Superäiti synnyttää:))) (odotus-palstalta)

eli se sektion kokenut myrkytyksen takia. niin minäkin olisin jo kuollut ennen vanhaan. äitilläni oli todella paha myrkytys silloin kun minua sai ja oli jo puhetta selviytyykö kumpikaan.

viimeistään sisaruksieni kohdalla äitini oli kuollut kun sektio tehty silloin vauvan koon takia.

Toisaalta myös suomalaisten koko muutenkin on kasvanut. meitä 150cm ei enää kovin paljoa ole nykypäivänä mutta entisaikaan se oli hyvin tavallinen pituus.

mutta entäs kun supistukset lakkaa ja vauva ei vain lähde syntymään. silloin ei auta mielikuvaharjoittelu eikä tahdonvoima.

synnytys on pakko käynnistää.

mutta eniten minua helpottaa nimen omaan se, että asenne voi auttaa. Ja toki matkassa on sitten ne muut syyt, eli miten synnytykseen liittyvät asiat vaan sattuvat olemaan.

Minä lähdin tekemään esikoista mielestäni hyvin valmistuneena. Osasin rentoutua ja ajatella kivun ulkopuoliseksi (toimii myös mm. hammaslääkärissä). Lisäksi tiesin, että jännittäminen ja kivusta kipristyminen hidastaa avautumista, enkä halunnuttehdä työtä avautumista vastaan.

Alusa homma toimikin hyvin, kätilöt eivät meinanneet uskoa, että supistaa, kun olin ulkoisesti niin rauhallinen ja rento.

Mutta kun avautuminen tyssäsi melkein vuorokaudeksi (supistukset jatkuivat ja kipeytyivät), olin lopussa niin kipeä, että seuraavan supistukset alkaminen veti lähes paniikkiin. Siinä vaiheessa pyysin epiduraalin (ilokaasu ja kylpy eivät auttaneet juurikaan). Kipu vain oli niin suuri, että kun siitä oli poispääsy, sen valitseminen oli paras vaihtoehto.

Kuopuksen kanssa homma toistui ja loppuvaiheessa otin siinäkin epiduraalin. Ja sattumaa tai ei, noissa molemmissa epiduraalin otosta meni 5 cm ja alle tunti siihen, että ponnistusvaihe alkoi. Joko homma olisi mennyt noin muutenkin, tai sitten puudutus rentoutti ja nopeutti avautumista.

Toki voi olla, että oma synnytys menee kipulääkkeiden saattelemana, itken ja huudan ja tunnen toivottomuutta ja en siitä itseäni rankaise, --- Onko esimerkiksi niin, että jos omaan kehoon suhtautuu positiivisesti ja ympärillä oleviin ihmisiin suhtautuu positiivisesti ja tuntee itsensä vahvaksi ---ja luottaa itseen, niin auttaako se synnytyksen etenemisessä?

En tiedä. Minä uskon olevani ihan hyvällä pohjalla noissa, ja silti synnytyskipu oli enemmän kuin pystyin käsittelemään. Toki olisin selvinnyt hegissä muutenkin, mutta en tiedä olisinko saanut paniikin hallittua. Ehkä.

Mietin myös joskus sitä, että miten se vaikuttaa evoluutioon ja synnytyksiin, kun nykyisin äidit ja vauvat eivät kuole synnytyksessä, vaan sektio voidaan tehdä, jos lapsen pää on esimerkiksi todella iso. Voiko olla että jopa pienellä aikavälillä (200v) sellaiset geenit, jotka eivät olisi vielä 100 vuotta sitten selviytyneet, selviytyvät nyt ja syntyvien lasten koko kasvaa, ei suinkaan sokerin syönnistä johtuen vaan ihan siitä johtuen, että luonnon valintaa ei pääse tapahtumaan.

Jaa-a. Hyvä pontti. En usko, että ihan nopeasti mitään tapahtuu, mutta tuhansissa vuosissa voi hyvinkin olla. Se valintapaine, joka suosii pienipäisiä vastasyntyneitä poistuu (länsimaissa).

Huomioikaa, että naisten lantion koko ei välttämättä pysy tässä kasvussa mukana, varsinkaan kun nykymuoti suosii poikamaista vartaloa.

Muoti ja se, minkämallinen nainen saa puolison ja paljon lapsia ei ole ihan sama asia. Väitän, että muodista huolimatta muodokas ja naisellinen (puhun nyt siis kropan mallista, en läskin määrästä) nainen on haluttava useimmille miehille.

Mutta tosiasiahan on, että nykyisin (länsimaissa) lähes jokainen nainen voi saada jälkeläisiä ja lähes kaikki lapset jäävät eloon ja jatkamaan sukua, oli mies sitten rikas tai mukana ollenkaan. Ennenhän köyhien tai yksinhuoltajien lasten kuolleisuus oli huomattavasti suurempi kuin niiden, joilla oli varaa hankkia kunnon ruokaa ja hoitoa sairauksiin. Toki kuolleisuus muutenkin oli suuri, mutta erot silti paljon merkittävämpiä kuin nyt.

Mietin myös joskus sitä, että miten se vaikuttaa evoluutioon ja synnytyksiin, kun nykyisin äidit ja vauvat eivät kuole synnytyksessä, vaan sektio voidaan tehdä, jos lapsen pää on esimerkiksi todella iso. Voiko olla että jopa pienellä aikavälillä (200v) sellaiset geenit, jotka eivät olisi vielä 100 vuotta sitten selviytyneet, selviytyvät nyt ja syntyvien lasten koko kasvaa, ei suinkaan sokerin syönnistä johtuen vaan ihan siitä johtuen, että luonnon valintaa ei pääse tapahtumaan.

Jaa-a. Hyvä pontti. En usko, että ihan nopeasti mitään tapahtuu, mutta tuhansissa vuosissa voi hyvinkin olla. Se valintapaine, joka suosii pienipäisiä vastasyntyneitä poistuu (länsimaissa).

Toki normaalistihan evoluutio vaatii pitkän välin muuttaakseen lajeja uusiksi, mutta kun ihminen on puuttunut tähän valintaan niin rankalla kädellä. Lasten kuolleisuus suomessa synnytyksissä, samoin synnyttävien äitien, on käytännössä olematon. Ja kun ei ole valintapainetta, niin luulisi, että jotain evolutiivista "vääristymää" tapahtuu jo hyvinkin nopeastikin. No on totta, että tällä hetkellä tosiaan se isopäisyys on samaa luokkaa mitä sata vuotta sittenkin, ja nämä tapaukset johtavat keisarinleikkauksiin.

Ehkä isän pään ja äidin lantion mittaaminen pitäisi laskea odotusaikana ja tehdä tästä tutkimushanke suorastaan :)

Mutta pointti kai on se, että sektio on tullut jäädäkseen ja jokaisen synnyttäjän pitäisi tajuta se, että äitejä tosiaan kuoli ennen synnytyksissä ja ei se ollut edes niin harvinaista.

Mutta silti, minusta olisi kiva kuulla positiivisa synnytyskokemuksia enemmän.

En halua ottaa kantaa siihen onko ap oikea henkilö vai ei, minusta se on sivuseikka. Ja joku tuolla kommentoi ap:ta ominaisuuksineen täydelliseksi. Eihän kukaan ole. Ei kannata provosoitua. Kuitenkin normaalisti ihmisillä on omasta elämästään hieman arvostelemisen varaa ja vaikka tämä ap kirjoittaisi tänne mitä, ei kukaan häntä oikeasti tunne. Ei mennä sinne ala-asteen sormella osoittelun tasolle, jos joku täällä aloittaa, niin muut voi lopettaa.

Ja kun ei ole valintapainetta, niin luulisi, että jotain evolutiivista "vääristymää" tapahtuu jo hyvinkin nopeastikin. No on totta, että tällä hetkellä tosiaan se isopäisyys on samaa luokkaa mitä sata vuotta sittenkin, ja nämä tapaukset johtavat keisarinleikkauksiin.

Isopäisyys liittyy usein isoon kokoon muutenkin (sii pituuteen/rotevuuteen) ja ainakin miehillä pituus on yksi naisia viehättävä piirre. Siinä mielessä kyllä ihmisten koko voi kasvaa, kun isot selviävät hengissä maailmaan ja lisääntyvät enemmän kuin ennen ;)

Mutta toisaalta se aikaisempi pointtini oli, että nykyisin lähes kaikki lisääntyvät joka tapauksessa, ja jälkeläiset jäävät henkiin. Ei siis tarvitse olla supersuosittua tyyppiä partnerina, jotta saa geeninsä jatkumaan. Homma on ihan toinen jollain leijonalaumalla, jossa vain paras (uros) pääsee jatkamaan sukua, ja toisaalta heikomman naaraan pennut kuolevat vahvan naaraan pentuja todennäköisemmin.

Ehkä isän pään ja äidin lantion mittaaminen pitäisi laskea odotusaikana ja tehdä tästä tutkimushanke suorastaan :)

Meillä omassa pikku tutkimuksessamme (n=2) vanhempien päät ovat (ylioppilaslakilla mitattuna) 60 ja 63 cm, lapsilla syntyessään 36 ja 38 cm. Ja alateitse kumpikin, ei ongelmia luuston suhteen (minäkin kyllä olen 177 cm ja aika leveälanteinen)

joka on keksinyt uusia keinoja provosoida ihmisiä ja saada huomiota. Ennenkin oli aika omistautunut tarinoilleen, miksei siis nytkin. Uskokaa pois!

mutta vähän aikaa sitten jossain ketjussa palstakonkarit muistelivat Stellan juttuja, ja niiden kuulemani perusteella ajattelin kys. nimimerkkiä heti, kun kävin lukemassa tämän superäidin juttuja tuolta odotuspuolelta.

mutta "faktat" samankaltaiset: paino alle 50 kg, isot tissit, paljon lapsia, superenerginen, kaikki aina ihanaa hienoa upeeta mahtavaa... Ja tietty koska kirjoittaja on niin ihana, hieno, upea, mahtava...

onko samanlainen kirjoitustyyli?

kirjoituksia Odotus-palstalla ja kyllä ne ovat vähän liian..hmm..ihmeellisiä. Siellä oli kaikkea mahdollista, joka on ominaista näille patologisille valehtelijoille. Joten uskon vahvasti, että nämä ovat keksittyjä juttuja kaikki.

Juu, kävin lukemassa ko. nimimerkin kirjoituksia Odotus-palstalta.

-Silikonit laitettu ja nyt käy laitattamassa muka jotain "toppauksia" - mitä ihmettä??

-Tekee monen kilometrin lenkkejä viimeisillään raskaana ja huippuaikoihin, mainitsee ne tekstissä

-Käy solariumissa viimeisillään raskaana

-Jouluruokia (kaikki tehdään tietenkin itse!) käydään hakemassa myös SUomen puolelta, eli asuinpaikka on jossain TOrnion pinnassa

-Vauvasta ei kerrota muuta kuin että "kiltti", "Syö ja nukkuua"

-Miehen kanssa joka päivä seksiä viimeisillään raskaana, Miehen kaverilta Peak Performancen vaatteita tietenkin puoleen hintaan

-Synnytyksestä kotiin iltaruoalle ja synnytyksistä puhuttu sairaalassa..

-Normipaino 47kg ja paheksuu kovasti muita

-ei mitään vaivoja raskauksissa ja paheksuu muiden verenpaineita, ei vaivaudu käymään pahemmin neuvolassa

-Seuraavalle pkl-käynnille on tietenkin pyöräyttänyt ajankuluksi kakun



Ynnä muuta, ynnä muuta..



Siis mukavahan noita on lukea, mutta älkää hyvät ihmiset tosissaan ottako!!

olen käynyt myös mielenkiinosta lukemassa tämän Riesan viestejä tuolta odotuspuolelta ja ihan naurattaa miten joku fantasioi oikein urakalla :)



Hymyilytti kun mietin, millaisella asenteella olisin mahtanut saada kohdunsuuni avautumaan vaivaisesta 3cm:stä täysin auki :D Ei auttanut minkäänlainen asenne - ehkä en keksinyt sitä oikeaa :) vaan sektioon joka kerta on menty :) Täytyypä pistää korvan taakse ja googlata valmiiksi jo mahdollista seuraava kertaa se oikeanlainen asenne :)))

ja hän mainitsi mm. , että miehen kanssa on ostettu varastoon/autotalliin tms. spinningpyörät..ja parin tunnin lumitöitä viimeisillään raskaana..kaiken muun fantasioinnin lisäksi..



Ei siinä mitään, jos jollakin on tarvetta tuollaiselle, niin mikäs siinä. Mutta siellä mammat uskovat kaikki! Joten se tuntuu vähän pahalta. Kun lukee yksittäisen viestin, se vielä "menee täydestä", mutta jos ja kun ko. satuhahmon viestejä lukee useamman peräkkäin, ei voi muuta kuin nauraa..liian paksua..

ja hän mainitsi mm. , että miehen kanssa on ostettu varastoon/autotalliin tms. spinningpyörät..ja parin tunnin lumitöitä viimeisillään raskaana..kaiken muun fantasioinnin lisäksi..

Ei siinä mitään, jos jollakin on tarvetta tuollaiselle, niin mikäs siinä. Mutta siellä mammat uskovat kaikki! Joten se tuntuu vähän pahalta. Kun lukee yksittäisen viestin, se vielä "menee täydestä", mutta jos ja kun ko. satuhahmon viestejä lukee useamman peräkkäin, ei voi muuta kuin nauraa..liian paksua..

että muut mammat uskoisivat kaiken mitä sanoo. Ehkä he antavat hänen tarinoida rauhassa. Ei kai se ole mitenkään kiellettyä?

Mutta ehkä he, jotka kommentoivat hänen viestejään

Eli odotus-palstalla luetteli lapsiaan, pitäisi olla 7. lapsi hänelle nyt syntynyt. LUetteli lapsia ja niitä oli vain 5, 15-vuotias mainittiin vanhimmaksi.

toi synnytys oli melkein, kun mun viimesin. (7)

siis oikeesti edellinen oli lähes helvetti, Mutta tämän neidin synnytys oli niin ihana. Nukkumattikin , kysyi että oikeestikko olet synnyttämässä.kun nauru raikaa käytävällä asti. Mutta kaikki vaan meni niin nappiin. Kätilö oli numero 1, seuranani paras ystävättäreni. Synnytys vaan loppui "kesken" 3h 15min kun edellistä "väänsin" käynnistyksestä 33h..........



Mutta tosiaan synnytykset on erilaisia ja ne kokeekin joka kerta erilailla.

mut noinhan se meneekin. :)

meikäkin pääsee pitämään kesällä neljännen keran hauskaa synnytysairaalaan:)Miehelle ja kätilöille tulee varmaan heitettyä jotain vittuilu läppää,mutta lupuun hymyillä loppuun asti;)

Ikeasta on vielä haettava servetit kätilöille muistoksi:D

ihan rauhallinen olin ja huumoria riitti loppumetreille asti. Mutta kyllä se kovasti sattui molemmilla kerroilla. Mukavempi ehkä toinen synnytys jossa oli puudutus helpottamassa ponnistusvaihetta.

Mä en ymmärä muutenkaan miksi pitäis synnytyksiä analysoida pitkin palstoja. Sehän on luonnollinen tapahtuma saada lapsi ulos kohdusta, ei mikään helvetin urheilusuoritus. Se on kaikille yksilöllinen. Mua ei vois vähempää kiinnostaa miten sen kukin hoitaa, jotenkin se on joka tapauksessa tehtävä.