Superäiti synnyttää:))) (odotus-palstalta)

3100g ja 47cm.. voisin minäkin koittaa kuinka sujuisi... kun pienin lapsista on ollut 4.3kg ja 54cm pitkä, niin ihan ei puhisematta mennyt yksikään noista kolmesta, tosin suurin tuli huutamatat, kun käytiin leikkurin kautta.

tän mamman muita viestejä ja huh huh! Kyllä on tainnut vähän lipsahtaa fantasian puolelle! Muut odottajat siinä ketjussa kommentoivat toistensa asioita ja kertovat myös odotuksen negatiivisista puolista (en kyllä niin tarkkaan niitä muiden viestejä lukenut, ainoastaan silmäilin), mutta tämä supermamma kertoo vain omista asioistaan ja siitä, miten ihanasti kaikki menee. Korjaan, hän näytti kyllä kommentoineen muiden odottajien ylipainoa ja verenpainetta.



Mutta yks hyvä puoli noiden viestien lukemisesta koitui: munkin teki mieli lähteä lenkille, ja lähdinkin! Tosin en päässyt kauhean pitkälle, kun -25 asteen lämpötilassa ja hirveässä tuulessa koira teki täyden stopin. Mulla meinas otsa paleltua, kun ajattelin, että innostan koiran juoksemaan kotiinpäin, ettei tarvitse jäädä keskelle tietä draamailemaan....Supermamma olisi kyllä varmasti pystynyt lenkkeilemään tuulesta huolimatta ja ennen kaikkea kouluttamaan koiransa paremmin! No, sitten menin sahaamaan puita pannuhuoneeseen (olis kyllä varmaan pitänyt mennä harrastamaan miehen kanssa seksiä, jos olisin oikeasti ottanut supermammasta oppia), ja lietsoin itseäni sahaamaan enemmän ja enemmän, koska supermamma olis varmsti pannut hehtaarin metsää lappeelleen parissa tunnissa. Sain minäkin muutaman klapin aikaiseksi, ja nyt istun tässä juomassa kaakaota (sitä supermamma ei kyllä olisi tehnyt, koska sehän voisi lihottaa, mutta kun mulle ei kahvi maistu ja makkeeta tekköö mieli).



Supermammasta oli siis apua mun päivään! Jos huomenna ei tuule näin jessuksest, niin luen pari supermamman kertomusta itsestään, ja saan ehkä lietsottuani itseni lenkille!

Kuten joku jo edellä mainitsikin, ihanaa lukea positiivisesta synnytyskokemuksesta. Lähes poikkeuksetta synnytyksistä puhutaan vain negatiiviseen sävyyn.



Itselleni synnytys oli myös positiivinen kokemus. Sattuuhan se, siitä ei pääse mihinkään, mutta olen täysin samaa mieltä siitä että se on paljon omasta asenteesta kiinni kuinka siitä selviää. Itse synnytin luomusti, pystyasennossa ja hengitystä apuna käyttäen. Synnytys oli pitkä, mutta ei sietämätön.



Ennen raskautta olin sitä mieltä että jos ja kun joskus synnyttämisen aika tulee, otan kaikki lailliset ja laittomat huumeet mitä vain käsiini saan. Raskaaksi tultuani rupesin ottamaan asioista selvää ja tajusin ettei synnytys ole mitään tähtitiedettä. Parhaiten synnytys sujuu kun sen kulkuun puututaan mahdollisimman vähän.Lääkkeetön synnytys on myös turvallisempi sekä lapselle että äidille. Olen todella ihmetellyt miksi ihmiset eivät ota selvää asioista vaan heittäytyvät mieluummin toisten armoille piuhoihin sidottuina sänkylle, kuin että ottaisivat itse aktiivisen roolin ja määräisivät tahdin. Ja nyt siis puhun normaalista synnytyksestä mitä on todennäköistä odottaa normaalin hyvin sujuneen raskauden päätteeksi. Riskiraskaudet ovat tietenkin asia erikseen.



Ihmeellistä on myös se, miksi tämä aihe herättää niin usein raivoa ja suuttumusta. Siis miksi ei saisi synnyttää luomusti ja miksi synnytys ei saisi olla hyvä kokemus?? Olen ihmetellyt tätä muissakin ketjuissa joissa on puhuttu luomusynnytyksista tai kodinomaisista synnytyssairaaloista. Kyllä, ne jotka haluavat lääketieteellisen synnytyksen lääkäreiden ympäröimänä, sen varmasti saavat. Mutta mikseivät ne jotka haluavat jotakin muuta voisi myös saada haluamansa? Ei se ole keltään pois.

Ihmeellistä on myös se, miksi tämä aihe herättää niin usein raivoa ja suuttumusta. Siis miksi ei saisi synnyttää luomusti ja miksi synnytys ei saisi olla hyvä kokemus??

asiasta puhutaan niin kuin tässä aloitukessa olevassa synnytyskertomuksessa. Mikähän siinä on, ettei hyvästä synnytyksestä voi kertoa ilman tuollaista ärsyttää besserwisser-otetta. Kuulkaas mammat, synntys ei satu! Se on vaan asenteesta kiinni! Voi tsiiisus... Jos se auttaisi että vaihtaisi asenteen tilalle tiedon tai opettelun tai jonkun. En käsitä mikä minunkin asenteessa oli vikana, kun menin synnytykseen avoimin ja positiivisin mielin, vakaana aikomuksenani liikkua mahdollisimman paljon synnytystä edistääkseni ja pyrkiä rentoutumaan mahdollisimman hyvin. Ja yhtä helvettiä siitä silti tuli.

Siis miksi ei saisi synnyttää luomusti ja miksi synnytys ei saisi olla hyvä kokemus??

minua (epiduraalin ottaneena) nyppii se ylemmyys, jolla jotkut luomuäidit toteavat, että kyse on vain asenteesta ja siitä, että osaa rentoutua. hitto vie, minä OSAAN rentoutua ja siedän kpua hyvin, mutta synnyts vain oli niin paha ja hallitsematon kipu, että en sitä halunnut sietää.

Molemin puolin näyttää olevan vaikea sietää ajatusta, että kokemus on yksilöllinen ja oikeasti erilainen eri ihmisillä, ei vain asenteen tai valmistautumisen takia, vaan ihan fysiologisesti.

Minusta on hienoa, että kokemuksia kerrotaan, mutta se ylenkatse ja syyllistäminen (jota tulee kaikilta osallistuvilta osapuolilta, siis eri "klaaneista", erilaisiin syihin vedoten) on ärsyttävää ja herkemmälle ihmistyypille lannistavaa.

Mutta kyllä synnytyksestä voi selvitä ihan ilman lääkkeitä ja hyvillä mielin. Mulla on näitä 3kpl takana.



Mun keinoja synnytyksessä on ollut liikkuminen ja pystyasento. Olen koko ajan liikuskellut ja ollut pystyssä tai etukumarassa asennossa. Jotenkin kipu on niin ollut lievempi ja liikkumalla on pystynyt sietämään kipua paremmin kun jos olisin paikallani. Äänen käyttö on myös auttanut kestämään kipua ja hengittämään. Ihan vaan aaa:ta supistusten aikana ja lopussa ääntä on kyllä riittänyt että ei se ole varmaan ollut rentoutumiseen hyödyllisellä matalalla tasolla ollenkaan. Synnytyslaulusta järjestetään kurssejakin mutta mä olen vaan ihan itse pitänyt sellaista ääntä mikä on sattunut hyvältä tuntumaan.



Kannattaa itse olla aktiivinen ja kokeilla eri asentoja avautumis-ja ponnistusvaiheessa. Ainakaan läheskään kaikki kätilöt eivät ehdottele kun sitä perinteistä ponnistusasentoa. Kun lukee aiheesta niin ymmärtää itsekin synnytyksen kulusta jotain. En sano etteikö mun synnytykset olis missään tuntuneet mutta kun ajattelee että sen kuuluukin sattua niin kipu ei tunnu pelottavalta. Olen huutanut ja karjunut mutta samalla on mielessä ollut koko ajan ajatus siitä että näin kuuluukin olla ja näin vauva syntyy.



En ole sitä mieltä että kaikkien tulisi synnyttää ilman lääkitystä, tämä kirjoitus niille jotka haluaisivat synnyttää ilman kipulääkkeitä. Tuntuu että epiduraali vaan on jotain vakiokamaa ja muut on vähemmistössä. Mun mielestä sen pitäis kuitenkin olla niin päin että ne joilla on poikkeuksellisen vaikea synnytys ottavat puudutuksen ja jos kaikki menee ok niin sitten kärvistellään hetki ja synnytetään. Kummallista jos oletuksena olisi että ilman muuta otetaan kaikki aineet kun miettii mitä sivuvaikutuksiakin niillä on. Synnyttäminen ei kuitenkaan ole mitenkään lääketieteellistä vaan ihan luonnollista, se kipukin siinä kuuluu asiaan.

Minulla kaikki 5 synnytystä luomuna, joko vedessä tai lattialla kontalleen (ammeeseen tai muuhun nojaten) synnytetty, kokonaiskestoiltaan 2-4h, ponnistukset 1-20min. Sairaalaan olen tullut vasta kun 8-10cm auki, eli muutamat kerrat ehtinyt sairaalaan vain ponnistamaan ja kerran synnytin kotiin. Ja ihan tuppisuuna ne olen ulos puhkinut(mitä nyt välillä komennellut miestä antamaan vettä ja jatkamaan videointia)

Jokainen paitsi esikoisen ja kotisynnytys ovat olleet polikliiniset, eli 6h kuluttua synnytyksestä kotiin ja tämän viimesimmän synnytyksen jälkeen lähdin 6h synnytyksestä ravintolaan syömään ja sitten kaupan kautta kotiin ja ihan itse ajoin autoa.

Uskokaa tai älkää, mutta minä nautin synnytyksestä, vaikka se sattuu ihan pirusti, mutta kyllä sen kivun kestää, kun tietää että se loppuu heti, kun vauva tulee ulos.

olen sitä mieltä että olisi ihana kolmannessa synnytyksessä kokea tämä luonnonmukainen synnytys. siihen pyrin ja odotan kovasti mutta koitan olla pettymättä jos en unelmiini yllä.

raskaana ollessani kuulla jos jonkinmoisia kauhukertomuksia synnytyksisyä. Että miten hirveää se on. Olipa todella kannustavaa! Sitten kun itse olin synnyttämässä ihmettelin miten positiivinen juttu se oli. En myöskään halunnut turhia kivunlievityksiä. aika pitkälle ilokaasulla mentiin. Ja miksi näin? Siksi että halusin synnytyksen sujuvan luonnollisesti. Eli luonto ilmoittaa missä mennään eikä esim epiduraalipuudutus pitkitä sitä. Pelkäsin että kaikenlaiset kivunlievitysaineet voivat vaikuttaa sikiön sydänääniin jne. Halusin siis että synnytys etenee pian ja että lapsi syntyy pian. Ajattelin että jos otan epiduraalin, voi mennä kyky tuntea supistukset ja milloin pitäisi ponnistaa.

Miksi ihmeessä täällä palstoilla saa viljellä hohhor meininkiä, muttei saa kertoa hyviä kokemuksia. Ja mitä siitä jos joku on superäiti? Onko teillä ihmise niin huono itsetunto ettette kestä toisten erinomaisuutta?

mitään hassua olekaan - päin vastoin! Hienoa, jos jollekin synnytys on noin mukava ja kivuton kokemus. Kyllä minusta tämän viestin tänne postaamisen syy on tuossa asenteessa: kun minä pystyn synnyttämään näin, täytyy kaikkien muiden pystyä! Se on vaan asenteesta kiinni hei! Lisäksi jos olet lukenut kyseisen kirjoittajan muitakin viestejä, niin huomaisit, millainen asenne hänellä on muita kohtaan.

Mietin myös joskus sitä, että miten se vaikuttaa evoluutioon ja synnytyksiin, kun nykyisin äidit ja vauvat eivät kuole synnytyksessä, vaan sektio voidaan tehdä, jos lapsen pää on esimerkiksi todella iso. Voiko olla että jopa pienellä aikavälillä (200v) sellaiset geenit, jotka eivät olisi vielä 100 vuotta sitten selviytyneet, selviytyvät nyt ja syntyvien lasten koko kasvaa, ei suinkaan sokerin syönnistä johtuen vaan ihan siitä johtuen, että luonnon valintaa ei pääse tapahtumaan.

Jaa-a. Hyvä pontti. En usko, että ihan nopeasti mitään tapahtuu, mutta tuhansissa vuosissa voi hyvinkin olla. Se valintapaine, joka suosii pienipäisiä vastasyntyneitä poistuu (länsimaissa).

Huomioikaa, että naisten lantion koko ei välttämättä pysy tässä kasvussa mukana, varsinkaan kun nykymuoti suosii poikamaista vartaloa.

Muoti ja se, minkämallinen nainen saa puolison ja paljon lapsia ei ole ihan sama asia. Väitän, että muodista huolimatta muodokas ja naisellinen (puhun nyt siis kropan mallista, en läskin määrästä) nainen on haluttava useimmille miehille.

että se lantion ulkopuolelta otettu mittahan ei missään nimessä kerro sitä, onko se sisäpuolelta sen mallinen, että vauva mahtuu helposti syntymään.