Pahin kipu mitä olet kokenut

Äidin äkkikuolema.

Lähes yhtä paha oli lapsettomuuden aiheuttama tuska.

Vierailija kirjoitti:

Murtunut varvas. Sata kiloa terästä kaatui varpaan päälle, ja koko varpaan luut jauhoksi.

Ensin ei tuntunut mitään, mutta sitten, kun kipu tuli, niin olihan se ihan perkeleellinen.

Nukkumaan pystyi vartin kerrallaan, ja sitten oli pakko lähteä keppien kanssa kinkkaamaan, koska särky oli ihan tajuton. Tramalia popsin, kuin popcornia, mutta edes se ei oikein auttanut.

Tramalissa on vielä se huono puoli, että se vetää nupin nurin, kun jotain huumettahan se lienee.

Itselle tuli tramalista ihan jäätävä närästys!!! Vaikka sappikivet on leikattu mut luulin että siihen närästykseen kuolee, helvetti mikä kipu!

Syöksysynnytys. Luulin siis että kuolen tähän ja odotin vain että taju menee kun häilyin jossain rajamailla. Oli kyllä pelottavakin kokemus.

Henkisesti pahinta oli tulla oman miehen pahoinpitelemäksi.

Puolen vuoden interferonihoito.

Noidannuoli. Pienen liikkeen eteenpäin tein ja sitten VÄLÄHDYS ja jalat alta! En päässyt ylös ja muistan miten tuntui kuin kuumia rautatankoja olisi työnnetty alaselästä kohti polvia. Sitten panacodia ja pääsin muutaman tunnin päästä ylös kävely oli seuraavat 3 vuorokautta vaikeaa kun alaselkä meni kokoajan lihasjumiin jalat eivät meinanneet kantaa. Viikon verran meni ja sitten rupesi helpottamaan hiljalleen ja 3 viikon kuluttua olin ihan kunnossa.

Ja jotkut sanovat, että noidannuolen sattuessa pitää liikkua!

Toinen missä minulla on varmaan ollut kipuja tai olisi ollut ilman vahvaa kipulääkitystä kun rintalastani halkaistiin sydänleikkauksen yhteydessä. Kyllä kipuja oli mutta pärjäsin niiden kanssa viikko sairaalassa ja sitten kotia. Kotona yskiminen, aivastaminen, hikka sattuivat aika mukavasti rintalastaan.

Kolibakteeri "siellä". En ole koskaan sen jälkeen kokenut sellaista kipua.

Fyysisesti pahimmat;

1. Synnytys, kolmen päivän kidutus, siksi vain yksi lapsi.

2. Koepala luuytimestä

3. Vatsakalvon tulehdus.

Psyykkisesti pahin mieheni kuolema.

Pahimmat kipukohdat ikinä, ihmiseltä, joka lähinnä pelkää kipua ja kivun mahdollisuutta, mutta kestää yllättävän hyvin varsinaista kipua (kasvatuksen tulos).

1. Hamaslääkäri porasi juurihoidossa suoraan tulehtuneeseen hermoon.

2. Polvi meni paskaksi, järjetön kipu tapahtumahetkellä. Ja hirvee jomotus sen jälkeen.

3. Hampaan tulehdus, itkin ja söin Panacodeja kolmen tunnin välein kaksi päivää. Eivät juuri auttaneet.

4. Ymmärsin etten ole syyllinen ja että minulle on tehty väärin. Vaikka olikin vapahduttava kokemus päästä taakasta, jota on kantanut kohta 40 vuotta, oli se samalla äärimmäisen tuskallinen ja kivulias.

Pahin fyysinen kipu: jotkut migreenikohtaukset, joihin lääkkeet ei ole auttaneet. 

Nykyisin mulla on lääkkeenä Imigran-injektio, joka auttaa lähes aina. Kannattaa kokeilla muidenkin, jotka on tähän ketjuun vastanneet migreeni.