Lue keskustelun säännöt.
Superäiti synnyttää:))) (odotus-palstalta)
28.01.2010 |
Jepp, ihan kuten kerroin, kahdeksalta oltiin sairaalassa.
Kalvot puhki kello yhdeksän jälkeen jonka jälkeen lupasin kätilölle, että lounaalle saadaan tyttö ulos. Eli siis kello 11. Noh, pahoittelin kello yksitoista että ei ihan vielä, mutta ennen kello kahtatoista, ja niinhän siinä kävi; tyttö syntyi 11.49 aamupäivällä.
Mahtava synnytys! Amme oli käytössä, jossa tosin seisoin kuin lehmä, kun halusin kunnon supistuksia.
Kätilö oli just semmonen räväkkä "suomen-ruotsalainen" jonka kanssa yhteistyö sujui loistavasti. Samoin harjoittelija, jolle minun synnytys oli 16. Täällä ruotsissa siis tarvitaan 50 synnytystä, ennenkuin on työharjoittelu tehty.
Pystyasennossa synnytin kuten aina, ja itse ilmoitin milloin syntyy. Ponnistusvaihe ei kestänyt kauan.
Ja tiedoksi, synnytys ei satu, kunhan vain osaa hallita kehonsa niin, että pystyy keskittymään siihen olennaiseen.
Noh, taas, jo kolmannen kerran tuli tehtyä historiaa samassa sairaalassa. Kuulemma on minun aikaisemmatkin synnytykset olleet siellä tapetilla, kertoi joku "tuttu".
Meitsi ei turhia kilju, ainoa joka mahdollisesti pitää ääntä on juuri syntynyt vauva. :-)
Ja tämäkin jää synnytys jää muistiin harjoittelijalle, joka sanoi ettei ole vielä tällaista nähnyt.
Me ollaan varmaan ihan kummallisia, kun pidetään hauskaa ja jutellaan niitä näitä koko joukon kanssa, ja jatketaan sitten kun vauva on syntynyt.
Palkkioksi kätilö, harjoittelija ja avustaja, joka seisoi sivussa koko ajan, saivat Marimekon servettejä ja suomisuklaata! :-)
Niinkuin aina!
Lopussa kiitos seisoo.
Tyttö siis syntyi melkein kello kaksitoista ja lupa kotiin saatiin kello 18.00
Kotona oltiin illasta.
Tytöllä painoa 3190 grammaa eli pieni, jos lasketaan viikoiksi 40+3
Pituutta 47 cm.
Paljon mustaa tukkaa ja syötävän suloinen.
Kiltti kuin mikä.
Eikä ole itkenyt, kuin silloin kun tuli ulos vatsasta. :-)
Mahtavaa! Jokohan sitä ensivuonna uudestaan...?
Huomenna koulussa on Vernisace eli "vesinäyttely" minkä parissa ovat oppilaat työskennelleet parisen kuukautta. Eli siis sinne kammetaan.
Finska sisun äger!
Hyvät yöt.
Riesa ja pikku älvan eli keiju.
Kommentit (91)
Kun minä olin synnyttämässä se se vasta oppikirjojen mukaan menikin!
Supistukset alkoivat aamu kahdeksalta ja avautuminen tapahtui hyvin nopeasti. Silti kestin kaiken sanaakaan valittamatta, sillä onhan supistelu merkki vauvan syntymän ihmeen lähestymisestä.
Kymmeneltä lähdimme sairaalaan ja sielä todettiinkin että kohdunsuu on lähes täysin auki. Kätilö ihmetteli kuinka olen näin tyyni vaikka avautuminen oli tapahtunut hetekessä ja supistukset tapahtuivat aivan perä perään. sanoin, että: "turha tässä ruikuttaa, eihän se pienokaistani yhtään palvele!".
Sitten lähdimmekin saliin ponnistamaan ja sieltä se rakkauden hedelmä sitten kolmella ponnistuksella maailmaan solahtikin. Inahdustakaan en päästänyt!
Pienokainen oli täydellinen! Hänessä ei ollut edes verta tai kinaa vaan hän näytti oikeastaan jo parin kuukauden ikäiseltä.
Kun lapseni syntymän ihme oli ohi, kuulutettiin siitä kaikkialla sairaalassa. Kaikki työ leikkauskia myöten keskeytettiin ja lapseni ja minun täydellisen synnytystyöni kunniaksi pidettiin kolmen minuutin hiljainen hetki. Ja tulipahan itse ylilääkäri ja osastonhoitaja onnittelemaan ihan kasvotustenkin. Toivat tulleessaan Vuoden synnyttäjä-diplomin ja ojensivat sen käteeni median tallentaessa sitä uutisiin.
Voi että jäi ihanat muistot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun keskimmäinen syntyi pelkillä rakkuloilla makuuasennossa ja karjuin kyllä kuin leijona ponnistaessa. Silti kätilö sanoi, että juuri tällaisia synnyttäjiä tarvittaisiin lisää.
Esikoinen ja kuopus onkin surkeasti vaan sektioitu. ;o)
En ymmärtänyt antaa synnytyssalin henkilökunnalle lahjoja. ;o)
minusta oli mukava lukea tuota tekstiä. kuulostaa kivalta ja rempseältä ja positiiviselta ihmiseltä.
miksi ei saa hehkuttaa jos on ollut hyvä synnytys ja on hyvä synnyttäjä. itse en osaa synnyttää vaik 3 jo tehnyt. ponnistusvaihe on vaan niin pelottava, etten voi antaa mennä.
aina ei tarvi olla kauhuskenaarioita synnytykset, että niistä voi kertoa ja rehellisyys maan perii, turhaa mitään lisäilemään tai turha ottaa pois, kertoa kaikki miten on.
Kyllä se yleensä taitaa kuitenkin aika kivulias kokemus olla. Tulee jotenkin epäonnistunut olo näistä "asenne ratkaisee" jutuista. Minulle synnytys oli hyvin kivuliasta, enkä usko asenteen olleen kuitenkaan niin huono,kunkuitenkin ilman puudutustakin sinnittelin ja oikein hyvällä mielellä sinne aluksi mentiin.
teksti meni pitkälle metsään kun tuli lause "Synnytys on asennekysymys"...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pointti tässä kai on se, että ap halusi innosta pöhisten jakaa kokemuksensa. Kukapa sitä ei olisi ollut intona synnytyksensä jälkeen, sehän on elämän ilmainen extreme-kokemus.
En ole ap, mutta arvasin jo tämän avatessani, että AV:n maamot suoltavat negatiivisuutta ja yrittävät palauttaa muut arkiharmauteensa ja ankeisiin synnytyskokemuksiinsa, koska täällä vain EI saa iloita. Ilo on muilta pois ja aiheuttaa kateutta.
Itku pitkästä ilosta, Se parhaiten nauraa joka viimeksi nauraa. Kel onni on, se onnen kätkeköön....
Ja onnea vaan ap:lle! Eipä ihme, että asut Ruotsissa, tuolla iloisten ja normaaleiden ihmisten maassa.
kyllä pomppii silmille esimerkiksi, kun ilmoittaa, ettei synnytys satu,kunhan osaa hallita kehonsa jne... Kyllä se vaan sattuu joillekin, ihanaa jos jollakin on sellaiset paikat, ettei satu, mutta ei se kuitenkaan siitä asenteesta ole kiinni.
Pointti tässä kai on se, että ap halusi innosta pöhisten jakaa kokemuksensa. Kukapa sitä ei olisi ollut intona synnytyksensä jälkeen, sehän on elämän ilmainen extreme-kokemus.
En ole ap, mutta arvasin jo tämän avatessani, että AV:n maamot suoltavat negatiivisuutta ja yrittävät palauttaa muut arkiharmauteensa ja ankeisiin synnytyskokemuksiinsa, koska täällä vain EI saa iloita. Ilo on muilta pois ja aiheuttaa kateutta.
Itku pitkästä ilosta, Se parhaiten nauraa joka viimeksi nauraa. Kel onni on, se onnen kätkeköön....
Ja onnea vaan ap:lle! Eipä ihme, että asut Ruotsissa, tuolla iloisten ja normaaleiden ihmisten maassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä on tosi hienoa asia, onnea vaan sellaisille luonnon lottoarvonnassa voittaneille! Mut on toi jälki kyllä sitten sietämätöntä, kun nämä mammat luulevat sen olevan täysin oman erinomaisuutensa ansiota ja päättävät ryhtyä synnytysasioiden asiantuntijoiksi :D. Noh, elämä kyllä opettaa.
asti vielä meni: " Ja tiedoksi, synnytys ei satu, kunhan vain osaa hallita kehonsa niin, että pystyy keskittymään siihen olennaiseen." Ohhoh, tällä naisella onkin varmasti kokemusta myöss muiden ihmisten synnytyksistä! Juu tosiaan asennekysymys..
Ja muutenkin tuo itsensä korostaminen: "Noh, taas, jo kolmannen kerran tuli tehtyä historiaa samassa sairaalassa. Kuulemma on minun aikaisemmatkin synnytykset olleet siellä tapetilla, kertoi joku "tuttu". Meitsi ei turhia kilju, ainoa joka mahdollisesti pitää ääntä on juuri syntynyt vauva. :-) Ja tämäkin jää synnytys jää muistiin harjoittelijalle, joka sanoi ettei ole vielä tällaista nähnyt. Me ollaan varmaan ihan kummallisia, kun pidetään hauskaa ja jutellaan niitä näitä koko joukon kanssa, ja jatketaan sitten kun vauva on syntynyt. "
Joo ihan varmasti sairaalassa muistellaan ja puhutaan vielä vuosia: "muistatteko sen yhden synnyttäjän jolta synnytys sujui kuin tanssi? ei tarvinnut mitään lääkitystä eikä yhtään valittanut".
Itsellänkin synnytys sujui ihan hyvin, mutta tuollaista paskaa ei suustani kuultaisi ikinä! Oksettavan itserakas tyyppi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yök miten ylimielistä tekstiä ap:ltä.
Synnytys ei satu ... juu, onnea vaan ap:lle kivuttomasta synnytyksestä. Vauvasi oli pienikokoinen, siksi ehkä helpompi ponnistella ulos. Mun viides lapsi painoi 4990 g ja synnyttäminen sattui kyllä kovasti. Voi voi kun "en osannut hallita kehoani" ja sitä, että tuon kokoinen muksu ei alapäästäni meinannut mahtua ulos.
On se vaan hienoa kun ap:n vauva on niin kilttikin ettei itke. hohhoijaa
Toivottavasti et ap tukehdu omaan ylemmyyteesi.
Kuulostaa varmaan ihan tosi sekolta ja hullulta, mutta jospa vain tietäisitte koko totuuden, niin asia ois toinen juu.
Meitsi haluaa totta kai synnyttää vauvan silloin, kun sen aika on. Siinä ei ikinä ole mennyt kauaa ja kotona ollaan oltu parhaassa tapauksessa jo samana päivänä. Ei ole tapana jäädä oleskelemaan sairaalaan ja yleensä laskevatkin pois ihan ajallaan koska en käytä myöskään mitään kivunlievityksiä enkä muita juttuja. Poreallas on paras ja siihen olen saanut synnyttää kolme kertaa. Synnytys EI koske, jos niin vain asian päättää...ja sen kestää...jos niin on päättänyt.
Meitä on moneksi, suon toki kaikille mahdollisuuden valita parhaan mahdollisen tavan synnyttää. Itse olen tällainen, onneksi niin.
***
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Piuhoja on joka suuntaan ja sen kymmenen hoitajaa paapopassa yhtä synnyttäjää...kas kun ei perusteta kriisiryhmiä synnyttäneidän tueksi. Vai joko niitä on? On se synnytys niin traumaattinen kokemus.
se voi hyvinkin olla hyvin traumaattinen kokemus. ja ne piuhat ja siirtäminen leikkaussaliin ja kaikki ne hoitajat ja lääkärit hääräämässä ei aina ole oma valinta. aina se synnytys ei mene niin kuin voisi odottaa vaikka ei itkis tai huutais tai kiroilis tai valittais. sitä samaa en soisi edes kiittämättömimmällä mammalle joka pitää kaikkea itsestään selvyytenä..
Olen menossa muutaman viikon sisällä synnyttämään esikoistani. Omassa kotikaupungissani ei ole minkäänlaista synnytysvalmennusta, olen vain itse yrittänyt ottaa asiasta selvää lukemalla ja ystäviltä ja äidiltä kyselemällä. Haluaisin saada supersynnyttäjältä ja muiltakin synnyttäneiltä vinkkejä, kuinka käytännösssä oma keho hallitaan niin, että synnytys on mahdollisimman kivuton. Hengitystekniikka lienee olennainen, mutta kuinka se käytännössä toimii?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kätilö sanoi että olen ihanne synnyttäjä kun olen niin rauhallinen koko synnytyksen ajan. kovaan ääneen karjaisin vasta kun olkapäät tuli ulos koska meinasivat jäädä jumiin. epiduraalin otin kun napakoita luomusupistuksia oli ollut 10h eikä tulosta ollut kuin 4cm. Laittaminen ei sattunut yhtään ja mikä autuus. sain sitten voimia vielä 5h kun loput 6cm aukesi.
terveisin edelleen se jolla sektio ja synnytys takana sekä toivoo kolmannesta luomua :)
alkuperäinen kirjoittaja on ilmeisesti ns. fantasiapersoona. Kyseinen henkilö tai joku aivan vastaavalla tyylillä kirjoitteleva on ollut olemassa eri nikillä myös muilla palstoilla. Tarinointi on jatkunut jo useamman vuoden. Kannattaa suhtautua varauksella hänen juttuihinsa ;)
Muistatko?
kaikki mikä netissä on kirjotettuna niin on pakko olla totta!
alkuperäinen kirjoittaja on ilmeisesti ns. fantasiapersoona. Kyseinen henkilö tai joku aivan vastaavalla tyylillä kirjoitteleva on ollut olemassa eri nikillä myös muilla palstoilla. Tarinointi on jatkunut jo useamman vuoden. Kannattaa suhtautua varauksella hänen juttuihinsa ;)
KOlmen lapsen äitinä olen itse sitä mieltä, että asenne ja valmistautuminen vaikuttaa tosi paljon, tiedän sen itse ihan siitä, kun valmistauduin hyvin esikoisen synnytykseen ja vaikka vauva oli isoin lapsistani, oli synnytys kivuttomin kolmesta.
Omat lapseni ovat siis myös syntyneet kivulla, mutta ilman lääkkeitä, koska itse olen niin halunnut. Olen kuitenkin aina myös ollut valmis ottamaan lääkitystä, jos siihen oikeaa tarvetta tunnen.
Mielestäni ei ole tarvetta olla ehdoton. Totta kai synnytyksessä voi mennä jotain pieleen, ja silloin mennään eikä meinata. Eikä se ole kenenkään vika, eikä sitä tarvitse hävetä.
Kenenkään toisen synnytyskertomus ei myöskään ole hyökkäys ketään vastaan.
Kävin lukaisemassa odotus-palstalla kys. mamman viestejä, ja tulee kyllä mieleen, että kyllä sitä nyt ehkä vähemmälläkin itsekorostuksella vois pärjätä. Tiedän tuon ihmistyypin, enkä oikein viihdy sen seurassa. Ei siis siinä, musta on hienoa, että ihmiset on energisiä ja liikkuu paljon, mutta kaikki ei kuitenkaan tunne tarvetta korostaa joka ikistä oman persoonan piirrettä.
Tärkeintä kai kuitenkin on, että on onnellinen itsensä kanssa, ja eihän kaikkien tarvitse olla mun mieleen..
Harmi, kun minulle ei ole enää tulossa lapsia. Olisin voinut kokeilla omalla asenteellani vaikuttamaan synnytykseen. Ensimmäinen lapsi syntyi 10 viikkoa etuajassa ilmeisesti juuri paskan ja väärän asenteen vuoksi. Toinen lapseni syntyikin yliaikaisena. Painoakaan hänellä ei ollut kuin 3030 g, mutta silti piti auttaa maailmaan imukupin avuin. Olin synnytyssalissa toista vuorokautta. Mutta onneksi voin viedä ilosanomaa eteenpäin ystäville ja tuttaville; kyllä se oikealla asenteella ja kehon hallinnalla menee hyvin :D
En usko että kyse on mistään hormonihuuruissa kirjoittelusta..
Samallaista linjaa pitänyt koko raskauden.
Ylimielistä ihmettelyä toisten verenpaineiden noususta yms.