäksi.

Nukkumisrutiinit käyttöön jo aivan pienestä, riittävästi ohjelmaa ennen nukkumaan menoa niin että on oikeasti väsy kun mennään punkkaan, hyvät nukkumisedellytykset eli riittävän hämärää ja raikas ilma huoneessa niin siinä on varsin hyvät eväät. Tilapäisiä takapakkeja toki tulee varmaan kaikille, kun lapsi tekee hampaita, on oppinut uusia taitoja, on kipeänä, potee kauhukohtauksia tmv. mutta mielestäni näistä kun pitää kiinni, niin vältytään juoma-palvelu-pissirumbalta.

hyvänen aika, kukaan (ainakaan minä) ei ole valittanut juoma-palvelu-pissirumbasta. Sehän onkin vielä suhteellisen helppo hallita. Minä olen ainakin puhunut riehumisesta, leikkimisestä, laulamisesta, isosiskon kiusaamisesta, juoksemisesta, sängystä pois hyppimisestä.

toki yksi kenkuttelun muoto, mutta niistä pääsee ignooraamalla. Sängystä hyppimisessä ei oikein sama auta, paitsi jos antaa lapsen juosta yli puoleen yöhön ympäri taloa.

Jos lapsen joutuu palauttamaan vaikka 350 kertaa jäähylle, niin kannattaisiko miettiä olisiko joku toinen menetelmä tehokkaampi. Saa olla jo aika vanha lapsi, joka kykenee vaikka tunninkin palauttamisrumban jälkeen palauttamaan mieleen syyn miksi ylipäätään joutui jäähylle. Mutta sanokaa nyt te viisaammat mitä pahaa on siinä, että lapsen nukuttaa sylissä tai silittelemällä?

sanokaa nyt mikä sitten olisi se tehokkaampi menetelmä!!! Kyllä niitä on mietitty, eikä enää tule mieleen kuin se selkäsauna, mitä ei ole vielä yritetty.

Meillä ensimmäinen nukkui n 11 kk vanhaksi äitin vieressä sitten omaan sänkyyn ja omaan huoneeseen, ei ongelmia, kun päättää että nyt nukkuu siellä eikä lipsu,moni asia on kyllä tulosta kun ei osata olla jämptejä! Nyt nuorin 8kk ja lähiaikoina siirtymässä isoveljen kanssa yhteiseen huoneeseen.

Ettekö ole olleet koskaan lapsenvahteina?

Siis hoitamassa vieraiden lasten iltatoimet ja nukuttamiset? Mä ainakin tiesin jo kauan ennen omaa lastani, että lapset on erilaisia. Jotkut nukahtaa missä vaan miten vaan, jotkut ei kerta kaikkiaan osaa säädellä omaa vireystasoaan ilman apua ja nukkuvat levotonta unta joka häiriintyy herkästi.

Mä myös toivoisin, et jätettäis nämä kilpailut siitä, kenen lapsi on helpoin ja kuka on paras kasvattaja. Siitä ei ole kenellekään mitään hyötyä, mut tuntuu varmasti kurjalta niistä, jotka kokee illat lapsen kanssa stressaavina.

No omillani tuntuu toimivan parhaiten se, että ennakoi hyvin. Käydään etukäteen läpi tilanteita ja sovitaan käytöksestä. Sitten jos menee pieleen, niin sitten kielletään.



Käytän myös varoitustekniikkaa ja kolmas varoitus on sitten se, että lähdetään kotiin.



Mutta jos nyt vaikka kotona heittelee ruokaa lattialle, niin ei joku 3-4-vuotias lapsi enää pysty yhdistämään, että tunti sitten määrätty jäähy on seurausta siitä, että hän heitti ruokaa lattialle. Asia unohtuu siitä palauttelusta ja lapsi vain tajuaa, että hän saa äidiltä huomiota siitä, että karkaa jäähyltä.



Toisilla lapsilla jäähy toimii, toisilla ei. Omillani tuntuu siis toimivan se, että pyrkii ennakoimalla välttämään huonon käytöksen. Koko ajan ohjeistaa siis etukäteen.



Rangaistuksen toimivuus ainakin riippuu meillä siitä, että rangaistuksen pitää tuntua saman tien.

No omillani tuntuu toimivan parhaiten se, että ennakoi hyvin. Käydään etukäteen läpi tilanteita ja sovitaan käytöksestä. Sitten jos menee pieleen, niin sitten kielletään. Käytän myös varoitustekniikkaa ja kolmas varoitus on sitten se, että lähdetään kotiin. Mutta jos nyt vaikka kotona heittelee ruokaa lattialle, niin ei joku 3-4-vuotias lapsi enää pysty yhdistämään, että tunti sitten määrätty jäähy on seurausta siitä, että hän heitti ruokaa lattialle. Asia unohtuu siitä palauttelusta ja lapsi vain tajuaa, että hän saa äidiltä huomiota siitä, että karkaa jäähyltä. Toisilla lapsilla jäähy toimii, toisilla ei. Omillani tuntuu siis toimivan se, että pyrkii ennakoimalla välttämään huonon käytöksen. Koko ajan ohjeistaa siis etukäteen. Rangaistuksen toimivuus ainakin riippuu meillä siitä, että rangaistuksen pitää tuntua saman tien.

meni kyllä ihan ohi. Siis jos puhutaan nukkumisrumbasta, miten siihen auttaa varoitus, että lähdetään kotiin? Ja sano nyt vielä miten nukuttamisessa voi antaa rangaistuksen saman tien? Ja pakko kai se sängystä karkaava lapsi on palauttaa sinne sänkyyn ja sitä kautta antaa se huomio, en ole vieläkään keksinyt vaihtoehtoa.

Muissa asioissa minulla ei ole ongelmia keksiä uusia toimintatapoja, mutta nukuttamistilanne on siinä mielessä hankala, että silloin pitäisi oikeasti nukkua, eikä harhautukset, jäähyt, rangaistukset, lahjonta tms keinot ole käytettävissä. Ei voi sanoa, että jos nyt laitat pään tyynyyn saat jäätelön.