Käykö joku todella yhdessä miehen kanssa ruokaostoksilla?

Helpompi kantaa muutaman päivän ruoat kotiin :)

..tuskinpa siellä laspillakaan kovin kivaa on. Ja ajattele, useimmiten käydään koko porukka, vanhemmat ja kolme lasta, kaikki nviisi kaupassa yhdessä. Sekin on tapa tehdä asioita yhdessä. Joka paikkaan ei tarvitse olla niin kiire ettei ihan tavallisia asioita voisi yhdessä tehdä. Lapsistakin on mukava miettiä yhdessä mitä ruokaa tehdään ja punnita hedelmiä yms. Enemmän mä tuota autossa odottamista kummeksun:)

Mies toimii lähinnä kuskina ja pakkaajana, ettei niiden massiivisten ostosten takia tarvitse tukkia hihnaa loppupäiväksi.



Sitä paitsi ostan viikon ostokset kerralla 5-henkiselle perheelle, joten en edes jaksaisi kantaa kasseja yksin.

Todellakin käydään. Käytiin jo ennen lapsen syntymää lähes aina miehen kanssa kahdestaan ruokakaupassa. Yleensä ostamme ostokset isommasta marketista ja n. viikoksi kerrallaan. Jos lapsi nukkuu, niin toki jompi kumpi jää autoon, ja jos pikku kaupassa pyörähtää jotain täydennystä hakemassa, niin ei silloin tietenkään yhdessä mennä. Toki yhden lapsen kanssa se on vielä helppoa, alta kaksivuotias kun istuu vielä kärryissä, eikä säntäile pitkin kauppaa.



Ap taitaa olla joku +40-vee ja/tai sitten useamman lapsen äiti. Oma äitini ja miehen äiti on sitä ikäluokkaa, että käyvät aina yksin ruokaostoksilla. Tosin naiset ne niissä talouksissa ruoankin 99-prosenttisesti laittaa. Meillä myös kokataan yhdessä.

lapset jo alakoululaisia, eli ei tarvitse kiirehtiä lapsia hakemaan töiden jälkeen hakemaan hoidosta. Kuljetaan miehen kanssa samaa matkaa töihin ja käydään yhdessä kotiin tullessa matkan varrella olevassa marketissa ruokaostoksilla ennen kotiin menoa. Meille kätevin ja nopein vaihtoehto, enkä todellakaan viitsi jäädä yksin autoon istuskelemaan tuoksi ajaksi :) Täydennystä lähikaupasta voi sitten käydä jompi kumpi yksin mikäli tarvitsee.

Tänä aamunakin meni reippaasti alta tunti, lähimpään kauppaan pari kilometriä (tai ostoskeskus). Kenties kerran viikossa käyn työpaikan viereisestä kaupasta ostamassa vihanneksi ja maitoa. Kun sen yhdesää tekee tottuneesti, niin siihen ei kauan aikaa tuhlaudu. Lapsi on jo koululainen, eikä tartte ottaa mukaan.

molemmat käy yleensä kaupassa erikseen, joskus lapset mukana, joskus ei. Meillä kaupassa käynti tehdään nopeasti, kestää 5-15 min. Itse en tykkää pohtia ja miettiä siellä mitä ostan, kyllä ne on jo valmiiksi mietitty. Joskus tarttuu muutakin mukaan.

Isommissa marketeissa käydään harvoin, matkaa on 18km. Ne ovat työmatkan varrella, joskus sielläkin.

mies kantaa kassit:) Ei vaan - sen lisäksi me teemme ruuat yhdessä joten on kivaa kaupassakin hehkutella mitä hyvää ostetaan. Viikolla hän käy yleensä yksin kaupassa silloin kun ei ole työmatkoilla. Olen aika taitavasti ulkoistanut sekä kaupassakäynnin että ruuanlaiton:D

Miksi sen pitäisi olla vain äidin tehtävä?

:) :) Meillä mies hoitaa lähes poikkeuksetta ruokaostokset yksin, minä käyn harvoin ja yhdessä ei käydä juuri koskaan. Ei haluta käyttää molempien aikaa niin tympeään hommaan.

Tehdään niin kuin hyvältä tuntuu ja parhaiten onnistuu. Joskus mennään koko perheellä, koirat mukaan lukien (Stockalle). Käydään syömässä, kahvilassa, koirapuistossa tai mitä nyt keksimme samalla reissulla. Meiltä taitaa puuttua rutiinit, ja se on hyvä juttu :)

Toinen jahtaa lapsia ja toinen etsii ruokia. Kenelle se on kivaa? Lapset juoksee ympari kauppaa. Paljon rauhallisempaa käydä yksin, lapset saavat olla toisen kanssa kotona leikkimässä.



Eikä niitä ruokia enää kaupassa suunnitella, se on mietitty jo kotona.

Todella harvoin mennään kaupoille koko porukalla koska silloin jää puolet ostamatta kun ei pysty keskittymään varsinaiseen asiaan eli siihen mitä tarvitaan.

Lapset on mukana oikeastaan vain kenkäostoksilla tai lomalla joskus. Silloinkin se on aika stressaavaa kun pitää vahtia, että kukaan ei häviä minnekään.

Yleensä lasten kanssa tehdyt ostokset on tosi hätäisiä, tulee virheostoksia ja osa jää ostamatta siitä mitä piti.

Pikkukaupassa käyn yleensä yksin tai lapsen kanssa. Isompaan markettiin mennään melkein aina yhdessä lapsilla tai ilman. 4vuotiaalla kivaa kaupassa. Joskus jakaudumme kahteen eri markettiin. Minä valitsen lähinnä ruoat ja mies maksaa ja minä pakkaan.



Mutta minusta on kauhean kivaa käydä kaupassa ihan yksin. Shoppailla vaikka vain ruokaa! Se on äidin ihanaa omaa aikaa.

Käydään yhdessä ja erikseen. Jos olemme perheenä liikenteessä, kauppaan menee koko porukka. Joskus, kuten tänään, mies kävi yksin kaupassa. Minä lapsen kanssa jäimme kotiin tekemään muuta.

Ja olenkin usein ihmetellyt, miksi jotkut käyvät. Olen joskus miettinyt, onko kyse jonkinlaisesta mustasukkaisuudesta, että pelätään puolison tapaavan tuttuja kauppareissullaan.



Meillä yleensä tehdään kauppalista etukäteen. Usein mies on se, joka hoitaa ruokaostokset työpäivän jälkeen. Kun lapsi oli pieni, jonkun piti tietysti olla hänen kanssaan kotona tai hakea hänet tarhasta. Väsyneen ja kiukuttelevan lapsen kanssa on ikävä mennä kauppaan.



Toisinaan, jos ostettavaa on paljon, teemme kummallekin erillisen kauppalistan ja käymme kaupassa eri aikaan.



Mies on paljon minua nopeampi, myös kaupassa, joten senkään takia yhteinen kauppareissu ei oikein suju. Suhteen alussa kokeilimme sitäkin, huonolla menestyksellä.

Ai mitäs iellä molemmat tekee? No ostoksia tietty, yhdessä on hauskempaa hoitaa rutiiniasioitakin ja ostoksien kantamisessa on välillä hyvä olla vaikak koko perhe mukana.

monta kokonaista perhettä yhtä aikaa ostoksilla! Todellakin! Parkkihallissa autot tyhjinä, ei yhtään äitiä ja lapsia odottamassa isiä kaupasta!



No joo, meillä mies käy pääsääntöisesti yksin kaupassa työmatkalla (kulkee autolla ja suunnitelee muutenkin meidän ruuat), viikonloppuna jos on muitakin asioita hoidettavana niin mennään koko perhe kauppareissulle.

että jos mies on mukana, niin hän on se, joka maksaa ne ostokset. Ilmeisesti sen takia on mukana ;)

jos saatais ostettua ruokaa vain silloin, kun molemmat ehtii ja jaksaa lähteä kauppaan!



Eli minä kotiäitinä hoidan ruokaostot useimmiten yksin tai lasten kanssa. Jos joskus mies ehtii lähteä kauppaan, niin oon vaan iloinen, että osaa tehdä ostokset yksinkin, ettei mun tarvi lähteä mukaan. Saa siellä käydä ihan riittävästi muutenkin.

Ei todellakaan tungeta koko porukka ruuhkaiseen kauppaan! Toinen jahtaa lapsia ja toinen etsii ruokia. Kenelle se on kivaa? Lapset juoksee ympari kauppaa. Paljon rauhallisempaa käydä yksin, lapset saavat olla toisen kanssa kotona leikkimässä.

Eikä niitä ruokia enää kaupassa suunnitella, se on mietitty jo kotona.

Pitääkö kaiken olla KIVAA? Eikös tuo kaupassakäynti ole ihan normaalia arkea? Hyvä tilanne opettaa lapsia käyttäytymään ja yleensäkin näyttää miten kaupassa käydään. Ei aina tarvitse olla KIVAA. On hyvä että lapset saavat osallistua perheen askareisiin!