Uskotko, että nukutusrumba olisi vältettävissä lapsen kuin lapsen kohdalla?

Ja kun ei kestetä nähdä sitä vaivaa että opetettaisiin lapsi nukahtamaan itse omaan sänkyynsä, siitähän se rumba sitten syntyy ja syvenee.

nyt vihdoin miten se lapsi noin vain opetetaan nukahtamaan sinne sänkyyn!!!! En minä ainakaan tarvitse sitä kahden tunnin sänkyyn nostamista joka jumalan ilta!!!!

jos on johdonmukainen ja tekee asiasta mahdollisimman yksinkertaisen, eli kun lapsi tulee pois omasta sängystään, hänet viedään sinne takaisin, ei oteta katsekontaktia, vaan viedään lapsi päättäväisesti takaisin omaan sänkyynsä, peitellään ja sanotaan että hyvää yötä, nyt on yö ja nyt nukutaan. Ja poistutaan. Ja toistetaan sama niin monta kertaa kuin tarvitaan. Kyllä aikuisen ihmisen kestokyvyn täytyy olla suurempi kuin pienen lapsen. Eihän se mitään "kivaa" ole, aikaa menee ja alkaa ottaa päähän, mutta AIKUINEN ihminen kyllä sen kestää ja kärsii, kun tajuaa mikä on päämääränä. Viikkokin ehkä siinä vierii, toistakin, mutta jos aikuinen ei lipsu eikä tee asiasta liian isoa numeroa, lapsi kyllä oppii. Se on ihan aikuisen viitseliäisyydestä kiinni.

sinullekin: viitsisitkö lukea viestejä. Tuota on tehty nyt puoli vuotta, ei parisen iltaa...

Tuntikausia kestävä nukuttaminen ei ole nukuttamista.

Vieressä oleminen on.



Ymmärrän hyvin että joku näkee autolla ajamisen lapselleen nopeana tapana nukuttaa jos se toinen vaihtoehto on "nukuttaminen" 3 h maratoonilla.



Aikansa kaikkea.



Olen itse NUKUTTANUT lapsiani, ei siihen tuntia kauemmin mene jos vieressä on.

Lähinnä lapsen tarpeesta.

En koe nukuttamista osaamattomuutena, sehän kuuluu asiaan!!

Meillä lapset nykysin kaikki kolme nukahtaa itsekseen ja se on minusta harmillista..



Minua kiinnostaa tietää minkä ikäsiä ap.n kaksi lasta on? Niinkuin minullakin 2 pienellä ikäerolla? :)

Niitä kausia tulee lapsesta riippuen, ei suinkaan välttämättä ekan vuoden aikana.

Ja kun ei kestetä nähdä sitä vaivaa että opetettaisiin lapsi nukahtamaan itse omaan sänkyynsä, siitähän se rumba sitten syntyy ja syvenee.

nyt vihdoin miten se lapsi noin vain opetetaan nukahtamaan sinne sänkyyn!!!! En minä ainakaan tarvitse sitä kahden tunnin sänkyyn nostamista joka jumalan ilta!!!!

kysymykseeni ei näköjään kukaan osaa vastata, mutta silti tullaan huutelemaan, että hulluja ovat nukuttajat...

nukahtamiseen ei ole ollut apua iltarutiineista, päiväunien lyhentämisestä, "jämäkästä asenteesta" yms. yms. mitä tässä nyt on ehdotettukaan. Olimme kokeilleet kaiken mahdollisen, kunnes jossain vaiheessa luovutin ja laitoin lapsen nukkumaan tavalla, joka kulloinkin oli helpoin.

Ja ihan yhtäkkiä 2,5-vuotiaana ilman mitään opettamisia lapsi rupesikin nukahtamaan itsekseen. Neuvoni on siis, että käytä sitä keinoa, mikä milloinkin tepsii. Kun lapsi ei pysynyt sängyssä, istuin vieressä, kunnes lapsi nukahti. Tai joskus sain nukkumaan paremmin minun viereeni vanhempien sänkyyn. Joskus isi on kelvannut paremmin. Pääasia, että yrität tehdä asian niin helpoksi itsellesi kuin mahdollista, ettei oma pää hajoa.

Lapsi "oppii" sitten, kun on siihen valmis. Sitä tietysti moni näistä huutelijoista ei ymmärrä.

mutta pikku hiljaa oppi. Nyt nukahtaa yleensä jo ensimmäisen sivun kohdalla jota luen. Älä odota, että muutos tapahtuu yhdessä illassa. sitä pitää jatkaa vaikka kuukausia. Olin minäkin alkuun pidenpään lapsen luona tai kannoin takaisin sänkyyn. Pitkäjännitteisyyttä vaaditaan ja joskus jopa poikkeuksia. Jos lapsi on nähnyt painajaista, voi hän tulla joskus viereen nukkumaan, Näin käy n 4 kertaa vuodessa. Kyllä sen huomaa, kun lasta pelottaa oikeasti.

Ja kun ei kestetä nähdä sitä vaivaa että opetettaisiin lapsi nukahtamaan itse omaan sänkyynsä, siitähän se rumba sitten syntyy ja syvenee.

nyt vihdoin miten se lapsi noin vain opetetaan nukahtamaan sinne sänkyyn!!!! En minä ainakaan tarvitse sitä kahden tunnin sänkyyn nostamista joka jumalan ilta!!!!

kysymykseeni ei näköjään kukaan osaa vastata, mutta silti tullaan huutelemaan, että hulluja ovat nukuttajat...

nukahtamiseen ei ole ollut apua iltarutiineista, päiväunien lyhentämisestä, "jämäkästä asenteesta" yms. yms. mitä tässä nyt on ehdotettukaan. Olimme kokeilleet kaiken mahdollisen, kunnes jossain vaiheessa luovutin ja laitoin lapsen nukkumaan tavalla, joka kulloinkin oli helpoin. Ja ihan yhtäkkiä 2,5-vuotiaana ilman mitään opettamisia lapsi rupesikin nukahtamaan itsekseen. Neuvoni on siis, että käytä sitä keinoa, mikä milloinkin tepsii. Kun lapsi ei pysynyt sängyssä, istuin vieressä, kunnes lapsi nukahti. Tai joskus sain nukkumaan paremmin minun viereeni vanhempien sänkyyn. Joskus isi on kelvannut paremmin. Pääasia, että yrität tehdä asian niin helpoksi itsellesi kuin mahdollista, ettei oma pää hajoa. Lapsi "oppii" sitten, kun on siihen valmis. Sitä tietysti moni näistä huutelijoista ei ymmärrä.

tästä! :)

ensin paijailtiin uneen asti. Sitten paijailu lopetettiin ennen kuin nukahti, pidettiin vain kättä kiinni. Sitten lopetettiin tämä, käsi otettiin pois just ennen kuin nukahti. Sitten siliteltiin vaan hetki, lopun aikaa istuttiin vieressä kunnes nukahti. Siitä sitten siirryttiin seuraavassa vaiheessa vähän kauemmas, oltiin kuitenkin samassa huoneessa muttei vieressä. Seuraavaksi saattoikin lähteä jo huoneesta pois sen lyhyen iltalaulun, halauksen ja suukon jälkeen.

Olennaisinta on kuitenkin se, ettei lasta laiteta liian aikaisin=liian pirteänä sänkyyn. Jos laittaa, ei lapsi nukahda.

nyt vihdoin miten se lapsi noin vain opetetaan nukahtamaan sinne sänkyyn!!!! En minä ainakaan tarvitse sitä kahden tunnin sänkyyn nostamista joka jumalan ilta!!!!

ensin paijailtiin uneen asti. Sitten paijailu lopetettiin ennen kuin nukahti, pidettiin vain kättä kiinni. Sitten lopetettiin tämä, käsi otettiin pois just ennen kuin nukahti. Sitten siliteltiin vaan hetki, lopun aikaa istuttiin vieressä kunnes nukahti. Siitä sitten siirryttiin seuraavassa vaiheessa vähän kauemmas, oltiin kuitenkin samassa huoneessa muttei vieressä. Seuraavaksi saattoikin lähteä jo huoneesta pois sen lyhyen iltalaulun, halauksen ja suukon jälkeen. Olennaisinta on kuitenkin se, ettei lasta laiteta liian aikaisin=liian pirteänä sänkyyn. Jos laittaa, ei lapsi nukahda.

nyt vihdoin miten se lapsi noin vain opetetaan nukahtamaan sinne sänkyyn!!!! En minä ainakaan tarvitse sitä kahden tunnin sänkyyn nostamista joka jumalan ilta!!!!

niin, vihdoinkin jotain uutta (paitsi, että tätä kokeiltiin vauva-aikana ilman tuloksia). Mutta tämähän on tämän palstan mukaan sitä pahinta nukuttamista!

ensin paijailtiin uneen asti. Sitten paijailu lopetettiin ennen kuin nukahti, pidettiin vain kättä kiinni. Sitten lopetettiin tämä, käsi otettiin pois just ennen kuin nukahti. Sitten siliteltiin vaan hetki, lopun aikaa istuttiin vieressä kunnes nukahti. Siitä sitten siirryttiin seuraavassa vaiheessa vähän kauemmas, oltiin kuitenkin samassa huoneessa muttei vieressä. Seuraavaksi saattoikin lähteä jo huoneesta pois sen lyhyen iltalaulun, halauksen ja suukon jälkeen.

Olennaisinta on kuitenkin se, ettei lasta laiteta liian aikaisin=liian pirteänä sänkyyn. Jos laittaa, ei lapsi nukahda.

Useampaan otteeseen itse asiassa. Ilman tulosta :)

t. 59

Me ei nimittäin siirrytty seuraavaan vaiheeseen ennen kuin edeltävä sujui ongelmitta.

Useampaan otteeseen itse asiassa. Ilman tulosta :)

t. 59

Me ei nimittäin siirrytty seuraavaan vaiheeseen ennen kuin edeltävä sujui ongelmitta.

Useampaan otteeseen itse asiassa. Ilman tulosta :)

t. 59

Mutta meillä käytännössä lapsi on aina tarvinnut sen kosketuksen, että on saanut unen päästä kiinni. Kyllä jossain vaiheessa oli aika, jolloin vieressä istuminenkin riitti, mutta ne ajat olivat hyvin lyhyitä (max muutaman viikon). Ja sitten taas palattiin kädestä pitämiseen...

Tassuhoitoa muuten kokeiltiin ihan vauvaikäisenä. Silloin ei koskaan päästy siihen vaiheeseen, missä käsi irrotetaan, kun heti alkoi hysteerinen karjunta :)

t. 59

Uskon että paljon on kiinni siitä, millaiseksi lapsensa "opettaa". Itkupilli pysyy itkupillinä varmaan koko loppuelämänsä, mutta ei hänestäkään tarvitse tehdä täysin avutonta tuon ominaisuuden takia. Samoin itsenäistä lasta pitää "vauvatella" välillä".



En tunne oman lapseni lisäksi kuin yhden, jolle nukkumaanmenotilanne on helppo ja mukava. Kaikilla muilla se on säätöä vessan ja veden ja ties minkä kanssa...mistä tuollaista edes oppivat? Meillä syödään iltapala ennen suihkua, sitten käydään potalla ja suihkussa. Kirja iltasaduksi ja sitten valot pois+nukkumaan. Mikä siinä on niin hankalaa?



Toki meilläkin on ollut aikoja, jolloin lapsi on esim. vain huutanut väsykiukkua mutta ei sen takia ole alettu temppuilemaan. Huusi pari minuuttia ja sitten rauhottui, nukahti. Ei se lapsi (vauva ehkä erikseen) siitä rikki mene!

Unohdin kokonaan että meilläkin oli useita viikkoja kestävä vaihe, jonka aikana lapsi juoksi ulos huoneestaan ennen nukahtamistaan. Pisti myös leikiksi touhun jne. Syy unohtamiseeni oli varmaan se, että EMME MUUTTANEET TAPAA LAITTAA LAPSI NUKKUMAAN, VENKOILUSTA HUOLIMATTA. Se siis kitkeytyi pois ajan kuluessa eikä ollut minusta edes erityisen raskasta, lähinnä huvittavaa. Teki lapsi mitä tahansa, minä en hievahtanutkaan periaatteistani. Ja nyt se palkitsee.

sillä meillä 12 lasta eikä heistä ainuttakaan ole nukuteltu eikä mysökään koskaan huudatettu!



En usko siihen että meille olisi vain 12 kertaa sattunut se älytömän hyväuninen yksilö, joten ennemmin uskon siihen että vanhemmat voivat vaikuttaa siihen alka se iltarumba vaiko ei!



En kuitenkaan noinkaan monen lapsekaan jälkeen mensisi sanomaan että tuo pätee kaikkiin lapsiin! Uskon edelleenkin, että jotkut lapset eivät vain kertakaikkiaan opi nukahtamaan yksin...onneksi meillä ei ole yhtään sellaista lasta kuitenkaa ollut:)

Onko siis aina vanhemman osaamattomuutta, jos lapsen saamiseksi nukkumaan menee iltaisin tuntikausia ja/tai vaatii mitä kummallisimpiä rituaaleja? Nyt puhun siis terveistä lapsista joilla ei mitään fyysistä syytä joka estäisi rauhoittumisen unille.

Ihmettelin vaan yhtä tuttuani, jolla kolme lasta ja jokainen heistä valvotti noin kolmevuotiaaksi ja yhäkin heitä joskus nukutetaan autolla ajelemalla (siis myöhään illalla!) kun "ei ne muuten nukahda".

Mitä mieltä siis olet? Kyselee kahden äiti, joka ei oikein tiedä mitä nukuttaminen edes on.

Mikä aivan varma, ihan kun meillä aikuisillakin, jos joku asia stressaa on vaikeata nukkua. Taaperon kohdalla on niin paljon erilaisia asioita jotka voivat stressata. Kyllä tavallisesti jokin syy siihen on ettei lapsi pysty rauhoittumaan. Ei ole aina helppoa syytä löytää, kannattaa kuitenkin pienten kohdalla aina miettiä mikäköhän saa lapsen tuntemaan itsensä turvattomaksi.

Kaksi on nukkunut hyvin ja läpi yön jo melko pienestä asti, eikä heitä ole tarvinnut koskaan nukutella. Kuopus nukahtaa kun pistetään tutti suussa sänkyyn ja esikoinen unilelunsa kanssa.



Mutta keskimmäinen on melko tapaus, alusta asti yritettiin opettaa nukahtamista omaan sänkyyn, ilman tulosta. Oikeastaan en osaa edes sanoa keinoa millä pojan sai nukahtamaan, nukahti kun nukahti, milloin mitenkin. Nukkui sitten vuoden ikäiseksi meidän vanhempien sängyssä, kun väsyin pomppimaan pystyyn 20 kertaa yössä. Oli muutenkin kovin vähäuninen, nukkui vuorokaudessa alle 10 tuntia pikku pätkissä (0-11kk ikäisenä).



Vuoden ikäisenä tykästyi omaan "isojen lasten" sänkyyn ja siirtyi sinne helposti. Poika nukahti sinne joka ilta itsekseen mutta heräili yhä vähintään kerran yössä. Usein ei kaivannut yöllä mitään, leikki ja mekasti hetken hereillä ja paineli itse takasin nukkumaan. Alkoi kuitenkin nukkumaan pidempiä unia, yöllä 10-11h ja päivällä 1-2h.

Tätä kesti melkein puoli vuotta. Nyt ei nukkumaanmeno enään maistu, karkaa huoneestaa jatkuvasti ja useamman tunnin ajan saa palautella sänkyyn, niin päivä- kuin yöunillakin. Käännettiin huoneen ovenkahva ylösalaisin jottei saisi auki, oppi avaamaan senkin. Yhä edelleen heräilee kerran yössä ja ikää on 3v..



Nuo meidän kuopus ja esikoinen on melko rauhallisia tapauksia ja ollut aina helppoja lapsia. Kuopuksen olemassaolon jopa meinaa välillä ihan unohtaa, kun on vaan hiljaa tyytyväisenä lattialla.

Keskimmäinen taas itki pienenä paljon, viihtyi vain sylissä ja hermostui nopeasti. Hän ei ole koskaan huolinut tuttia, tuttipulloa tai korviketta. Inhosi sitteriä, vaunuja ja turvakaukaloa.

Nykyään on kyllä ihana iloinen vesseli, vaikka on myös uhmakas, itsepäinen ja helposti tulistuva.



Kaikki lapset on samoin hoidettu, joten uskon vahvasti että lapsen luonne on vaikuttanut meillä paljon siihen miten nukkuvat.



Poika on perinyt minun luonteeni ja selvästi myös huonot unenlahjani. Itse olen monta vuotta syönyt nukahtamislääkkeitä, koska olen kärsinyt unettomuudesta joka pahenee sitä mukaa mitä väsyneemmäksi olen ehtinyt päästä. Kärsin unettomuudesta jo lapsena.



Esikoinen ja kuopus taas on rauhallisia niinkuin isänsä, ja nukkuvat myös niinkuin isänsä, samantien kun silmät sulkee on jo unessa eikä herää vaikka pommi räjähtäisi vieressä.

Ja kun ei kestetä nähdä sitä vaivaa että opetettaisiin lapsi nukahtamaan itse omaan sänkyynsä, siitähän se rumba sitten syntyy ja syvenee.

nyt vihdoin miten se lapsi noin vain opetetaan nukahtamaan sinne sänkyyn!!!! En minä ainakaan tarvitse sitä kahden tunnin sänkyyn nostamista joka jumalan ilta!!!!

jos on johdonmukainen ja tekee asiasta mahdollisimman yksinkertaisen, eli kun lapsi tulee pois omasta sängystään, hänet viedään sinne takaisin, ei oteta katsekontaktia, vaan viedään lapsi päättäväisesti takaisin omaan sänkyynsä, peitellään ja sanotaan että hyvää yötä, nyt on yö ja nyt nukutaan. Ja poistutaan. Ja toistetaan sama niin monta kertaa kuin tarvitaan. Kyllä aikuisen ihmisen kestokyvyn täytyy olla suurempi kuin pienen lapsen. Eihän se mitään "kivaa" ole, aikaa menee ja alkaa ottaa päähän, mutta AIKUINEN ihminen kyllä sen kestää ja kärsii, kun tajuaa mikä on päämääränä. Viikkokin ehkä siinä vierii, toistakin, mutta jos aikuinen ei lipsu eikä tee asiasta liian isoa numeroa, lapsi kyllä oppii. Se on ihan aikuisen viitseliäisyydestä kiinni.

Tätä palauttamista meillä on kokeiltu ja nimen omaan näillä sanoilla "hyvää yötä, nyt on yö ja nyt nukutaan". Oikeastaan ollut kokeilussa nyt kohta 5kk.

Lapsen vieressä istuminen menee vain pelleilyksi, vaikka lapseen ei mitään huomiota kiinnitäkkään. Tämä kuitenkin paras keino, silloin nukahtamiseen menin lyhin aika, puolesta tunnista kahteen tuntiin. Toimii myös jos leikin nukkuvaa lapsen vieressä, usein ongelmana vain se että nukahdan itse ennen lasta.

Kaikki neuvolasta saadut unikouluvinkit on kokeiltu. Terkkarikin luovutti, totesi että lapset on erilaisia, tämä lapsi oppii sitten aikanaan nukkumaan.

Huudatusta kokeiltiin reilun viikon verran, mutta väsyin kun siinä pojan (ja myös muun perheen) nukkumaan meno venyi sitten sinne aamukuuteen ja heräsi kuitenkin joka aamu samaan aikaan, kahdeksalta. Tuo jääräpää kun ei vaan lopeta huutoa.

Rutiinit ja rauhoittuminen illalla. Pieni iltapala, vaihdetaan yökkärit, pisulle, pesulle ja sitten hetki sylittelyä ja jutustelua. Sitten sänkyyn, ja lyhyt iltasatu, nykyisin pätkä kirjaa. Sitten sanotaan hyvää yötä ja lapsi nukahtaa.

Nämä ollut kaikilla kolmella käytössä pienestä asti, vain kahteen tehonnut.

miten paljon uhraa aikaa varsinaiseen nukuttamiseen. Lapsihan ei yleensa siita mitenkaan rikkoudu, vaikka han ei heti sankyyn menon jalkeen nukahtaisikaan. Ja terve lapsi nukahtaa aikanaan.



Pienet vauvat ja sairaat lapset ovat eri juttu.

Vaikka kuinka olis samat rutiinit käytössä jo monta vuotta. meilläkin isommat jo 5 ja 2. Vauvan nyt saakin syliin nkahtamaan. Ei sekään nuku omaan sänkyynsä...

etta nyt "jumalauta pysyt siella sangyssa, etka tuu sielta enaa kertaakaan!" Niin meilla on isommille sanottu, ei tietenkaan nyt ihan pienelle lapselle.

että olen ensin jokaisen (3) opettanut nukahtamaan vaunuihin. Samalla olen toteuttanut rutiinia, joka toistuu samanlaisena joka ilta ja aina samaan aikaan.



Ensin siis iltapesu, nakuilua hetki, sitten vaippa ja yökkäri ja iltatissittelyt tai myöhemmin puuro. Sen jälkeen lapsi vaunuihin ja heijataan niitä vaunuja hetki. En koske lapseen, vaikka vauva ehkä vähän kitisee. Puhelen vain rauhallisella äänellä tai laulan jotain unilaulua. Yleensä 10 minuuttia riittää. Jos havahtuu, heijaan vaunuja taas hetken.



noin 6kk:n iässä olen siirtänyt lapset nukkumaan omiin sänkyihinsä, koska oppivat ehkä jo nousemaan kontilleen siellä vaunukopassa. Vaikka monesti pelotellaan, että vaunuihin tottunut lapsi ei enää nuku sängyssä, on se ainakin meillä ollut turhaa puhetta. Jokainen on ollut unirytmiinsä niin tottunut siihen mennessä, että sammuvat nukkumaanmenoaikaan kuin soihdut ilman mitään kummempaa nukutusrituaalia.