Pahin kipu mitä olet kokenut

pahin oli sappikivut.

Kauhea kipu rinassa joka säteilee selkään. Ei voinuu maata tai tehä yhtään mitään. Odottaa vaan et kipu helllitti.

Synnytyskivun yms. kesti kyllä paremmin kuin tuon.



Äidin kuolema oli sit toisenlainen kipu... ja nyt myöhemmin myös isän kuolema.

vauvan ollessa vaarassa tarjonnassa ja ilman epiduraalia. Toinen mika oli hirveaa oli munuaiskipu.

piiiitkäksi aikaa siinä ulos jo punkiessaan, kahdella eri imukupilla vedettiin, lääkäreitä haettiin varmaan kuusta, ja minä olin varma, että tähän kuolla kupsahdan. (Eikä ollut kuolema vielä lähelläkään...)



Kokemusta on myös korvakäytävässä olleesta tulehduspesäkkeestä ja tulehtuneesta viisaudenhampaanjuuresta. Hirveitä olivat nekin, mutta lastenleikkiä tuohon ekaan verrattuna.

Ei mulle sattunut, vaan äidilleni:



-polvi taipui ja polvilumpio lähti irti

-kaksi luomusynnytystä

-umpisuolen puhkeaminen ja vatsan tulehtuminen (50-luvulla pikkukylässä ilman puudutuksia)



Näistä siis pahin tuo viimeinen..

Pahin fyysinen kipu korvatulehdus, söin burana 400paketin vuorokaudessa paketissa 10kpl, saisi ottaa 3 päivässä). Kipu pysyi siedettävänä pari tuntia ja sitten taas palasi. Lääkärissä selvisi että oli todella paha korvakäytävän tulehdus.



Pahin henkinen kipu, kun 1,5v poikaani vietiin ambulanssilla täyttä vauhtia, pillit soiden toiseen sairaalaan ja olin varma että kuolee. Niin ei onneksi tapahtunut.

kokemani kipu. Leikkaus kesti yli tunnin ja hampaan juuret olivat kietoutuneet hermoihin niin, ettei lukuisista puudutuspiikeistä ollut juuri apua. Meinasin pyörtyä ja itkin lähes koko toimituksen ajan. Myös synnytysten avautumisvaiheessa tehdyt sisätutkimukset tekivät aika gutaa :)

..tietenkin kun olen itse sairaanhoitaja, se ei voinut mennä kuin oppikirjasta...piti pistää monta kertaa ja lopulta kun likvoria alkoi neulasta tippua,kramppasi toinen jalka ja asento oli tosi vaikea pitää. Olen synnyttänyt kolme kertaa ja kaikki ilman epiduraalia ja se oli tuohon verrattuna lasten leikkiä kaikilla kolmella kkerralla, silloin aina kivulla oli merkitys, uusi elämä :)

toisen lapsen syntymän jälkeiset jälkisupparit. Synnytin ulkomailla ja oli yö - soitin yöhoitajan paikalle joka ei antanut muuta kuin supon- joka tietty heti seuraavalla supistuksella tuli ulos iteksiään enkä pystynyt sitä edes itse takaisin laittamaan kun olin niin kipeä. Elämäni kauhein yö.



Kuukauden päästä saan kolmannen lapseni ja edelleen asumme ulkomailla. Nyt aion jo ennen synnytystä pyytää kaikki mahdolliset lääkkeet valmiiksi (ka otan varulta kotoakin mukaan jotain kipulääkkeitä...)

henkiseti pahin tuska oli mummin kuolema ja fyysisesti noro-viruksen vatsakipu..

Migreeniä mäkin sanoisin pahimmaksi kivuksi. Sitä kun ei voi hallita mitenkään. Lääkkeet auttaa, mutta se kipu on jotenkin niin totaalinen. Mä olen myöskin täysin toimintakyvytön, en pysty edes puhumaan.



Mä olen synnyttänyt kaksi lasta ilman epiduraalia (ilokaasua oli), mutta synnytyksessä se kipu on jotenkin niin oleellinen osa koko tapahtumaa. Siis sattuuhan se ihan sairaasti, mutta samalla työstetään sitä lasta maailmaan.



Mun toinen lapsi on syntynyt kuolleena, mutta tuli sen verran nopeasti että epiduraalia ei ehditty antamaan.



Jos nyt pyrkii vertaamaan fyysistä ja henkistä kipua, niin synnytyskivut eivät ole edes samalla planeetalla sen lapsen menettämisen kanssa. Se on aivan eri mittaluokkaa oleva asia. Ja kyllä se psyykkinen kipukin sattuu. Se raastaa sydäntä, rinnat hellinä, syli suorastaan huutaa tyhjyyttä. Kädet kipeinä kun haluaisi vaan pitää sitä vauvaa sylissä.

2 synnytytystä ilman kivunlievityksiä, kun en saanut..

gyne epäili että kystä puhjennut.. sattui niin että näkö ja muisti meni joksikin aikaa. että synnytystä kauhulla odottaen.

kestänyt välilevypullistuma-helvetti! Aivastaminenkin tuntui siltä että joku iski puukkoa alaselkään. Ja rasittihan tuo henkisestikin melkoisesti!

2 synnytysäni ovat olleet niin kesyjä, että sanon aina että kulmakarvojen nyppiminenkin sattuu enemmän!

sekä että.

Synnytyskivut tai sitten munasarjapunktio, kun kipulääke ei purrut kunnolla ja munasarja oli kierteellä. Ehkä jälkimmäinen kovempi, mutta kesti vähemmän aikaa. (20min)



Äitini ja siskonsa väittävät, että heillä pahin ollut suolitähystys eikä synnytykset.

Onneksi näitä järkyttävän kauheita, pahimpia kohtauksia ei ole ollut kovin montaa, mutta kun migreeni pukkaa päälle kaikella kauheudellaan, niin silloin on helvetti irti.

Yleensä migreenikohtaus ei ole noin voimakas, mutta kyllä pienempikin kohtaus vetää ihmisen toimintakyvyttömäksi.



Toisena synnytyskipu.

Pari kuukautta synnytyksen jälkeen hampaani juuri teluhtui erittäin pahasti, koko hammas heilui kuin viimeistä päivää ja loppujen lopuksi siihen alkoi kerääntymään mätää. Oli tietty viikonloppu, eikä kukaan hammaslääkäri ollu jaksanut ruveta sitä hammasta hoitamaan. Se kipu, kun odotin kaks päivää, kun antibiootit alkaa vaikuttamaan oli niin sanoinkuvaamattoman kamalaa, että voitti kyllä synnytyskivut mennen tullen. Sanottakoon vielä, että synnytin ilman epiduraalia, kun ei se tehonnut.

Vauvamme syntyi kuolleena ja se on pahinta kipua mitä olen kokenut.Siitä ei pääse yli millään lääkkeellä.



Fyysiseltä puolelta toinen seitsemästä synnytyksestä, missä kaikki meni pieleen.



Migreeni on myös rinnastettavissa synnytykseen samoin kambylobakteerin aiheuttama vatsa- ja lihas kipu ( jos olisin ollut raskaana olisin luullut supistusten alkaneen)

Hyvänä kakkosena synnytykset.

Oli juuri nenän viereää ja koko naama meni vinoon. Kipu oli järkyttävä, ennen kuin saatiin tukehduspeäke avattua 4 päivän kuluttua. Samaa luokkaa oli korvakäytävän märkivä ihottuma, meinasin tulla hulluksi. Synnytyskipu ja suoliston röntgentutkimus ja colonoskopia olivat pientä siihen verrattuna.

ja olen synnyttänyt ilman kipulääkkeitä, ei ollut herkkua sekään mutta kasvohermon tulehdukselle johon ei kipulääkkeet tepsineet se ei vetänyt vertoja.