Onko lain mukaista rajoittaa "virikelapsien" päivähoitoaikaa?

selviää sekä vauvan että isomman lapsen, kenties jopa parin, hoidosta samalla kertaa.

Kylläpä on maailma muuttunut :D

Ap siis ihmettelee täällä näitä viestejä, joista aniharva otti kantaa esitettyyn kysymykseen.

Väittäisinpä että vähiin jäisivät tämänkin maan tulevat veronmaksajat jos lapsentekoluvan saisivat vain armoitetut ylimaalliset äidit.

Tosin, tuntuupa heitä olevan tämäkin palsta väärällään.

No, minä itse tiedän joka tapauksessa omat kuvioni, ja senkin että olen lapsilleni hyvä äiti juuri tällaisena.

Eikö se ole itsestäänselvää, että jos ollaan kotona niin hoidetaan kaikki alle kouluikäiset lapset itse? Ja vielä pärjätäänkin ihan mukavasti..



Ja että vanhemmat hoitavat lapsensa lomillaan ym. itse. Ihan kun lapset muuttuisivat äitiysvapaan+vanh.vapaan jälkeen joksikin osa-aikalapsiksi, joiden päähoito- ja kasvatusvastuu on jollain muulla kuin vanhemmilla.



Uskomatonta uusavuttomuutta, laiskuutta ja itsekeskeisyyttä aikuisilta ihmisiltä!!!

Tai sitten voi olla mahdollista sekin, että meitä ihmisiä on erilaisia.



En oikeasti ymmärrä, miksi tämä aihe herättää näin paljon närää?



Eikö laki päivähoito-oikeudesta ole säädetty juuri lapsen parasta ajatellen? Vai ovatko päiväkodit tosiaan niin kamalia paikkoja, että niiden varhaiskasvatukselliseen osaamiseen on turha luottaa?



Minusta tuntuu että 5-vuotiaani nauttii päiväkodissa olosta, ja kavereiden seurasta. Olenko hullu?

on niin kauheita kokemuksia päiväkodesita, että en millään voi ymmärtää miten joku pystyy laittamaan 1-2-vuotiaan vauvan tieltä kokopäivähoitoon.



48

en ole maininnut lapsieni ikää. Noin pieniä eivät ole.



Ap

Minun 4-vuotias poikani on tarhassa 3pv/viikossa vaikka itse olen äitiyslomalla 5-kuisen kuopuksen kanssa. Joku ihmetteli, että olenko ihan sairas, tärähtänyt, ovatko lapseni ei-toivottuja jne... no, tässä minun syyni:



1) Esikoinen on ollut tarhassa 10-kuisesta asti. On tottunut siellä olemaan ja saanut tarhasta kavereita. Tää on vissiin monelle ihan järkyttävätn omituinen asia, mutta lapseni parhaat leikkikaverit ovat tarhakavereita. Omilla ystävilläni on vain tyttöjä minun poikani taas kaipaa välillä ihan sellaisia rehellisiä poika-leikkejä.



2) Leikkipuistoissa ei oikein ole 4-vuotiaalle leikkikavereita. Siellä on näitä 2-vuotiaita ja alle, mutta harvassa ovat ne 4-5 vuotiaat siellä. Lisäksi en ole yhtään leikkipuistoihminen. Siis, että joka päivä klo 10 raahaisin "pesueeni" leikkipuistoon ja siellä hiekkalaatikon äärellä sitten jauhaisin lasten asioita muiden "täydellisten" kotiäitien kanssa. Huoh, ei... käyn leikkipuistossa lasten kanssa aika harvoin.



3) Minä halusin aikaa myös itselleni ja vauvalle kaksin. Sellaista täysin röyhkeää ja itsekästä aikaa eli shoppailua ja kahviloissa roikkumista mutta myös mahdollisuutta "vaan olla"



4) Palaan työelämään heti äitiysloman päättyessä eli jos olisin ottanut poikani pois tarhasta, se jakso olisi kestänyt alle vuoden. Siinä ajassa olisin ehkä menettänyt paikan lähitarhassamme, joka on myös tulevan alakoulun kyljessä. Nyt minulla on myös etuoikeus saada pikkuveli samaan tarhaan kun on tämä sisar-etuus-ajattelu että saman perheen lapset samaan tarhaan.



Tässäpä ne syyt. Ei sairauksia eikä sen kummempaa.



Kun vauva ilmoitti tulostaan, punnitsin erilaisia vaihtoehtoja. Päädyin tällaiseen osa-viikko-ratkaisuun, jossa isoveli siis kotona minun ja vauvan kanssa ma&pe ja tarhassa ti-to.



Tämä on toiminut erinomaisen hyvin. Tosin noina kotipäivinä esikoinen valittaa tylsyyttään ja kyselee koko ajan tarhakavereiden perään... mutta kun viikossa on myös tarhapäiviä niin mielestäni meillä on tosi hyvä tasapaino. Tai siis ainakin se, mikä meidän perheelle sopii.



Tiedän, että monen lastenhoitajan mielestä minun olisi pitänyt ottaa 4-vuotias kotiin minun ja vauvan kanssa, mutta mielestäni se on hurskastelua. Se, joka väittää, että 4-vuotias ei kaipaa ikäistänsä lapsiseuraa leikkeihin, valehtelee.

Toisaalta musta kyllä on alkunut tuntumaan siltä että liian monet vanhemmat "pilaa" lapsensa jättämällä ne kotiin kun vauvakin on. Liian monessa perheessä on niin että kun vauva tulee taloon ja isompi/isommat otetaan tarhasta pois tulee näistä isommista/isommasta koira joka odottaa vuoroaan saada edes hetken huomiota vanhemmiltaan. Nykyään kun ei kaikissa perheissä ole ruoka-aikoja tai muuten säännöllisyyttä ja vauvaa joutuu hoitamaan ja leikittämään ja syöttämään voi sitten sen vauvan uni ajan laskea itselleen vapaaksi vaikka sitten olisikin ehkä aika huomioide sitä isompaa/isompia. Mamma kiiruhtaakin nettiin tai puuhailemaan omiaan ja pistää isommalle/isommille videon/peli pyörimään tai käskee hetkeksi itekseen leikkimään. Ruokaa laitetaan kun "keritään". Näin se vaan monesti menee niillä kotihoitoon sijoitetuilla.



Lopulta isosta kasvaa itsekeskeinen kiusaaja tai arka ja hylätyksi itsensä tunteva itkupilli ja ongelmat on valmiina eskariin ja kouluun mentäessä.



Mä en usko että mikään laki pystyy virikepäivähoidon aikaa rajottamaan ja useimmilla se onkin vaan muutaman päivän viikossa että saa tuntumaa ryhmästä ja kokemuksia muiden lasten kanssa mitä ei kotona ehkä saa. Minä ainakin taistelisin, paivakoti aika menee ainakin meillä sen mukaan milloin vanhemmat PYSTYY lapsen viemään/hakemaan. Kaikilla kun ei autojakaan ole.

Taas tätä samaa! Tosin taitaa olla täman viikon eka viriketappelu. : )



Vastaan taas siis saman vakiovastaukseni: ulkosuomalaisena ihmettelen suomalaisten ihmeellistä itsenäisyyden jatkuvaa ylistystä. MIKSI äitiys ei saisi olla helppoa ja mukavaa, jos lapsi viihtyy pk:ssa? Mikä arvomaailma tässä on takana, ettei verirahajo "saa haaskata naisten juttuihin"?



Meilläpäin on täysin itsestäänselvää, että yli 2 1/2 v sisarus menee ilman muuta osapäiväiseen kerhoon/leikkikouluun, kun uusi vauva syntyy, jotta äiti saa nukkua päiväunet, eikä masennu/väsy/kärttyile lapsille. Itse ainakin olin kuin rantapiru 3 kk vauvan syntymän jälkeen, kun unenpuute veti minut aivan totaalisen paskaksi. Luojan kiitos en asu Suomessa, vaan maassa, jossa äitiys ei ole suorittamista, vaan se saa olla jopa leppoisaa, kivaa ja mahdollisimman helppoa.

tottakai lapsi valittaa tylsyyttään, jos äiti ei viitsi muuta kuin shopata ja särpiä lattea vauvan kanssa laatuvapaalla.

Minun 4-vuotias poikani on tarhassa 3pv/viikossa vaikka itse olen äitiyslomalla 5-kuisen kuopuksen kanssa. Joku ihmetteli, että olenko ihan sairas, tärähtänyt, ovatko lapseni ei-toivottuja jne... no, tässä minun syyni:

1) Esikoinen on ollut tarhassa 10-kuisesta asti. On tottunut siellä olemaan ja saanut tarhasta kavereita. Tää on vissiin monelle ihan järkyttävätn omituinen asia, mutta lapseni parhaat leikkikaverit ovat tarhakavereita. Omilla ystävilläni on vain tyttöjä minun poikani taas kaipaa välillä ihan sellaisia rehellisiä poika-leikkejä.

2) Leikkipuistoissa ei oikein ole 4-vuotiaalle leikkikavereita. Siellä on näitä 2-vuotiaita ja alle, mutta harvassa ovat ne 4-5 vuotiaat siellä. Lisäksi en ole yhtään leikkipuistoihminen. Siis, että joka päivä klo 10 raahaisin "pesueeni" leikkipuistoon ja siellä hiekkalaatikon äärellä sitten jauhaisin lasten asioita muiden "täydellisten" kotiäitien kanssa. Huoh, ei... käyn leikkipuistossa lasten kanssa aika harvoin.

3) Minä halusin aikaa myös itselleni ja vauvalle kaksin. Sellaista täysin röyhkeää ja itsekästä aikaa eli shoppailua ja kahviloissa roikkumista mutta myös mahdollisuutta "vaan olla"

4) Palaan työelämään heti äitiysloman päättyessä eli jos olisin ottanut poikani pois tarhasta, se jakso olisi kestänyt alle vuoden. Siinä ajassa olisin ehkä menettänyt paikan lähitarhassamme, joka on myös tulevan alakoulun kyljessä. Nyt minulla on myös etuoikeus saada pikkuveli samaan tarhaan kun on tämä sisar-etuus-ajattelu että saman perheen lapset samaan tarhaan.

Tässäpä ne syyt. Ei sairauksia eikä sen kummempaa.

Kun vauva ilmoitti tulostaan, punnitsin erilaisia vaihtoehtoja. Päädyin tällaiseen osa-viikko-ratkaisuun, jossa isoveli siis kotona minun ja vauvan kanssa ma&pe ja tarhassa ti-to.

Tämä on toiminut erinomaisen hyvin. Tosin noina kotipäivinä esikoinen valittaa tylsyyttään ja kyselee koko ajan tarhakavereiden perään... mutta kun viikossa on myös tarhapäiviä niin mielestäni meillä on tosi hyvä tasapaino. Tai siis ainakin se, mikä meidän perheelle sopii.

Tiedän, että monen lastenhoitajan mielestä minun olisi pitänyt ottaa 4-vuotias kotiin minun ja vauvan kanssa, mutta mielestäni se on hurskastelua. Se, joka väittää, että 4-vuotias ei kaipaa ikäistänsä lapsiseuraa leikkeihin, valehtelee.

Taas tätä samaa! Tosin taitaa olla täman viikon eka viriketappelu. : ) Vastaan taas siis saman vakiovastaukseni: ulkosuomalaisena ihmettelen suomalaisten ihmeellistä itsenäisyyden jatkuvaa ylistystä. MIKSI äitiys ei saisi olla helppoa ja mukavaa, jos lapsi viihtyy pk:ssa? Mikä arvomaailma tässä on takana, ettei verirahajo "saa haaskata naisten juttuihin"? Meilläpäin on täysin itsestäänselvää, että yli 2 1/2 v sisarus menee ilman muuta osapäiväiseen kerhoon/leikkikouluun, kun uusi vauva syntyy, jotta äiti saa nukkua päiväunet, eikä masennu/väsy/kärttyile lapsille. Itse ainakin olin kuin rantapiru 3 kk vauvan syntymän jälkeen, kun unenpuute veti minut aivan totaalisen paskaksi. Luojan kiitos en asu Suomessa, vaan maassa, jossa äitiys ei ole suorittamista, vaan se saa olla jopa leppoisaa, kivaa ja mahdollisimman helppoa.

vain vanhempien itsekkyyden tai laiskuuden takia. Kritiikkini on kohdistettu sellaisille ihmisille. Eli jollei syyt ole edellä mainittuja, on turha vetää hernettä nekkuun..



48

maksaa virikepaikan kustannukset 100% itse.

Tai sitten voi olla mahdollista sekin, että meitä ihmisiä on erilaisia.

En oikeasti ymmärrä, miksi tämä aihe herättää näin paljon närää?

Eikö laki päivähoito-oikeudesta ole säädetty juuri lapsen parasta ajatellen? Vai ovatko päiväkodit tosiaan niin kamalia paikkoja, että niiden varhaiskasvatukselliseen osaamiseen on turha luottaa?

Minusta tuntuu että 5-vuotiaani nauttii päiväkodissa olosta, ja kavereiden seurasta. Olenko hullu?

Maksan ihan mielelläni semmoisesta. Laittakaa mun verot virikehoitoon, eikä jonkun typerän armeijan ylläpitoon tai urheiluseuroille.

tottakai lapsi valittaa tylsyyttään, jos äiti ei viitsi muuta kuin shopata ja särpiä lattea vauvan kanssa laatuvapaalla.

Niin, lienee vaikea harjoittaa oikolukua, mutta minähän sanoin, että otan aikaa ITSELLENI. en kai mä sen 4-vuotiaan kanssa missään kahvilassa notku. Tai no jaa, kyllä me itseasiassa aika usein käydään päivisin kaupoilla ja asioilla, mutta tämä shoppailu/kahvittelu/mammatreffailu ajoittuu niihin päiviin kun esikoinen on tarhassa.

Jep, se on tosi syntistä, mutta se on ihanaa! Mä olen tässä vaan rehellinen kun aina moni "virikelapsen" äiti selittää, että on "erityissyitä" -meillä ei ole mitään erityissyitä; kaverisuhteet, äidin ja vauvan mahis olla myös kaksin ja säilyttää olemassa oleva paikka. Simple as that.

Voi olla, että lapseni tuhoutuu nyt täysin ja hänestä tulee joku monihäirikkö, mutta ainakin toistaiseksi poika on ollut kyllä ihan oma itsensä ja kehittynyt ikäistään paremmin motoriikasa ja puheessa... ja ajatella, meillä on kaikki hyvin ;-)

MIKSI äitiys ei saisi olla helppoa ja mukavaa, jos lapsi viihtyy pk:ssa? Mikä arvomaailma tässä on takana, ettei verirahajo "saa haaskata naisten juttuihin"? Luojan kiitos en asu Suomessa, vaan maassa, jossa äitiys ei ole suorittamista, vaan se saa olla jopa leppoisaa, kivaa ja mahdollisimman helppoa.

Täällä Suomessa saa kato hyvä-äiti pisteitä sitä enemmän, mitä enemmän "kärsii" lastensa takia. Ja voi sitten katkerana keski-ikäisenä tilittää, että "annoin kaikkeni lapsilleni" -no niin varmaan, mutta menetit siinä sivussa miehesi, avioliittosi ja naiseutesi.

Enkä mä edes tiedä, missä näitä tiukkisasenteisia sitten ihan oikeesti elää. ainakaan mun tuttavapiirissä ei kukaan pidä mitenkään ihmeellisenä, että vanhempi lapsi on hoidossa. Ja justiinsa tänään kun vauvalle vaihdoin vaippoja kauppakeskuksen lastenhoitohuoneessa, kuuntelin kun 2 vauvan äitiä jutteli selän takana ja molemmilla esikoinen päivähoidossa.

Pelottaisi itse asiassa kohdatakin näitä luolaemoja, joiden mukaan äidin kuuluu YKSIN aina ja iankaikkisesti hoitaa lapsensa.

että _vanhemmilla_ on vastuu kasvattaa lapsensa itse. Jos vanhemmat ovat töissä, lapsi tottakai tällöin päivähoidossa. Jos äiti/isä kotona, on myös lasten paikka siellä. Tottakai lapset valittaa tylsyyttä ja tekemisen puutetta, mutta ei se ole riittävä syy laittaa lasta virikehoitoon. Musta on niin omituinen ajatus, että tehdään lapsia ja laitetaan yhteiskunta hoitamaan ne, jotta itse voi käydä vauvan kanssa rauhassa ostoksilla. Toki ls-tapaukset on asia erikseen.

Miksi, oi MIKSI ei saa tosiaan niitä verorahoja laittaa virikehoitoon? Siinähän työllistetään monen monta lto:ta ja lähihoitajaakin samalla. ilman virikelapsia moni ryhmä olisi jo lakkautettu ja pk:t yhdistetty.

Äitejä ei ole biologisesti tarkoiettu hoitamaan yksin lapsiaan. On aivan normaalia homo sapiensille, että joku muu ottaa osaa vanhempien lasten hoitoon, kun vauva vie paljon energiaa ja valvottaa.

Luin kerran tästä aiheesta monen monta mielenkiintoista teoriaakin, joissa mm. mietittiin vaihdevuosien merkitystä. Miksi ihmisnaarailla on vaihdevuodet, kun lähes kaikki muut nisäkkäät lisääntyvät kuolemaansa asti? Vastaus: isoäidit osallistuvat lastenlastensa hoitoon auttaakseen uutta, nuorta äitiä. Äidin ei ole missään vaiheessa tarkoitus selviytyä yksin äitiydestä.

Nyky-yhteiskunnassa tämä luontainen sukuyhteisö on hajonnut ja virikehoito on ottanut isovanhempien roolin äitien auttajana. Ihan hyvä niin, jos se auttaa äitejä (ja isiä?? Missä hitossa ne luuhaa? Miesflunssassako?) pärjäämään ja nauttimaan hieman helpommasta pikkuvauva-ajasta.

MIKSI äitiys ei saisi olla helppoa ja mukavaa, jos lapsi viihtyy pk:ssa? Mikä arvomaailma tässä on takana, ettei verirahajo "saa haaskata naisten juttuihin"? Luojan kiitos en asu Suomessa, vaan maassa, jossa äitiys ei ole suorittamista, vaan se saa olla jopa leppoisaa, kivaa ja mahdollisimman helppoa.

Täällä Suomessa saa kato hyvä-äiti pisteitä sitä enemmän, mitä enemmän "kärsii" lastensa takia. Ja voi sitten katkerana keski-ikäisenä tilittää, että "annoin kaikkeni lapsilleni" -no niin varmaan, mutta menetit siinä sivussa miehesi, avioliittosi ja naiseutesi. Enkä mä edes tiedä, missä näitä tiukkisasenteisia sitten ihan oikeesti elää. ainakaan mun tuttavapiirissä ei kukaan pidä mitenkään ihmeellisenä, että vanhempi lapsi on hoidossa. Ja justiinsa tänään kun vauvalle vaihdoin vaippoja kauppakeskuksen lastenhoitohuoneessa, kuuntelin kun 2 vauvan äitiä jutteli selän takana ja molemmilla esikoinen päivähoidossa. Pelottaisi itse asiassa kohdatakin näitä luolaemoja, joiden mukaan äidin kuuluu YKSIN aina ja iankaikkisesti hoitaa lapsensa.

Oletko ikinä kyseealaistanut uskomuksiasi?

että _vanhemmilla_ on vastuu kasvattaa lapsensa itse. Jos vanhemmat ovat töissä, lapsi tottakai tällöin päivähoidossa. Jos äiti/isä kotona, on myös lasten paikka siellä. Tottakai lapset valittaa tylsyyttä ja tekemisen puutetta, mutta ei se ole riittävä syy laittaa lasta virikehoitoon. Musta on niin omituinen ajatus, että tehdään lapsia ja laitetaan yhteiskunta hoitamaan ne, jotta itse voi käydä vauvan kanssa rauhassa ostoksilla. Toki ls-tapaukset on asia erikseen.

Miksi verorahoja ei saa käyttää vanhemmuuden helpottamiseen? Maksan ihan mielelläni semmoisesta. Laittakaa mun verot virikehoitoon, eikä jonkun typerän armeijan ylläpitoon tai urheiluseuroille.

tottakai lapsi valittaa tylsyyttään, jos äiti ei viitsi muuta kuin shopata ja särpiä lattea vauvan kanssa laatuvapaalla.

Niin, lienee vaikea harjoittaa oikolukua, mutta minähän sanoin, että otan aikaa ITSELLENI. en kai mä sen 4-vuotiaan kanssa missään kahvilassa notku. Tai no jaa, kyllä me itseasiassa aika usein käydään päivisin kaupoilla ja asioilla, mutta tämä shoppailu/kahvittelu/mammatreffailu ajoittuu niihin päiviin kun esikoinen on tarhassa.

Jep, se on tosi syntistä, mutta se on ihanaa! Mä olen tässä vaan rehellinen kun aina moni "virikelapsen" äiti selittää, että on "erityissyitä" -meillä ei ole mitään erityissyitä; kaverisuhteet, äidin ja vauvan mahis olla myös kaksin ja säilyttää olemassa oleva paikka. Simple as that.

Voi olla, että lapseni tuhoutuu nyt täysin ja hänestä tulee joku monihäirikkö, mutta ainakin toistaiseksi poika on ollut kyllä ihan oma itsensä ja kehittynyt ikäistään paremmin motoriikasa ja puheessa... ja ajatella, meillä on kaikki hyvin ;-)